Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kysymys Biblia1776:lle

    Kirjoitit aiemmassa keskustelussa näin:

    "En ole koskaan kieltänyt, että hoitokokouksissa olisi tapahtunut vikaan joutumisia. Kun Kristuksen hengessä ei ole hoidettu, miten joku voikin sanoa, että Jumalan seurakunta on erehtynyt? Voi teitä farisealaisia, kun te lakia luette Jumalan lapsille ja Kristuksen tapatte väittäen Kristusta erehtyväksi."

    Pyytäisin lisäselvitystä! Oletetaan, että 70-luvulla jossakin hoitokokouksessa ei vallinnut Kristuksen henki ja että hoitokokouksessa joku sidottiin. Miten tulkitset tämän tapahtuman?
    714297
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 71

    Vanhimmat

    Usein hän täällä on kirjoittanut: "en nyt jaksa vastata tähän".

    Äänestä

    • Vaikka ymmärtää ehkä itse mitä ko. asia tarkoittaa.
      Ja annettekon jokaiselle vapaus tuoda asiat esille sillä taidolla kuin itse kelläkin on. Vaatimatta enmpää, mitä ihminen osaa. Jos se ei riko näitä palstan sääntöjä vastaan.

      Äänestä

    • osaakaan selittää/ kicki112 kirjoitti:

      Vaikka ymmärtää ehkä itse mitä ko. asia tarkoittaa.
      Ja annettekon jokaiselle vapaus tuoda asiat esille sillä taidolla kuin itse kelläkin on. Vaatimatta enmpää, mitä ihminen osaa. Jos se ei riko näitä palstan sääntöjä vastaan.

      vastata mistä on kirjoittanutkin. Onhan se mahdollista, että joku eriseuranen hoitaja on ollut lakihengessä, mutta sitä en tiedä.

      Kuitenkin palstaa lukiessani, olen huomannut, että hoidetuilla on aina eri oppi. Ovat siis itse kävelleet ulos.

      Äänestä

    • weha kirjoitti:

      vastata mistä on kirjoittanutkin. Onhan se mahdollista, että joku eriseuranen hoitaja on ollut lakihengessä, mutta sitä en tiedä.

      Kuitenkin palstaa lukiessani, olen huomannut, että hoidetuilla on aina eri oppi. Ovat siis itse kävelleet ulos.

      Et kai ihan tosissaan ole sitä mieltä, että "hoidetut" käveli itse ulos? Kyllä minäkin kävelisin vaikka omasta työpaikastani pokkana ulos, jos olisi sama politiikka.

      Äänestä

    • weha kirjoitti:

      vastata mistä on kirjoittanutkin. Onhan se mahdollista, että joku eriseuranen hoitaja on ollut lakihengessä, mutta sitä en tiedä.

      Kuitenkin palstaa lukiessani, olen huomannut, että hoidetuilla on aina eri oppi. Ovat siis itse kävelleet ulos.

      Mikset muuten enää kirjoittele vl-foorumille?
      Siis jos olet se sama "Weha"...

      Äänestä

    • weha kirjoitti:

      vastata mistä on kirjoittanutkin. Onhan se mahdollista, että joku eriseuranen hoitaja on ollut lakihengessä, mutta sitä en tiedä.

      Kuitenkin palstaa lukiessani, olen huomannut, että hoidetuilla on aina eri oppi. Ovat siis itse kävelleet ulos.

      ylpeyttä, jos nevotaan?

      "Jumaala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

      Kyllähän se ihmisyys panee vataan, tällaisissa asioissa. Mutta jos usko on tarpeeksi tärkeä, voisitte tehdä itselle kysymyksen, onko silloin varaa lähteä Jumalan valtakunnasta minkään syyn vuoksi?

      Jos nämä hoitajat on viassa, niin ajan kanssa se tulee varmaan ilmi, ja kun Jumalan antama aika tulee, niin heidät hoidetaan.

      Ja ensin nämä asiat voi ehkä huomata vaan yksi, ja hän voi kertoa sen ehkä 1:lle tai 2:lle henkiölle. Mutta Jumalan antamana hetekenä, yhä useampi näkee ja varmaan koko seurakunta näkee nämä asiat, missä on menty vikaan.

      Mutta jos jättää tämän Jumalan valtakunnan, niin se voi olla niin että ei löydä enää koskaan takasin.

      Äänestä

    "Pyytäisin lisäselvitystä! Oletetaan, että 70-luvulla jossakin hoitokokouksessa ei vallinnut Kristuksen henki ja että hoitokokouksessa joku sidottiin. Miten tulkitset tämän tapahtuman?"



    Se mikä ei ole Pyhästä Hengestä, se ei ole Jumalasta.

    Ihminen ei voi ketään tuomita tai eroittaa.

    Synti erottaa Jumalasta ja Jumala on suuressa armossaan ja tietäen ihmismielen oikut säätänyt, että seurakunnnalle tottelematonta pidetään pakanana ja publikaanina.


    Jos siis hoitokokouksessa ei vallitsisi Kristuksen henki, silloinhan se hoitokokous ei ole Jumalan mielen jälkeen. Jos hoidettavana on Jumalan lapsi ja häntä näin aletaan Kristuksen mielen vastaisesti orjuuttamaan, silloin tehdään todella vakavaa syntiä. Jos siinä menee sitten vielä uskomisen ilo tuolta lapselta, silloin on Jumalan sanassa selkeät varoituksen sanat olemassa. Sana ei lupaa ollenkaan hyvää tällaiselle ihmiselle.


    Jumalan armo käy kuitenkin yli ihmisymmärryksen ja ei ole Raamatussa sanottu muuta kuin Pyhän Hengen pilkasta, että sitä ei ihminen saa anteeksi.


    Mieleeni nousee Paavalin elämä ja teot ennen kuin Jumala otti hänet kiinni. Ajatelkaa, miten hän Jumalan kansaa raateli ja vainosi, mutta kuitenkin sai parannuksen armon. Tässä on hyvä muistutus meille, että meillä ihmisinä ei ole mitään valtaa tai oikeutta tuomita toista ihmistä. Se valta on yksin Jumalalla.

    Äänestä

    • "Jos siis hoitokokouksessa ei vallitsisi Kristuksen henki, silloinhan se hoitokokous ei ole Jumalan mielen jälkeen. Jos hoidettavana on Jumalan lapsi ja häntä näin aletaan Kristuksen mielen vastaisesti orjuuttamaan, silloin tehdään todella vakavaa syntiä. Jos siinä menee sitten vielä uskomisen ilo tuolta lapselta, silloin on Jumalan sanassa selkeät varoituksen sanat olemassa. Sana ei lupaa ollenkaan hyvää tällaiselle ihmiselle. "

      Kuka on rikkonut ketä vastaan ja kuka on se jonka pitää tehdä parannusta? Hoidettu vai hoitaja ?

      Äänestä

    • UPDATE_7899535 kirjoitti:

      "Jos siis hoitokokouksessa ei vallitsisi Kristuksen henki, silloinhan se hoitokokous ei ole Jumalan mielen jälkeen. Jos hoidettavana on Jumalan lapsi ja häntä näin aletaan Kristuksen mielen vastaisesti orjuuttamaan, silloin tehdään todella vakavaa syntiä. Jos siinä menee sitten vielä uskomisen ilo tuolta lapselta, silloin on Jumalan sanassa selkeät varoituksen sanat olemassa. Sana ei lupaa ollenkaan hyvää tällaiselle ihmiselle. "

      Kuka on rikkonut ketä vastaan ja kuka on se jonka pitää tehdä parannusta? Hoidettu vai hoitaja ?

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      Äänestä

    • Biblia1776 kirjoitti:

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      "kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää."


      Tulisi olla "josta ei osaa....".....Merkitys on hyvin toinen tuossa virheellisessä kirjoitusasussa.

      Äänestä

    • Biblia1776 kirjoitti:

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      Tuohon jäisi kaipaamaan vielä mainintaa siitä että jos hoito jollain paikkakunnalla oli systemaattisesti vääärää ja se on todettu vuosia jälkeenpäin, niin onko hoitajilla tai paikallisella rauhanyhdistyksellä velvollisuus mennä asiaa oikaisemaan niiden luo, jotka hoitojen yhteydessä erosivat tai erotettiin vl-uskostaan kun eivät tuollaisen väärän hoidon johdosta suostuneet parannusta tekemään?

      Äänestä

    • Biblia1776 kirjoitti:

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      Onko ihmismielellä ymmärretty väärinteko lähimmäisiä kohtaan Jumalan tahto? Voidaanko aina näin ajatella?

      Entäpä jos Jumalan lapsi lyö toista Jumalan lasta kirveellä päähän, tapahtuuko silloinkin Jumalan tahto?

      Onko mahdollista, että Jumalan lapsi tekee sittenkin joskus vastoin Jumalan tahtoa siten, että väärinkohdellun ei tarvitse ajatella Jumalan näin hyväksyneen. Voiko 3, 5, 10, tai 1000 Jumalan lasta tehdä samalla tavalla väärin Jumalan tahtoa vastaan, ja samalla vaikka vain yksi on oikeassa. Muistaakseni Päivämies näin kirjoitti vähän aikaa sitten.

      Äänestä

    • Biblia1776 kirjoitti:

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      asita....

      Sanot ettei hoitokokouksissa aina vallinut Pyhä Henki... kuitenkin pitäisi olla niin että ne jotka omalta puoleltaan väärässä hengessä hoitivat Jumalan lapsia saisivat a) synnin tunnon asiaan ja B) korjaisivat omalta puoleltaan väärintekemisenä...

      Äänestä

    • Biblia1776 kirjoitti:

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      Oletko edelleenkin sitä mieltä, ettei seurakunta ole erehtynyt?

      Äänestä

    • Sectori kirjoitti:

      Oletko edelleenkin sitä mieltä, ettei seurakunta ole erehtynyt?

      koska seurakunta maan päällä koostuu ihmisistä. Kaikki ei kuitenkaan erehdy kaikissa asioissa. Jos jotkut erehtyvät, niin se ei tarkoita että kaikki seurakuntalaiset erehtyvät. Siksi onkin tarpeellista neuvoa ja ohjata vikaan joutuneita.
      Terveisin vl.

      Äänestä

    • Biblia1776 kirjoitti:

      Luulin, että se kyllä näkyy jo vastauksestani.

      Vastaan nyt jotain lisää. En kuitenkaan haluisi tässä kohdin alkaa tekemään jotain yksityiskohtaista selostusta, sillä siinä ollaan helposti sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että Jumalan armo ja rakkaus eivät saakaan enää näkyä päällimmäisenä, kun puhutaan Jumalan lasten keskinäisestä kanssakäymisestä.

      Lähtökohta tulisi olla kuuliaisuus Jumalan sanalle. Jokainen uskovainen on varmasti saanut elämässään kokea, kuinka todellakin ansiottomana saa omistaa sellaista, jos ei osaa koskaan kyllin kiittää. Jokainen on myös löytänyt itsensä juuri siltä armokerjäläisen paikalta, jossa oma heikkous on painanut ja sielun tuskissa on hätäillyt, vieläkö minä saan uskoa syntini anteeksi. Se rakkaus, jota olemme itse saaneet kokea, sillä rakkaudella soisi Jumala meidän lähestyvän myös veljiämme ja sisariamme. Tällöin saa Kristuksen mieli ja Kristuksen henki olla läsnä esim.hoitokokouksissakin. Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään.


      Toinen asia voi olla raadollisuus, joka saattaa nostaa päätään hoitajan osalta. Sitä saattaa lihan käsivarrella lähestyä. Näin sitä on itsekin saanut huomata, kuinka esim. omia lapsia on tullut kasvatettua lihan käsivarrella. Siinä on isänä joutunut nöyrtymään ja pyytämään heikkouttaan anteeksi rakkailta lapsilta, joita ei ole jaksanut kasvattaa Kristuksen mielen jälkeen.


      Jos siis hoitajan puolelta nousee tällainen turmeluksen mieli ja henki, silloin se on äärettömän raskas paikka toiselle ihmiselle, joka ehkä tahtoo myös säilyä uskomassa. Tässä on parempi olla asiaa pohtimatta enempää ja ottaa vaarin Jumalan sanan neuvoista, jotka kehottavat luottamaan Jumalaan ja sanovat, että Jumala ei hylkää omiaan. Ei edes sitä harhailevaa ja eksyvääkään vaan heitäkin tahtoo etsiä ja kuuluttaa, että vielä on armon aika.


