Keskustalainen muutosvastarinta ilmenee erittäin selvänä suhtautumisessa palvelu- ja kuntarakenteen puitelakiin: pidetään lujaakin lujemmin kiinni siitä, ettei kuntia saisi yhdistää.
Jos asia ajateltaisi järkevästi rationaalisen palvelutuotannon, palvelujen laadun ja riittävän saatavuuden kannalta sekä hallinnollisesti päällekkäisen byrokratian karsinmisen kannalta, niin nykyiset kuntarajat oitäisi pyyhkiä kartalta kokonaan.
Uudet kuntarajat muodostettaisi sitten täysin sen mukaan, missä ihmiset asuvat, käyvät työssä, huvittelevat, hoitavat asioitaan, käyvät kaupassa jne. Näin selvitettäisi ne alueet - maantieteelliset rajat - joiden sisällä on järkevää organisoida myös kunnallisten palvelujen tuotanto ja hallinto.
Palvelutuotannossahan ei ole kyse säästöjen hakemisesta, vaan siitä, että kerätyistä verovaroista saataisi irti mahdollisimman laadukkaat palvelut, joita riittää kaikille ilman jonottamisia.
Jos tämä lähtökohta hyväksytään, niin palvelutuotanto- ja hallintorakenteet sekä kunnallinen päätöksenteko rakennetaan kansalaisten tarpeista lähtien eikä puoluepoliittisia poteroita puolustaen, niin kuin kepu ja demarit nyt ovat tehneet.
Kepu sai puitelakiin sen, että vapaaehtoiset liitokset ovat ensisijaisia ja SDP sen, ettei kunnan palveluja saa yksityistää.
Todella punamultamainen kompromissi, jossa ei kansalaisten parasta ole ajatellut kumpikaan hallituspuolue.
Jos asia ajateltaisi järkevästi rationaalisen palvelutuotannon, palvelujen laadun ja riittävän saatavuuden kannalta sekä hallinnollisesti päällekkäisen byrokratian karsinmisen kannalta, niin nykyiset kuntarajat oitäisi pyyhkiä kartalta kokonaan.
Uudet kuntarajat muodostettaisi sitten täysin sen mukaan, missä ihmiset asuvat, käyvät työssä, huvittelevat, hoitavat asioitaan, käyvät kaupassa jne. Näin selvitettäisi ne alueet - maantieteelliset rajat - joiden sisällä on järkevää organisoida myös kunnallisten palvelujen tuotanto ja hallinto.
Palvelutuotannossahan ei ole kyse säästöjen hakemisesta, vaan siitä, että kerätyistä verovaroista saataisi irti mahdollisimman laadukkaat palvelut, joita riittää kaikille ilman jonottamisia.
Jos tämä lähtökohta hyväksytään, niin palvelutuotanto- ja hallintorakenteet sekä kunnallinen päätöksenteko rakennetaan kansalaisten tarpeista lähtien eikä puoluepoliittisia poteroita puolustaen, niin kuin kepu ja demarit nyt ovat tehneet.
Kepu sai puitelakiin sen, että vapaaehtoiset liitokset ovat ensisijaisia ja SDP sen, ettei kunnan palveluja saa yksityistää.
Todella punamultamainen kompromissi, jossa ei kansalaisten parasta ole ajatellut kumpikaan hallituspuolue.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koska tiedossani on kuntia jotka ovat yhdistäneet toisiansa, jos sillä tavoin että löytyy yhteisiä työntekijöitä iso liuta.
Ja tuon vuoksi täytyy ihmetellä että joiden visio on juuttunut vain sellaiseen malliin jossa yhdistyminen nähdään ainoana, onko kyseessä muutosvastarinta ettei kyetä näkemään että on olemassa myös muita toimivia malleja.
"niin palvelutuotanto- ja hallintorakenteet sekä kunnallinen päätöksenteko rakennetaan kansalaisten tarpeista"
eiköhän ne tarpeet saada tyydytettyä muullakin tavoin kuin piirtämällä uusia kunnan rajoja.
"Todella punamultamainen kompromissi, jossa ei kansalaisten parasta ole ajatellut kumpikaan hallituspuolue."
muistaakseni kansalaiset olivat kovastikinjuuri sinun malliasi vastaan, eikö heidän mielipiteitään pidä kuunnella?
Ja kolmanneksi puitelakia oli valmistelemassa kaikki puolueet.
"pidetään lujaakin lujemmin kiinni siitä, ettei kuntia saisi yhdistää."
onko laki nyt sellainen joka estää vai kannustaa yhdistymään?
Kyse ei ole kuntien rajoista, vaan laadukkaiden palvelujen tuottamisesta sellaisella tavalla, jossa verorahoille luodaan niin kustannustehokas palvelujen tuotantotapa, että tuotantokustannukset eivät nouse 5 %-yksikköä bkt:n kasvua nopeammin niin kuin tähän saakka ovat nousseet, ja tuolla verorahalla saadaan aikaan nykyistä laadukkaammat ja riittävämmät palvelut.
