ja ihmiset täällä. Ketään muuta, joka tuntee samoin? Ehkäpä tämä ei ole se oikea paikka josta etsiä vertaistukea tai jutteluseuraa. Vai olenko vain yliherkkä typerys?
Ahdistaa tämä palsta
Ollivander
181216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
löytyy täältä=) itse olen oikeastaan jättänyt jo suurimman osan tämän palstan jutuista lukematta.käyn nykyään aika paljon tuolla kaksplussan sivuilla.kyllä sielläkin löytyy ihmistä joka lähtöön mutta teksti on miellyttävämpää luettavaa kun täällä...
Hei, kysyin muuten sinulta kysymyksen siellä stressipuolella. Pakko ei ole vastata, mutta mielenkiinnosta halusin kysellä sinulta asiaa koskien vauvaasi.
Kaksplussan tekstejä onkin muuten mukava lukea :) Paljon mukavampi. Täytynee myös siirtyä enemmän muualle ja yrittää olla noteeraamatta liikaa suomi24:sta. Onneksi on olemassa tuota oikeatakin elämää tämän netin ulkopuolella :D. Kiitos äippä06 sanoistasi, tiedän ainakin etten ole yksin!
täällä.. joo itseasiassa on ollut erittäin levoton öisin. poika on nyt kahden vanha ja vieläkin saattaa herätä monta kertaa yössä itkeskelemään ja kiehnäämään...kääntyilee ja puljaa edestakaisin ja huutaa aika usein juotavaa.poika syntyi rv.35 ja keskos osastolla oli viikon kun oli hieman keskosuuden rajan alapuolella.itsellä kyllä rupesi menemään paremmin kun sairaalasta pääsin mutta se ensimmäinen viikko siellä oli yhtä itkua ja tuskaa.
Joitain yhtäläisyyksia lapsissamme :)
Meillä on kyllä poika saa vieläkin yöraivareita, mutta harvemmin. Eli herää joskus, raivoaa oman aikansa ja käy nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tätä ei tapahdu kuitenkaan kovin usein. Mutta se on myönnettävä, että isot muutokset laukaisevat yöraivareita ja levottomuutta. Viimeksi huoneenvaihto sai tämän aikaan.
Nyt kun tämä kolmas syntyy, saa nähdä miten se lopulta vaikuttaa nuorikkoon. Sen näemme sitten ja samalla mitataan pojan stressinsietokykyä (vaikka hän onkin loppujen lopuksi paljon kärsivällisempi kuin isosiskonsa). Toivottavasti sopeutuminen käy nopeasti, koko perheelle.
Yöt tosiaan rauhoittuivat melkoisen hyvin sen jälkeen kun poika lakkasi raapimasta itseään hullun lailla. Poika on nyt kolmevuotias, mutta juomaan hänkin herää yöllä (vähintään joka kolmas yö). Käy itse vessassa, ottaa lasillisen vettä ja juoksee takaisin sänkyyn. Joskus herään siihen, toisinaan en. Mukijärjestyksen muuttumisesta tiedän, että hän on käynyt yöllä juomassa. Mutta niin käy tämä vanhinkin, vaikka onkin aina ollut erilainen nukkuja verrattuna nuorempaan.
Toivon kaikkea hyvää sinne päin äippä. Onneksi tämä on elämää ja sitä saa oikeasti nauttia näistä rakkaista ympärillään :) Ja kiitos kun vastasit.
teillä on samoja kokemuksia, ihanaa vihdoin että tiedän etten ole ainut!
luin tuon aiemman stressikeskustelun, en viitsinyt sinne kirjoittaa sen riitaisuuden takia. huomasin kuitenkin tämän teidän kokemustenvaihdon ja haluan kertoa omastani.
oma poika syntyi 36 0 valtavan stressin ja henkisen pahan olon takia(raskaus oli muutenkin ollut vaikea). pojalla oli koliikki ja on ollut aina tosi huono nukkumaan. on nyt 1v 7kk ja herää edelleen joka yö 1-5 krt itkemään ja juomaan. on hyvin herkkä poika, vaistoaa kaikki tunnetilat ja vaikka meillä onkin kaikki ok niin silti lapsesta mielestäni näkee edelleen että sen masuaika ei ollut onnellista ja vauva-aikanakin oli äiti kovilla.