      Tällainen raadollisuus ja heikkous, mikä saattaa ilmetä hoitokokouksessa, se ei ole kuitenkaan este sille, että kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Kyllähän me monet tiedämme kokemuksesta, että neuvojan asemassa on saanut joskus löytää lopulta itsensä sellaiselta paikalta, että itse saikin enemmän kaikesta. Eli ei ole neuvoja neuvottavaa suurempi tai parempi vaan kun Jumalan armo saa heitä kumpaakin opettaa, silloin ne toinen toisemme neuvomiset tulevat kaikille meille virvoitukseksi ja rakennukseksi.


      Tällaisia asioita jos ja kun voi ilmetä, silloin Jumala tahtoo meitä tavallaan ja ajallaan lähestyä ja osoittaa varmasti sen, että onkin hoitajankin nöyrryttävä pyytämään anteeksi, että lihan mieli on saanut vallan ja on tullut ehkä väärinkin toimittua.


      Aivan kiteytyksenä tahtoisin sanoa, että niin paljon kuin on Jumalan lapsia, niin paljon on elämäntilanteita jne. Ei ole tarvetta lähteä tässä ruotimaan tarkkaa analyysia kaikesta vaan lyhyesti ja Jumalan sanaan turvaten todeta, että kaikessa tapahtuu niin kuin Jumala on sallinut ja tahtonut. Me ihmisinä voimme sitä vain ihastella tai ihmetellä kysyen ymmärrystä Jumalalta. Ja saamme ennenkaikkea luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen.

      Luin tarkkaan kirjoituksesi. En vielä saanut vastausta mielessäni olleeseen kysymykseen, joten yritän nyt kysyä tarkemmin. Näyttää siltä, että uskot seurakunnan olevan yleisesti ottaen erehtyvä mutta kuitenkin sitomisissaan erehtymätön. Olenko ymmärtänyt sinut oikein?

      Päädyin tuohon käsitykseen tulkitsemalla sinua seuraavalla tavalla, omalta kannaltani katsottuna pessimistisesti:
      1) "Se mikä ei ole Pyhästä Hengestä, se ei ole Jumalasta."
      = Yleispätevä sääntö, johon on vaikea kenenkään sanoa vastaan. Ei käytännön merkitystä pääteltäessä, oliko hoitokokouksen tulos pätevä.

      2) "Ihminen ei voi ketään tuomita tai eroittaa."
      = Toinen yleispätevä sääntö, jolla ei ole hoitotilanteen arvioinnissa käytännön merkitystä.

      3)
      "Synti erottaa Jumalasta ja Jumala on suuressa armossaan ja tietäen ihmismielen oikut säätänyt, että seurakunnnalle tottelematonta pidetään pakanana ja publikaanina."
      = Tämä on se sääntö, jonka perusteella todella tehdään päätelmiä: Ihmisyhteisö, jonka keskellä on yksikin Jumalan lapsi, ei voi erehtyä sillä tavalla, että aiheettomasti tuomitsisi tai erottaisi jonkun. Jos tällainen yhteisö erottaa jäsenensä, voidaan ehdottoman varmasti päätellä, että erotettu on todella myös Jumalan luona tuomittu. Tai jopa niin, että erotettu menetti erottamisen hetkellä taivaspaikkansa, koska osoitti tottelemattomuuden.
      (Vaihtoehtoinen, optimistisempi tulkinta: Jumala on säätänyt, että seurakunnalle tottelematonta pidetään pakanana ja publikaanina, mutta tästä ei voi päätellä, että kaikki seurakunnan erottamat todella olisivat armosta osattomia.)

      4)
      "Jos siis hoitokokouksessa ei vallitsisi Kristuksen henki, silloinhan se hoitokokous ei ole Jumalan mielen jälkeen. Jos hoidettavana on Jumalan lapsi ja häntä näin aletaan Kristuksen mielen vastaisesti orjuuttamaan, silloin tehdään todella vakavaa syntiä. Jos siinä menee sitten vielä uskomisen ilo tuolta lapselta, silloin on Jumalan sanassa selkeät varoituksen sanat olemassa. Sana ei lupaa ollenkaan hyvää tällaiselle ihmiselle."
      "Välttämättä se Henki ei saa enää vaikuttaa hoidetussa, jos hän on jo uskosta luopunut ja Jumalan seurakunnan lähestyminen ei enää vaikuta mitenkään. "

      = Hoidettavassa ei aina vaikuta Pyhä Henki. Sen sijaan hoitajassa Pyhä Henki vaikuttaa, vaikka Pyhä Henki ei vaikuttaisikaan itse hoitokokouksessa (!). Hoitaja voi siis langeta yksittäiseen syntiin, joka voi orjuuttaa hoidettavaa. Tämä on vakava synti. Hoitaja ei kuitenkaan voi olla sillä tavalla väärässä, että hänen väärässäolemisensa takia hoidettu erotettaisiin aiheettomasti seurakunnasta.

      Äänestä

    • Sectori kirjoitti:

      Oletko edelleenkin sitä mieltä, ettei seurakunta ole erehtynyt?

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      Äänestä

    • totuuden ja rakkauden puolesta kirjoitti:

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      Ettei jäisi vain hiljaiseksi ja huomaamattomaksi tuuleen huuteluksi, lisään tähän pienen kommentin. Edellinen kirjoitus kannattaa lukea huolella ja ajatellen. Siinä on asia sanottu yksinkertaisest ija selkeästi.

      Silloin levottomalla 1970 -luvulla sanoin muutamille hätääntyneille, etei lähdetä minnekään, Jumala asuu vielkin valtakunnassaan. Se on kuin vene, joka myrskyn kourissa keikkuu, mutta ei se huku eik ähajoa, vaikka liitokset natisevatkin, kuten ne puuveneessä natisevat. En sanonut sit äsiksi,että uskoni olisi vahvalta tuntunut. Sanoin sen epäilysten ja pelkojen vaivaamana, mutta Jumalan armo ja johdatus on ne sanat vahvistanut.

      Kuuntelin eilen halkopinolla työtä tehdessäni saarnaa Kalajoen suviseuroista, voi miten selkeästi silloinkin kirkastettiin Jumalan armoa ja johdatusta valtakuntansa vaiheissa. Kannattaa etsiä kirjana tai äänitteenä.

      Äänestä

    • totuuden ja rakkauden puolesta kirjoitti:

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      Tuolla logiikalla tulee siihen johtopäätökseen, että siellä missä toimittiin väärin ei ollut Jumalan seurakunta läsnä.

      Äänestä

    • sijaitsee kirjoitti:

      Tuolla logiikalla tulee siihen johtopäätökseen, että siellä missä toimittiin väärin ei ollut Jumalan seurakunta läsnä.

      Sinä tulet siihen johtopääätökseen , mihin itse haluat tulla.
      Raamatun ymmmärtäminen menee sinulta samaa latua.Etpä ole lajissasi harvinaisuus

      Äänestä

    • totuuden ja rakkauden puolesta kirjoitti:

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      "Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta."

      Tajuatkohan, mitä kirjoitit? Saako seurakunta tosiaan tehdä mitä tahansa ja säilyä silti mielessäsi Jumalan seurakuntana? Eikö sinulla todellakaan ole mitään periaatteellista rajaa, jonka jälkeen päättelisit, ettei seurakunta olekaan Jumalan seurakunta?

      Nyt en siis vaadi, että päättelisit näin vanhoillislestadiolaisuudesta. Mutta vaadin, että perut sen mitä kirjoitit, sillä kai sinullakin jokin raja on, vai onko? Mikä se on?

      Äänestä

    • totuuden ja rakkauden puolesta kirjoitti:

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      Tiedätkö, kenen ikävästikin nykyisin muistelun saarnaajan suosikkisanonsta oli tuo "tulisilmäinen tuomari"...?

      Opilliset ongelmat ovat vain kertautuneet viimeisten vuosikymmenten aikana meikäläisyydessä, ja vyyhti on nyt melkoinen sotku:

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020140061

      Äänestä

    • mehem kirjoitti:

      "Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta."

      Tajuatkohan, mitä kirjoitit? Saako seurakunta tosiaan tehdä mitä tahansa ja säilyä silti mielessäsi Jumalan seurakuntana? Eikö sinulla todellakaan ole mitään periaatteellista rajaa, jonka jälkeen päättelisit, ettei seurakunta olekaan Jumalan seurakunta?

      Nyt en siis vaadi, että päättelisit näin vanhoillislestadiolaisuudesta. Mutta vaadin, että perut sen mitä kirjoitit, sillä kai sinullakin jokin raja on, vai onko? Mikä se on?

      Jumalan sanan totuutta Jumalan valtakunnan olemassa olosta ja sen olemuksesta.Jumalan seurakunnalla on kaikki tieto, taito, totuus ja viisaus.Siellä on anteeksiantamus ja syntiemme sovitus.Siellä on Herra Jeesus seurakunnan päänä ja siellä ovat sisaremme ja veljemme. Mihin me menisimme ? Kuka antaisi syntimme anteeksi kun kompastumme ?
      Kuka neuvoisi ja ohjaisi meitä matkan myrkyissä ja ajan kysymyksissä.?
      Kuka ruokkisi meitä Jumalan sanalla?
      Yksin täysin mahdottomuus.

      Siksi Jumala viisaudessaan onkin valtakuntansa laskenut taivaasta maan päälle ja antanut sanansa ja Pyhän Henkensä valtakuntansa hallitsijaksi.

      Siksi tämä valtakunta on pyhä ja erehtymätön.

      Äänestä

    • miksi peruisin? kirjoitti:

      Jumalan sanan totuutta Jumalan valtakunnan olemassa olosta ja sen olemuksesta.Jumalan seurakunnalla on kaikki tieto, taito, totuus ja viisaus.Siellä on anteeksiantamus ja syntiemme sovitus.Siellä on Herra Jeesus seurakunnan päänä ja siellä ovat sisaremme ja veljemme. Mihin me menisimme ? Kuka antaisi syntimme anteeksi kun kompastumme ?
      Kuka neuvoisi ja ohjaisi meitä matkan myrkyissä ja ajan kysymyksissä.?
      Kuka ruokkisi meitä Jumalan sanalla?
      Yksin täysin mahdottomuus.

      Siksi Jumala viisaudessaan onkin valtakuntansa laskenut taivaasta maan päälle ja antanut sanansa ja Pyhän Henkensä valtakuntansa hallitsijaksi.

      Siksi tämä valtakunta on pyhä ja erehtymätön.

      Sinulla ei siis näyttäisi olevan mitään rajaa.
      - Sallit kaiken sille joukolle, jota pidät Jumalan seurakuntana. Entä jos oletkin alunperin erehtynyt?
      - Sallit kaiken sille joukolle, joka on joskus historian kuluessa ollut Jumalan seurakunta. Kerran Jumalan seurakunta, aina Jumalan seurakunta. Ei kai?

      Äänestä

    • mehem kirjoitti:

      "Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta."

      Tajuatkohan, mitä kirjoitit? Saako seurakunta tosiaan tehdä mitä tahansa ja säilyä silti mielessäsi Jumalan seurakuntana? Eikö sinulla todellakaan ole mitään periaatteellista rajaa, jonka jälkeen päättelisit, ettei seurakunta olekaan Jumalan seurakunta?

      Nyt en siis vaadi, että päättelisit näin vanhoillislestadiolaisuudesta. Mutta vaadin, että perut sen mitä kirjoitit, sillä kai sinullakin jokin raja on, vai onko? Mikä se on?

      ruotsalaisesta Knutbyn helluntaiseurakunnasta, jossa tiivis yhteisö ja sielun puhtauden äärimmäinen vaatiminen johtivat MURHIIN.

      Ei rajaa, kun syntiset ihmiset alkavat leikkiä Jumalaa.

