Aloitin lukion nyt, yläasteen keskiarvo oli 9,6. Mutta, mutta... Lukiossapa huomasin, että matematiikka ei olekaan enää niin helppoa (valitsin pitkän). Suunnitelmissani on ollut lääkis ja nyt mietityttääkin, että pitäisikö nämä haavet heittää suoraan roskakoriin. Tiedän, että tärkeintä on hallita fysiikan ja kemian tiedot, mutta onko mitään mahdollisuuksia päästä lääkikseen, jos lukion pitkä matematiikka ei sujukaan odotusten mukaisesti?
Todettakoon vielä, että minulla ei todellakaan ole mitään varasuunnitelmia, jos huomaan yhtäkkiä olevani täysi paska luonnontieteissä.
Mennessäni lukiioon, motivaatio oli hirveän korkella, mutta nyt olo tuntuu suoraan sanottuna paskalta ja ennen kaikkea tyhmältä. Yläasteella luonnontieteet sujuivat erinomaisesti ja olivat kaikki lempuiaineitani, mutta sillä ei ole enää mitään väiä.
Jos ei ole matikassa mikään einstein, niin tarkoittaako se sitä, ettei ole fyssassa ja kemmassakaan hyvä? Niitä minulla ei ole vielä ollut, mutta kauhulla (ja innolla) odottelen.
Lukion myötä iski vain tällainen alemmuuskompleksi. Tuntuu siltä, että mikään ei suju ja, että olen tyhmä kuin saapas. No, ehkä tämä tästä.
Todettakoon vielä, että minulla ei todellakaan ole mitään varasuunnitelmia, jos huomaan yhtäkkiä olevani täysi paska luonnontieteissä.
Mennessäni lukiioon, motivaatio oli hirveän korkella, mutta nyt olo tuntuu suoraan sanottuna paskalta ja ennen kaikkea tyhmältä. Yläasteella luonnontieteet sujuivat erinomaisesti ja olivat kaikki lempuiaineitani, mutta sillä ei ole enää mitään väiä.
Jos ei ole matikassa mikään einstein, niin tarkoittaako se sitä, ettei ole fyssassa ja kemmassakaan hyvä? Niitä minulla ei ole vielä ollut, mutta kauhulla (ja innolla) odottelen.
Lukion myötä iski vain tällainen alemmuuskompleksi. Tuntuu siltä, että mikään ei suju ja, että olen tyhmä kuin saapas. No, ehkä tämä tästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
unelmiasi pois. Luulen, että tuo sama fiilis on ollut monella (ainakin itselläni). Yläasteella matikka oli kymppi mennen tullen palatessa (siis helpolla), lukiossa sai tehdä tosissaan työtä jotta sai seiskan (kirjoitin lopulta C:n mutta kun tiesin etten lääkäriksi tai insinööriksi aio niin ei ollut niin väliä). Luultavasti tämä on sinulle vain alkushokkia, mutta ehkäpä sinun tulee varautua siihen, että joudut opiskelemaan enemmän. Olet luultavasti päässyt peruskoulussa aika helpolla, ja nyt sitten ikävä kyllä loppui "peruslahjakkuudella" pärjääminen.
Pitkä matikka antaa laskurutiinia ja hyväksytysti kirjoitettuna pari lisäpistettä, ei muuta.
Ratkaisevinta on fysiikan ja kemian osaaminen, ja näissä aineissa ei lukiotasolla niin vaikeisiin laskuihin mennä ettetkö varmasti niistä hyvin selviäisi.
Lääkikseen pääsee ja siellä pärjää vallan hyvin ihan lyhyeeläkin matikalla, pitkä vain antaa strategisia lisäpinnoja pyrittäessä. Eli älä luovuta, kaikki sujuu varmasti ihan hyvin!
>Jos ei ole matikassa mikään einstein, niin >tarkoittaako se sitä, ettei ole fyssassa ja >kemmassakaan hyvä? Niitä minulla ei ole vielä >ollut, mutta kauhulla (ja innolla) odottelen.
Lukiotasolla ei tosiaankaan tarkoita :-) Kemian suhteen tärkeintä on jatkuva läksyjen tekeminen ja sitä kautta laskurutiinin hankinta; kemian laskut eivät ole lukiotasolla teknisesti vaikeita mutta täydellisesti merkittyinä niin aikaavieviä että ilman rutiinia et lääkiksen pääsykoekemianlaskuja ehdi tehdä itse kokeessa. Fysiikassa taas keskeistä on ymmärtäminen; teknisesti lukiotason laskut eivät ole pitkiä tai matemaattisesti haastavia, vaativatpahan vain sen että todella ymmärrät mitä kyseisessä tilanteessa tapahtuu.
Itsekin pärjäsin lukiossa erittäin hyvin fysiikassa ja kemiassa, mutta matikka oli välillä tuskaa todellakin.
Se on totta että matematiikka on kieli, jolla ilmoitetaan fysiikan ja kemian kaavat ym, mutta siinä on yksi hyvä juttu:
Matemattiikasta ei tarvitse tietää kuin perusteet.
Itseasiassa matematiikan kaikkien asioiden opiskelu on useimmiten turhaa eli vain perusteet ja laskutoimitukset joita tarvitaan fysiikassa ha kemiassa riittää.
Itseasiassa matemaatikkokin kokee matematiikan pikemminkin taiteena kuin tieteenä eli läheskään kaikista asioista ei ole hyötyä.
Älä suotta lannistu tossa vaiheessa. Kemiassa ja fysiikassa voi olla hyvä ilman matikkaa, fyssassa tarvii derivointitaitoa ym. lähinnä vasta alan opinnoissa yliopistossa (mutta ei lääkiksessä sentään).
Motivaatio on ehdottomasti tärkein, lukiokaverini pääsi lyhyellä matikalla ja ilman fysiikkaa (2 kurssia) ja kemiaa (2 kurssia sitäkin).
Itse en ekana vuonna pääsyt lääkikseen, sitten kiinnostus lopahti toisen koulun vuoksi pariksi vuodeksi. Nyt viime talvena innostuin uudelleen, tällä kertaa hammaslääketieteestä. Hain, ja sain täydet pisteet skaalatuista. Alakin tuntuu oikealta :)
Voithan käydä vaikka pitkän valmenuskurssin tokana lukiovuonna. Siinä saa sitten hyödyn kirjoituksiin samalla. Ja jos maksat kurssimaksun itse, voi sanoa että motivaatio on kohdallaan.