Olen osittain samaa mieltä valtaosan kanssa, että moni kuvittelee kykenevänsä elämään huumeiden kanssa normaalisti. Moni kokeilee kovempia ja jää kierteeseen, moni taas kokeilee ja jättää siihen, moni kokeilee ja tykästyy, mutta osaa vetää selvän rajan milloin ja kuinka paljon, se tunnetaan sikäli nimellä Kohtuus.
Minä kuuluun kohtuukäyttäjiin. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa nielen ekstaasinapin kun tuntuu siltä että on aika lähteä pomppimaan teknon tahtiin.
Gramma, kaksi tai kolme kokaiinia vuodessa silloin kun lähden radalle, treffeille, reivaamaan, duunitapaamisiin kravaattiportaan kanssa jolle tämä on kansainvälisesti hyvin yleinen ja ylistetty huume.
Sieniä tykkään popsia kerran tai kaksi vuodessa ja ottaa takanojaa, miettiä kokonaiskuvaa mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä.
Kannabista poltan joskus pariin otteeseen viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus en muutamaan kuukauteen.
Alkoholia tykkään juoda seuraksi mukavien ihmisten kanssa kohtuudella, tämä sisältää pari paukkua, ei sen enempää.
Voin ylpeästi sanoa että nautin elämästä kaikin voimin, ilman huumeita ja huumeiden kanssa. Ei ole mikään heikkous nauttia ihmisille luoduista substansseista jotka eivät koukuta kuten heroiini tai amfetamiini, eivätkä tuhoa kehoa kuten muut kovat huumeet.
Minun huumearsenaali on tuossa, muuta en tarvitse, nautin täysin rinnoin jokaisesta päivästä, kuului siihen hyvä ruoka, hyvä musiikki tai yksi ekstaasinappula.
Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet huumeita rentoutuakseen ja nauttiakseen, ongelma se on ollut vain viimeiset 50 vuotta johtuen järjestäytyneestä rikollisuudesta joka käyttää kieltolakia hyväkseen ja tuo kokaiinin sijasta metamfetamiinia, kotikasvatetun laadukkaan kannabiksen sijasta subutexia ja tiesmillä paskalla jatkettua heroiinia. Ns. narkkihuumeet yleistyivät kieltolain mukava, mitä jOlen osittain samaa mieltä valtaosan kanssa, että moni kuvittelee kykenevänsä elämään huumeiden kanssa normaalisti. Moni kokeilee kovempia ja jää kierteeseen, moni taas kokeilee ja jättää siihen, moni kokeilee ja tykästyy, mutta osaa vetää selvän rajan milloin ja kuinka paljon, se tunnetaan sikäli nimellä Kohtuus.
Minä kuuluun kohtuukäyttäjiin. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa nielen ekstaasinapin kun tuntuu siltä että on aika lähteä pomppimaan teknon tahtiin.
Gramma, kaksi tai kolme kokaiinia vuodessa silloin kun lähden radalle, treffeille, reivaamaan, duunitapaamisiin kravaattiportaan kanssa jolle tämä on kansainvälisesti hyvin yleinen ja ylistetty huume.
Sieniä tykkään popsia kerran tai kaksi vuodessa ja ottaa takanojaa, miettiä kokonaiskuvaa mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä.
Kannabista poltan joskus pariin otteeseen viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus en muutamaan kuukauteen.
Alkoholia tykkään juoda seuraksi mukavien ihmisten kanssa kohtuudella, tämä sisältää pari paukkua, ei sen enempää.
Voin ylpeästi sanoa että nautin elämästä kaikin voimin, ilman huumeita ja huumeiden kanssa. Ei ole mikään heikkous nauttia ihmisille luoduista substansseista jotka eivät koukuta kuten heroiini tai amfetamiini, eivätkä tuhoa kehoa kuten muut kovat huumeet.
Minun huumearsenaali on tuossa, muuta en tarvitse, nautin täysin rinnoin jokaisesta päivästä, kuului siihen hyvä ruoka, hyvä musiikki tai yksi ekstaasinappula.
Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet huumeita rentoutuakseen ja nauttiakseen, ongelma se on ollut vain viimeiset 50 vuotta johtuen järjestäytyneestä rikollisuudesta joka käyttää kieltolakia hyväkseen ja tuo kokaiinin sijasta metamfetamiinia, kotikasvatetun laadukkaan kannabiksen sijasta subutexia ja tiesmillä paskalla jatkettua heroiinia. Ns. narkkihuumeet yleistyivät kieltolain mukava, mitä jOlen osittain samaa mieltä valtaosan kanssa, että moni kuvittelee kykenevänsä elämään huumeiden kanssa normaalisti. Moni kokeilee kovempia ja jää kierteeseen, moni taas kokeilee ja jättää siihen, moni kokeilee ja tykästyy, mutta osaa vetää selvän rajan milloin ja kuinka paljon, se tunnetaan sikäli nimellä Kohtuus.
Minä kuuluun kohtuukäyttäjiin. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa nielen ekstaasinapin kun tuntuu siltä että on aika lähteä pomppimaan teknon tahtiin.
Gramma, kaksi tai kolme kokaiinia vuodessa silloin kun lähden radalle, treffeille, reivaamaan, duunitapaamisiin kravaattiportaan kanssa jolle tämä on kansainvälisesti hyvin yleinen ja ylistetty huume.
Sieniä tykkään popsia kerran tai kaksi vuodessa ja ottaa takanojaa, miettiä kokonaiskuvaa mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä.
Kannabista poltan joskus pariin otteeseen viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus en muutamaan kuukauteen.
Alkoholia tykkään juoda seuraksi mukavien ihmisten kanssa kohtuudella, tämä sisältää pari paukkua, ei sen enempää.
Voin ylpeästi sanoa että nautin elämästä kaikin voimin, ilman huumeita ja huumeiden kanssa. Ei ole mikään heikkous nauttia ihmisille luoduista substansseista jotka eivät koukuta kuten heroiini tai amfetamiini, eivätkä tuhoa kehoa kuten muut kovat huumeet.
Minun huumearsenaali on tuossa, muuta en tarvitse, nautin täysin rinnoin jokaisesta päivästä, kuului siihen hyvä ruoka, hyvä musiikki tai yksi ekstaasinappula.
Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet huumeita rentoutuakseen ja nauttiakseen, ongelma se on ollut vain viimeiset 50 vuotta johtuen järjestäytyneestä rikollisuudesta joka käyttää kieltolakia hyväkseen ja tuo kokaiinin sijasta metamfetamiinia, kotikasvatetun laadukkaan kannabiksen sijasta subutexia ja tiesmillä paskalla jatkettua heroiinia. Ns. narkkihuumeet yleistyivät kieltolain mukava, mitä logiikkaa antautua vallitseville olosuhteille ja tuottaa itselleen tuskaa lain kanssa joka suo rikollisille mahdollisuuden tarjota tappavia ja vaarallisia kemikaaleja kuten heroiini.
Mikä järki on stressata siitä jos joku polttaa hatsia, popsii essoja satunnaisen harvoin, nielee sieniä selatakseen mieltä?
Onko se että huumevastaisilla on oman elämän kanssa niin paljon huolia, että huono energia täytyy purkaa muihin?
Minun pään sisään ei enää tuo yritys mene, sori vain. Nauttikaa elämästä, rakastakaa lähimmäisiä ja kauempiakin, kielteisyys ja etäisyys ei ole mikään hyve tai ylpeilyn aihe.
Minä kuuluun kohtuukäyttäjiin. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa nielen ekstaasinapin kun tuntuu siltä että on aika lähteä pomppimaan teknon tahtiin.
Gramma, kaksi tai kolme kokaiinia vuodessa silloin kun lähden radalle, treffeille, reivaamaan, duunitapaamisiin kravaattiportaan kanssa jolle tämä on kansainvälisesti hyvin yleinen ja ylistetty huume.
Sieniä tykkään popsia kerran tai kaksi vuodessa ja ottaa takanojaa, miettiä kokonaiskuvaa mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä.
Kannabista poltan joskus pariin otteeseen viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus en muutamaan kuukauteen.