lapsi on muutenkin erikoinen jollain lailla jota en osaa määritellä. oli vauvana "sisäänpäinkääntyvä", vältti katsekontaktia, halusi tuijottaa valkoista seinää, ei hymyillyt. lastenpsykiatrilla poissuljettiin vaihtoehto että lapsen käytös johtuisi minun kyvyttämyydestä olla äiti. eli olin äitinä samanlainen kuin ensimmäisellekin lapselle ja havaitsin lapsen tarpeet ja tunnetilat pienimmistäkin vivahteista (näin lukee papereissa).
lasta on seurattu koko ajan. kaikki vaikuttaa nykyään ihan ikätasoiseltaan ja poikani on hurjan iloinen, sosiaalinen ja huumorintajuinen pikkumies. eli täysin päinvastainen mitä ensivuotenaan jolloin kukaan ei oikein osannut sanoa mitään poikani tilanteesta.
uskon itse ja näin myös lastenpsykiatri on todennut että kokemani valtava stressi raskauden viimeisellä kolmannekselle vaikutti näin vahvasti lapseni elämän ensimmäiseen vuoteen. lapsia on erilaisia. omani on edelleen niin herkkä että on mielestäni aivan loogista ajatella että hän jo pienenä masuasukkina sekä keskosena koki äidin olon voimakkaasti ja otti sen omakseen:(
Hei lai-ne. Hienoa kuulla, että teillä menee jo paremmin alun takkuamisen jälkeen. Jännää muuten, että teilläkin on yöhörppijä. Odotan myös innolla mitä tämä uusi suomalainen tutkimus kertoo. Ehkä se tulee selittämään moniakin pieniä asioita?
Mitään peruuttamatonta en usko stressin tehneen myöskään meillä, vaikka alku takkusikin. Poikamme ei ole maailman sosiaalisin vieraissa tilanteissa, mutta lämmettyään ensin sen puoli tuntia alkaa häneltäkin juttu luistaa.
Rauhallinen hän on, paljon rauhallisempi ja maltillisempi kuin vanhempi siskonsa. Ja iloinen ja huumorintajuinen. Ymmärtää hyvin tilannekomiikan päälle. Hihitteli esimerkiksi tädilleen, joka tuskaili tietokoneen kanssa etteiköhän hänellekin löytyisi parempaa tekemistä kuin tietokoneella leikkiminen :D
Jatkoja sinne päin lai-ne :)
http://www.burha.net/
Itse olen myös todella pettynyt keskustelun laatuun, vaikkakin suuri huomio on siinä että nämä terrorit ovat numeraalisesti se pienin osa mutta ikävä kyllä näkyvin. Itse löysin netin keskustelupalstat vasta näin viime metreillä ja oli innoissani ajatustenvaihtomahdollisuuksista mutta innostus on melkoisesti laantunut vaikkakin olen todella hyviä keskusteluketjujakin nähnyt. Itse odotan ensimmäistä ja olen hyvin hyvin kaukana omista ystävistäni ja perheestä siksi odotus on tuntunut välillä tosi raskaalta ja olisi ollut ihanaa jos hetkittäin olisi voinut "kulkea rinnakkain" jonkun toisen odottajan kanssa.
p.s:edelleen olen avoin uusille tuttavuuksille :)
Hei Heidi. Totta taitaa olla tuo "numeraalisesti pienin, mutta äänekkäin" vertaus. Silti, täytyy myöntää, että minustakin on ihan mukava lukea joitain topikkeja ja vielä mukavampi saada aikaan kunnollista keskustelua, joka herättää ajatuksia minussa ja muissa. Ja etenkin mitkä puhuttelevat minua ja saavat minut miettimään ja pohtimaan elämää. Ja se tieto ettei ole yksin, on ihan mukava.
Minäkin odotan jo kolmattani, mutta on mukava silti vaihtaa kuulumisia ja löytää vastauksia ja vastakaikua mieltä painaviin asioihin. Eipä kai pidä heittää toivoa hukkaan :). Hyviä jatkoja heidi
http://www.nicehouse.fi/voimalau/voimaa.php
tänne palstalle ajaa? Paha addiktio täytyy olla kun ei poiskaan voi pysyä. Jos kahvi on pahaa,,,älä juo.
Hyvä kysymys.