      Äänestä

    • mehem kirjoitti:

      Sinulla ei siis näyttäisi olevan mitään rajaa.
      - Sallit kaiken sille joukolle, jota pidät Jumalan seurakuntana. Entä jos oletkin alunperin erehtynyt?
      - Sallit kaiken sille joukolle, joka on joskus historian kuluessa ollut Jumalan seurakunta. Kerran Jumalan seurakunta, aina Jumalan seurakunta. Ei kai?

      antanut kehotuksen palata Rooman kirkkoon.

      En ole tullut ymmärretyksi.

      Äänestä

    • Kokemusta omaava kirjoitti:

      Tiedätkö, kenen ikävästikin nykyisin muistelun saarnaajan suosikkisanonsta oli tuo "tulisilmäinen tuomari"...?

      Opilliset ongelmat ovat vain kertautuneet viimeisten vuosikymmenten aikana meikäläisyydessä, ja vyyhti on nyt melkoinen sotku:

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020140061

      Uskon tietäväni.
      Mutta onko se siksi menettänyt merkityksensä. Mikä on parempi ilmaisu , kuin "tulisilmäinen Tuomari " , kun anteeksi saamattomin synnein joudutaan Jumalan eteen viimeisellä tuomiolla.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Ettei jäisi vain hiljaiseksi ja huomaamattomaksi tuuleen huuteluksi, lisään tähän pienen kommentin. Edellinen kirjoitus kannattaa lukea huolella ja ajatellen. Siinä on asia sanottu yksinkertaisest ija selkeästi.

      Silloin levottomalla 1970 -luvulla sanoin muutamille hätääntyneille, etei lähdetä minnekään, Jumala asuu vielkin valtakunnassaan. Se on kuin vene, joka myrskyn kourissa keikkuu, mutta ei se huku eik ähajoa, vaikka liitokset natisevatkin, kuten ne puuveneessä natisevat. En sanonut sit äsiksi,että uskoni olisi vahvalta tuntunut. Sanoin sen epäilysten ja pelkojen vaivaamana, mutta Jumalan armo ja johdatus on ne sanat vahvistanut.

      Kuuntelin eilen halkopinolla työtä tehdessäni saarnaa Kalajoen suviseuroista, voi miten selkeästi silloinkin kirkastettiin Jumalan armoa ja johdatusta valtakuntansa vaiheissa. Kannattaa etsiä kirjana tai äänitteenä.

      Sitä täällä aika moni on kiertelevistä ja kaartelevista kirjoituksistasi ounastellutkin ja hoitomieheksi sinua tituleerannut.

      En ole tähän mennessä uskonut, mutta nyt on uskottava.

      Äänestä

    • postia kirjoitti:

      Uskon tietäväni.
      Mutta onko se siksi menettänyt merkityksensä. Mikä on parempi ilmaisu , kuin "tulisilmäinen Tuomari " , kun anteeksi saamattomin synnein joudutaan Jumalan eteen viimeisellä tuomiolla.

      En minä ollut edeltävää viestiä kirjoittanut, vaan joku, en todella tiedä kuka, oli linkittänyt jonkin viestini.

      Mutta kun nyt ollaan tässä postittelemassa, niin ilmaisen minäkin huoleni: OVATKOHAN HOITOMIESTEN HOITOSYNNIT ANTEEKSI?

      Äänestä

    • mehem kirjoitti:

      Sinulla ei siis näyttäisi olevan mitään rajaa.
      - Sallit kaiken sille joukolle, jota pidät Jumalan seurakuntana. Entä jos oletkin alunperin erehtynyt?
      - Sallit kaiken sille joukolle, joka on joskus historian kuluessa ollut Jumalan seurakunta. Kerran Jumalan seurakunta, aina Jumalan seurakunta. Ei kai?

      En ole voinut erehtyä, koska olen saanut elämän ja armon tämän valtakunnan asukkaana.
      Uskon, että pääsen Jumalan lasten joukon kanssa kerran taivaaseen, tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

      Äänestä

    • totuuden ja rakkauden puolesta kirjoitti:

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      Talletan tämän sinun viestisi. Kovasti mieleni tekisi sinulle myös vastata, mutta en vaivaudu nimimerkittömän ihmisen kanssa tästä aiheesta keskustelemaan. Talletan kuitenkin viestisi, kuten jo sanoin.

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      En minä ollut edeltävää viestiä kirjoittanut, vaan joku, en todella tiedä kuka, oli linkittänyt jonkin viestini.

      Mutta kun nyt ollaan tässä postittelemassa, niin ilmaisen minäkin huoleni: OVATKOHAN HOITOMIESTEN HOITOSYNNIT ANTEEKSI?

      Kun Jumala antaa anteeksi, antaa Hän kerralla kaikki synnit anteeksi.
      Mihinkäs vikaan sitä ihminen ei voisi joutua
      .
      Siksi on turvallista asua Jumalan valtakunnassa, sillä siellä on syntien anteeksi antamus.

      Äänestä

    • näin uskomme kirjoitti:

      En ole voinut erehtyä, koska olen saanut elämän ja armon tämän valtakunnan asukkaana.
      Uskon, että pääsen Jumalan lasten joukon kanssa kerran taivaaseen, tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

      "En ole voinut erehtyä, koska olen saanut elämän ja armon tämän valtakunnan asukkaana.
      Uskon, että pääsen Jumalan lasten joukon kanssa kerran taivaaseen, tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa. "

      Ensinnäkin: Olet voinut erehtyä.

      Toiseksi: Vaikka et olisikaan tuossa asiassa erehtynyt, olet voinut erehtyä siinä, kun luulet seurakuntaa erehtymättömäksi.

      Äänestä

    • Sectori kirjoitti:

      Talletan tämän sinun viestisi. Kovasti mieleni tekisi sinulle myös vastata, mutta en vaivaudu nimimerkittömän ihmisen kanssa tästä aiheesta keskustelemaan. Talletan kuitenkin viestisi, kuten jo sanoin.

      Mitä merkitystä on keskustelukumppanin persoonalla? Eivätkös ne ole asiat, jotka täällä keskustelevat?

      Äänestä

    • asian vierestä. kirjoitti:

      Mitä merkitystä on keskustelukumppanin persoonalla? Eivätkös ne ole asiat, jotka täällä keskustelevat?

      Olen itsekin erehtynyt joksus luulemaan naista mieheksi, eikä se ole loppujen lopuksi kumpaakaan häirinnyt. Onpahan vain niin, että on mukava vastata henkilölle, joka s e n v e r r a n ottaa vastuuta puheistaan, että vaivautuu kirjoittamaan saman kirjainyhdistelmän kirjoitelmansa nimimerkin kohdalle. Vastaaja ainakin tietää (melko varmasti) keskustelevansa saman henkilön kanssa.

      Äänestä

    • mehem kirjoitti:

      "En ole voinut erehtyä, koska olen saanut elämän ja armon tämän valtakunnan asukkaana.
      Uskon, että pääsen Jumalan lasten joukon kanssa kerran taivaaseen, tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa. "

      Ensinnäkin: Olet voinut erehtyä.

      Toiseksi: Vaikka et olisikaan tuossa asiassa erehtynyt, olet voinut erehtyä siinä, kun luulet seurakuntaa erehtymättömäksi.

      Kuinka Jumalan valtakunta voi erehtyä ja mennä vikaan , kun sen päämies on Herra Jeesus ? Tämä valtakuntahan on laskettu taivaasta ja on meidän äitimme, uusi Jerusalem.

      Äänestä

    • Sectori kirjoitti:

      Olen itsekin erehtynyt joksus luulemaan naista mieheksi, eikä se ole loppujen lopuksi kumpaakaan häirinnyt. Onpahan vain niin, että on mukava vastata henkilölle, joka s e n v e r r a n ottaa vastuuta puheistaan, että vaivautuu kirjoittamaan saman kirjainyhdistelmän kirjoitelmansa nimimerkin kohdalle. Vastaaja ainakin tietää (melko varmasti) keskustelevansa saman henkilön kanssa.

      asia on noin silloin, jos kaksi henkilöä käy vuoropuhelua keskenään. Mutta itse ainakin kirjoitan ilman nimimerkkiä vapaammin ja todemmin, vain juuri sen ,mitä mielessä on. Ei häiritse se, että pitäisi olla samalla "joku", jos ymmärrät mitä tarkoitan...

      Äänestä

    • nimim."asian vierestä... kirjoitti:

      asia on noin silloin, jos kaksi henkilöä käy vuoropuhelua keskenään. Mutta itse ainakin kirjoitan ilman nimimerkkiä vapaammin ja todemmin, vain juuri sen ,mitä mielessä on. Ei häiritse se, että pitäisi olla samalla "joku", jos ymmärrät mitä tarkoitan...

      Jep. Siunausta sinulle nimimerkki asian vierestä. Hyvää yötä, Jeesus myötä.

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      Sitä täällä aika moni on kiertelevistä ja kaartelevista kirjoituksistasi ounastellutkin ja hoitomieheksi sinua tituleerannut.

      En ole tähän mennessä uskonut, mutta nyt on uskottava.

      Jumalan lasten armohoitoa olen saanut, kuten rosvojen käsiin joutunut Laupiaan Samarialaisen pelastamana ja majataloon saattamana. Jos siihen hoitoon tyytyminen on jonkun mielestä väärin, siihen väärään tyydyn ilomielin. Iloitsen kuitenkin saamastani armohoidosta, samaa ilon ääntä kuulin tänä iltana, kun olin opistoillassa paikallisten uskovaisten mukana. Niitä ilon ääniä ei saas ilmoille väkisellä, ne lähtevät vapaasta tahdosta ja ne ovat vapaan Jumalan lapsen tuntomerkki.

      Kukaan ei valittanut, ettei ole saanut vohlaakaan ystävien kanssa iloitakseen.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Jumalan lasten armohoitoa olen saanut, kuten rosvojen käsiin joutunut Laupiaan Samarialaisen pelastamana ja majataloon saattamana. Jos siihen hoitoon tyytyminen on jonkun mielestä väärin, siihen väärään tyydyn ilomielin. Iloitsen kuitenkin saamastani armohoidosta, samaa ilon ääntä kuulin tänä iltana, kun olin opistoillassa paikallisten uskovaisten mukana. Niitä ilon ääniä ei saas ilmoille väkisellä, ne lähtevät vapaasta tahdosta ja ne ovat vapaan Jumalan lapsen tuntomerkki.

      Kukaan ei valittanut, ettei ole saanut vohlaakaan ystävien kanssa iloitakseen.

      Mutta kenen armosta: Jumalan vai sellaisen seurakunnan, joka hoitokokouksissa julisti elävät kuolleiksi?

      Äänestä

    • totuuden ja rakkauden puolesta kirjoitti:

      Asia on näin, vaikka se ei ulkopuolella oleville avautuisikaan.
      Nimittäin , Jumalan seurakunta ei erehdy, eikä ole 70-luvullakaan erehtynyt.
      Jos yksittäiset ihmiset ovat hoitaessaan joutuneetkin viallisiksi ja turmeluksiin, ei se mitätöi hoidon tarpeellisuutta.

      Tässäkin kohtaa Raamatun kirjoitus Jumalan valtakunnan olemuksesta tulee todeksi: "on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki "
      Tällaisenahan ulkona olevat tämän näkevät,
      sillä he näkevät vain Jumalan lasten viat, eivätkä Jumalan valtakunnan kauneutta , kalleutta ja pyhyyttä.

      Jumalan seurakunta on pyhä ja erehtymätön, sillä siellä on Kristus ja siellä on ja ainoastaaan siellä anteeksiantamus ja syntien sovitus.
      Miten tällainen valtakunta voisi mennä vikaan?

      Kuka meitä vioista pesisi , pukisi meitä ja ruokkisi ? Ajatelkaa hiukan eksyneet, mihin te olette kompastuneet?

      Sisarien ja veljien vikoja katsellessa olette Jumalan Hänen seurakuntansa hyljänneet viallisena ja vikaan menneenä ja itsenne nostaneet kaikki tietäväksi.

      Eikö teitä yhtään peloita kohdata kerran kaikkivaltiasta tulisilmäistä Tuomaria?

      Näin on VL-kristillisyydessä vanhastaan ajateltu.


