eilen kauppareissulla mietin että teenpäs jauhelihakastiketta ruuaksi ja sitten voin vetää ranteet auki, ja sillai pituussuunnassa että se käy nopeammin, ja sitten mietin ettei sitä oikeastaan vielä voi tehdä kun porukat on lomalla, ettei niitten loma mene pilalle...
Sit havahduin siihen ettei nämä nyt taida olla ihan terveitä ajatuksia.
Olen ollut kaksi vuotta jottakuinkin masentunut, kun samaan syssyyn tuli miehen pettämiset, josta seurauksena pistin sen pihalle ja sitten todettiin kaksi kroonista sairautta. Toisessa sokeutumisen riski. Yhden leikkauksen jälkeen sairaalassa mietin että nyt muuttuu tämä elämä. Mietin että mitä toivon elämältä eniten; nähdä lapseni kasvot (jos sellaisen joskus saan).
Elämä alkoi rullatat ja rakastuin, ja siitähän se vain parani. Puoli vuotta seurustelua takana ja minä raskaana. Mies (tai poika vain 21 v.) vaati aborttia, minä en halunnut, mutta lopulta kai hormonimyrskyssä ja peloissani suostuin. Tästä on nyt viisi viikkoa, ja ne ovat olleet silkkaa helvettiä. Olemme muuttamassa yhteen mutta sekään ei kiinnosta. Minä en vain jaksa, eikä mikään kiinnosta, kaikki tuntuu jokseenkin turhalta ja tympeältä. Eihän abortista tietenkään kauaa ole, mutta minä en jaksaisi tät enää hetkeäkään. Mihin tästä meen?mitä itelleni teen?
Sit havahduin siihen ettei nämä nyt taida olla ihan terveitä ajatuksia.
Olen ollut kaksi vuotta jottakuinkin masentunut, kun samaan syssyyn tuli miehen pettämiset, josta seurauksena pistin sen pihalle ja sitten todettiin kaksi kroonista sairautta. Toisessa sokeutumisen riski. Yhden leikkauksen jälkeen sairaalassa mietin että nyt muuttuu tämä elämä. Mietin että mitä toivon elämältä eniten; nähdä lapseni kasvot (jos sellaisen joskus saan).
Elämä alkoi rullatat ja rakastuin, ja siitähän se vain parani. Puoli vuotta seurustelua takana ja minä raskaana. Mies (tai poika vain 21 v.) vaati aborttia, minä en halunnut, mutta lopulta kai hormonimyrskyssä ja peloissani suostuin. Tästä on nyt viisi viikkoa, ja ne ovat olleet silkkaa helvettiä. Olemme muuttamassa yhteen mutta sekään ei kiinnosta. Minä en vain jaksa, eikä mikään kiinnosta, kaikki tuntuu jokseenkin turhalta ja tympeältä. Eihän abortista tietenkään kauaa ole, mutta minä en jaksaisi tät enää hetkeäkään. Mihin tästä meen?mitä itelleni teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hae apua joltain ammatti auttajalta, älä vaan mene tappamaan itseäsi. Se on ihan normaalia että sulla on huono olo nyt. Eikä sun ehkä kannattais sen pojan kanssa muuttaa yhteen jos ei siltä tunnu ja ehkä oot sitten katkera kun se ei halunnut sun lasta..