Alkoholia tykkään juoda seuraksi mukavien ihmisten kanssa kohtuudella, tämä sisältää pari paukkua, ei sen enempää.
Voin ylpeästi sanoa että nautin elämästä kaikin voimin, ilman huumeita ja huumeiden kanssa. Ei ole mikään heikkous nauttia ihmisille luoduista substansseista jotka eivät koukuta kuten heroiini tai amfetamiini, eivätkä tuhoa kehoa kuten muut kovat huumeet.
Minun huumearsenaali on tuossa, muuta en tarvitse, nautin täysin rinnoin jokaisesta päivästä, kuului siihen hyvä ruoka, hyvä musiikki tai yksi ekstaasinappula.
Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet huumeita rentoutuakseen ja nauttiakseen, ongelma se on ollut vain viimeiset 50 vuotta johtuen järjestäytyneestä rikollisuudesta joka käyttää kieltolakia hyväkseen ja tuo kokaiinin sijasta metamfetamiinia, kotikasvatetun laadukkaan kannabiksen sijasta subutexia ja tiesmillä paskalla jatkettua heroiinia. Ns. narkkihuumeet yleistyivät kieltolain mukava, mitä jOlen osittain samaa mieltä valtaosan kanssa, että moni kuvittelee kykenevänsä elämään huumeiden kanssa normaalisti. Moni kokeilee kovempia ja jää kierteeseen, moni taas kokeilee ja jättää siihen, moni kokeilee ja tykästyy, mutta osaa vetää selvän rajan milloin ja kuinka paljon, se tunnetaan sikäli nimellä Kohtuus.
Minä kuuluun kohtuukäyttäjiin. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa nielen ekstaasinapin kun tuntuu siltä että on aika lähteä pomppimaan teknon tahtiin.
Gramma, kaksi tai kolme kokaiinia vuodessa silloin kun lähden radalle, treffeille, reivaamaan, duunitapaamisiin kravaattiportaan kanssa jolle tämä on kansainvälisesti hyvin yleinen ja ylistetty huume.
Sieniä tykkään popsia kerran tai kaksi vuodessa ja ottaa takanojaa, miettiä kokonaiskuvaa mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä.
Kannabista poltan joskus pariin otteeseen viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus en muutamaan kuukauteen.
Alkoholia tykkään juoda seuraksi mukavien ihmisten kanssa kohtuudella, tämä sisältää pari paukkua, ei sen enempää.
Voin ylpeästi sanoa että nautin elämästä kaikin voimin, ilman huumeita ja huumeiden kanssa. Ei ole mikään heikkous nauttia ihmisille luoduista substansseista jotka eivät koukuta kuten heroiini tai amfetamiini, eivätkä tuhoa kehoa kuten muut kovat huumeet.
Minun huumearsenaali on tuossa, muuta en tarvitse, nautin täysin rinnoin jokaisesta päivästä, kuului siihen hyvä ruoka, hyvä musiikki tai yksi ekstaasinappula.
Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet huumeita rentoutuakseen ja nauttiakseen, ongelma se on ollut vain viimeiset 50 vuotta johtuen järjestäytyneestä rikollisuudesta joka käyttää kieltolakia hyväkseen ja tuo kokaiinin sijasta metamfetamiinia, kotikasvatetun laadukkaan kannabiksen sijasta subutexia ja tiesmillä paskalla jatkettua heroiinia. Ns. narkkihuumeet yleistyivät kieltolain mukava, mitä jOlen osittain samaa mieltä valtaosan kanssa, että moni kuvittelee kykenevänsä elämään huumeiden kanssa normaalisti. Moni kokeilee kovempia ja jää kierteeseen, moni taas kokeilee ja jättää siihen, moni kokeilee ja tykästyy, mutta osaa vetää selvän rajan milloin ja kuinka paljon, se tunnetaan sikäli nimellä Kohtuus.
Minä kuuluun kohtuukäyttäjiin. Kaksi tai kolme kertaa vuodessa nielen ekstaasinapin kun tuntuu siltä että on aika lähteä pomppimaan teknon tahtiin.
