Kun en pääse itte ihan aamusta palstalle, niin ottakaa nyt ihmeessä, palstan kepulit, kantaa tähän linkiin, joka oli täällä jo kymmeniä tunteja sitten.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Eero Heinäluoma jarruttelee veronkevennysintoa/1135222033852
Kirjoittakaa mielipiteenne asioista, joita Heinäluoma kommentoi, niin pääsette vähäksi aikaa haukuskelemasta räksytyksiänne kokoomuksen suuntaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Eero Heinäluoma jarruttelee veronkevennysintoa/1135222033852
Kirjoittakaa mielipiteenne asioista, joita Heinäluoma kommentoi, niin pääsette vähäksi aikaa haukuskelemasta räksytyksiänne kokoomuksen suuntaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heinäluoma puhuu nyt viisaita, mikä kertoo siitä, että mies on kasvanut tehtävänsä vaatimalle tasolle.
On kuitenkin tärkeää, että puolueet ja ehdokkaat voivat ajoissa tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun myös sellaisia uusia ideoita tai vanhojen lämmityksiä, jotka vaativat valtion budjetin ronkkimista. Jokaisen puolueen tulisi kuitenkin myös koota ehdokkaisensa esitykset ja kertoa, mitä ne maksavat ja miten ne kustannetaan ja aikooko puolue todella ajaa niitä kustannuksista piittaamatta.
Kokoomuksella ja demareilla tuntuu olevan varsin hillitty tapa tehdä menoehdotuksia tuosta vaan. Nämä puolueet ovat ymmärtäneet kustannusvastaavuuden idean. Menot pitää jollain lailla myös kattaa. Samaan aikaan ei voi vaatia vaatia menojen lisäämistä ja tulojen vähentämistä, jos budjetin loppusummaan ei ole tulossa lisää varoja esim. työttöömyyden vähentymisen kautta.
Kepulla ei näytä olevan yleensä mitään tolkkua kustannusvastaavuden suhteen. Kaikenlaisia esityksiä ja lupauksia ryöpsyää kuin vettä Helsingissä viime sunnuntai-iltana. Vanhanen tosin tässä aiemmin myönsikin, että tällaista se vähän on ja ettei kaikkea pidä ottaa ihan tosissaan. Tosi kepulia. Kun edellisissä vaaleissa Kokoomuksen Ville Itälä alkoi vaatia hintalappuja lupauksille, Kepun oli pakko edes vähän hillitä menoa. Silti pramille jäi esim, Hyssälän lupaus kansaneläkkeen nostamisesta 300 eurolla. Ihmettelen kovasti, jos kansaneläkettä nauttivat tämän jälkeen äänestävät Hyssälää ja Kepua. Oli petos niin suuri, kun annettiin hyvitykseksi 5 euroa luvatun 300 sijaan.
esitteli viikko pari sitten...oliko nyt yli 400 milj. lisäyksiä budjettiin, jotka "rahoitettaisiin" toiveissa olevilla verotulojen kasvuilla. Kovin on toivotonta toiveikkuutta.
Änkyräveljiemme kantaa ei kannata kuunnella.
Eero suitsii taas kepua, joutuukohan jälleen menemään johonkin kepun puolue-elimeen selittämään valtiontalouden lainalaisuuksia, tai yksinkertaisimmillaan kertomaan kepulaisille ettei tuloja voi pienentää menoja leikkaamatta.
Katteetomia veronalennuksia ja uusia etuuksia kilvan huutavat kepuehdokkaat ja jopa ministerit joutuvat nyt peilaamaan puheensa todellisten kansantalouden näkymien pohjalta, tosin mikään järkisyy ei taida estää kepulaisia taas kerran lupaamaan kaikkea mahdollista jotta nuo reppanat ääniä saisivat
..tarvii olla järkihirviö sillä tuohan on päivän selvää ja miksei myös viisasta,jota varmaan kepukin tukee kunhan alvista sopivat.
