Mitä mieltä olette, Turun sanomien lukijat?
Muistelen v. Bachin joskus sanoneen "turkulaiset analysoivat elokuvaa kuin virtsaa koeputkessa" ja oletan kyseessä olleen tämän insinöörin.
Paljon mediatilaa saa, myös Nyt-liitteessä.
Itse tsekkaan sanotaanko käänteisesti: Maskulalta niukat tähdet, okei leffa. Ja päin vastoin.
Ja kysyn myös onko hyväksi suhtautua draamagenreen totaalisen kyynisesti? Eikö pitäisi vaikka kuinka paatuneen henkilön, kriitikon, suoda kuitenkin katsojalle mahdollisuus antautua täysillä olkoonkin 'vain' niinkin aineettomille sfääreille?
Muistelen v. Bachin joskus sanoneen "turkulaiset analysoivat elokuvaa kuin virtsaa koeputkessa" ja oletan kyseessä olleen tämän insinöörin.
Paljon mediatilaa saa, myös Nyt-liitteessä.
Itse tsekkaan sanotaanko käänteisesti: Maskulalta niukat tähdet, okei leffa. Ja päin vastoin.
Ja kysyn myös onko hyväksi suhtautua draamagenreen totaalisen kyynisesti? Eikö pitäisi vaikka kuinka paatuneen henkilön, kriitikon, suoda kuitenkin katsojalle mahdollisuus antautua täysillä olkoonkin 'vain' niinkin aineettomille sfääreille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itsekin katsellut inholla vuosikaudet herra Maskulan pärstää NYT-liitteen elokuva-arvostelusivuilla. Tympeämpää ukkoa saa hakea! Ainakin Maskula on kyllästynyt leffoihin kokonaan. Kahta tähteä enempää on miltei turha tältä kriitikolta itkeä. Sellaisia terveisiä sanoisin vain tälle herralle, että vaihda alaa, niin piristät perjantaipäiväni! Masentaa katsella aina sitä tähtipuutetta tympeän nassusi alla.
Ensiksi sanoisin, että eihän kriitikon tarvitse olla samaa mieltä lukijan kanssa. Kyllä arvosteluja voi lukea vaikka ne haukkuisivatkin suosikkielokuvia.
Maskula taitaa olla yksi ainoita kriitikoita, joka on pitänyt tiukasti linjastaan. (Ei ainakaan kirjoita mainoshöpinää tai ympäripyöreitä tylsyyksiä.) Tähän varmasti on vaikuttanut se määrä mitä hän on elokuvia katsonut. Tuhansia ja tuhansia, ei silloin yksi Matrix paljoa hätkähdytä ja tunnu elokuvahistorian merkkiteokselta. Noista Maskulan TV-arvosteluista en paljoa sanoisi mitään, kun niiden palstatila on joskus todella mitätön. Ei siinä hyväkään kriitikko pysty tiivistämään kaikkea.
Eri asia on sitten Maskulan tähditykset. Kuulemma on antanut välistä jollekin elokuvalle tahallaan yhden tähden, vaikka onkin saattanut olla aivan hyvä. NYT-liitteen kriitikkokartalla voi huomata, että ainakaan Helena Ylänen ei ole kuin tuuliviiri, joka heiluu ja kieppuu mielipiteineen. Hän ei olekaan oma suosikkini. Joskus tuntuu, että lukijat parkuvat Maskulalle vain sillä perusteella mitä ovat NYT-liitteen tähtikartasta lukeneet.
Film-o-Holic.comin sivuilla onkin kunnon artikkeli ja haastattelu Maskulasta. Kannattaa lukea.
Käsittääkseni ei Maskula anna elokuville tähtiä, ainakaan en muista niitä hänen arvioidensa yhteydessä Turun Sanomissa nähneeni. Ilmeisesti Maskulan tähdet Nyt-liitteessä ovat tuon liitteen omia tulkintoja.
Mitä olen näitä nasevia Maskulan arvioita lukenut, ovat ne melko lähellä omaa käsitystäni kyseisistä elokuvista.
Turun Sanomat-laatulehdessä on joka päivä kyseisen insinöörin tähdityksiä. Tekstin ylipitkistä lauseista ei aina saa tolkkua. Kyseessä näyttää olevan itsetarkoitukseksi tullut 'tyyli', missä viljellään perätysten mahdollisimmanpitkiäyhdyssanoja, ja sanoma on aina sama: leffa on TM:n mielestä heikko, tai sitten leffa huononee jyrkästi loppua kohden.
Paitsi tietysti automaatti-viistähtiset, Citizen Canet ja sellaiset 'varmat'.
Yhtäkään draamaa saati melodraamaa en ole jähmäleen nähnyt kehuvan.
Jos miettii jotain elokuvateollisuutta, niin ei kai siinä ole loogisesti mitään ihmeellistä, että elokuvaan taidemuotona suhtautuva ihminen ei jaksa innostua siitä, että kymmeniä miljoonia pistetään täysin turhanpäiväiseen roskaan, jossa ei ole enää draamallisesti mitään mielenkiintoista. Elokuvan historiaa tuntematon ei varmasti pysty aivolohkojensa verkkaisen toiminnan tiimellyksessä ymmärtämään, että joku saattaa suhtautua elokuvaan kuin kirjaan: kumppanina, jolla on jotain muutakin merkitystä kuin ajatusten lamaannuttaminen ja huviajelu epäkarismaattisten, yltiöpalkattujen muovisten filmitähtien kanssa jonnekin halpamaiseen mikä mikä -maahan.
Todellisuuden etsiminen ja sen näyttäminen on elokuvan tehtävä, ja tämän tehtävän toteuttamisessa on kritiikillä, siis kunnollisella kritiikällä sama osa kuin kätilöllä synnytyksessä: auttaa ulos jotakin ennennäkemätöntä. Auttaa näkemään. Ja Maskula on yksi harvoista jotka todella ottavat elokuvan vakavissaan. Onhan totta, että keskivertaisesti elokuvien taso on laskenut, eikä ole kenenkään eduksi, että kriitikko jakelee tähtiä kuin riisiä, olkoon elokuva sitten suomalaisten tai ensimmäinen afghanistanilainen.
Helena Ylänen varsinkin kuvittelee, että jos elokuva on saatanan huono, sen pyhittää se että se paska on tehty suomessa. tällainen on sontaa.
Hyvin moni elokuva on heikko, ja huononee jyrkästi loppua kohden, kuten joku siellä kirjoitti. On vain selvänäköisyyttä ja rehellisyyttä sanoa se. Varsinkin kun elokuvia tulee tänä päivänä kuin liukuhihnalta. Maskula on kuitenkin toiminut kriitikkona 60-luvulta asti ja seurannut sivusta kun elokuvalta nyljetään nahkaa: samat juonikuviot toistuvat vuodesta toiseen ja pelkistyvät vain entisestään. Joku perusvarma pläjäys tuskin jaksaa enää erektiota aiheuttaa.