Tualla on pari kirjotelmaa mulla nimimerkillä paa hajoo.
Lupasin palailla vielä, jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan... Toisaalta väliäkö sillä. =)
En hae sympatiapisteitä, vaikka joku onkin niin jo ehtinyt kirjottaa johonkin väliin, kerron vaan tuntemuksistani ja kysyin neuvoja mieltä askarruttaviin asioihin.
Olin abortissa eilen, oli raskausviikko 11 6pv, viimetippaan meni, mutta aikoja ei saanut aiemmin.
Kerkesin kyllä miettiä, vollotin silmät päästäni eborttia edeltävänä iltana, mietin, jos sittenkin pitäisin lapsen, jota en halunnut tänne tuoda, mutta oltiin jo niin pitkällä.....
Tulin siihen lopputulokseen, että lapsi ei kuulu vielä elämääni ollenkaan, jos koskaan. Miehenikin jo hetken mietti, jos se saisi tulla, mutta lopullinen päätös oli yhteinen. Järjellä ajateltu. Jos lapsia haluaa, niitä ei koiteta ehkäisyllä välttää.
Ehkä, mutta vain ehkä, muutamien vuosien päästä se voi olla ajankohtaista meillä.
Nyt voin sanoa rehellisesti, että ei kaduta tippaakaan abortin tekeminen. Nukutuksesta tuli hieman huono olo, nukuin koko eilisen päivän, tänään on pitkästä aikaa iloinen mieli. Nyt se on ohi, piina loppui. Elämä jatkuu taas normaalisti.
Varoteltiin kivuista, mutta ei alavatsaan pahemmin satu, vuotokin on vähäisempää ku kuukautisten aikaan. Tippakanyyli satutti kämmenselkää, siihen sattuu vieläkin kovaa. =)Ehkä buranaa käsikipuun pitää ottaa..?
Mutta, jokainen tekee omat ratkaisunsa, niinku mullekkin on monesti sanottu, meidan ratkaisu oli tämä ja se oli ehdottoman oikea. Miksi tuoda lapsi maailmaan, jota ei oikeasti halua?
Näin täällä tänään, kommenttia saa toki laittaa, niinkun aina. =)
Merja
Lupasin palailla vielä, jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan... Toisaalta väliäkö sillä. =)
En hae sympatiapisteitä, vaikka joku onkin niin jo ehtinyt kirjottaa johonkin väliin, kerron vaan tuntemuksistani ja kysyin neuvoja mieltä askarruttaviin asioihin.
Olin abortissa eilen, oli raskausviikko 11 6pv, viimetippaan meni, mutta aikoja ei saanut aiemmin.
Kerkesin kyllä miettiä, vollotin silmät päästäni eborttia edeltävänä iltana, mietin, jos sittenkin pitäisin lapsen, jota en halunnut tänne tuoda, mutta oltiin jo niin pitkällä.....
Tulin siihen lopputulokseen, että lapsi ei kuulu vielä elämääni ollenkaan, jos koskaan. Miehenikin jo hetken mietti, jos se saisi tulla, mutta lopullinen päätös oli yhteinen. Järjellä ajateltu. Jos lapsia haluaa, niitä ei koiteta ehkäisyllä välttää.
Ehkä, mutta vain ehkä, muutamien vuosien päästä se voi olla ajankohtaista meillä.
Nyt voin sanoa rehellisesti, että ei kaduta tippaakaan abortin tekeminen. Nukutuksesta tuli hieman huono olo, nukuin koko eilisen päivän, tänään on pitkästä aikaa iloinen mieli. Nyt se on ohi, piina loppui. Elämä jatkuu taas normaalisti.
Varoteltiin kivuista, mutta ei alavatsaan pahemmin satu, vuotokin on vähäisempää ku kuukautisten aikaan. Tippakanyyli satutti kämmenselkää, siihen sattuu vieläkin kovaa. =)Ehkä buranaa käsikipuun pitää ottaa..?
Mutta, jokainen tekee omat ratkaisunsa, niinku mullekkin on monesti sanottu, meidan ratkaisu oli tämä ja se oli ehdottoman oikea. Miksi tuoda lapsi maailmaan, jota ei oikeasti halua?
Näin täällä tänään, kommenttia saa toki laittaa, niinkun aina. =)
Merja
Vastaukset 28
Vanhimmat
tippakäteen vaan sattui.. Siitä kivusta jota
joku ei pysty kertomaan voidaan vaieta hyvällä
omallatunnolla..
ihmisenalkua joka jäi vaan mahdollisuudeksi?