Eerohan kirjoittaa tuon sen vuoksi kun on rahaministeri sen ei auta paljon jaella rahoja ainakaan köyhille.(Huom.köyhyyspaketti)
...vastuullisen valtiovarainministerin pitääkin puhua, sillä noin asia on. Mutta eri asia on, onko tuollainen rehellisyys viisasta näin vaalien alla. sillä kansa ei laajasti ottaen ole kovin viisasta, ja paremmin siihen uppoaa se populismi, jota kepu on jo alkanut esittää katteettomine lupauksineen.
Kepussa uskotaan, että ei kansa enää vaalien jälkeen muista sen antamia lupauksia, eikä vaadi sitä niitä toteuttamaan. Kepulla on vahvat kokemusperäiset perusteet uskolleen. Minä kuitenkin uskon, että vielä joskus tämä "poliittisesti tyhmä kansa" (Paasikiven määritelmä suomalaisista) viisastuu ja kepu saa sen paikan, joka tuollaiselle liikkeelle kuuluu, eli tulee perssuomalaisille samankokoiseksi kaveriksi. Minä tuskin kuitenkaan enää olen sitä aikaa näkemässä, sillä vasta nyt polvenkorkuisista niin viisas suomalaisten sukupolvi kasvaa.
...ihan uteliaisuudesta uskallan vanhalta RUK:n kurssitoveriltani kysäistä, että millainen oikein on vuorokausirytmisi, kun tuohon aikaan kirjoittelet täällä (tarkoitan avaustasi)? Itse nimittäin perin harvoin olen valveilla puolenyön aikaankaan, kun kuitenkin herään aina aamuisin n. klo seitsemän maissa, ja toisaalta tarvitsen kahdeksan tunnin yöunet. Ellen niitä saa, koko päivän on hieman nuhjakka olo.
Ymmärrän Keriksen yökyöpeliyden siksi, että siellä hänen maailmassaan ei enää mikään erota päivää ja yötä, mutta Sinulla nyt ei ole sama tilanne. Ettei vain olisi huolia, joiden vuoksi et saa unta? Älä nyt ainakaan politiikasta sellaisia huolia ota, hyvä veli!
Jätin liian myöhäiseksi yhden PP-esityksen kuvien muokkauksen, joten niin siinä piti viettää yötä puolensadan kuvan resoluutioita muuttamassa, ettei esitystiedosto kasva mahdottomiin kokoihin.
Tylsän rutiinityön lomassa piipahtelin täällä.
..juuri ne miljoona suomalaista ,jotka ei saa latiakaan veronalennuksista.
Mutta alvin alennuksesta saavat.
Esim. Työttömät,osaaikaiset,vammaiset,opiskelijat
pientä eläkettä saavat, ym.
Tässä olis ehdotus jos sopii:
Nostetaan kaikkia tukia 10% ja alennetaan ruuan ALV 10 prosenttiin ja kysynkin sopiiko vai onko liian kallis sinun mielestä ??
Auttaako köyhää mistä sinäkin olet täällä monta päivää puhunut??
Mulle sopii vaikka itse en tuosta hyödy muuta kautta kun ALV alennuksen kautta.
Aloitetaan siitä, mistä olen ilmeisesti kanssasi samaa mieltä. Tuloerojen kaventaminen ja pienituloisten ostovoimasta huolehtiminen ovat paitsi inhimillisesti ajatellen ja kansalaisten tasavertaisuuden kannalta tavoiteltavia asioita, ne ovat sitä myös kansantalouden kasvattmisen osalta, koska pienituloisten ostovoiman lisääntyminen lisää ennen muuta kotimaista kysyntää ja työllisyyttä.
Toinen asia on sitten se, millä keinoin mihinkin tavoitteeseen päästään ja mitkä tavoitteet ovat ensisijaisia. Tässä kohdin sinulla tuleekin jo ajatuskatkoksia, mikä johtunee siitä, ette kykene näkemään eri toimenpiteiden seurausvaikutuksia. Tämä vuoksi veronalennusta ja jotain ruuan alvin alentamista ei voi eikä pidä asettaa kategorisesti vastatusten. Heinäluomakin nimenomaan sanoi, että tuloveroalennusten kohdentaminen pienituloisiin, voisi tuoda heidän kannaltaan mahdollisesti myönteisempiä vaiktuksia kuin alvin alentaminen.