Gramma, kaksi tai kolme kokaiinia vuodessa silloin kun lähden radalle, treffeille, reivaamaan, duunitapaamisiin kravaattiportaan kanssa jolle tämä on kansainvälisesti hyvin yleinen ja ylistetty huume.
Sieniä tykkään popsia kerran tai kaksi vuodessa ja ottaa takanojaa, miettiä kokonaiskuvaa mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä.
Kannabista poltan joskus pariin otteeseen viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus en muutamaan kuukauteen.
Alkoholia tykkään juoda seuraksi mukavien ihmisten kanssa kohtuudella, tämä sisältää pari paukkua, ei sen enempää.
Voin ylpeästi sanoa että nautin elämästä kaikin voimin, ilman huumeita ja huumeiden kanssa. Ei ole mikään heikkous nauttia ihmisille luoduista substansseista jotka eivät koukuta kuten heroiini tai amfetamiini, eivätkä tuhoa kehoa kuten muut kovat huumeet.
Minun huumearsenaali on tuossa, muuta en tarvitse, nautin täysin rinnoin jokaisesta päivästä, kuului siihen hyvä ruoka, hyvä musiikki tai yksi ekstaasinappula.
Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet huumeita rentoutuakseen ja nauttiakseen, ongelma se on ollut vain viimeiset 50 vuotta johtuen järjestäytyneestä rikollisuudesta joka käyttää kieltolakia hyväkseen ja tuo kokaiinin sijasta metamfetamiinia, kotikasvatetun laadukkaan kannabiksen sijasta subutexia ja tiesmillä paskalla jatkettua heroiinia. Ns. narkkihuumeet yleistyivät kieltolain mukava, mitä logiikkaa antautua vallitseville olosuhteille ja tuottaa itselleen tuskaa lain kanssa joka suo rikollisille mahdollisuuden tarjota tappavia ja vaarallisia kemikaaleja kuten heroiini.
Mikä järki on stressata siitä jos joku polttaa hatsia, popsii essoja satunnaisen harvoin, nielee sieniä selatakseen mieltä?
Onko se että huumevastaisilla on oman elämän kanssa niin paljon huolia, että huono energia täytyy purkaa muihin?
Minun pään sisään ei enää tuo yritys mene, sori vain. Nauttikaa elämästä, rakastakaa lähimmäisiä ja kauempiakin, kielteisyys ja etäisyys ei ole mikään hyve tai ylpeilyn aihe.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja olet puhtaasti sitä mieltä että tämä sinun "kohtuus" käyttö ei ole aiheuttanut mitään vaurioita!?
Ja olet puhtaasti sitä mieltä että tämä sinun "kohtuus" käyttö ei ole aiheuttanut mitään vaurioita!?
Ja olet puhtaasti sitä mieltä että tämä sinun "kohtuus" käyttö ei ole aiheuttanut mitään vaurioita!?
En osaa nimetä mitään ulospäin näkyviä "vaurioita", psyykkisesti tai fyysisesti. Toisinsanoen viihdekäyttäjä, eli oikeinkäyttävä harvoin kärsii samoista ongelmista kuin narkomaani.
Suhteessa muihin harrasteisiin minun huumevalikoima ei aiheuta sen enempää vauriota kuin mikään muukaan. Alkaen roskaruoasta.
Olen työssäni kohdannut potilaisiin, joilla on lauennut yllättäen psykoosi muutaman kannabiskäytön seurauksena, vaikka yleisesti ajatellaan, että se aiheutuu vain runsaan käytön seurauksena.
Kyllä huumeisiin liittyy paljon riskejä, yksi ei saa ikinä mitään ja toinen saa lähes kokeiltuaan. Aina on tietenkin helppo ajatella ettei minulle ikinä mitään... =) En halua kuitenkaan saarnata, koska se on jokaisen oma ja henkilökohtainen päätös miten elämänsä haluaa viettää ja mitä asioita priorisoi. Itse en käytä sen takia, etten halua sen kuuluvan lasteni elämään millään tavalla, koska näen ettei se olisi onnellista, vaikka paheita rakastankin. Hyvää jatkoa ja kaunista syksyä.
