Pistin pannulle kolme kananmunaa, tomaattia ja juustoa. Katselin lumoutuneena, kun löysä aines kypsyi kiinteäksi. Juustolle taasen kävi toisin päin. Katsahdin kelloon. Se oli taas liikaa. Jos vuorokaudessa olisi kaksi tuntia enemmän, ehtisin joskus ajoissa nukkumaan. Huokaisin syvään.
- Mitä sä teet? keittiöön tullut Jusa kysyi.
- Paistan kananmunaa, sanoin.
Jusa otti jääkaapista kaljaa ja palasi takaisin olohuoneeseen katsomaan lätkää. Viides pullo tänä iltana, niin kuin edellisenäkin. Toissa iltana pulloja oli ollut kaksinkertainen määrä. ”Millähän sen sais lopettamaan ton juomisen”, mietin hiljakseen.
Ronkin kaikki tomaatit erilleen munakkaasta ennen kuin aloitin syömisen. Olin juuri pistämässä ensimmäistä suupalaani kielen päälle, kun Jusa ilmestyi keittiön ovelle ja kysyi:
- Miksi sä aina kaivat noi tomaatit pois tosta?
- Miksen? mä sanoin kyllästyneellä äänellä.
- Miks sä edes laitat niitä siihen?
- Koska mä tykkään niistä.
- No, miks sä sit otat ne pois?
- Koska ne on kuumia.
- No, söisit ne sit kokonaan erikseen.
- Pitäsit säkin joskus turpas kiinni.
- Voi vittu mikä ämmä.
Jusa otti taas yhden kaljapullon ja painui takaisin olkkariin. Söin hiljaa munakkaani. En voinut käsittää mikä Jusalle oli viimeisten kuukausien aikana tullut. Tai kyllähän minä sen ymmärsin, että veljen kuolema oli rankka juttu kenelle tahansa. Jusaan se vain oli vaikuttanut ikävimmällä mahdollisella tavalla. Alkoholi määrät tuplaantuivat viikoittain ja tuntui, etten minä voinut sille mitään. ”Kuule, Sanni, sä olet kusisessa paikassa”, huokaisin itselleni...
Alkoholistin siippa
3
669
Vastaukset
- scarabaeus
Luen iltalehdestä horoskooppini: "Jokin työssäsi saa sinut tuntemaan itsesi väsyneeksi. Tarkista siis työtapasi, jotta voisit saada kaiken energian käyttöösi. Kun asia on kunnossa, etenet urallasi huimin harppauksin."
Ura totta totisesti.
Syrjäsilmällä seuraan tv-ohjelmaa, jossa ikäiseni naiset valitsevat itselleen vaatteita, kampausta ja asusteita. Kuuntelen ja katselen hetken näitä jonninjoutavuuksia. Tosin minun klassinen makuni riiteli toisinaan olemukseni kanssa, mutta siitä huolimatta olin sitä mieltä, että piirteeni vain paranivat vanhetessa. Ollen toisinaan kuin pieni hupakko, myönsin itsellenikin olevani enemmänkin romantikko kuin viileä lady, mutta yritin silti sinnikkäästi pysyä irti mauttomuuksista ja rakentaa imagoni edelleen enemmän klassiseen tyyliin.
Tv:stä tulee väliin matkailumainos... Kuinka kauan onkaan siitä, kun Jusa ja minä yhdessä kirmailimme rantakallioilla, ja välillä makailimme rantatuoleilla päivänvarjon alla kuunnellen aaltojen rantautumista. Laskettiin aaltoja. Oliko se yhdeksäs se suuri aalto, vai seitsemäs… miten se menikään…
Katseltiin rannalla iloisesti kirkuvia ja telmiviä pikkulapsia.