Köyhyyden ja vähäosaisuuden vähentämisessä on lähinnä kaksi konstia. Toinen on suorien tukien antaminen tai verohelpotusten kohdentaminen pienituloisiin. Toinen on pyrkimys eri tavoin vaikuttaa työllisyyteen ja sitä kautta nostaa pienituloisista osa työelämän piiriin ja samalla lisätä yhteiskunnan nettoverotuloja. Kumpaakin keinoa pitää käyttää, koska osa pienituloisista on sellaisia, jotka eivät kuulu työvoimaan.
Poliittisella tasolla tuntuu olevan vallalla melkoinen konsensus siitä, että työttömyyden vähentäminen on parasta köyhyyspolitiikkaa. Tässä kohdin en haluaa kiistää tätä konsensusta. Siksi kaikkinainen verojen alentaminen voi olla yksi sytyke työttömyyden vähentämiseksi. Työllisyyteen voidaan vaikuttaa muillakin keinoin kuten korkopolitiikalla (nykyisin EKP) ja palkansaajien ostovoiman lisäämisellä palkankorotuksin, mitä esim. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen juuri ehdotti.
Ajatukseni ei ole se, että pitää ensin ansaita ja vasta sitten jakaa. Näyttää nimittäin siltä, ettei koskaan tule sitä jakovaraa, jos tähän tuudittaudutaan. On tärkeämpi pyrkiä huolehtimaan siitä, ettei jakovara siirry toisiin käsiin ennen kuin se ehtii kasvattaa yhteistä kakkua ja tulla jakokelpoiseksi. Tämä huoli liittyy seuraavaan.
Euroopassa on pitkän ajan kehityksenä ollut suuntaus, missä palkkatulojen osuus kaikista käytettävistä tuloista on vähentynyt. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että tuloerot ovat kasvaneet. Yhä harvemmat kuorivat kermat päältä ja yhä vähemmän jää yleiseen jakoon. Tämä ei johdu siitä, että valtioiden kansantulo olisi vähentynyt. Se on kasvanut koko ajan, jakosuhteet ovat vain muuttuneet ja länsimaiden köyhyysongelmat johtuvat tästä.
Taloudelliset mekanismit eivät siis ole ihan yksinkertaisia, vaan kehityksen kuten automatisaation ja kiinailmiön myötä tilanne on muuttunut radikaalisti. Yhteiskunnan pitäisi jotenkin pysyä näiden muutosten perässä, jottei kaikki hallinta lipuisi sen käsistä.
Tämä tarkoittaa sitä, että jakopolitiikka edellyttää valtioilta riuskoja toimia sen suhteen, että ne kykenevät verottamaan taloudessa syntyvää kasvua ja siten jakamaan sitä. Saksassa on jopa perustuslakiin otettu säännös, jonka mukaan yrityselämä on sitä varten ja yhteiskunta osallistuu sen kehittämiseen, että nämä yhteiskunnalliset tavoitteet toteutuisivat. Muidenkin valtioiden normitukseen tämä ajatus sisältyy tai ainakin sen pitäisi sisältyä kirjoittamattomana itsestäänselvyytenä. Eli valtiot eivät ole yrityksiä varten vaan kansalaisia varten. Yritykset ovat vain tapa toteuttaa kansalaisten kokonaisetua ja tässä tehtävässään niille voidaan suoda kohtuullisia etuoikeuksia, mutta vain kohtuullisia eikä kohtuuttomia kuten nyt globaalisti on asianlaita.
..että ne sinun ja jäbän toimet eivät koskaan mene perille sinne mihin ne on tarkoitettu vaan ne menee hyvin toimeen tuleville,jotka sitä eivät välttämättä tarvitse.
Senpä vuoksi tuo tukien nosto ja alvin alentaminen on ainoa keino auttaa todella köyhiä ainakin vähän.
No enhän minä asetakkaan vastakkain vaan kumpaakin voidaan käyttää jos halutaan.
Tottakai työllisyyden parantaminen on ykkös asia se on selvä mutta kun se ei auta kaikkia ryhmiä.
Esim. Tällä vaalikaudella on alennettu hyvin toimeen tulevien verotusta 3.5 miljardilla eurolla siitä ei ole päässeet osalliseksi läheskään kaikki vaan osa.