      "Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1. Joh. 4:16)


      Olet toki myös oikeassa: se Jumalan seurakunta, jota Jumala hallitsee ja jonka pää on ylösnoussut Vapahtajamme, on täydellinen ja erehtymätön. On tärkeä kuitenkin huomata, että itse Paavalikin joutui saarnaamaan kokonaisille seurakunnille parannusta ja neuvomaan näitä useaan otteeseen. Mistähän tämä johtuu?


      "1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!
      2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? [Ap. t. 2:38; Room. 10:17; Ef. 1:13]
      3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?
      4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.
      5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?" (Gal. 3)


      "1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. [Joh. 8:32; Room. 6:18, 8:2]
      2 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. [Ap. t. 15:11]
      3 Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. [Room. 2:25, 4:4]
      4 Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. [Gal. 2:21]
      5 Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. [Room. 5:18]
      6 Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. [1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
      7 Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. [Gal. 3:1]
      8 Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. [Gal. 1:6]
      9 Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. [1. Kor. 5:6]
      10 Herraan luottaen minä olen varma siitä, että te tulette ajattelemaan samoin kuin minä. Mutta se, joka on hämmentänyt teidän ajatuksenne, tulee saamaan rangaistuksensa, olipa hän kuka tahansa. [2. Kor. 11:15; Gal. 1:7]
      11 Veljet, jos minä tosiaan yhä julistan ympärileikkausta, miksi minua sitten vainotaan? Silloinhan ei julistamani risti olisi enää loukkauksena. [1. Kor. 1:23; Gal. 2:3]
      12 Saisivat kuohita itsensä, nuo teidän yllyttäjänne!" (Gal. 5)


      Ymmärrän ettemme voi samaistaa yksittäistä joukkoa uskovaisia ihmisiä "Jumalan valtakuntaan" tai "Jumalan seurakuntaan" siinä merkityksessä kuin se on raamatussa täydellisenä totuuden patsaana ja perustuksena. Se on täydellinen siksi, että - "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi." (Jaak. 1) - ei siksi että siinä asuisi yhtään täydellistä ihmisiä.


      "16 Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. [Ef. 3:16]
      17 Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. [Room. 8:18; 1. Piet. 5:10]
      18 Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. [Room. 8:24; Hepr. 11:1]" (2. Kor. 4)


      Täydellisyys on siis näkymättömässä valtakunnassa, josta ei voida sanoa "se on täällä" tai "se on tuolla". (Luuk. 17:20) Sen osallisuuteen pääsee vain omakohtaisella uskolla. Jäsenkirjoilla ei tässä valtakunnassa ole merkitystä, eikä sen rajat kulje rauhanyhdistyksestä rauhanyhdistykseen vaan sydämestä sydämeen. Koska rauhanyhdistys tai SRK ei myöskään ole tämä Jumalan seurakunta tai Jumalan valtakunta, ei voida sanoa että rauhanyhdistus jäsenineen tai SRK kokouksineen olisi erehtymätön. Tämä on katolisessa kirkossa pesivää harhaoppia, jota vastaan Luther kiivaasti taisteli. Paradoksi on siinä, että samalla kun olemme vajavaisia, olemme uskolla osallisia tästä täydellisyydestä. Kuitenkin vielä odottaen täydellisyyttä.


      "Mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa." (1. Kor. 13:10)


      Tämä "täydellinen" on itse Vapahtajamme. Kun hän palaa noutamaan omiaan tästä varjojen maasta, "vajavainen katoaa". Tuo päivä on riemun päivä.


      "Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, [1. Joh. 2:28, 3:21; Jaak. 2:13]
      vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." (1. Joh 4:17-18)

      Äänestä

    • tämä kysymys kirjoitti:

      Kuinka Jumalan valtakunta voi erehtyä ja mennä vikaan , kun sen päämies on Herra Jeesus ? Tämä valtakuntahan on laskettu taivaasta ja on meidän äitimme, uusi Jerusalem.

      Seurakunta voi mennä vikaan seuraavista syistä:

      1) Se ei ehkä olekaan Jumalan seurakunta, vaikka olemme niin luulleet.

      2) Se on Jumalan seurakunta, mutta tulkitsemme väärin, mitä se sanoo.

      3) Se on Jumalan seurakunta, mutta tulkitsemme väärin, mistä sen ääni kuuluu. Sen johtajat, sen julkaisut ja sen enemmistö voivat erehtyä. Sen ääni ehkä kuuluukin hiljaisena jostakin sivummalta tai sen ääni on kokonaan peittynyt mutaan.

      4) Se on Jumalan seurakunta, mutta kohteena oleva asia ei ole uskon kannalta olennainen eli se ei kuulu Pyhän Hengen "vastuualueeseen".

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Näin on VL-kristillisyydessä vanhastaan ajateltu.


      "Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1. Joh. 4:16)


      Olet toki myös oikeassa: se Jumalan seurakunta, jota Jumala hallitsee ja jonka pää on ylösnoussut Vapahtajamme, on täydellinen ja erehtymätön. On tärkeä kuitenkin huomata, että itse Paavalikin joutui saarnaamaan kokonaisille seurakunnille parannusta ja neuvomaan näitä useaan otteeseen. Mistähän tämä johtuu?


      "1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!
      2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? [Ap. t. 2:38; Room. 10:17; Ef. 1:13]
      3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?
      4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.
      5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?" (Gal. 3)


      "1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. [Joh. 8:32; Room. 6:18, 8:2]
      2 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. [Ap. t. 15:11]
      3 Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. [Room. 2:25, 4:4]
      4 Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. [Gal. 2:21]
      5 Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. [Room. 5:18]
      6 Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. [1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
      7 Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. [Gal. 3:1]
      8 Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. [Gal. 1:6]
      9 Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. [1. Kor. 5:6]
      10 Herraan luottaen minä olen varma siitä, että te tulette ajattelemaan samoin kuin minä. Mutta se, joka on hämmentänyt teidän ajatuksenne, tulee saamaan rangaistuksensa, olipa hän kuka tahansa. [2. Kor. 11:15; Gal. 1:7]
      11 Veljet, jos minä tosiaan yhä julistan ympärileikkausta, miksi minua sitten vainotaan? Silloinhan ei julistamani risti olisi enää loukkauksena. [1. Kor. 1:23; Gal. 2:3]
      12 Saisivat kuohita itsensä, nuo teidän yllyttäjänne!" (Gal. 5)


      Ymmärrän ettemme voi samaistaa yksittäistä joukkoa uskovaisia ihmisiä "Jumalan valtakuntaan" tai "Jumalan seurakuntaan" siinä merkityksessä kuin se on raamatussa täydellisenä totuuden patsaana ja perustuksena. Se on täydellinen siksi, että - "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi." (Jaak. 1) - ei siksi että siinä asuisi yhtään täydellistä ihmisiä.


      "16 Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. [Ef. 3:16]
      17 Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. [Room. 8:18; 1. Piet. 5:10]
      18 Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. [Room. 8:24; Hepr. 11:1]" (2. Kor. 4)


      Täydellisyys on siis näkymättömässä valtakunnassa, josta ei voida sanoa "se on täällä" tai "se on tuolla". (Luuk. 17:20) Sen osallisuuteen pääsee vain omakohtaisella uskolla. Jäsenkirjoilla ei tässä valtakunnassa ole merkitystä, eikä sen rajat kulje rauhanyhdistyksestä rauhanyhdistykseen vaan sydämestä sydämeen. Koska rauhanyhdistys tai SRK ei myöskään ole tämä Jumalan seurakunta tai Jumalan valtakunta, ei voida sanoa että rauhanyhdistus jäsenineen tai SRK kokouksineen olisi erehtymätön. Tämä on katolisessa kirkossa pesivää harhaoppia, jota vastaan Luther kiivaasti taisteli. Paradoksi on siinä, että samalla kun olemme vajavaisia, olemme uskolla osallisia tästä täydellisyydestä. Kuitenkin vielä odottaen täydellisyyttä.


      "Mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa." (1. Kor. 13:10)


      Tämä "täydellinen" on itse Vapahtajamme. Kun hän palaa noutamaan omiaan tästä varjojen maasta, "vajavainen katoaa". Tuo päivä on riemun päivä.


      "Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, [1. Joh. 2:28, 3:21; Jaak. 2:13]
      vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." (1. Joh 4:17-18)

      Puhut kokonaisista seurakunnista , jotka voivat mennä vikaan.
      Tarkoitat varmaan seurakunnan asukkaita , jotka menevät vikaan.
      Näinhän nimenomaan ihmiselle voikin käydä.

      Kristuksen ruumiille, sille Pyhälle seurakunnalle, jonka jäseniä me olemme , ei tule virhettä. Tämä kristus - seurakunta näyttää meille synnin ja armon, seisoo totuuden kalliolla

      Äänestä

    • nimetön lukija kirjoitti:

      Puhut kokonaisista seurakunnista , jotka voivat mennä vikaan.
      Tarkoitat varmaan seurakunnan asukkaita , jotka menevät vikaan.
      Näinhän nimenomaan ihmiselle voikin käydä.

      Kristuksen ruumiille, sille Pyhälle seurakunnalle, jonka jäseniä me olemme , ei tule virhettä. Tämä kristus - seurakunta näyttää meille synnin ja armon, seisoo totuuden kalliolla

      Luin edellinen viestini useaan kertaan ja mielestäni se oli varsin yksiselitteinen. Tarkennan sitä kuitenkin vielä pyynnöstäsi.

      Ymmärsit aivan oikein: kokonaiset seurakunnat voivat mennä harhaan. Siis kokonaiset seurakunnat (monikossa). Kysymys ei ole Kristuksen tai Jumalan seurakunnasta/valtakunnasta koska se ei mene harhaan eikä erehdy. Ei ole myöskään montaa Jumalan seurakuntaa tai valtakuntaa, vain yksi.

      Näkyvät seurakunnat muodostuvat ihmisistä. Ihmiset voivat mennä harhaan. Tämänkaltainen ihmisjoukko eli seurakunta voi erehtyä kokonaisuudessaankin. Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta ei mene harhaan koska sitä eivät hallitse ihmiset vaan Kristus seurakunnan päänä. Sitä ei voi myöskään silmillä havaita.

      Toisin sanoen: oksat voivat sairastua ja karsiutua kuolleina viimeistä myöden rungosta pois, runko eli kristus on kuitenkin terve ja täydellinen.

      "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. [Fil. 2:13] Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi." (Joh. 15:4-6)

      Kokokaiset seurakunnat (siinä merkityksessä kun ne voidaan näkyvällä tavalla havaita joukkona uskovaisia ihmisiä) voivat mennä harhaan ja erehtyä, elleivät ne pysy kiinni Kristuksessa. Sanoihan Jeesus "Ilman minua te ette saa aikaan mitään".

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      Mutta kenen armosta: Jumalan vai sellaisen seurakunnan, joka hoitokokouksissa julisti elävät kuolleiksi?

      Ei ole julistanut eläviä kuolleiksi, ei ainakaan niissä harvoissa tilanteissa, joissa olen mukana ollut. En usko, että muuallakaan, tottakai ne elävät olisivat huutaneet apua, jos heissä olisi hiukankin henki pihissyt.

      Mutta vieläkin on Jumala voimallinen valtakunnassaan, Voi koota jopa kuolleisen luita ja niihin herättää elämän, kuten vanhan liiton profetia siitä kertoo.

      Minä uskon Isään Jumalaan, kaikivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.

      Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan jne...

      Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylös nousemisen ja iankaikkisen elänän.

      Näin pikaisesti ja lyhennettynä kerroin uskoni laadun, siihen kuuluu kaikki kolme uskonkappaletta, kaikki kolme Jumaluuden persoonaa. Pyhä henki vaikutta uskovaisten sydämissä ja kokoaa heistä pyhän yhteisen seurakunnan. Tuskin tarvitsee selittää, mitä se yhteinen tässä yhteydessä merkitsee.

      Tämän kaltaisesti ovat entiset pyhät uskoneet, heidän jälkiään tahdon ja haluan noudattaa, sillä armahtajani Herra Jeesus kulkee tämän joukon edellä ja keskellä.

      Niistä vääristä hoitamisista olisi jotakin sanomista, mutta en siihen halua puuttua nyt väsyneenä. Jos on tarpeen, ehkä myöhemmin.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Ei ole julistanut eläviä kuolleiksi, ei ainakaan niissä harvoissa tilanteissa, joissa olen mukana ollut. En usko, että muuallakaan, tottakai ne elävät olisivat huutaneet apua, jos heissä olisi hiukankin henki pihissyt.