Kun iltapäivän aurinko oli miltei yhtä kuuma kuin keskipäivällä, vieläkin hautovampi, mutta varjot alkoivat pikkuhiljaa pidetä oli aika kerätä kamppeet, päivänvarjon alle kuivamaan ripustetut pyyhkeet ja reput mineraalivesipulloineen ja aurinkovoiteineen. Iho oli rannalla olevista suihkussa käynneistä huolimatta tahmea ja hiekkainen after-sun aurinkovoiteen jäljiltä. Ilman lempeä hyväily ja päättymässä olevan päivän verkkaisuus sai ajatukset pysymään tasaisina ja lempeinä. Tuijottelua siniseen mereen ja sielussa rauha ja hyvänolon tunne. Raukea olo. Appelsiinilehdon tarjoama varjoinen matkan osuus ja sen suoma hetken viileys tuntui iholla silkkilakanoiden viileydeltä.
Auringon laskiessa hotellille palatessamme pihalla uima-altaan vieressä olevasta ravintolasta nousi herkullisen viekoittelevat höyryt, ruuantuoksut. Ravintola tarjosi illalla runsaat makuelämykset, joten oli turha lähteä merta edemmäksi kalaan. Ravintola oli edullinen vaihtoehto kaupungin kalliille ja trendikkäille ravintoloille, ja tarjosi muutamina iltoina tasokastakin viihdettä, välillä karaokelaulantaa. Turisteja oli vähän joka maailmankolkalta, jotka kaikki todella osasivat nauttia viihteellä olemisesta. Oi niitä iltoja… Ja päivällä kuljeskelimme löytöretkeilijöinä kaduilla, löysimme kujien päästä paikallisia tapahtumia ja pieniä toreja, joilla oli aina tungosta riittämiin. Hedelmät, vihannekset, vaatteet, kattilat ja kipot, lasten lelut ja koriste-esineet valtaisina houkuttelevina röykkiöinä. Mausteiden ja kukkien runsaus täytti lämpimän kattilan huumaavilla tuoksuillaan, kuin täydellisen täyteläinen nektariini. Ja juuri niin kuin entisaikojen kauppapaikoilla oli herttuoita, kreivejä, vapaaherroja, ritareita, monet heistä naisineen, kardinaaleja ja piispoja, rikkaita porvareita, mutta myös alempiarvoista väkeä, musikantteja, taikatemppujen tekijöitä, kaupustelijoita kaikenkarvaisia, löyhätapaisia naisia, seikkailijoita, tavallisia pitkäkyntisiä ja taskuvarkaita, kerjäläisiä, kukin hakeutuen heille sopivimpiin paikkoihin ja viettäen öitään mikä missäkin, katon alla, ladoissa ja paljaan taivaan alla. Niin nyt kuin entisinä aikoinakin kirkonkellot moikasivat aamuin illoin. Kaikki, joilla vain riitti jotakin kaupattavaa, löysivät tavaroilleen ostajia. Ihmiset tinkivät ja puikkelehtivat tasaisena massana edestakaisin. Pysähdyin antiikkia myyvien kojujen kujalle ja ihastelin mennyttä maailmaa. Pöydällä oli niin kaunis ikoni, olkoonkin vain muovinen kopio. Kun kysyin sen hintaa ja nimeä myyjä sanoi vastaukseksi Andrei Rublev, Vladimirin neitsyt. Halpahan se oli ja Jusa maksoi sen, mutta ei voinut käsittää, että todella, siis ihan oikeasti halusin sen matkamuistoksi, olisihan siellä ollut hänen mielestään niin paljon kaikkea muuta ostettavaa. Laitoin ikonin kuitenkin tyytyväisenä reppuuni, joka Jusan mielestä oli todellakin vain pelkkää kitchiä, ja lysähdimme lähimmälle penkille jalat väsyneinä hetkeksi juomaan mineraalivettä mukana olleista pulloistamme, ja seurailemaan edessämme vellovaa näytelmää. Oi sitä aikaa, ensimmäistä yhteistä ulkomaanreissuamme ikuiseen kaupunkiin.
Syön huokaisten viimeiset tomaatinviipaleet lautaseltani, ja vilkaisen olohuoneen nurkkaan. Siinähän se ikoni on ollut jo vuosia television yläpuolella.
Ulko-ovi rämähtää. Huokaisen syvään ja otan olohuoneen pöydältä Jusan jättämän kaljanjämän, ja hörpin sitä kuin kivettyneenä.
. . .
