Feb. 25, 2007 / Bilderberg

Lipposen hallituksen ilmeisenä tarkoituksena oleva valtionyhtiöiden myynti ruotsalaisille suuryrityksille ilman tarjouskilpailua ja ilmeisen halvalla saa jatkoa salaisesta lukion tuntiesityksestä. Demokratiaan ei kuulu salailu eikä salainen valmistelu eikä kansan enemmistön tahdon vastainen toiminta.
Salaiset suunnitelmat sopivat paremmin epädemokraattisiin järjestelmiin, joissa tiettyjä ajatuksia hallitus ja viralliset tiedotusvälineet sensuroivat ankarasti. Orwellmaisesti jopa sanojen olemassaolon hallitus haluaisi kieltää, kuten pakkoruotsin.
Suomen kansan suuren enemmistön tahdon vastaisesti on hallitus laatinut salaisen suunnitelman pakkoruotsin lisäämiseksi, jota ruotsalaiset suurliikemiehet vaativat ilmoituksessaan Helsingin Sanomissa 8.11.1999.

Ehkä tämmöisen voi selittää vain poikkeuksellisen laaja ja ennen kaikkea korkeisiin päättäjiin ulottuva lahjonta. Yksi nykyisistä hallituspuolueista teki sille omistetun risteilyn vuonna 2000 kymmenien miljoonien eurojen tukea nyt saavan Viking Linen laivalla. Toisen puolueen lehti mainosti avoimesti em. ruotsalaisten suurliikemiesten erittäin hämärätaustaista pankkia. Kolmas hallituspuolue oli 1990-luvulla liki konkurssissa eikä pelastavien rahojen lähteestä ole ollut mitään puhetta. Neljäs pitää avoimesti 1800-luvun rasistia esikuvanaan ja veljeilee naapurimaan ja tämän suurliikemiesten kanssa (puolueen presidenttiehdokas turvautui vieraan maan suurliikemiesten tukeen).

Pääministeri Paavo Lipponen puolestaan yhdessä ruotsalaismielisen ministeri Olli-Pekka Heinosen ja Helsingin Sanomain päätoimittaja Janne Virkkusen kanssa vieraili salaisessa Bilderberg-kokouksessa vuonna 2001. Näissä kokouksissa joukko maailman politiikan ja talouselämän huippuja on jakanut maailmaa uudelleen toukokuusta 1954 lähtien — järjestön nimi tulee alankomaalaisesta hotellista, jossa ensimmäinen kokous pidettiin. Bilderberg-kokouksissa Suomen pakkoruotsi kiinnostaa tuskin muita kuin suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta taustatieto näistä on hälyyttävää, koska juuri nämä välittävät näkemyksiään maailmalle. 110 jäsenestä, joilla on pysyvä asema Bilderbergissä, kaikki neljä Ruotsin edustajaa kuuluvat juuri Suomeen pakkoruotsia vaatineeseen ja toisessa maailmansodassa häikäilemättömyytensä osoittaneeseen Wallenberg-ryhmään, samoin sihteeristön ainoa ruotsalainen.
Kutsua em. kolme suomalaista ei olisi saanut ilman Wallenbergejä, vai? Päätoimittajan lehdessä toisinaan ilmenevää antidemokratiaa pakkoruotsin suhteen voi selittää tämä salainen kokous. Onko nyt Suomen valtionyhtiöiden ja lukiolaisten vuoro joutua kansainvälisen juonittelun uhriksi?

Opetusministeriön työryhmä valmistelee lukion uutta tuntijakoa ja siihen esitetään rajua muutosta: äidinkielen kursseja vähennettäisiin kuudesta viiteen ja pakkoruotsia lisättäisiin viidestä kuuteen. Asiakirjat on leimattu ”luottamuksellisiksi” ja uudistus on tarkoitus runnoa läpi pikavauhtia kahden kuukauden kuluessa, vaikka kyseessä on kansalaisia laajasti kiinnostava ja koskettava muutos. Äidinkielen hallinta on paljon muutakin kuin sisälukutaitoa; se on kyky eritellä ja luoda tekstejä, väitellä, ymmärtää ja tehdä ymmärretyksi. Se on identiteetin hahmottamisen ja maailman jäsentämisen väline sekä avain muiden kielten oppimiseen. Nämä tosiot muistaen tuntijakouudistusesitys on todella merkillinen ja Suomen kansan edun vastainen.

Kenen leipää syöt sen lauluja laulat
(Lähteet: Bilderberg, Aalder ja Wiebes 1989, Turun Sanomat 9.2.2002 uutinen ja 10.2.2002 pääkirjoitus Salamyhkäistä tuntijakovalmistelua)