Addiktio, halu olla yhteydessä muihin ihmisiin, vertaistuki, yleensäkin se, että tämä on mahdollista, mahdollisuus tavata ihmisiä ja jutella heille niin ettei tarvitse takellella sanoissaan, mahdollisuus puhua asioista, joista ei mainitsisi in-real-life kenellekään, tunne että kuuluu johonkin, hauskuus, tarve, tiedonjano, itsensä huvittaminen?
On niitä syitä varmasti yhtä monta kuin ihmistäkin. Ja jokaisella meistä omansa. Melkoisen samanlaista varmaankin kuin se, että kännykästä on tullut käden, korvan ja aivon jatke. Kyllähän sitä ilman pärjää, mutta hauskempaa on kun se todella on olemassa ja on mahdollisuus käyttää sitä tarvittaessa.
missasit pointin. Ketjun aloittaja puhuu ahdistuksesta. Yleensä ottaen tuntuu tähän ketjuun vastanneilla aiheutuvan negatiivisia kokemuksia palstan lukemisesta. Mielestäni ei silloin voi oikein perustella palstan lukemista vertaistuella, uteliaisuudella, tiedon janolla, mahdollisuudella, tarpeella tai hauskuudellakaan. Seuraustenhan täytyisi olla pääsääntöisesti positiivisia, eikö totta? Miksi toimia tavalla, jolla on epämiellyttäviä seurauksia? Eikö tällainen toiminta ole itsetuhoista? Jos palstan lukeminen pilaa päivän, on syytä jättää lukematta=)
Ehkä olen sitten ymmärtänyt väärin, ja ahdistuneidenkin kokemukset ovat sittenkin pääsääntöisesti jotain muuta kuin ahdistusta, ja tämä puoli nyt sitten vain halutaan nostaa esiin. Väistämättä tulee mieleen täällä vellonut tupakkakeskustelu. Polttaminen on epäterveellistä, mutta jotain hyvää siitä aiheutuu, koska niin paljon poltetaan. Niin kai on tämän palstankin laita.
Miksi sitten tämä ketju. Halutaanko nyt vain muuttaa palstaa karsimallaa epämiellyttävät kokemukset/kirjoittajat? Halutaanko tupakasta toisin sanoen poistaa epäterveelliset vaikutukset? Minä ainakin olen saanut tältä palstalta vastauksen muutamaan mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen, joko hyvän linkin tai kokemuksen muodossa. Mahtuuhan tänne tietysti epämiellyttäviäkin ihmisiä (näin se on tuolla ulkomaailmassakin), mutta kai heidät voi jättää kommentoimatta uimaan omassa liemessään. Tupakka on nielaistava kaikkineen, tätä palstaa ei. Jossain vaiheessa tämä pahastuminen tai ahdistuminen alkaa mennä jo itsekkyyden puolelle...valoisaa syksyä kaikille!
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/vaaville.htm
Viestini oli tarkoitettu lähinnä huumorimielessä katsottavaksi. Ja jätin tarkoituksella edellisestä kommentista huonot puolet sanomatta, koska täällä on oltava hyvääkin. Ja kuten aiemmin todettiin, en ole yksin ja on muitakin joita ahdistaa välillä palstan ilmapiiri. En siis heitä toivoa kokonaan pois.
Myönnettäköön, että netistä löytyy muitakin odotuspalstoja. Ja siellä ilmapiiri on hyvinkin erilainen ja keskustelua syntyy aivan eri lähtökohdista, kun tarkoituksena ei ole vain mollata toista vaan on pakko vähän miettiä mitä kirjoittaa. Tältä palstalta puuttuu kunnon koulukuri :D.
Lisäksi täällä on ihmisiä, joiden raskautta olen seurannut ja joiden laitokselle lähtöä olen jopa vartonut. Tavallaan osa täällä vakituisesti kirjoittavista ovat "näkymättömiä tuttuja" joiden kuulumisia haluaa kuulla ja raskauden etenemistä seurata. Ja muidenkin, jos minusta on yhtään hyötyä kenellekään, yritän vastata.
odottaville tarkoitettuja keskustelupalstoja, oletko niissä käynyt?
http://antwrp.gsfc.nasa.gov/apod/image/0204/teapotsirds_winfree_big.gif
mutta mua ahdistaa se, että mun on ihan pakko joka ilta roikkua täällä, edes vähän aikaa, vaikkei aina edes haluaisi.
Sairasta!
Joskus olen ihan ylpeä, kun olen voinut olla päivän poissa täältä.