Jusa sai siis taas jalat alleen, ja kiirehtii kantakuppilaan. Siellä baaritiskin äärellä Jusa kippaa nopeasti pari tuoppia horroksessaan ja yhtäkkiä huomaa toiveikkuuden heräävän, kun katsoo vierellään istuvaa naista ja ajattelee, että: "Kunhan tuo ihminen vain oppisi tuntemaan minut…" on sitten jo melkein varmis avaamaan suunsa kertoakseen kuinka älykkääseen, luovaan, ja hauskaan tyyppiin naisen olisi nyt mahdollisuus tehdä tuttavuutta… ja jotakin vilahtelee muistista… Pegasos… Ei, ei nyt! … haikeana muistaakin yhtäkkiä Rooman idylliset sisäpihat, kujat, mieleenpainuvat maisemat, vanhat koristeelliset kivitalot, aukiot ja rauniot…
__________
jatkakaa…- ,,,
Jusa laski puolillaan olevan tuopin kädestään ja nousi ylös. Oli kuin joku olisi salaa kiivennyt hänen korvaansa ja kuiskannut, että tämän on loputtava nyt. Tätä menoa hän menettäisi kaikki ystävänsä. Ja ennen kaikkea kohta hän menettäisi Sannin. Hänen elämänsä oli muutenkin hajalla. Kaikki oli ollut utuista Markon kuolemasta asti. Oli helpompi olla viinasta sekaisin kuin selvinpäin.
Ripein askelin hän läksi kuppilasta ja palasi takaisin kotiin. Olisi puhuttava Sannin kanssa, hän ajatteli. Olisi selvitettävä kaikki nyt. Vaikka Jusa olisi ollut tyhmempikin hän olisi tajunnut, ettei voinut tehdä tällaista kenellekään. Ei ollut reilua antaa Sannin roikkua hänessä, jos hän ei halunnut enää mitään muuta kuin olla ilkeä.
Avain kääntyi hitaasti lukossa. Jusa astui sisään ja näki Sannin istumassa olohuoneessa tuijottaen mustaa television ruutua.
- Ai, sä tulit jo, Sanni sanoi irrottamatta katsettaan ruudusta. ¨
- Joo, Jusa sanoi,kun ei osannut sanoa sitä mitä hänen olisi pitänyt sanoa.
- Sun kaljat loppu jo, Sanni sanoi tuijottaen edelleen mustaa ruutua.
Jusa oli kuulevinaan terävän piikin Sannin äänensävyssä.
- Ei, se mitään, Jusa sanoi luistaen edelleen tarkoitetuista sanoista.
Hän keräsi olohuoneesta ja keittiöstä kaikki tyhjät kaljapullot muovikassiin ja nosti ne eteiseen saadakseen tuon petollisen nesteen pois silmistään ja mielestään.
- Ajattelin, että voitais mennä kävelylle, Jusa sanoi hiljaa, tuskin kuultavasti.
- Ai, mun pitäs lähtee juoppoo taluttaa, Sanni sanoi pisteliäästi ja tuijotti televisiota.
- Äh, kulta, mä haluisin puhua.
- Älä kuule mua kullittele, Sanni tiuskaisi, muttei voinut kieltää lämmintä läikähdystä, joka tuntui hänen sydämen ja vatsan välimaastossa Jusan lausuessa sanan kulta.
- Ei me näinkään voida jatkaa. Kulta, pliis. Vai haluatko sä luovuttaa? Jusa kysyi.
Sannin sisällä liekehti. Hän halusi kaikkea muuta kuin luovuttaa. Jusahan oli hänelle se oikea. Niin se ennustajakin oli sanonut, kun he olivat käyneet sellaisen luona Roomassa. - scarabaeus
,,, kirjoitti:
Jusa laski puolillaan olevan tuopin kädestään ja nousi ylös. Oli kuin joku olisi salaa kiivennyt hänen korvaansa ja kuiskannut, että tämän on loputtava nyt. Tätä menoa hän menettäisi kaikki ystävänsä. Ja ennen kaikkea kohta hän menettäisi Sannin. Hänen elämänsä oli muutenkin hajalla. Kaikki oli ollut utuista Markon kuolemasta asti. Oli helpompi olla viinasta sekaisin kuin selvinpäin.
