Kardiologilla tarkastuksessa käydessäni ei löytynyt mitään hälyytävää. Sukurasitusta kuitenkin on rutkasti, "hyvälaatuisia" rytmihäiriöitä, korkeahko kolesteroli, hapenottokyky tuntuu huonontuneen jne.
Kuitenkaan ei pitäis vielä olla mitään hätää, sanovat. Kohta alkaa kuitenkin ikää olla jo sen verran, että hormonien suotuisa vaikutus lakkaa.
Olisi vaan kiinnostavaa tietää missä kunnossa verisuonet oikeasti ovat ja ajattelin jossain vaiheessa mennä varjoainekuvaukseen, että ei pääse ainakaan tulemaan mitään yllätyksenä (kuten äidilleni aikoinaan, vähän päälle 5-kymppisenä).
Nyt kuitenkin luin jostain, että verisuonten tukkeutumisprosentti pitää olla aika suuri, ennenkuin mihinkään toimenpiteisiin ryhdytään.
Tuleekohan tuosta sitten jotenkin kauhu olo, jos tietää suonten olevan "viittävaille" kunnossa, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei kuitenkaan vielä ryhdytä.
Saa alkaa vaan odottaa sitä infarktia, vai?
Itse olen kyllä sen verran paniikkiin taipuvainen, että en ehkä pystyisikään elämään sen tiedon kanssa.
Ihmettelen aina tuttuja, angina pectorista sairastavia miehiä, jotka liikkuvat ja elävät kaikesta huolimatta tosi huolettomasti.
Itse en kyllä siihen pystyisi.
Miten tuollaisia "puoliksi" tukkeutuneita suonia pitäisi hoitaa?
Voiko kertymiä saada sieltä enää millään muulla tavalla pois tai pienemmiksi?
Kuitenkaan ei pitäis vielä olla mitään hätää, sanovat. Kohta alkaa kuitenkin ikää olla jo sen verran, että hormonien suotuisa vaikutus lakkaa.
Olisi vaan kiinnostavaa tietää missä kunnossa verisuonet oikeasti ovat ja ajattelin jossain vaiheessa mennä varjoainekuvaukseen, että ei pääse ainakaan tulemaan mitään yllätyksenä (kuten äidilleni aikoinaan, vähän päälle 5-kymppisenä).
Nyt kuitenkin luin jostain, että verisuonten tukkeutumisprosentti pitää olla aika suuri, ennenkuin mihinkään toimenpiteisiin ryhdytään.
Tuleekohan tuosta sitten jotenkin kauhu olo, jos tietää suonten olevan "viittävaille" kunnossa, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei kuitenkaan vielä ryhdytä.
Saa alkaa vaan odottaa sitä infarktia, vai?
Itse olen kyllä sen verran paniikkiin taipuvainen, että en ehkä pystyisikään elämään sen tiedon kanssa.
Ihmettelen aina tuttuja, angina pectorista sairastavia miehiä, jotka liikkuvat ja elävät kaikesta huolimatta tosi huolettomasti.
Itse en kyllä siihen pystyisi.
Miten tuollaisia "puoliksi" tukkeutuneita suonia pitäisi hoitaa?
Voiko kertymiä saada sieltä enää millään muulla tavalla pois tai pienemmiksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varjoainekuvausta ei tehdä aivan heppoisin perustein. Vaikka se onkin todella pienen riskin toimenpide, on siinäkin silti riskinsä. Noin 2 tuhannesta saa jonkin pidempää sairaalahoitoa vaativan komplikaation tai kuolee varjoainekuvauksen seurauksena. 998 tuhannesta selviää hienosti, mutta koska toimenpiteessä on riski, ei sitä ihan huvin vuoksi haluta ottaa.
Puoliksi tukkeutuneet suonet ovat erittäin otollisia pallolaajennukseen, jos tukoskohta ei ole liian laaja. Tuo käy varjoainekuvauksen yhteydessä samalla kertaa ja on helppo hoitokeino teknisesti.
Elämä on ihmisen parasta aikaa. Se on hyvä muistaa. Koskaan ei tiedä, miten käy. Jos mahdollisia kauhuskenaarioita pyörittelee päässään, katoaa elämisestä ilo ja kohta ei uskalla tehdä mitään. Se on nopea alamäki kunnon romahtaessa.
Kun selkeitä oireita tulee, niin on varjoainekuvauksen ja ehkä pallolaajennuksen aika. Mutta siihen asti kannattaa elää täysillä!
Itse sain toisella kuvauskerralla sydänpysähdykseen johtaneen anafylaxian (ultravist - jodi?), joten alkuperäiselle kirjoittajalle suosittelisin ihan rauhassa lääkäreiden päätösten odottelua.
Hyvää elämää tässä päivässä:)))
keskustella legurin kaa verenohennuslääkkeiden käytöstä, mikäli koskaan joudut mihinkään operaatioihin.
Mää nimittäin jouduin käymään sekä kuvauksessa, että pallolaajennuksessa eri kerroilla, ku eivätten suostnneet laajentaan lääkityksen ollessa päällä, muuten ois menny yhellä reissulla!
PS. Kumpastakaan operaatioo ei kandee peljätä, päinvastoin toimenpide on kivuton ja mielenkiintoinen, ku voi ite kahtella siinä monitoorista, misä kunnos ne pumpun päällyssuonet on ja niitten instrumenttien kulkua!
Tahdistimeni asennuksen.
Pukkasi alkuun flimmeriä, jolloin "meni Marevaniksi".
Opin tunnistamaan flimmerit, joten sain teetetyksi pari kertaa päivystyksessäkin kardioversion.
Viimein nostivat tahdistimen sykkeen alarajaa - flimmerit katosivat.
Nyt odottelen läppäleikkausta ja myöhemmin mahdollista sydämensiirtoa.
Omega kolmosia ja ubikinonia syön päivittäin.
suonen tukos on ylittänyt 50%. Miehelleni tehtiin pallolaajennus ja kolmessa kohdassa oli 30%:n tukos. Kysyin että voisko ne avata saman tien, ettei tarvisi tulla parin vuoden päästä takaisin operaatioon. Ei kuulemma voi..koska pitää olla vähint. 50%.
Mikäli koronaariangiografiassa todetaan vähintään 50 %ahtauma sepelvaltimoissa, suoritetaan pallolaajennus mikäli vain mahdollista. Alle 50 % ahtaumat hoidetaan pääsääntöisesti konservatiivisesti eli lääkehoito + elämäntavoilla.
Ohitusleikkaus on tietysti myös yksi vaihtoehto mikäli ahtaumat ovat merkittävtä, niitä on useassa suonessa ja kardiologi katsoo sen olevan parempi vaihtoehto. Nykypäivänä kyllä usempaakin suonta kannattaa hoitaa angioplastialla (=pallolaajennus), kun se vielä joitain vuosia oli tyyliin niin, että vain yhden tai kahden suonen ahtaumat pallolaajennettiin.
Se, että pallolaajennus tapahtuu samassa istunnossa kuin varjoainekuvaus, riippuu monesta tekijästä. Yksi on toimenpiteen kiireellisyys ja yksi mm. se, että jos kardilogi katsoo, että samalla ahtautuneeseen suoneen päästään helpolla (se taas riippuu monista tekijöistä), niin se tehdään. Potilaille kuitenkin aina kerrotaan mahdollisuudesta, että varjoainekuvaus voi mennä samassa istunnossa pallolaajennukseen, joten he osaavat siihen varautua.