Miksi jouduin lääkäriin johtuu siitä, että sain valita menenkö juttelemaan tällaisen kanssa ja minua ei syytetä huumausaineen hallussapidosta vai että joutuisin oikeuteen vastaamaan teostani…
Tuosta vielä sen verran, että kysymyksessä olisi ollut työpaikan menetys aivan varmasti, jos rikosrekisterin olisin saanut…
Minulle on diagnosoituna tämän myötä tämä kannabispsykoosi ja syy miksi se kohdallani diagnosoitiin:
En pysty/pystynyt näkemään mitään ”hyvää” tässä pinnallisessa kulttuurissa kannabiksen kanssa vietettyjen monien ”meditaatiotuntien” takia. Ts. liika miettiminen ja asioista lukeminen aiheutti kohdallani syyn tämän sairauden diagnosointiin. Yhteiskuntamme ei todellakaan kestä tätä miettimistä ja asioihin tutustumista… Olen kyllä tajunnut sen, että eihän tässä yhteiskunnassa ole mitään ”järkeä” ja että se ei todellakaan ole mikään harhaluulo. Pinnallisesta elämästä nauttiville tämä on varmasti hyvin vaikea ymmärtää…
Itselläni on tuon jälkeen herännyt kysymys, että kuinka moni muukin kannabispsykoosi tapaus on juuri näitä yhteiskuntamme valtavirrasta poiketen todellisuuteen heränneitä… Olen pari tuttuni kanssa keskustellutkin kenellä tuo on todettu ja ollaan tultu siihen tulokseen että kyllä se vaan on yleistä…Itseni kohdalla ajatukseni yritettiin tukahduttaa näillä lääkäreiden rakastamilla bentsoilla… Nappia naamaan sillä ne ongelmat ratkeaa… Ei varmasti tule aivotoiminnastakaan mitään tuon jälkeen…
Söin niitä 2 päivän verran kunnes tajusin että nämä tuhoavat kaikki matemaattiset taidot, joita hyvin paljon töissänikin tarvitsen… Keskustelimme asiasta lääkärini kanssa(yli 8h) ja lopuksi hän suostui päästävänsä minut kyllä jatkamaan elämääni, mutta kannabispsykoositapaus olen…
Tuon jälkeen usko tähän meidän ”pseudolääketieteeseen” on kylläkin täysin menetetty...
Niin juu muistuttaisin että kannabispsykoosia ei ole todistettu tieteellisesti sairaudeksi... Siihen ei riitä kyseisen sairauden tilastot, jos joku teistä niin luulee...
Siinähän tuo kannabispsykoosin yleisin oire:
"Henkilö ei pysty näkemään mitään hyvää länsimaisessa -ehkä pinnallisessa- kulutusyhteiskunnassa." Tyypillinen lisäoire on, että: "Henkilö ei pysty näkemään biopolttoaineiden hyötykäytön tutkimisen järjettömyyttä."
Jotta kyseessä oleva kulutusyhteiskuntaa rapauttava ja psykosoitunut maailmankuva ei saisi lisää kannattajia, on hamppupalstojen kovalevyt takavarikoitava, pellon laidat kierrettävä helikopterilla puskien perässä ja kannabiksen pysyttävä heroiiniin rinnastettavana huumeena ja käytöstä saati kasvattelusta rankaisemista armotta kovennettava.
Huumevastaiset harrastavat tietoisesti ja osa tiedostamatta ilkivaltaa, muiden ihmisten elämän holhousta, asioihin puuttumista mikä ei millään tapaa kuulu heille niin pitkään kuin siitä ei ole mitään haittaa.
Mitä se kuuluu kenellekään jos minä nautin paheita viihdetarkoitukseen, kuka on tuomitsemaan muiden ihmisten kohdalla oikeaa ja väärää jumalan lisäksi kun puhutaan järkikäyttäjistä? Sinä?
Ringit ja narkkaus on nähty ja onneksi hyvin pikaisesti koettu, se ei ollut minun juttu ollenkaan, hidas itsemurha. On sääli, että valtaosa ei kykene ajattelemaan huumeita, käyttäjiä ja viihdekuluttajia kuin yhdessä kategoriassa, ongelmina ja vaarallisina.