Tuo Ihalaisen malli on täysin väärä ollut jo kauan sillä on paljon parempi vaihtoehto pudottaa esim. hintoja kuin nostaa palkkoja sillä aina palkkojen korotuksesta johtuen nostetaan hintoja ja taas köyhät häviää ja rikkaat hyötyy sillä heille ei merkitse hintojen nousut paljon mitään.
Ja nytkin on suunnitteilla kovia hinnan korotuksia johtuen kustannustason noususta ja näin on ollut iät ja ajat.
Tuosta tuloero asiasta olen kyllä täsmälleen samaa mieltä mutta mallista en miten siihen päästään.
Eihän näissä konsteissa ole sellaista eroa, mitä haluat korostaa. Verojen alennuksessa on kyse verojen alentamisesta, kohdistui se sitten tuloveroon, varallisuusveroon, arvonlisäveroon tai johonkin muuhun veroon tai maksuun. Kysymys on siitä, mihin ryhmiin verohelpotuksia halutaan kohdentaa. Ruuan alvin alentaminen ja tuloverojen alentaminen eivät tässä suhteessa eroa toisistaan, koska tuloverojen alennus voidaan haluttaessa kohdentaa eri painolla eri tuloryhmiin. Tulovero on tämän joustomahdollisuutensa vuoksi itse asiassa siinä suhteessa parempi kuin alvi, jota ei voi kohdentaa. Suorat tuet ovat myös selkeää kohdennettua tulonjakoa.
Hintoja ei voi pudottaa. Ne määräytyvät markkinoilla. Hinnat kyllä laskevat, jos ostovoimaeli kysyntä vähenee. Sellainen tilanne tulee tekemään kipeää kaikille. Hintojen alentamistavoitteet ovat tuhoisa tapa pyrkiä poliittisiin etuihin. Kansalaisten elintaso romahtaisi deflaatikehityksen myötä. Mitä laajempaa ja tasaisempaa kansalaisten ostovoima on, sitä varmemmin se johtaa ktoimaiseen kulutuskysyntään ja työllisyyteen. Tämä kansantaloudellinen kierto on paras systeemi kaikille, jos se vaan saataisiin jälleen toimimaan kuten se vielä joskus 70-luvulla toimi.
..palata sinne -70 luvulle tai ainakaan -80 luvulle näissä talous asioissa sillä siellä kyti se suuri lama mikä koettiin -90 luvulla ja siinä ei ainakaan köyhät voittaneet vaan päinvastoin.
Oli hyvä kun sanoit,että mihinkä niitä tulovero alennuksia HALUTAAN kohdentaa se on kyllä kaunis ajatus tuo tuloverojen alennuksen kohdistus mutta kun se ei meillä vain ole toiminut ainakaan rahamääräisesti oikein koskaan.
Enkai minä sitä tarkoita,että hintoja pitäisi kokoajan laskea mutta olis edes joskus kokeiltu sitä vaihtoehtoa toista vaihtoehtoa on kyllä harrastettu ja tulos on aika epäsosiaalinen vai onko??
Se mikä on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja mikä ei, on aika arvostuksenvarainen asia. Minä lähestyn asiaa mieluummin kansakunnan kokonaisedun näkökulmasta. Siinä suhteessa ostovoiman laaja jakautuminen ja kapeahkot tuloerot ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Arvelen, että tämä on myös sinusta sosiaalisesti oikeudenmukaista, joten tavoitteemme eivät liene ainakaan kovin erisuuntaiset.
Tavoitteisiin päästään, jos on poliittista halua. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällaista halua on ollut pitkään enemmän kuin muualla ja tuloerot ovat pysyneet suhteellisen kapeina sekä kansalaisten ostovoima laveahkona. Erilaiset tulonjakotilastot kertovat tämän tilanteen. Tuloerot ovat kyllä kasvaneet viime vuosikymmenen aikana, mutta se ei liene veropolitiikan syytä sinällään, vaan uusliberalistisen talouspolitiikan globaalia vaikutusta, missä olemme valitettavasti muiden mukana joutuneet vain katseella seuraamaan tilanteen huonontumista. Ja tässä mielessä pääongelma ei ole se, miten tuloja verotetaan tai jaetaan, vaan se, miten niihin ylipäätään päästään verotuksellisesti käsiksi. Esim. ihmistyövoiman korvaantuminen koneilla on tarkoittanut valtavia tulonjaollisia muutoksia. Se on monta kertaluokkaa isompi asia kuin jonkun tuloverotuksen fiilaaminen oikeisiin painosuhteisiin.