      Mutta vieläkin on Jumala voimallinen valtakunnassaan, Voi koota jopa kuolleisen luita ja niihin herättää elämän, kuten vanhan liiton profetia siitä kertoo.

      Minä uskon Isään Jumalaan, kaikivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.

      Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan jne...

      Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylös nousemisen ja iankaikkisen elänän.

      Näin pikaisesti ja lyhennettynä kerroin uskoni laadun, siihen kuuluu kaikki kolme uskonkappaletta, kaikki kolme Jumaluuden persoonaa. Pyhä henki vaikutta uskovaisten sydämissä ja kokoaa heistä pyhän yhteisen seurakunnan. Tuskin tarvitsee selittää, mitä se yhteinen tässä yhteydessä merkitsee.

      Tämän kaltaisesti ovat entiset pyhät uskoneet, heidän jälkiään tahdon ja haluan noudattaa, sillä armahtajani Herra Jeesus kulkee tämän joukon edellä ja keskellä.

      Niistä vääristä hoitamisista olisi jotakin sanomista, mutta en siihen halua puuttua nyt väsyneenä. Jos on tarpeen, ehkä myöhemmin.

      Jumalan valtakunta (siinä merkityksessä kuin se on täydellinen ja erehtymättön) ei pidä hoitokokouksia eikä julista koskaan sen enempää eläviä kuin kuolleitakaan kuolleiksi - koska se on täydellinen. Sanoihan Jeesus oppilailleen: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta (Luuk. 18:16 ja Mark. 10:14)

      Paavali kirjoitti Jumalan valtakunnasta:

      "Mutta pian minä tulen, jos Herra suo, ja otan selvää noiden rehentelijöiden voimasta. Heidän puheistaan en välitä, [Jaak. 4:15] sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana. [1. Kor. 2:5 ] Kumpaa tahdotte: tulenko luoksenne piiska kädessä vai rakastavin ja lempein mielin? [2. Kor. 10:2, 13:10]" (1. Kor. 4)


      Muutama sana Jumalan seurakunnasta:

      "Kirjoitan tätä siinä toivossa, että pääsen pian tulemaan luoksesi. Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus. [Ef. 2:19-22]" (1. Tim. 3:14-15)

      Tämä "Jumalan temppeli" - "elävän Jumalan seurakunta" on erehtymätön. Tämä on siellä, missä Jumala on. Tätä, niinkuin Jumalaakaan, ei voida sitoa mihinkään rakennukseen tai määriteltävään paikkaan. Ei mihinkään mikä voidaan silmillä havaita.

      Mitään sellaista, jossa ei ole Kristus mukana, ei voida tehdä Jumalan seurakunnan nimissä. Näkyvä joukko uskovaisia ihmisiä (seurakunta) voi toimia oikein tai väärin. Silloin kun Kristus on mukana ja toimii seurakuntansa (Jumalan seurakunnan) keskellä, ei tapahdu virheitä. Se on se puu, jonka runkona on itse Herra Jeesus Kristus. Puussa on vain eläviä oksia.

      "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. [Fil. 2:13]" (Joh. 15:5)

      Keskeisin kysymys onkin siinä, onko Kristus ollut kaikissa toimissamme mukana?

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Luin edellinen viestini useaan kertaan ja mielestäni se oli varsin yksiselitteinen. Tarkennan sitä kuitenkin vielä pyynnöstäsi.

      Ymmärsit aivan oikein: kokonaiset seurakunnat voivat mennä harhaan. Siis kokonaiset seurakunnat (monikossa). Kysymys ei ole Kristuksen tai Jumalan seurakunnasta/valtakunnasta koska se ei mene harhaan eikä erehdy. Ei ole myöskään montaa Jumalan seurakuntaa tai valtakuntaa, vain yksi.

      Näkyvät seurakunnat muodostuvat ihmisistä. Ihmiset voivat mennä harhaan. Tämänkaltainen ihmisjoukko eli seurakunta voi erehtyä kokonaisuudessaankin. Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta ei mene harhaan koska sitä eivät hallitse ihmiset vaan Kristus seurakunnan päänä. Sitä ei voi myöskään silmillä havaita.

      Toisin sanoen: oksat voivat sairastua ja karsiutua kuolleina viimeistä myöden rungosta pois, runko eli kristus on kuitenkin terve ja täydellinen.

      "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. [Fil. 2:13] Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi." (Joh. 15:4-6)

      Kokokaiset seurakunnat (siinä merkityksessä kun ne voidaan näkyvällä tavalla havaita joukkona uskovaisia ihmisiä) voivat mennä harhaan ja erehtyä, elleivät ne pysy kiinni Kristuksessa. Sanoihan Jeesus "Ilman minua te ette saa aikaan mitään".

      on saanut Jumalalta paljon lahjoja.

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Luin edellinen viestini useaan kertaan ja mielestäni se oli varsin yksiselitteinen. Tarkennan sitä kuitenkin vielä pyynnöstäsi.

      Ymmärsit aivan oikein: kokonaiset seurakunnat voivat mennä harhaan. Siis kokonaiset seurakunnat (monikossa). Kysymys ei ole Kristuksen tai Jumalan seurakunnasta/valtakunnasta koska se ei mene harhaan eikä erehdy. Ei ole myöskään montaa Jumalan seurakuntaa tai valtakuntaa, vain yksi.

      Näkyvät seurakunnat muodostuvat ihmisistä. Ihmiset voivat mennä harhaan. Tämänkaltainen ihmisjoukko eli seurakunta voi erehtyä kokonaisuudessaankin. Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta ei mene harhaan koska sitä eivät hallitse ihmiset vaan Kristus seurakunnan päänä. Sitä ei voi myöskään silmillä havaita.

      Toisin sanoen: oksat voivat sairastua ja karsiutua kuolleina viimeistä myöden rungosta pois, runko eli kristus on kuitenkin terve ja täydellinen.

      "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. [Fil. 2:13] Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi." (Joh. 15:4-6)

      Kokokaiset seurakunnat (siinä merkityksessä kun ne voidaan näkyvällä tavalla havaita joukkona uskovaisia ihmisiä) voivat mennä harhaan ja erehtyä, elleivät ne pysy kiinni Kristuksessa. Sanoihan Jeesus "Ilman minua te ette saa aikaan mitään".

      "Toisin sanoen: oksat voivat sairastua ja karsiutua kuolleina viimeistä myöden rungosta pois, runko eli kristus on kuitenkin terve ja täydellinen."

      Mikä se sellainen Jumalan seurakunta on, jossa pää vain on jäljellä. Ei löydy tällaiselle täystuholle Raamatusta, Jumalan sanasta, tukea.

      Raamatussa kerrotaan profeetta Elian harhasta, kun hän luuli, ettei muita Jumalan lapsia ollut enää jäljelle kuin hän yksinään. Elialle sen sijaan sanottiin, että Israeliin jätettiin seitsemän tuhatta, jotka eivät polviaan Baalille notkistaneet.

      Äänestä

    • Bjr kirjoitti:

      "Toisin sanoen: oksat voivat sairastua ja karsiutua kuolleina viimeistä myöden rungosta pois, runko eli kristus on kuitenkin terve ja täydellinen."

      Mikä se sellainen Jumalan seurakunta on, jossa pää vain on jäljellä. Ei löydy tällaiselle täystuholle Raamatusta, Jumalan sanasta, tukea.

      Raamatussa kerrotaan profeetta Elian harhasta, kun hän luuli, ettei muita Jumalan lapsia ollut enää jäljelle kuin hän yksinään. Elialle sen sijaan sanottiin, että Israeliin jätettiin seitsemän tuhatta, jotka eivät polviaan Baalille notkistaneet.

      Saan vastineestasi sen käsityksen että tulkitset tekstiäni tarkoitushakuisesti ja pahantahtoisesti.

      Viestini on tarkoituksella ravisteleva. Näin on joskus tarpeen olla. Lutheria lainaten: "valkoinen erottuu parhaiten mustaa vasten".

      Esitän tekstissäni pahimman mahdollisen tilanteen. Osoitan sen, että jokainen uskovainen ihminen voi langeta ja irrota Kristuksen yhteydestä. Kukaan ei voi sanoa, minä en irtoa. Uskon raamatun mukaisesti, että Jumala varjelee meidät tältä "täystuholta".

      Viestini tärkein sanoma on: Täydellisyys on rungossa, Kristuksessa. Me riipumme hänen varassaan.

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Saan vastineestasi sen käsityksen että tulkitset tekstiäni tarkoitushakuisesti ja pahantahtoisesti.

      Viestini on tarkoituksella ravisteleva. Näin on joskus tarpeen olla. Lutheria lainaten: "valkoinen erottuu parhaiten mustaa vasten".

      Esitän tekstissäni pahimman mahdollisen tilanteen. Osoitan sen, että jokainen uskovainen ihminen voi langeta ja irrota Kristuksen yhteydestä. Kukaan ei voi sanoa, minä en irtoa. Uskon raamatun mukaisesti, että Jumala varjelee meidät tältä "täystuholta".

      Viestini tärkein sanoma on: Täydellisyys on rungossa, Kristuksessa. Me riipumme hänen varassaan.

      todella ajatellut tarkoitushakuisesti tai pahantahtoisesti, vaan yksinkertaisesti ajattelin, ettei tuollainen "täystuho" ole mahdollista.



      Esittämäsi mahdollisuus ei ole pahin mahdollinen, koska sellaista ei ole olemassakaan. Eikö kannata mieluummin viljellä uskonsaarnaa Jumalan valtakunnasta ja sen pysyvyydestä.

      13. Minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso, yksi tuli taivaan pilvissä niinkuin ihmisen poika; ja hän tuli hamaan vanha-ikäisen tykö, ja vietiin hänen eteensä.
      14. Ja hän antoi hänelle voiman, kunnian ja valtakunnan, että häntä kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pitää; hänen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja hänen valtakunnallansa ei ole loppua.[Dan. 7]

      18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.[Matt. 16]



      Pitää paikkansa ja ei Jeesus turhaan kehoita valvomaan.

      35. Niin valvokaat siis: (sillä ette tiedä, koska huoneen Herra tuleva on, ehtoona, taikka puoliyönä, eli kukon laulaissa, eli aamulla:)
      36. Ettei hän äkisti tullessansa löytäisi teitä makaamasta.
      37. Mutta mitä minä teille sanoin, sen minä kaikille sanon: valvokaat![Mark. 13]



      Täydellisyytemme on Kristuksessa ja hänen valmistamassan vanhurskaudessa, jota uskolla saamme omistaa ja pitää siitä kiinni. Tätä Jeesus tarkoittaa kehottamalla pysymään hänessä. Jeesus ei ketään pakota, uskominen on henkilökohtainen ja vapaaehtoinen, mutta kehottaa kylläkin valitsemaan paremman vaihtoehdon, uskomisen.

      2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän.
      3. Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.
      4. Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.
      5. Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.
      6. Jos ei joku minussa pysy, se heitetään ulos niinkuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan kokoon, ja heitetään tuleen, ja palavat.[Joh. 14]

      Äänestä

    • Bjr kirjoitti:

      todella ajatellut tarkoitushakuisesti tai pahantahtoisesti, vaan yksinkertaisesti ajattelin, ettei tuollainen "täystuho" ole mahdollista.



      Esittämäsi mahdollisuus ei ole pahin mahdollinen, koska sellaista ei ole olemassakaan. Eikö kannata mieluummin viljellä uskonsaarnaa Jumalan valtakunnasta ja sen pysyvyydestä.

      13. Minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso, yksi tuli taivaan pilvissä niinkuin ihmisen poika; ja hän tuli hamaan vanha-ikäisen tykö, ja vietiin hänen eteensä.
      14. Ja hän antoi hänelle voiman, kunnian ja valtakunnan, että häntä kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pitää; hänen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja hänen valtakunnallansa ei ole loppua.[Dan. 7]

      18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.[Matt. 16]



      Pitää paikkansa ja ei Jeesus turhaan kehoita valvomaan.