Sattuuhan se syntyminen rv 40, miksi ei syntyminen rv 12?
"Olin abortissa eilen, oli raskausviikko 11 6pv, viimetippaan meni, mutta aikoja ei saanut aiemmin."
Voi harmi. Tuossa vaiheessa pikkuinen osaa jo hymyillä ja imeä peukaloaan. Ultraäänikuvassa olisit nähnyt.
"Tulin siihen lopputulokseen, että lapsi ei kuulu vielä elämääni ollenkaan, jos koskaan."
Tuo "jos koskaan" kuulostaa hyvältä. Oletko ajatellut kysellä sterilisaatiosta lääkäriltäsi, jotta säästäisit mahdollisen tulevan pienokaisesi samalta kärsimykseltä kuin tämän viimeisimmän - jos sattuu käymään vahinko? Hyvä, että kuitenkin ymmärrät, että lapsen hankinta jatkossa olisi tosi huono ajatus. Lapsella on oikeus vastuuntuntoisiin vanhempiin ja äitiin, joka ei ole pelkästään järkevä ja käytännöllinen vaan oikeasti välittää lapsestaan eikä hankkiudu hänestä eroon kun se tuntuu järkevältä ja käytännölliseltä.
"Elämä jatkuu taas normaalisti."
Niin, sinun elämäsi. Lapsesi elämä ei jatku.
Hyvää jatkoa - toivottavasti parempien "oikeiden ratkaisujen" merkeissä. Väärin on väärin. Väärä teko ei muutu oikeaksi, vaikka se sinusta olisi kuinka jälkikäteenkin se helpoin vaihtoehto, kun enää ei ole mitään (=ketään) josta huolehtia.
Olen miettinyt sterilisaatiota hyvänä vaihtoehtona, vakavasti.
Sitä ei kuitenkaan tehdä ilman erittäin vakavaa fyysistä ongelmaa tietääkseni alle 35v naisille, itse olen vasta 25v.
Kuukauden päästä, kun se on mahdollista, laitatan kierukan. Silla pääsee 5vuotta eteenpäin, toivonmukaan ilman vastaavaa, mitä nuvaring ehkäisyrenkaan seurauksena kävi...
Jos lapsi olisi millään muotoa ollut haluttu, edes hieman sinneppäin pohdittu, edes ääneen lausuttu ennen ehkäisyrenkaan pettämistä ja raskauden toteamista, en olisi tehnyt aborttia nyt. Mutta tilanne on ollut se, että lapsen hankintaa on pyritty välttämään viimeiseen asti, niin miksi ihmeessä olisi pitänyt ottaa vastaan jotain hyvin vastenmielistä? Ehkä minusta olisi sen seurauksena tullut hullu äiti, joista lehdistä saa vähän väliä lukea, että äiti tappoi 5v lapsensa, sitäkö kaikki olisi toivonut...?
Voihan se olla että lapsi on tervetullut ja haluttu hamassa tulevaisuudessa, jolloin siitä jaksaa kantaa vastuun.
Mutta vain ehkä. Ehkä ei ole koskaan haluttu.
Kaikkia naisia vaan ei ole luotu lisääntymaan nykymaailmassa jossa ihmisiä pusuaa muutenkin liikaa.
En tuomitse lapsia haluavia tai tekeviä, ne ovat joillekkin elämän suola. Mutta toisille elämän riesa.
Mutta jos joku haluaa 10 lasta, tehköön hän ja olkoon tuomitsematta sellasita joka ei halua tuoda tähän pahaan maailmaan yhtään viatonta ihmislasta kärsimään.
Kierukan laittaminen olisi ollut jo toimenpiteessä mahdollista, mutta toivossa on hyvä elää jottei uutta vauvaa pukkaa tulemaan.
Sterilisaatio tehdään naisille joilla on joko 3 lasta, tai ovat täyttäneet 30 vuotta. Mutta tiesitkös et joillain naisilla tuo ns. Seksuaalivietti saattaa vähentyä kun johdot käsitellään? Ethän sinä halua varmaan seksistä ja sen nautinnoista luopua, vaan vauvoista.. .. ..
"Voi harmi. Tuossa vaiheessa pikkuinen osaa jo hymyillä ja imeä peukaloaan."
höpö höpö! vasta joskus viikolla 14
Minulle on tullut eteen monesti sellaista että pahimmat tuomitsijat kääntävät kelkkansa kun omasta itsestä on kysymys.
Abortti on oikea ratkaisu jos on sattuinut vahinko eikä halua lasta.