Ripein askelin hän läksi kuppilasta ja palasi takaisin kotiin. Olisi puhuttava Sannin kanssa, hän ajatteli. Olisi selvitettävä kaikki nyt. Vaikka Jusa olisi ollut tyhmempikin hän olisi tajunnut, ettei voinut tehdä tällaista kenellekään. Ei ollut reilua antaa Sannin roikkua hänessä, jos hän ei halunnut enää mitään muuta kuin olla ilkeä.
Avain kääntyi hitaasti lukossa. Jusa astui sisään ja näki Sannin istumassa olohuoneessa tuijottaen mustaa television ruutua.
- Ai, sä tulit jo, Sanni sanoi irrottamatta katsettaan ruudusta. ¨
- Joo, Jusa sanoi,kun ei osannut sanoa sitä mitä hänen olisi pitänyt sanoa.
- Sun kaljat loppu jo, Sanni sanoi tuijottaen edelleen mustaa ruutua.
Jusa oli kuulevinaan terävän piikin Sannin äänensävyssä.
- Ei, se mitään, Jusa sanoi luistaen edelleen tarkoitetuista sanoista.
Hän keräsi olohuoneesta ja keittiöstä kaikki tyhjät kaljapullot muovikassiin ja nosti ne eteiseen saadakseen tuon petollisen nesteen pois silmistään ja mielestään.
- Ajattelin, että voitais mennä kävelylle, Jusa sanoi hiljaa, tuskin kuultavasti.
- Ai, mun pitäs lähtee juoppoo taluttaa, Sanni sanoi pisteliäästi ja tuijotti televisiota.
- Äh, kulta, mä haluisin puhua.
- Älä kuule mua kullittele, Sanni tiuskaisi, muttei voinut kieltää lämmintä läikähdystä, joka tuntui hänen sydämen ja vatsan välimaastossa Jusan lausuessa sanan kulta.
- Ei me näinkään voida jatkaa. Kulta, pliis. Vai haluatko sä luovuttaa? Jusa kysyi.
Sannin sisällä liekehti. Hän halusi kaikkea muuta kuin luovuttaa. Jusahan oli hänelle se oikea. Niin se ennustajakin oli sanonut, kun he olivat käyneet sellaisen luona Roomassa.- Jotenkin alkaa niin tehdä mieli Nizzan salaattia, tai oopperavoileipää.
sanoi Jusa sitten kuin huomaamattaan avatessaan jääkaapin, jossa ei oikeastaan sitten ollutkaan sisällä kuin valo.
- Älä nyt hullujas puhu!
Sanni kiljahti kipakasti kuin kana orrella, sillä hän oli kitannut illan mittaan niin monta mäyräkoiraa huomaamattaan, että röyhtäistessään ihmetteli lievästi sanottuna tokkurassa ja hämmentyneenä, kun suuhun pulpahteli kaljahöyryjen lisäksi jokseenkin hiivanmakakuista lientä.
- Itse asiassa mulla on ens viikolla vähemmän duunia, kun koululaisilla on se syysloma. Eiköhän kuule lähdetä jollekin matkalle ihan näin x-tempore muutamaksi päiväksi, jos vaan saadaan sellainen halpalento. Sullekin tekee hyvää pieni breikki sieltä työpaikaltas, soitat vaan Erkille aamulla, että teet ne jutut dead-lineen. Ja ainahan sä teetkin ne. Se mun duunikaveri Max ramppaa alvariinsa jollain viikonloppureissuilla, millon on Pariisissa, millon Milanossa. Kehuu, että ne halpalennot on ihan OK nykyisin, toisissa on jopa ilmaiset juomatkin. On se kova poika sauhuamaan, ja aina reissusta palatessaan kertoo mitä kummallisempia tarinoita. On se sellanen velikulta. Toisinaan mä olen aamupalaverissa ihan kateudesta vihreänä jotenkin, vaikka tiedänkin, ettei ne Maxin reissut välillä ole kun pakoa arjesta, ördaamista ja lymyämistä hotellihuoneissa. Mutta me voidaan yhdessä lymyillä muutama päivä kans hotellihuoneessa, ja jutella sit ajan kanssa ihan rauhassa muissa maisemissa. Ottaa niin pannuun. Mulla on kaikki menny viime aikoina jotenkin kummallisesti, jotenkin solmuun…
- Siis miten sä voit lukeakin mun ajatuksiani Jusa. Mä just pari päivää sitten katselin matkailumainoksia lehdestä, ja oikein hämmästyin ja ihmettelin, että nykyisin pääsee samalla hinnalla viikoks etelään kuin matkustamalla junalla Lappiin pelkällä menolipulla. On tää maailma menny niin kummalliseksi jotenkin.