1970-luvulle palaaminen ei olisi välttämättä lainkaan mitenkään onneton asia. Mikään lama ei kytenyt 70-luvulla sen paremmin kun 80-luvullakaan. Ainoa lamaa ruokkiva asia 70-luvulla oli öljykriisi, mutta sekin ohitettiin melko onnistuneesti varsinkin, kun se poiki suuren määrän teknologisia innovaatioita, joilla pyrittiin energian säästämiseen.
Ennen 90-lukua valtioilla oli poliittisia keinoja tasoittaa taloudellisia suhdanteita. Suhdannevaihteluja esiintyi, muttei mitään katastrofaalista lamaa eikä suurtyöttömyyttä. Ihmistyölle oli silloin vielä kysyntää.
Uuteen tulonjakoa ruokkivaan talousjärjestelmään siirryttiin 80-luvun alussa USA ja Englannissa ja tämä monetarismin ja uusliberalimin taloussysteemi heijastui vähitellen myös muualle maailmaan. Meillä sen ilmentymä oli pääomamarkkinoiden vapauttaminen, mikä yhdessä NL:n kaupan tyrehtymisen kanssa vei Suomen taloudelliseen lamaan. Pääomamarkkinoiden vapautus johti velkaantumiseen tilanteessa, missä teollisuuten rakenne oli vääristynyt idännkaupan seurauksena eikä siten ollut riittävän kilpailukyinen länsimarkkinoilla. Korkeatasoisen koulutuksemme ansiosta tämä vääristymä saatiin kuitenkin hyvin nopeasti oikaistua, mikä johti sitten 90-luvun loppupuolella taloudelliseen kasvuun.
1970-luku oli keyneslaisen talouspolitiikaan aikaa. Valtion sallittiin puuttua talouteen ohjauskeinoilla. Kiinnitettiin huomiota ostovoimaan ja tasaiseen tulonjakoon. Toisin sanoen ei luotettu ns. markkinavoimiin läheskään kaikessa. Tämä oi varsin turvallista aikaa talouden kannalta. Se tarkoitti hidasta talouskasvua pienemmällä tulonjakoriskillä. Uusliberalismi taas tarkoittaa suurempaa talouskasvua suuremmalla tulonjakoriskillä (mukaanlukien työttmyysriski). Itse pidän 70-luvun systeemiä ehdottomasti miellyttävämpänä.
...vielä pitkälle senkin jälkeen elettiin suljetussa taloudessa, joten turha hakea sieltä ratkaisumalleja tämän päivän ongelmiin.
Suurin syy tuloerojen kasvuun on viimeisten 12 vuoden aikana suoritetut veronalennukset. Niinistön työn jälki näkyy.
Nyt olisi mahdollisuus suorittaa veronalennus ruuan alveroa alentamalla.Suhteellisesti siitä hyötyisivät pienituloiset eniten.Ruoka on kallista, tulot ovat pienet, mutta pienituloistenkin on syötävä joka päivä.
Alvin alennus loisi myöskin uusia työpaikkoja tehokkaimmin.
Hyvä asia voidaan vesittää , ja yritetään vesittää mitä monimutkaisimmilla parannus ehdotuksilla. Tarkoitus lienee saada eriköyhyysluokat kiistelemään oman tilanteensa korjaamisesta Aina vaan sitten löytyy uusia vielä toisi pahemmassa asemassa olevia köyhysloukkuja. Näin asiasta tulee pannukakku.
Kun tähän tavoitteeseen on päästy, niin sitten tehdään jälleen hyvätuloisia suosiva veronalennus kuten tähänkin asti on tehty. Kaukomatkailu lisääntyy entistä enenpi, mikä nyt ei niin paheksuttavaa sinänsä ole, mutta yhteiskunnallista solidaarisuutta tämän kaltaiset ratkaisut nakertavat, kuin syöpä sairasta. Ja leipäjonot pitenevät.