Nyt ei eletä enää sitä aikaa että puoskarit tekivät laittomia abortteja.
Abortteja tehdään kuitenkin, on aina tehty vaikka vinkuisitte kuinka murhienne kanssa.
"Kierukan laittaminen olisi ollut jo toimenpiteessä mahdollista, "
Nii jos on ollut kaavinnassa, mutta lääkkellisen keskeytyksen jälkeen ei ole mahdollista.
Älä välitä noista jotka tuomitsevat sut. Teit oikein, etenkin jos kummatkin olitte tuota mieltä. Hyvää jatkoa vaan, teit oikean päätöksen!
Kai kaikki jotka syyttelevät minu tai muita abortin tehneitä syntymätömän sikiön tuskasta tms, ottavat minun ja monen muunkohdalla huomioon sen, että abortti ainakin minun kohdallani tehtiin täydessä nukutuksessa ja voimakkaan kipulääkkeen alaisena?
Tällöin ei sikökään voi tuntea sen enempää kuin minä, koska sekin on kipulääkitty (luultavasti kuoli jo lääkkeeseen) ja nukutettu ennen kaavintaa. Jos itsenikin revittäisiin kappaleiksi nukutuksessa, en varmasti tuntisi yhtään mitää, en vain enää heräisi.
"Tällöin ei sikökään voi tuntea sen enempää kuin minä, koska sekin on kipulääkitty (luultavasti kuoli jo lääkkeeseen) ja nukutettu ennen kaavintaa. Jos itsenikin revittäisiin kappaleiksi nukutuksessa, en varmasti tuntisi yhtään mitää, en vain enää heräisi."
Varmastikin totta. Saako sinutkin muuten repiä kappaleiksi ja tappaa, jos vain antaa kipulääkityksen ensin? Onko se oikein, kunhan on riittävän hellävaraista?
Niin, jos jollakulla on varaa valita, jos minulla on varaa valita, mielummin kuolen niin, etten tunne mitään, kuin kauhean tuskan seurauksena.
Seuraavaksi esität asian varmaan niin, että hyväksyn jonkun tappavan minut pelkästä tappamisen ilosta, mutta jos nyt pysytään tossa sikiöasteella vielä, ennen kuin ruvetaan puhumaan tietoisesta aikuisesta ihmisestä ja sen tappamisesta sen enempää, niin viimeksi eilen kuulin jostain,
jos nyt lähdetään tälle jumalalliselle tielle mistä monet tykkää, niin paavikin on joskus sanonut näin, että sikiö muuttuu ihmiseksi vasta kun äiti voi tuntea sen liikkeet selvästi.
"niin paavikin on joskus sanonut näin, että sikiö muuttuu ihmiseksi vasta kun äiti voi tuntea sen liikkeet selvästi."
Jaa, sinäkin katsoit CSI:n. On sinulla luotettava lähde :D Toisekseen raamattu ja paavi saa sanoa ihan mitä vain. Ei kiinnosta. Minä uskon lääketieteeseen. Lääkiksen kirjoja jonkin verran lukeneena voi sanoa, että eipä se lapsen elämän alku riipu vähääkään naisen Vapaasta Tahdosta eikä paavinkaan mielipiteistä. Tiede on tiedettä. Lopetit lapsesi elämän. Näin se on, halusit tai et. Jos olisit tappanut hänet 6 kuukautta myöhemminen, joutuisit vankilaan. Lapsi sen sijaan ei olisi vastasyntyneenä yhtään sen persoonallisempi tai älykkäämpi kuin kolmen kuukauden ikäisenä sinun kohdussasi. Ainoa hyöty siitä, että surmasit hänet nyt etkä puolen vuoden päästä, on sinun hyötysi: pääsitpähän pälhästä ja vielä laillisesti! Helpompi antaa naisten laillisesti tappaa lapsensa tiettyyn rajaan asti, jotta säästytään ikäviltä "äiti tappoi lapsensa" -otsikoilta ja huonolta maineelta ulkomailla.
Joo, raamattuhan kertoo kaikkia muitakin totuuksia elämästä, esim kaikki homoseksuaalit pitää tappaa jne.... Ei ole minun mielipiteeni, raamatussa lukee niin... =)
Mutta, olkoonkin, katson paremmaksi vaihtoehdoksi poistaa elollisten listalta sikön, joka on täysin tiedoton olemassaolostaan kuin ihmisen joka on tietoinen olemassaolostaan.
Sanokoon tiede mitä haluaa.