- Eiköhän mennä aamulla lentoasemalle. Otetaan vaan hammasharjat mukaan, ja eikun luottokortilla vinguttelemaan.
- Vitsi sä oot jotenkin hassu. Mitä sulle siellä kapakassa oikein juotettiin?
Jusa ei vastannut mitään, vaikka mieli teki sanoakin, että Pegasos oli lentänyt yli… vanha kunnon Pegasos.
* * *
Aamulla varhain Helsinki-Vantaa lentokentällä kävi aikamoinen kuhina kun Sanni ja Jusa kyselivät matkatoimistojen tiskeillä vapaina olevia paikkoja. Valittavina oli Tunisia, Hurghada ja Nizza. Jusalle tuli heti salaatti mieleen, ja sopivasti Nizzan koneen lähtöaikakin oli lähimpänä, joten se oli helppo valinta. Ei kun menoksi! Kumpaakin oikein nauratti pitkästä aikaa, aivan kuin joku ylimääräinen paino olisi häipynyt hartioilta ja niskasta. Kireydet tipotiessään ja helppo hengittää.
Kun lähestyttiin määränpäätä he kumpikin katselivat pilvenhattaroiden korkeudella ikkunasta lentokoneen kaartaessa turkoosinsinisen Välimeren yllä, ja äkkiä Nizzan viehättävä rannikkokaupunki hahmottui horisontissa: rantaboulevardeja, vanhoja välimerellistä rakennusarkkitehtuuria kunnioittavia taloja, palmuja ja taustalla kohoavat vuoret.
Hotelli sijaitsi aivan rannalla Promenade des Anglaisella legendaarisen hotelli Negrescon lähellä. Kuinka ylellistä! Iltapäivällä he olivat satojen muiden turistien joukossa omalla kaupunkikierroksellaan, tutustuivat kävellen Nizzan vanhan kaupungin sokkeloisiin kujiin. Oli hassua ajatella, että siellä kotona syysmyrskyt riepottelivat puiden lehtiä, jotka pyörteisinä kekoina lentelivät paikasta toiseen, ja iltapäiväkuurot rapisuttelivat vettä taivaalta niin, että viemärit olivat tukkeutua. Täällä he nyt kiertelivät parhaimpaan aperitiiviaikaan käsi kädessä kuin vastarakastuneet, ja katuvieren keittiöistä tulevien ihanien tuoksujen houkuttelemana päätyivät lounastamaan yhteen kaupungin lukuisista ravintoloista.
- Huomenna mennään sitten Cimiez’n kukkulalle, jossa sijaitsee Matissen museo oliivilehdossa, ja lisäksi roomalaisaikaisen kolosseumin hyvin säilyneet rauniot.
Jusa sanoi jotenkin niin rennon ja lupsakkaan oloisesti.
- Vitsi sä oot hyvällä tuulella. Miks hemmetissä me ei olla älytty tehdä näin aikaisemmin!
Sanni sanoi, ja heilautti kepeästi samppanjalasiaan yläilmoihin juuri samana hetkenä, kun saliin saapui nelihenkinen seurue, joka iloisesti hälisten asettui istuutumaan viereiseen pöytään. Olisipa Jusa nähnyt oman ilmeensä, kun älysi, että yksi seurueen jäsenistä oli, kukapas muu kuin Caterine!
__________
jatka - kaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo199470057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2752777- 1341717
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671411Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2041380J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641134By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei751089- 591067
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761061