Tuloveropolitiikka ei ole aiheuttanut merkittäviä muutoksia suomalaisten tuloeroihin. Sellainen väite on täyttä puppua. Tuloero ovat syntyneet ensisijaisesti pääomatulojen ja palkkaerojen kasvun myötä.
Pääomatulot ovat kasvaneet erilaisten optio- ja muiden palkitsemisohjelmien myötä sekä yksinkeraitaisesti siitä syystä, että osinkotulot ovat lisääntyneet. Pääomatulojen verotus on ollut suhteellisen kevyttä ja verotusta on onnistuneesti kierretty kokonaan offshore-siirtojen avulla.
Palkkaerot ovat kasvaneet työttömyyden vuoksi ja sen vuoksi, että pienelle eliittijoukolle on ryhdytty maksamaan täysin muusta maailmasta olevia ylisuuria palkkoja ja palkkiota. Yritysten johdon häikäilemättömän palkitsemisen takana lienee ajatus näiden ihmisten moraalin madaltamisesta. Kun tarpeeksi maksetaan, niin on helpompi irtisanoa esim. 500 työntekijää yrityksen rationalisoimiksi parempaan tuloskuntoon eli ns. shareholder -arvon kasvattamiseksi.
70-luvulla ei eletty missään suljetussa taloudessa, vaan keyneslaisessa talousjärjestelmässä, mikä piti sisällään yhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia myös talouspolitiikan saralla. Tähän kyllä liittyi rajoituksia, jotka koksivat pääomien ja tavaroiden vapaata liikkumista. Tämä järjestelmä oli globaali ja se alkunsa Yhdysvalloista 30-luvun laman jälkeen. Voidaan sanoa, että John Maynard Keynes nosti Yhdysvallat uuteen kukoistukseen. Meillä Suomessa Keynesin opit omaksuttiin myös ja erityisesti maltillinen vasemmisto eli sosiaalidemokraatit ihastuivat niihin. Se olikin perustuna luotaessa hyvinvointivaltioksi kutsuttua sosiaalivaltiota niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa.
Paluu vanhaan tai nykymenon muuttaminen on aina mahdollista, jos on halua. Nykyinen yhtiöpainotteinen ylikansallinen kapitalismi tulee kyllä tiensä päähän jossain vaiheessa. Mitä kauemmin siihen menee, sen todennäköisemmin muutoksesta tulee taas järisyttävän historiallinen tapahtuma. Valitettavasti. Sen vuoksi kurssia pitäisi reivata viimeistään nyt, vapaaehtoisesti ja päättäväisesti.
..väite ettei kahdentoista vuoden aikana tehdyt veroalennukset olisi vaikuttaneet tuloeroja kasvattavasti.
Veroalennukset ovat olleet perusteltuja, mutta ne olisi pitänyt kohdentaa toisin.
-"70-luvulla ei eletty missään suljetussa taloudessa, vaan keyneslaisessa talousjärjestelmässä, mikä piti sisällään yhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia myös talouspolitiikan saralla."
70-luvun talouselämää leimasi ylisuuret palkankorotukset, jatkuvaan inflaatio ja sitä seuranneet, pari- kolmekertaa vuosikymmenen aikana suoritettut valuutan devalvoinnit.
Joka väittää, että näin pystyttäisiin tekemään nykyisenä euro-aika on hölynpölyä suoltava hölmö. Suomi on osa Euro-aluetta onneksi.
Näitä hölmöjäkin on olemassa.
"-Paluu vanhaan tai nykymenon muuttaminen on aina mahdollista, jos on halua. Nykyinen yhtiöpainotteinen ylikansallinen kapitalismi tulee kyllä tiensä päähän jossain vaiheessa. Mitä kauemmin siihen menee, sen todennäköisemmin muutoksesta tulee taas järisyttävän historiallinen tapahtuma. Valitettavasti. Sen vuoksi kurssia pitäisi reivata viimeistään nyt, vapaaehtoisesti ja päättäväisesti."
Siis markka takaisin ja markan kansainvälisen kurssin määrittäminen Suomen pankille takaisin. Sitten ammattijärjestöt kilpalaulantaan nimellispalkkojen perään.
