Ex-Mary, sinulle on käynytloppujenlopuksi hyvin elämässä, kun olet löytänyt sellaisen uskon, jota haluat toteuttaa. Se on kallis ja kaunis asia.
Itselleni kävi juuri toisin päin, minä hylkäsin vanhoillislestadiolaisuuden jo hyvin nuorena.
Enkä kadu.
Toisallta ihmetyttää, että kun joku ihminen puhuu aikaa ennen uskoontulemistaan, hän puhuu maailman pahuudesta, että oli kovin onni, että pelastuinkin sieltä kamalasta paikasta, sysipimeästä metsästä.
Itse olen löytänyt totuuden Jumalassa vuosia sitten, pitkän etsimisen seurauksena. Ajattelin, että jos tuo vanhoillislestadiolaisuus ei minulle sovi, enkö sitten voi päästä taivaaseen?
Tuolla edellisellä en tarkoita minkäänlaista synnin luvallisuutta, vaan sitä, etten ymmärtänyt vanhoillislestadiolaisuutta ikinä. Kasvoin siinä ja olen sen ympäröimä yhä, mutta minusta siinä on enemmän ulkokullaisuutta kuin aitoa Jumalan rakkautta. Näin minä sen koen, mutten väitä, etteikö silläkin rauhaa itselleen voisi löytää.
En silti puhu, että olen pelastunut pahalta maailmalta. Tilanteeni on oikeastaan aina ollut tämä, olen vain itse syntynyt uskon kautta uudella tavalla. Ennen ajattelin kuin maailma, olin kuin maailma, mutta tänään olen Jumalan lapsi. En minä maailmalta ole vielä pelastunut, vaan vasta, kun Isä noutaa minut täältä ikuiseen kirkkauteen.
Sanoit tuossa jossakin tekstissäsi, että muut näkevät hakomajan. Eivät vanhoillislestadiolaiset voi kerskailla sillä, että heitä uskon tähden pilkattaisiin. Ainakaan minun mielestäni.
Kyse on vain siitä, että toiset Jumalan lapset eivät ymmärrä, miksi te ette voi Kristittyinä hyväksyä meitä uskovia Jumalan lapsiksi, kun ette te kuitenkaan sellaisia asioita päätä. Se aiheuttaa pahan mielen, meille uskoville.
Enkä väitä, etteikö muut aiheuttaisi teille pahaa mieltä, kun asioista ei osata keskustella oikein. Meitä Jumalan lapsia (sanon itseäni sillä nimellä) pilkataan Jumalan tähden, uskomme takia, sen että me uskomme Jumalaan. Kuka teitä vanhoillislestadiolaisa pilkkaa sen tähden, että te uskotte Jumalaan? Ei kovinkaan moni. Ristiriidat johtuvat pitkälti muista asioista.
Tuolla vain tahdon sanoa, että raamatun hakomajat tarkoittanee jokaisen uskovan tilaa. Ei sitä maailmaa rakastava lapsi voi nähdä, miksi kannattaa olla Jumalan lapsena, koska on sokea sille.
Itselleni kävi juuri toisin päin, minä hylkäsin vanhoillislestadiolaisuuden jo hyvin nuorena.
Enkä kadu.
Toisallta ihmetyttää, että kun joku ihminen puhuu aikaa ennen uskoontulemistaan, hän puhuu maailman pahuudesta, että oli kovin onni, että pelastuinkin sieltä kamalasta paikasta, sysipimeästä metsästä.
Itse olen löytänyt totuuden Jumalassa vuosia sitten, pitkän etsimisen seurauksena. Ajattelin, että jos tuo vanhoillislestadiolaisuus ei minulle sovi, enkö sitten voi päästä taivaaseen?
Tuolla edellisellä en tarkoita minkäänlaista synnin luvallisuutta, vaan sitä, etten ymmärtänyt vanhoillislestadiolaisuutta ikinä. Kasvoin siinä ja olen sen ympäröimä yhä, mutta minusta siinä on enemmän ulkokullaisuutta kuin aitoa Jumalan rakkautta. Näin minä sen koen, mutten väitä, etteikö silläkin rauhaa itselleen voisi löytää.
En silti puhu, että olen pelastunut pahalta maailmalta. Tilanteeni on oikeastaan aina ollut tämä, olen vain itse syntynyt uskon kautta uudella tavalla. Ennen ajattelin kuin maailma, olin kuin maailma, mutta tänään olen Jumalan lapsi. En minä maailmalta ole vielä pelastunut, vaan vasta, kun Isä noutaa minut täältä ikuiseen kirkkauteen.
Sanoit tuossa jossakin tekstissäsi, että muut näkevät hakomajan. Eivät vanhoillislestadiolaiset voi kerskailla sillä, että heitä uskon tähden pilkattaisiin. Ainakaan minun mielestäni.
Kyse on vain siitä, että toiset Jumalan lapset eivät ymmärrä, miksi te ette voi Kristittyinä hyväksyä meitä uskovia Jumalan lapsiksi, kun ette te kuitenkaan sellaisia asioita päätä. Se aiheuttaa pahan mielen, meille uskoville.
Enkä väitä, etteikö muut aiheuttaisi teille pahaa mieltä, kun asioista ei osata keskustella oikein. Meitä Jumalan lapsia (sanon itseäni sillä nimellä) pilkataan Jumalan tähden, uskomme takia, sen että me uskomme Jumalaan. Kuka teitä vanhoillislestadiolaisa pilkkaa sen tähden, että te uskotte Jumalaan? Ei kovinkaan moni. Ristiriidat johtuvat pitkälti muista asioista.
Tuolla vain tahdon sanoa, että raamatun hakomajat tarkoittanee jokaisen uskovan tilaa. Ei sitä maailmaa rakastava lapsi voi nähdä, miksi kannattaa olla Jumalan lapsena, koska on sokea sille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Eivät vanhoillislestadiolaiset voi kerskailla sillä, että heitä uskon tähden pilkattaisiin. Ainakaan minun mielestäni.
Kyse on vain siitä, että toiset Jumalan lapset eivät ymmärrä, miksi te ette voi Kristittyinä hyväksyä meitä uskovia Jumalan lapsiksi, kun ette te kuitenkaan sellaisia asioita päätä. Se aiheuttaa pahan mielen, meille uskoville."
Ketkä on eriseurasia jos kaikki pääsee taivaaseen? Raamattuhan varoittaa vääristä profeetoista. Kyse ei ole ihmisen mielipiteestä, vaan siitä mitä Jumala haluaa.
Ei pääse kaikki taivaaseen, en minä sitä tarkoita. Jumalan valtakunta on kyllä avoin kaikille.
Epäuskoiset eivät pääse taivaaseen. Ne, jotka hylkäävät Jumalan totuuden. Niitä on suurin osa tässä maailmassa. Väärien jumalan palvelijat eivät pääse taivaaseen, Niitäkin mahtuu suuri joukko.
Sitten on uskonnollisia suuri joukko. He kyllä harjoittavat uskontoa, mutteivät elä totuudessa hekään.
Vain Pyhän hengen matkalaiset pääsevät Jumalan valtakuntaan. Ne jotka elävät Jumalan totuudessa ja uskovat sydämestään.
Noin minäkin luulin, ennen kuin sain parannuksen armon. se on tietenkin helppoa uskoa, mutta se ei kanna taivaaseen.
Jolla ei ole Äitiä maan päällä, ei ole Isää taivaassa.
Ilman Jumalan seurakuntaa on mahdotonta olla elävää uskoa. Totuus on tämä.