      35. Niin valvokaat siis: (sillä ette tiedä, koska huoneen Herra tuleva on, ehtoona, taikka puoliyönä, eli kukon laulaissa, eli aamulla:)
      36. Ettei hän äkisti tullessansa löytäisi teitä makaamasta.
      37. Mutta mitä minä teille sanoin, sen minä kaikille sanon: valvokaat![Mark. 13]



      Täydellisyytemme on Kristuksessa ja hänen valmistamassan vanhurskaudessa, jota uskolla saamme omistaa ja pitää siitä kiinni. Tätä Jeesus tarkoittaa kehottamalla pysymään hänessä. Jeesus ei ketään pakota, uskominen on henkilökohtainen ja vapaaehtoinen, mutta kehottaa kylläkin valitsemaan paremman vaihtoehdon, uskomisen.

      2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän.
      3. Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.
      4. Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.
      5. Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.
      6. Jos ei joku minussa pysy, se heitetään ulos niinkuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan kokoon, ja heitetään tuleen, ja palavat.[Joh. 14]

      Totesin jo "nimettömälle lukijalle" ensimmäisen kirjoitukseni yksiselitteiseksi. Nyt täydennykset ovat saaneet sinut siihen käsitykseen että viljelen epäuskon saarnaa Jumalanvaltakunnan katoavaisuudesta. Niinkö?

      Kehoitan sinua Bjr, ystävyytemme säilymiseksi lukemaan ensimmäisen viestini vielä huolellisesti läpi. Siinä on se mitä tässä keskustelussa olen halunnut tähdentää.


      Olen entistä vahvemmin kirjoitukseni takana:

      >

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Ei ole julistanut eläviä kuolleiksi, ei ainakaan niissä harvoissa tilanteissa, joissa olen mukana ollut. En usko, että muuallakaan, tottakai ne elävät olisivat huutaneet apua, jos heissä olisi hiukankin henki pihissyt.

      Mutta vieläkin on Jumala voimallinen valtakunnassaan, Voi koota jopa kuolleisen luita ja niihin herättää elämän, kuten vanhan liiton profetia siitä kertoo.

      Minä uskon Isään Jumalaan, kaikivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.

      Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan jne...

      Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylös nousemisen ja iankaikkisen elänän.

      Näin pikaisesti ja lyhennettynä kerroin uskoni laadun, siihen kuuluu kaikki kolme uskonkappaletta, kaikki kolme Jumaluuden persoonaa. Pyhä henki vaikutta uskovaisten sydämissä ja kokoaa heistä pyhän yhteisen seurakunnan. Tuskin tarvitsee selittää, mitä se yhteinen tässä yhteydessä merkitsee.

      Tämän kaltaisesti ovat entiset pyhät uskoneet, heidän jälkiään tahdon ja haluan noudattaa, sillä armahtajani Herra Jeesus kulkee tämän joukon edellä ja keskellä.

      Niistä vääristä hoitamisista olisi jotakin sanomista, mutta en siihen halua puuttua nyt väsyneenä. Jos on tarpeen, ehkä myöhemmin.

      ja sitten sano sanomisesi "niistä vääristä hoitamisista".

      Toivon ettei väsymyksesi ole kroonista. Vähän siihen viittaa lopetuksesi "Jos on tarpeen, ehkä myöhemmin."

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      ja sitten sano sanomisesi "niistä vääristä hoitamisista".

      Toivon ettei väsymyksesi ole kroonista. Vähän siihen viittaa lopetuksesi "Jos on tarpeen, ehkä myöhemmin."

      Tarkoittaa sitä, jos on vielä aihetta ja kysyjiä. Tuuleen ee kannata huudella, kun on muutakin tekemistä.

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      ja sitten sano sanomisesi "niistä vääristä hoitamisista".

      Toivon ettei väsymyksesi ole kroonista. Vähän siihen viittaa lopetuksesi "Jos on tarpeen, ehkä myöhemmin."

      se oikeat ja väärät hoitamiset. Taitaa palstan kirjoittajista pitää värin äkaikkia hoitamisia. Kuvittelevat nitä jonkinlaisiksi painostamis sessioiksi. Oikea hoitaminen ei sellaist kuitenkaan ole, vaan se on ysvällistä ja rauhallista keskustelua tärkeistä, usein kipeistäkin aiheista. Parhaimmillaan se o nsilloin, kun köyhät Jumalan lapset saavat Jumalan armoon turvaten jatkaa kaidan tien taivallustaan yhteisessä rakkaudessa Jumalan valtakunnassa.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      se oikeat ja väärät hoitamiset. Taitaa palstan kirjoittajista pitää värin äkaikkia hoitamisia. Kuvittelevat nitä jonkinlaisiksi painostamis sessioiksi. Oikea hoitaminen ei sellaist kuitenkaan ole, vaan se on ysvällistä ja rauhallista keskustelua tärkeistä, usein kipeistäkin aiheista. Parhaimmillaan se o nsilloin, kun köyhät Jumalan lapset saavat Jumalan armoon turvaten jatkaa kaidan tien taivallustaan yhteisessä rakkaudessa Jumalan valtakunnassa.

      Sana "hoitaa" on hyvin monitulkintainen. Myönteisessa mielessä se tarkoittaa toisen ihmisen ruokkimista ja pesemistä, hoidettavan turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimista. Uskon että tämänkaltaista hengellistä hoitamista todella tapahtuu liikkeemme piirissä. Hoitaminen voidaan myös ymmärtää siten, että jokin ihminen tai ongelma hoidetaan. Tämä tarkoittaa pahimmillaan ihmisen hoitamista "pois päiviltä". Tällaistakin hengellistä hoitelemista on liikkeemme piirissä tapahtunut. Taustalla ovat voineet olla valtataistelut, hoitajan omat tarkoitusperät, epäluulot, luonteenpiirteiden yhteentörmäykset, mielipiteet ja kaikenlainen keskinäisen kunnioituksen puute.

      Kertomus laupiaasta samarialaisesta kuvastaa hyvin oikenalaista hoitamista. Hoitajan ja hoidettavan etninen tausta oli räikeän erilainen. Ensihoitajana toimikin vähäisempi ja kaikkien juutalaisten halveksuma samarialainen. Tällä kertomuksella Jeesus halusi kuvata sitä, kuinka meidän tulee kohdella toisiamme lähimmäisinä suurimpienkin ristiriitojenkin keskellä. Tämä on todellista sisarien ja veljien hoitamista.

      Lukuisat ihmiset ovat kertoneet myös toisenlaisista hoitokokemuksista. Yötä myöden pidetyt hoitokokoukset riistäytyivät käsistä ja niissä käsiteltiin asioita, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Paikalla oli myös pieniä lapsia, jotka kantavat näitä traumaattisia muistoja läpi elämänsä mukanaan. Oli suoranaista joukkohysteriaa. Ymmärrän täysin, jos joku ulkopuolinen vertaa näitä katolisen kirkon inkvisitiolaitoksen järjestämiin noitaoikeudenkäynteihin. Tähän viittaa myös se, että moni oli "tuomittu" jo ennen kuin kokous oli alkanutkaan. Ainoa keino päästä pois tilanteesta oli leikkiä samaa leikkiä hoitajien kanssa. Tällaisesta esimerkkinä lukuisista eri hengistä tehdyt parannukset. Eräällä rauhanyhdistyksellä minulle kerrottin vanhuksesta, joka ei ymmärtänyt tästä henkien taistosta mitään ja teki varmuuden vuoksi parannusta "kaikista mahdollisista hengistä".

      Kaikkia asioita voidaan käyttää hyvän tai pahan välikappaleena. Meissä asuva paha vain pyrkii keinolla millä hyvällä esille. Itse en ole tuomitsemassa sisarten ja veljien hoitamista, silloin kun se tapahtuu "Kristuksen kirkkolain" mukaisesti, erityisellä taidolla ja nöyryydellä. "Hoitajan" on myös syytä tarkastella perusteellisesti omia tarkoitusperiään ja sisarta/veljeä koskevan huolensa aitoutta. Pitää myös luottaa siihen että Pyhä Henki tekee työtä silloinkin kun emme itse älähdä jokaiseen risaukseen.

      Tämän jälkiviisastelun päätteeksi sopii ohje tulehtuneen haavan hoitamisesta. Jos haava märkii, se pitää avata ja puhdistaa. Peittelemällä se tulehtuu vain pahemmin. Jos meillä ei ole mitään salattavaa, voimme keskustella tästäkin asiasta täysin avoimesti ja julkisesti.


      (1. Joh 1:4-10)

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Sana "hoitaa" on hyvin monitulkintainen. Myönteisessa mielessä se tarkoittaa toisen ihmisen ruokkimista ja pesemistä, hoidettavan turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimista. Uskon että tämänkaltaista hengellistä hoitamista todella tapahtuu liikkeemme piirissä. Hoitaminen voidaan myös ymmärtää siten, että jokin ihminen tai ongelma hoidetaan. Tämä tarkoittaa pahimmillaan ihmisen hoitamista "pois päiviltä". Tällaistakin hengellistä hoitelemista on liikkeemme piirissä tapahtunut. Taustalla ovat voineet olla valtataistelut, hoitajan omat tarkoitusperät, epäluulot, luonteenpiirteiden yhteentörmäykset, mielipiteet ja kaikenlainen keskinäisen kunnioituksen puute.

      Kertomus laupiaasta samarialaisesta kuvastaa hyvin oikenalaista hoitamista. Hoitajan ja hoidettavan etninen tausta oli räikeän erilainen. Ensihoitajana toimikin vähäisempi ja kaikkien juutalaisten halveksuma samarialainen. Tällä kertomuksella Jeesus halusi kuvata sitä, kuinka meidän tulee kohdella toisiamme lähimmäisinä suurimpienkin ristiriitojenkin keskellä. Tämä on todellista sisarien ja veljien hoitamista.

      Lukuisat ihmiset ovat kertoneet myös toisenlaisista hoitokokemuksista. Yötä myöden pidetyt hoitokokoukset riistäytyivät käsistä ja niissä käsiteltiin asioita, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Paikalla oli myös pieniä lapsia, jotka kantavat näitä traumaattisia muistoja läpi elämänsä mukanaan. Oli suoranaista joukkohysteriaa. Ymmärrän täysin, jos joku ulkopuolinen vertaa näitä katolisen kirkon inkvisitiolaitoksen järjestämiin noitaoikeudenkäynteihin. Tähän viittaa myös se, että moni oli "tuomittu" jo ennen kuin kokous oli alkanutkaan. Ainoa keino päästä pois tilanteesta oli leikkiä samaa leikkiä hoitajien kanssa. Tällaisesta esimerkkinä lukuisista eri hengistä tehdyt parannukset. Eräällä rauhanyhdistyksellä minulle kerrottin vanhuksesta, joka ei ymmärtänyt tästä henkien taistosta mitään ja teki varmuuden vuoksi parannusta "kaikista mahdollisista hengistä".

      Kaikkia asioita voidaan käyttää hyvän tai pahan välikappaleena. Meissä asuva paha vain pyrkii keinolla millä hyvällä esille. Itse en ole tuomitsemassa sisarten ja veljien hoitamista, silloin kun se tapahtuu "Kristuksen kirkkolain" mukaisesti, erityisellä taidolla ja nöyryydellä. "Hoitajan" on myös syytä tarkastella perusteellisesti omia tarkoitusperiään ja sisarta/veljeä koskevan huolensa aitoutta. Pitää myös luottaa siihen että Pyhä Henki tekee työtä silloinkin kun emme itse älähdä jokaiseen risaukseen.

      Tämän jälkiviisastelun päätteeksi sopii ohje tulehtuneen haavan hoitamisesta. Jos haava märkii, se pitää avata ja puhdistaa. Peittelemällä se tulehtuu vain pahemmin. Jos meillä ei ole mitään salattavaa, voimme keskustella tästäkin asiasta täysin avoimesti ja julkisesti.


      (1. Joh 1:4-10)

      Kerron kuitenkin, että enin osa hoitamisista silloin parjattuna aikana oli kuitenkin oikeaa. Sen voin kertoa sekä itse neuvottuna, mutta muutamia neuvon sanoja puhumaan joutuneena.