Kuntien rajoilla ei ole mitään itseisarvoa, jos palveluja halutaan parantaa.
Tämä periaatekysymys näyttää olevan monelle täysin älyllisen käsityskyvyn ulkopuolella.
annat nimenomaan kuntien rajoille
kuten näistä lauseista voi huomata:
"pidetään lujaakin lujemmin kiinni siitä, ettei kuntia saisi yhdistää."
"niin nykyiset kuntarajat oitäisi pyyhkiä kartalta kokonaan"
"Uudet kuntarajat muodostettaisi..."
Aika paljon lyhyessä teksitissä on aiheena nimenomaan kuntarajat.
et kuitenkaan vastannut tähän:
onko laki nyt sellainen joka estää vai kannustaa yhdistymään?
Mielestäni annat sen kuvan että tuo kyseinen puitelaki estää yhditymiset kuin kannustaa niiden tekoon.
Minä en pane mitään painoa kuntien rajoille. Ne ovat minulle täysin yhdentekeviä.
Jos palvelujen järkevä tuotanto edellyttää rajojen siirtelyä tai kuntien yhdistelyä, niin se sitten tehdään, että saadaan palvelut järkevämmin tuotetuiksi.
Se, että käsittelen kuntarajoja johtuu ainoastaan siitä, että ne näyttävät olevan keskustalaisille elämää ja palveluja tärkeämpiä, mitä suuresti ihmettelen.
... tarpeen. Pienet kunnat tuottavat palveluja halvemmalla kuin suuret ja pienet hakevat palvelun tuottamiselle naapurien kanssa yhteistyötä silloin kun tietty palvelutuotanto vaatii laajeman väestöpohjan.
Kunnissa tiedetään parhaiten mahdolliset liittymistarpeet ja mahdollisuudet, sitten kun se tulee edulliseksi, liitos totetutetaan.
Ei ole kyse kuntaliitoksista, vaan palvelutuotannon järkeistämisestä erityisesti päätöksenteon, hallinnon ja rahoituksen suhteen.
Kukaan ei aja tarpeettomia pakkoliitoksia, usko se nyt jo vihdoin, Oiva.
Käsitän, että palkkaa on saatava terveysalan työstä riittävästi, mutta miksi rikastuttaa yrityksiä? Pörssiyhtiöiden optioita ei pitäisi kustantaa edes laitteiden ja nippelien sun nappelien hinnoissa. Viiden sentin lääketieteellinen muovin pala kun maksaa nykyisellä meiningillä 15 eukkua.
Sairaat eivät suinkaan rikastu. Mistä voitot siis lohkaistaan?
Olen minä sitä mieltä, että kunnallinen terveydenhoito pitää hinnat kurissa ja palvelut saatavilla.
Tarvitaan ainoastaan riittävästi laadukkaita palveluja, jossa kunnanvaltuustot määrittelevät tavoitelaadun ja saatavuuden.
Sen jälkeen palvelu tuotetaan tavalla, joka syö vähiten verorahoja.
Sillä kuka palvelun toiminnallisesti toteuttaa (julkinen tai yksityinen sektori) ei ole mitään merkitystä, kunhan pysytään poliittisesti ja demokraattisesti päätetyissä laatu- ja saatavuustavoitteissa sekä annetuissa budjettirajoissa.
Terveydenhoidolla on raamatullista perua hyväntekeväisyyden historia takanaan. Nunnat hoitivat ihmisiä (mikseivätköhän munkit, vrt raamatun kertomukset).
Sairaat ja rammat ovat heikommassa asemassa muita. Tästä ei juuri puhuta.
Terveysalalla on nykyään paljon muutakin kuin sairauksien hoitoa ja ehkäisyä.
Kaikki ei sairauden hoitoon liittyvät toiminnot pitäisi lakata kouluttamasta valtion koulutuksessa ja sellaiset toimenpiteet pitäisi tapahtua muualla kuin yhteiskunnan sairaaloissa.
En minä tarkoita, että pitäisi alkaa puhua raamatullisista perusteista, vaan sosiaaliset perusteethan on keksitty niiden rinnalle.
En usko, että kunnanvaltuustot ovat päteviä määrittelemään hoitojen tasoa, kun näillä näkymin terveysala käsittää kaikenmaailman temppuja.
Kauneusleikkausten komplikaatiot päätyvät kunnalliseen hoitoon. Niistä tulee sairaaksi kovin usein.
Onneksi nyt ei ainakaan lesbojen hedelmöitystä kustanneta verovaroin.
On niin paljon, mihin ei tarvitsisi verovaroja käyttää. Näin todella sairaat saisivat ansaitsemaansa hoitoa.