, inflaatioon ja sitä kautta alentamaan markan arvoa. Teollisuuden tuotteet kun eivät enään kävisi kaupasi ulkomaille tuotantokustannuksien kohottua liian korkeiksi.
Pitääkö sitä ruuan alvin alentatamisen vastustamiseksi sotkea kaikki kaikki mahdolliset asiat sekaisin.
PS. Nykymenoa on kyllä syytä muuttaa ja se voitaisiin aloittaa laskemalla ruuan alvia. Parantaa näin työllisyyttä ja kohentaa vähäosaisten asemaa. Vastarinta on kuitenkin kova sillä nykymenoa halutaan jatkaa hinnalla millä hyvänsä.
On aika hankala olla yhtä aikaa valtiovarainministeri ja puoluejohtaja.
Tuosta syystä Eero Heinäluoma lausahtaa sellaisia typeryyksiä kuin että:
"Jos tuloverotuksen kevennys kohdistetaan pienituloisiin, päästään samaan ja parempaankin tulokseen kuin ruoan alv:n keventämisellä."
Tuloverotuksen kevennys pienituloisille vaatisi, että valtio ulottaa viran puolesta työssäkäyville annettavat vähennykset myös eläkkeiden ja sosiaalitukien varassa eläville ja vähennysten korotuksen myös työssäkäyvien osalta.
Kysymyksessä on niin merkittävä lupaus, ettei Heinäluoma olisi tuota jättänyt täsmennystä tekemättä, jos olisi tosissaan, eikä puhuisi puuta heinää.
Alarajojen nostaminen perintöverotuksessa olisi varmasti hyvä asia. Sen sijaan autoverotuksen uudistaminen "ympäristöystävällisempään suuntaan" on suoranainen hyökkäys niitä kohtaan, jotka käyttävät omaa autoa suhteellisen vähän tai joilla ei ole varaa ostella alinomaa uusia autoja.
Sitä paitsi todellisuudessa autoveroa ei ole edes tarkoitus laskea, vaan periä se vuosittain perittävinä osamaksuina. Autoveron muutos ei myöskään lisäisi työllisyyttä ainakaan Suomessa.
Pettynyt olen myös siihen, ettei Heinäluoma ota esille kulujen kattamista alkoholiveron nostamisella jonkin verran. Se on ehkä ainoa veronkorotus, joka ei saisi aikaan suurempaa vastarintaa kansankaan keskuudessa.
Niin kuin jo Korhoselle piipahdin päivällä mainitsemassa, niin eilinen alkuyö meni yhden esityksen kuvien tylsässä muokkailussa, mistä piti ottaa välillä juttutaukoa tänne. Päivä ja iltakin meni muissa puuhissa, joten kiitän hyvistä keskustelukommenteista kaikkia yhteisesti.
Itse olin myönteisen yllättynyt Heinäluoman kannanotoista:
- veronalennuksista kannattaa todellakin puhua vasta lähempänä vaaleja, kun talouskasvu- ja työllisyysnäkymät - eli veronalennusvara - nähdään paremmin
- veronalennusten pitää ennen muuta vähentää työttömyyttä ja kannustaa työntekoon, koska jo yhden %-yksikön työttömyyden vähennys tuo 1 000 000 000 euron parannuksen valtiontalouteen.
- veronalennuksia ei voi yksioikoisesti verrata toisiinsa, joten elintarvikkeiden alvin alentaminen ei ole ollenkaan paras keino sen kummemmin köyhien auttamiseen kuin työllisyydenkään kohottamiseen.
Kepu sai kylmää kyytiä hallituskumppaniltaan, mikä on vaalipopulisteille ja tyhjillä lupauksilla ääniä kalasteleville kepuleille ihan oikein.
Toisaalta ymmärtäähän sen hyvin, että jotain kepun oli kehiin pantava, jottei omat joukot olisi risteilyllä hyppineet silmille sen suhten, missä kepu aikaisempien lupausten toteutus viipyy.
Siinähän se syy on, miksi Timo Kalli nosti ruoan alvin esiin viikkoa ennen risteilyä ja Pekkarinenkin julkisti oikein tutkimuksen aiheesta.