      Tiedän tapahtuneen myös asiattomuuksia, mutta minkä verran niitä on selvitetty, sitä en tiedä. Mutta on neuvottu, jos joku tuntee vääryyttä kärsineensä, että ottaisi itse yhteyttä heihin, joita vastaan on kannetta. SRKn tehtäviin asetettuja kohtaan osoitettuun ja ilmenneeseen kannemieleen en voi yhtyä. Kaikkia heidän toimiaan en tiedä, mutta minkä tiedän, ei ole kannetta. Oikea tarkoitus ja halu heillä on varmasti ollut ja on.

      Tämä menee jo niin yksityiskohtiin, että mieluummin keskustelisin henkilökohtaisesti kasvotusten, tai laajemmassa yhteydessä uskovaisten kesken. Ei tällä tavoin julkisella nettipalstalla.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Kerron kuitenkin, että enin osa hoitamisista silloin parjattuna aikana oli kuitenkin oikeaa. Sen voin kertoa sekä itse neuvottuna, mutta muutamia neuvon sanoja puhumaan joutuneena.

      Tiedän tapahtuneen myös asiattomuuksia, mutta minkä verran niitä on selvitetty, sitä en tiedä. Mutta on neuvottu, jos joku tuntee vääryyttä kärsineensä, että ottaisi itse yhteyttä heihin, joita vastaan on kannetta. SRKn tehtäviin asetettuja kohtaan osoitettuun ja ilmenneeseen kannemieleen en voi yhtyä. Kaikkia heidän toimiaan en tiedä, mutta minkä tiedän, ei ole kannetta. Oikea tarkoitus ja halu heillä on varmasti ollut ja on.

      Tämä menee jo niin yksityiskohtiin, että mieluummin keskustelisin henkilökohtaisesti kasvotusten, tai laajemmassa yhteydessä uskovaisten kesken. Ei tällä tavoin julkisella nettipalstalla.

      mm. joukkohysteriasta. Erkki Reinikainenkin kuvasi hoitokokousmenoa pahimmillaan joukkohysteriaksi.

      Siis: näetkö sinä hoitotoiminnassa joukkohysterian piirteitä?

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      mm. joukkohysteriasta. Erkki Reinikainenkin kuvasi hoitokokousmenoa pahimmillaan joukkohysteriaksi.

      Siis: näetkö sinä hoitotoiminnassa joukkohysterian piirteitä?

      Joissakin tapauksissa saattoi ollakin, mutta sellaisiin tilanteisiin en sattunut.

      Se ei kuitenkaan ole pääasia, eikä tarkoitus. Jos niistä voisinkeskustella, täytyisi olla aikaa ja taitoa laajempaan jutusteluun. Kuten edellsisesä viestissäni mainitsin, sellainen keskustelu täytyy olla live keskustelua, ei suinkaan nettipalstalla heittelyä.

      Sitä tässä kuitenkin ihmettelen, mikä panee Leenan kiinnittämän huomionsa tällaisen vähäpätöisen pakkulan kommenteihin, vieläpä vastaamaankin niihin.

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      mm. joukkohysteriasta. Erkki Reinikainenkin kuvasi hoitokokousmenoa pahimmillaan joukkohysteriaksi.

      Siis: näetkö sinä hoitotoiminnassa joukkohysterian piirteitä?

      En voi välttyä tunnelmalta, josta Paavali kirjoitti korinttolaisille.

      Kukin teistä sanoo; Minä olen Paavalin, minä olen Apollon, minä Keefaan, minä Kristuksen.
      Lieneekö Kristus jaettu, vai onko Paavali teidän edestänne ristiinnaulittu? eli oletteko te Paavalin nimeen kastetut? 1.Kor 1:12-13

      Täällä palstalla tuntuu olevan samalla tavoin, kuka tuo esille minkäkin nimistä kristilisyyden puhujaa, että juuri tällä tai vain tällä on oikea ymmärys. Tai tuolla toisella. Kun he kukin kuitenkin avaavat ja kirkastavat saman asian eri puolia, toimien samassa hengessä, kukin Kristusta kirkastaen erilaisilla lahjoilla. Eivät he kilpaile keskenään, eivätkä ole Kristuksen laumaa hajottamassa.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      En voi välttyä tunnelmalta, josta Paavali kirjoitti korinttolaisille.

      Kukin teistä sanoo; Minä olen Paavalin, minä olen Apollon, minä Keefaan, minä Kristuksen.
      Lieneekö Kristus jaettu, vai onko Paavali teidän edestänne ristiinnaulittu? eli oletteko te Paavalin nimeen kastetut? 1.Kor 1:12-13

      Täällä palstalla tuntuu olevan samalla tavoin, kuka tuo esille minkäkin nimistä kristilisyyden puhujaa, että juuri tällä tai vain tällä on oikea ymmärys. Tai tuolla toisella. Kun he kukin kuitenkin avaavat ja kirkastavat saman asian eri puolia, toimien samassa hengessä, kukin Kristusta kirkastaen erilaisilla lahjoilla. Eivät he kilpaile keskenään, eivätkä ole Kristuksen laumaa hajottamassa.

      Missä on mahdollisuus käyttää valtaa, siellä on vallankäyttäjiä. Yksi vallankäyttäjä saa kilpailijakseen toisen, kolmannen puolustautuessa ensimmäistä ja toista vastaan. Neljännen, totuuden puolestapuhujan sana kaikuu kuuroille korville. Näinhän oli jo opetuslastenkin joukossa. Tästä syystä Jeesus sanoi: "Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija." (matt. 23:11)

      Niin kauan kun uskoasioissa vallitsee todellinen vapaus eikä kukaan hallitse toista, säilyy rakkaus joka karkottaa pelon. Kun ihmiset ahnehtivat valtaa ja kiinnittävät sydämensä korkeaan asemaansa, synti saa vallan ja rakkaus pakenee. Laumaa ohjataan "hajoita ja hallitse" -periaatteella ja lampaista tulee säikkyjä. Pahimmassa tapauksessa tämä hengellistetään ja keksitään synti ahdistuksen syyksi. Ne jotka eivät tähän mukaudu, joutavat ulkopuolelle.

      Koko kristillisyydellemme olisi hyväksi nöyrä itsetutkistelu. SRK:n luottamustehtävien täyttöön liittyviä valintamenettelyjä ja kokouskäytäntöjä olisi hyvä tarkistaa uudelleen. Tosiasiat tulisi myöntää rehellisesti ja korjata aiheutettu vahinko niin laajalti kuin se on mahdollista. Niiden, jotka ovat sortuneet hengelliseen ylpeyteen ja röyhkeyteen tulisi tehdä parannus. Tärkeintä olisi pitäytyä evankeliumin julistamiseen raittiissa Kristuksen hengessä.

      Tässä vähäisiä ajatuksia nuotinvierestä.


      Lopuksi virsi 598:

      1.
      Millainen on elämä?
      Kärsimysten täyttämä.
      Parhaimmillaankin se on
      työ ja kiire rauhaton.

      2.
      Millainen on aikamme?
      Riidan raastama on se.
      Itsekkäästi ihminen
      toimii toista syrjien.

      3.
      Mitä raha, tavara
      muuta on kuin tomua?
      Kaikki, minkä vaivoin saa,
      kohta arvon kadottaa.

      4.
      Entä valta, kunnia?
      Niin kuin korsi murtuva.
      Tyhmä valtaa ahnehtii,
      toinen tyhmä kadehtii.

      5.
      Mitä onkaan suosio?
      Haihtuva kuin tuokio.
      Ei voi luottaa ystävään,
      veli luopuu veljestään.   

      6.
      Miksi onni pakenee?
      Aikamme sen turmelee.
      Synti täällä myrkyttää
      kauneintakin elämää.

      7.
      Millaista on hurskaus?
      Heikko ihmissuoritus.
      Se on turva kelvoton
      alkaessa tuomion.

      8.
      Mitä onkaan kuolema?
      Vaivain loppu vaikea.
      Mutta kautta kuoleman
      pääsen luokse Jumalan.

      9.
      Sieluani virvoittaa,
      tuskan alta kirvoittaa,
      kun saan kerran, tiedän sen,
      täydellisen autuuden.

      10.
      Vanhurskasten kunniaa
      täällä voin vain aavistaa.
      Herra, auta valvomaan,
      uskomaan ja toivomaan.

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Missä on mahdollisuus käyttää valtaa, siellä on vallankäyttäjiä. Yksi vallankäyttäjä saa kilpailijakseen toisen, kolmannen puolustautuessa ensimmäistä ja toista vastaan. Neljännen, totuuden puolestapuhujan sana kaikuu kuuroille korville. Näinhän oli jo opetuslastenkin joukossa. Tästä syystä Jeesus sanoi: "Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija." (matt. 23:11)

      Niin kauan kun uskoasioissa vallitsee todellinen vapaus eikä kukaan hallitse toista, säilyy rakkaus joka karkottaa pelon. Kun ihmiset ahnehtivat valtaa ja kiinnittävät sydämensä korkeaan asemaansa, synti saa vallan ja rakkaus pakenee. Laumaa ohjataan "hajoita ja hallitse" -periaatteella ja lampaista tulee säikkyjä. Pahimmassa tapauksessa tämä hengellistetään ja keksitään synti ahdistuksen syyksi. Ne jotka eivät tähän mukaudu, joutavat ulkopuolelle.

      Koko kristillisyydellemme olisi hyväksi nöyrä itsetutkistelu. SRK:n luottamustehtävien täyttöön liittyviä valintamenettelyjä ja kokouskäytäntöjä olisi hyvä tarkistaa uudelleen. Tosiasiat tulisi myöntää rehellisesti ja korjata aiheutettu vahinko niin laajalti kuin se on mahdollista. Niiden, jotka ovat sortuneet hengelliseen ylpeyteen ja röyhkeyteen tulisi tehdä parannus. Tärkeintä olisi pitäytyä evankeliumin julistamiseen raittiissa Kristuksen hengessä.

      Tässä vähäisiä ajatuksia nuotinvierestä.


      Lopuksi virsi 598:

      1.
      Millainen on elämä?
      Kärsimysten täyttämä.
      Parhaimmillaankin se on
      työ ja kiire rauhaton.

      2.
      Millainen on aikamme?
      Riidan raastama on se.
      Itsekkäästi ihminen
      toimii toista syrjien.

      3.
      Mitä raha, tavara
      muuta on kuin tomua?
      Kaikki, minkä vaivoin saa,
      kohta arvon kadottaa.

      4.
      Entä valta, kunnia?
      Niin kuin korsi murtuva.
      Tyhmä valtaa ahnehtii,
      toinen tyhmä kadehtii.

      5.
      Mitä onkaan suosio?
      Haihtuva kuin tuokio.
      Ei voi luottaa ystävään,
      veli luopuu veljestään.   

      6.
      Miksi onni pakenee?
      Aikamme sen turmelee.
      Synti täällä myrkyttää
      kauneintakin elämää.

      7.
      Millaista on hurskaus?
      Heikko ihmissuoritus.
      Se on turva kelvoton
      alkaessa tuomion.

      8.
      Mitä onkaan kuolema?
      Vaivain loppu vaikea.
      Mutta kautta kuoleman
      pääsen luokse Jumalan.

      9.
      Sieluani virvoittaa,
      tuskan alta kirvoittaa,
      kun saan kerran, tiedän sen,
      täydellisen autuuden.

      10.
      Vanhurskasten kunniaa
      täällä voin vain aavistaa.
      Herra, auta valvomaan,
      uskomaan ja toivomaan.

      viime kesänä olleeeseen SRKn vuosikokoukseen? Olin itse paikalla ja sellainen käsitys minulla on, että tänne palstalle on tuotu siitä kokouksesta tarpeettoman väritettyä tietoa.Olen selittanyt jo muutamaan kertaan siellä näkemääni ja kokemaani, enkä oikopäätä taas kerro samaa, vaikka useita virheellisiä väittämiä olen näissä keskusteluissa lukenutkin.
      Jos et viitannut siihen, hyvä sitten. Aina on aiheelista ja terveellistä tarkastella käytäntöjä kriittisesti, mutta ovatko kaikki käytännöt vääriä, sitäkin kannattaa miettiä.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Joissakin tapauksissa saattoi ollakin, mutta sellaisiin tilanteisiin en sattunut.