Tai raamattu.
Tai kuka tahansa 5 lapsen isä tai äiti.
Olisin toiminut samoin. Kyllä ihminen tietää sisimmässään onko valmis äidiksi. Moraalipelleistä ja paskan jauhajista viis.
Moraalista viis! Kunhan itsellä menee hyvin, muista ei tarvitse välittää! Yksi lapsi sinne tai tänne, who cares!?! Kyllä jokainen tietää, haluaako pitää lapsensa vai hankkiutuuko siitä eroon! Jokaisen oma asia, mitä lapselleen tekee! Ei kuulu muille!
No johan on tekstiä :D
Se että tuntuuko asia missään ja miltään on se ongelmista pienin. Kyllä ainakin minä sallisin kivun itselleni jos tuhoaisin itsestäni jotain.. Ja näin on tapahtunutkin.
Alkio/sikiö... Ei ole tuntenut mitään vielä vaikka ei olis lääkitystä annettukkaan, sillä sen keskushermosto ei ole valmis, joten ei voi viestittää kipuakaan... Siltikin, se oli pieni ihminen, ja hänen onnekseen se ei kipua ole tuntenut. Mutta älä luulekkaan et siihen sinun pumpattavaan lääkkeeseesi olisi kuollut.
Just, no eiköhän tuo kuulune muillekkin kun Netissä ruikutetaan pään hajoamisesta, ja tullaan vielä tyynesti kertomaan olon olevan mainio kun on lapsi pantu päiviltä.
Just näin, Tämmöiset ihmiset saa sitten punan nousemaan niskaa myöten, enkä tarkoita hävetystä vaan puhdasta inhoa.
idiootti!
Millä oikeudella haukut ja moralisoit täällä ketään! Itse olet tehnyt abortin, ole hiljaa ja häpeä käytöstäsi tuntemattomia kohtaan!!
Mitä sun ongelma oikein on? Jos sulla on noin paha olo siitä, että olet ollu miehesi vietävissä ja tehnyt abortin niin se ei tarkoita sitä että muut olisivat noin tyhmiä! Yritätkö saada muille yhtä pahaa oloa kuin itselläsi on? Vahinko kiertämään?
Tyhmyydestä sakotetaan, turhaa sä täällä iniset! Anna ihmisten elää elämäänsä niin kuin he haluavat. Toivottavasti tuo katkeruutesi hellittää joskus... opiskele vaikka ja näe maailmaa!
Mun ongelma? Ei mulla tiettävästi ole ongelmia.. Tiettävästi kirjoitin ihan asiasta, et kuka inisee.... *jää Miettimään* :D
Ihan paasaan siinä missä muutkin, tosin en hae hyväksyntää asialle, siinä on se ero. En kai astunut sun varpaille, viitaten hiiltymiseesi?
Himmaa vauhtia vähän ja alske savut korvien kautta, Hengitä syvään :)
Terkuin: Idiot*
Kuka täällä hyväksyntää ratkaisuilleen on hakenut?
APhan vain kertoi minkä ratkaisun hän on tehnyt. Niin siis missä se ero oikein on?
Suoraan sanottuna, kylläpä tuntuu hyvältä vääntää kättä, vaikka se ei johdakkaan yhtään mihinkään.
Yhtä hyvin voisi vääntää kättä siitä, onko oikein syödä lihaa, koska eläimiä tapetaan päivittäin sen takia.
Ja osa menee niistäki lihoista ihan hukkaan koska ihmisillä pitää olla varaa valita paljosta.
Mutta, mä lähen nyt taustalle, tuun kattelemaan millasia kommentteja tänne ropisee ihmisilta jotka luulevat olevansa parempia ku toiset vaan sen takia, et heistä maa pitää tuhota liialla ihmismäärällä...
Hauskaa päivänjatkoa itse kullekkin, abortin tekijöille ja tekemättä jättäneille.
Lihan syöjille ja kasvis syöjille.
ps. Kaikille tiedoksi, ei ole vaan yhtä oikeata ratkaisua moneenkaan asiaan. mm abortti on yksi niistä asioista, mihin ei todellakaan ole yhtä oikeata ratkaisua.
Elämäntilanteet vaihtelee ja joskus joutuu tekemään ratkaisuja,joita ei usko tulevan omalle kohdalle. Toisten tuomitseminen on helppoa. Raamattu sanoo myös älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Enemmänkin vaikeiden asioiden kanssa painivia lähimmäisiä tulisi tukea heidän päätöksissään. Päätökset ovat aina yksilön omia. Abortistakin - ikävä kyllä - vastuussa on yksin nainen. Sinulle abortin kokenut sanon:"Älä peitä aborttikokemusta puhumattomuuteen. Joskus voi tulla tilanne, että suret/kadut ratkaisua, silloin hyvä olla läheisiä, jotka tietävät asiasta ja tukevat sinua. Monesti peitetyt ja salatut asiat tulevat esille mielenterveysongelmina vaikka vanhainkodissa. Voi olla, että puhumalla avoimesti asiasta tällaisia kokemuksia ei tule ja voit vaikka sytyttää kynttilän syntymättömän lapsesi (olisihan hän muuten voinut mennä kesken mutenkin ja olisit saanut luvan surra) muistolle.
Valoisaa tulevaisuutta kaikille vaikeuksissa eläville.. päivä vain ja hetki kerrallansa...
...luettuani viestejäsi, hyvä Merja.
En vastusta enkä puolla aborttia. Mielestäni se on liian henkilökohtainen asia ulkopuolisen puuttua.
Mutta se, mikä hämmästytti, oli teksteistäsi huokuva rehentely lyömättömällä ratkaisullasi ja ylimielisyys toisia kirjoittajia sekä heidän mielipiteitään kohtaan. En tiedä, onko se vain stressin laukeamisesta tai järkytyksestä johtuva puolustusmekanismi vai jotain muuta. Toivottavasti elämäsi on valoisampaa kokemuksesi jälkeen ja ymmärtämyksesi sekä empatiakykysi kasvussa.
Minunkin mielestäni ulkopuoliset ei ole oikeutettuja tuomitsemaan ketään omissa päätöksissään..
Ylimielisyyttä kirjoituksissani huokui sen takia, että saisin muut ylimieliset kivenheittäjät miettimään omia sanomisiaan ja sitä, että ovatko he oikeasti oikeutettuja sanomaan jollekkin toiselle mikä on elämän ainoa oikea ratkaisu.
Sitä voitaneen kutsua myös sarkasmiksi?
Ja aivan totta, stressi on lauennut, hormonit jyllää edelleen, ja kuten moni tietää, niin hormonitasapainon heilahtelut saattavat aiheuttaa mielialan heilahteluja, joskus jopa lievää hulluutta.
Ihmiset, jotka eivät nähneet sitä, miten vaikeata minulla oli, eivät voi sitä tietää, mitä ja miten paljon kävin asioita läpi reilussa viikossa.
Kyllä, elämä alkaa tästä kulkea taas omilla raiteillaan, parempaan päin koko ajan.
Onneksi olen todella käynyt tätä asiaa läpi lähimmäisteni kanssa, ei se ole pois pyyhitty, mutta käsitelty jo suurimmaksi osaksi.
Nyt olen tyytyväinen. Älköön kukaan kieltäkö sitä minulta.
Ymmärrysessäni ei ole koskaan ollut mitään vikaa, monet ovat sanoneet minulle/minusta, että ymmärtäväisempää/ajattelevaisempaa tervejärkistä ihmistä saa hakea.
Ei siis ole oma kommentti, muiden, lähimmäisten sanoja nuo.
Ylipääntään olis kiva lukea täällä terveitä kommentteja ihmisiltä, jos jotain kysytää, siihen voi antaa vastauksen tai kertoa omista kokemuksistaan, mutta turhat huorittelut ja lutkattelut ja murhameiningit vois jättää omaan arvoonsa itse kukin kävijä.
Aina ei voi kaikkia mielyttää, ei minuakaan mielytä esim kauppakeskuksessa kiljuvat kakarat tai ostarilla örveltävät juopot ja nistit, mutta en mene kuitenkaa kellekkään huutelemaan elämän arvojen oikeudesta sen takia.
...en tarkoittanut järjen määrää, vaan asioiden ymmärtämistä laajemmasta näkökulmasta. Uskon, että moinen paini noin suurien asioiden, kuten lapsenhankinnan kanssa avartaa varmasti näkemystä. Ja opettaa katsomaan hieman paremmin myös toisten horisontista. En siis tarkoittanut pahalla.
Omalle kohdalleni ei ole moista valintaa osunut ja toivon, ettei niin käy tulevaisuudessakaan. Lapsia en ole koskaan halunnut; ikäni puolesta tuskin enää kannattaisikaan. Itse olen 35-vuotias uraihminen ja liitossa toisen laillani ajattelevan kanssa.
Sinulle parempaa vointia, reipasta mieltä ja lämmintä syksyä.