      Se ei kuitenkaan ole pääasia, eikä tarkoitus. Jos niistä voisinkeskustella, täytyisi olla aikaa ja taitoa laajempaan jutusteluun. Kuten edellsisesä viestissäni mainitsin, sellainen keskustelu täytyy olla live keskustelua, ei suinkaan nettipalstalla heittelyä.

      Sitä tässä kuitenkin ihmettelen, mikä panee Leenan kiinnittämän huomionsa tällaisen vähäpätöisen pakkulan kommenteihin, vieläpä vastaamaankin niihin.

      että Sinä vai joku muu tällä palstalla olisi "vähäpätöinen"?

      Jokainen on arvokas, sekä Jumalan edessä että palstalla.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Jumalan lasten armohoitoa olen saanut, kuten rosvojen käsiin joutunut Laupiaan Samarialaisen pelastamana ja majataloon saattamana. Jos siihen hoitoon tyytyminen on jonkun mielestä väärin, siihen väärään tyydyn ilomielin. Iloitsen kuitenkin saamastani armohoidosta, samaa ilon ääntä kuulin tänä iltana, kun olin opistoillassa paikallisten uskovaisten mukana. Niitä ilon ääniä ei saas ilmoille väkisellä, ne lähtevät vapaasta tahdosta ja ne ovat vapaan Jumalan lapsen tuntomerkki.

      Kukaan ei valittanut, ettei ole saanut vohlaakaan ystävien kanssa iloitakseen.

      Vastaan tässä viestiisi jonka kirjoitit tänään 10.10. klo 09:48. Vastauksen kirjoittaminen suoraan tähän viestiin ei onnistunut koska "viestin hierarkia on jo liian syvä".

      Olen keskustellut useamman henkilön kanssa, jotka olivat viime kesänä paikalla vuosikokouksessa. Näin ollen uskon, että minulla on jotakuinkin oikea käsitys tapahtumien kulusta. Valintamenettelyjen ongelma piilee siinä että SRK:n johtokunta täydentää itse itsensä. Jos johtokuntaan on näin vaikea saada vaihtuvuutta, samat ihmiset istuvat paikoillaan kuolemaansa saakka. En hyökkää tässä kirjotuksessa ketään yksittäistä henkilöä vastaan. Sama ongelma löytyy monesta muustakin suuresta organisaatiosta. Erovuorot on luotu sitä varten, että niitä myös noudatetaan. Näin johtokuntaa "oksastetaan" vuosittain. Tämäkin on eräänlaista hoitamista joka ehkäisee hengellistä paisumista ja sydänten kiinnittymistä valtaan. Suomesta löytyy uskovaisten joukosta niin paljon tehtäviin sopivia henkilöitä, että tehtäviä voidaan kierrättää nykyistä laajemmin. Näin johtokuntaan saataisiin myös tasaisempi edustus koko maasta.

      Toiseksi, valtaa ei ole jos ei sitä anneta. Syytä on katsoa peiliin myös kokousedustajien puolella. Suhtaudutaanko kokousedustajan tehtävään kuin virkistysmatkaan vai perehdytäänkö siihen todella? Kuuluuko tavallisen rivikristityn ääni kokouksessa? Löytyykö kokousedustajilta rohkeutta ottaa puheeksi asioita, joista kentällä kannetaan huolta? Epäilen että jos näin olisi, täälläkin olisi tarvetta keskustella huomattavasti vähemmän. Jos kokousedustajat tuntevat arkuutta käyttää puheenvuoroja ja tehdä esityksiä, tulisi palata vanhaan hyvään äänestyskäytäntöön. Näin jokaisella kokousedustajalla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin.

      Kolmanneksi, tulisi pohtia SRK:n tehtäviä ja asemaa tarkasti uudelleen. Mitä varten SRK aikanaan perustettiin. Olemmeko edelleen keskittyneet toteuttamaan tuota perustehtävää?

      Paljon on saatu Jumalan avulla hyvää aikaan. Annammeko edellä kuvaamieni, yksinkertaisesti ratkaistavien ongelmien nakertaa tätä työtä.

      "Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. [Gal. 3:1]
      Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. [Gal. 1:6]
      Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. [1. Kor. 5:6]" (Gal. 5:7-9)

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Vastaan tässä viestiisi jonka kirjoitit tänään 10.10. klo 09:48. Vastauksen kirjoittaminen suoraan tähän viestiin ei onnistunut koska "viestin hierarkia on jo liian syvä".

      Olen keskustellut useamman henkilön kanssa, jotka olivat viime kesänä paikalla vuosikokouksessa. Näin ollen uskon, että minulla on jotakuinkin oikea käsitys tapahtumien kulusta. Valintamenettelyjen ongelma piilee siinä että SRK:n johtokunta täydentää itse itsensä. Jos johtokuntaan on näin vaikea saada vaihtuvuutta, samat ihmiset istuvat paikoillaan kuolemaansa saakka. En hyökkää tässä kirjotuksessa ketään yksittäistä henkilöä vastaan. Sama ongelma löytyy monesta muustakin suuresta organisaatiosta. Erovuorot on luotu sitä varten, että niitä myös noudatetaan. Näin johtokuntaa "oksastetaan" vuosittain. Tämäkin on eräänlaista hoitamista joka ehkäisee hengellistä paisumista ja sydänten kiinnittymistä valtaan. Suomesta löytyy uskovaisten joukosta niin paljon tehtäviin sopivia henkilöitä, että tehtäviä voidaan kierrättää nykyistä laajemmin. Näin johtokuntaan saataisiin myös tasaisempi edustus koko maasta.

      Toiseksi, valtaa ei ole jos ei sitä anneta. Syytä on katsoa peiliin myös kokousedustajien puolella. Suhtaudutaanko kokousedustajan tehtävään kuin virkistysmatkaan vai perehdytäänkö siihen todella? Kuuluuko tavallisen rivikristityn ääni kokouksessa? Löytyykö kokousedustajilta rohkeutta ottaa puheeksi asioita, joista kentällä kannetaan huolta? Epäilen että jos näin olisi, täälläkin olisi tarvetta keskustella huomattavasti vähemmän. Jos kokousedustajat tuntevat arkuutta käyttää puheenvuoroja ja tehdä esityksiä, tulisi palata vanhaan hyvään äänestyskäytäntöön. Näin jokaisella kokousedustajalla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin.

      Kolmanneksi, tulisi pohtia SRK:n tehtäviä ja asemaa tarkasti uudelleen. Mitä varten SRK aikanaan perustettiin. Olemmeko edelleen keskittyneet toteuttamaan tuota perustehtävää?

      Paljon on saatu Jumalan avulla hyvää aikaan. Annammeko edellä kuvaamieni, yksinkertaisesti ratkaistavien ongelmien nakertaa tätä työtä.

      "Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. [Gal. 3:1]
      Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. [Gal. 1:6]
      Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. [1. Kor. 5:6]" (Gal. 5:7-9)

      En ainakaan muista, että kukaan erovuorossa ollut olisi käyttänyt puheenvuoroa. Sen käyttäjä ei ollut erovuorossa vielä, ehkä on vuoden tai kahden kuluttua. Olen samaa mieltä, että Oulun seudulta voi johtokunnan jäseniä vähentääkin, mutta tuskin nuorimasta päästä on aiheellista aloittaa.

      Minulla ei ole nurinan aihetta tapahtuneen johdosta. Rovaniemeltä valittu veli on Keski- Suomesta lähtöisin, siksi olisi saanut äänestyksessä varmasti paljon ääniä myös eteläisemmältä alueelta. Toisaalta ei etelä Suomen edustajien olisi ollut pakkoa vetää esitystään pois. Jos olisivat antaneet olla voimassa, olisi äänestetty ja sillä hyvä. Joskus on äänestetty suviseurapaikoistakin. Lopputulos olisi luultavasti ollut kuitenkin nyt tulleen kaltainen. Aina eivät kuitenkaan äänestysten jälkipuheetkaan ole olleet sopua vahvistavia. Jos on jurinan halua, aina aiheita löytyy, jos ei löydy, niitä keksitään.

      Ainakin edellinen Rovaniemen veli istui johtokunnassa kuolemaansa asti, mutta sai istuakin. Kaipaamaan jäin hänen selviä saarnojaan, onneksi niitä löytyy tallenteina. Myös hänen tilalleen valittu on tunnettu, kallis veli.

      Äänestä

    • Leena Huovinen kirjoitti:

      että Sinä vai joku muu tällä palstalla olisi "vähäpätöinen"?

      Jokainen on arvokas, sekä Jumalan edessä että palstalla.

      vähäpätöisyyteni.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      En ainakaan muista, että kukaan erovuorossa ollut olisi käyttänyt puheenvuoroa. Sen käyttäjä ei ollut erovuorossa vielä, ehkä on vuoden tai kahden kuluttua. Olen samaa mieltä, että Oulun seudulta voi johtokunnan jäseniä vähentääkin, mutta tuskin nuorimasta päästä on aiheellista aloittaa.

      Minulla ei ole nurinan aihetta tapahtuneen johdosta. Rovaniemeltä valittu veli on Keski- Suomesta lähtöisin, siksi olisi saanut äänestyksessä varmasti paljon ääniä myös eteläisemmältä alueelta. Toisaalta ei etelä Suomen edustajien olisi ollut pakkoa vetää esitystään pois. Jos olisivat antaneet olla voimassa, olisi äänestetty ja sillä hyvä. Joskus on äänestetty suviseurapaikoistakin. Lopputulos olisi luultavasti ollut kuitenkin nyt tulleen kaltainen. Aina eivät kuitenkaan äänestysten jälkipuheetkaan ole olleet sopua vahvistavia. Jos on jurinan halua, aina aiheita löytyy, jos ei löydy, niitä keksitään.

      Ainakin edellinen Rovaniemen veli istui johtokunnassa kuolemaansa asti, mutta sai istuakin. Kaipaamaan jäin hänen selviä saarnojaan, onneksi niitä löytyy tallenteina. Myös hänen tilalleen valittu on tunnettu, kallis veli.

      Arvostan sitä, että perustelet mielipiteesi ja kirjoitat usein paljon asiaakin.

      Mitä mieltä olet ajatuksesta, että erovuoroiset todella vaihdettaisiin tai äänestettäisiin heidän jatkostaan. Entä eri yhteyksissä esitetystä 8 vuoden enimmäisajasta luottamustoimen yhtäjaksoiselle hoitamiselle.

      Äänestä

    • pakkula kirjoitti:

      Joissakin tapauksissa saattoi ollakin, mutta sellaisiin tilanteisiin en sattunut.

      Se ei kuitenkaan ole pääasia, eikä tarkoitus. Jos niistä voisinkeskustella, täytyisi olla aikaa ja taitoa laajempaan jutusteluun. Kuten edellsisesä viestissäni mainitsin, sellainen keskustelu täytyy olla live keskustelua, ei suinkaan nettipalstalla heittelyä.

      Sitä tässä kuitenkin ihmettelen, mikä panee Leenan kiinnittämän huomionsa tällaisen vähäpätöisen pakkulan kommenteihin, vieläpä vastaamaankin niihin.

      vähäpätöisiä, mutta Jumalapa katsookin meitä Jeesuksen työn läpi ja näkee meidät Hänen kanssaan yhtä täydellisiksi.

      Nuo vähäpätöisyyden tuntemisetkin saa uskoa anteeksi, sillä ne ovat sielunvihollisen kuiskutuksia ja tahtovat viedä meiltä Jumalan lapsen vapauden, rauhan ja ilon.

      "Kun Jeesus ompi mulla,
      on kyllin kaikkea.
      Ei mitään puutu multa,
      kun Hän on minulla."

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Arvostan sitä, että perustelet mielipiteesi ja kirjoitat usein paljon asiaakin.

      Mitä mieltä olet ajatuksesta, että erovuoroiset todella vaihdettaisiin tai äänestettäisiin heidän jatkostaan. Entä eri yhteyksissä esitetystä 8 vuoden enimmäisajasta luottamustoimen yhtäjaksoiselle hoitamiselle.

      ja tehdä keskustelun mukaisia päätöksiä. On niistä silloin tällöin keskusteltukin, mutta aina on jääty nykyiseen käytäntöön. Muistan myös ajan, jolloin äänestettiin johtokunnan jäsenestä.

      Kuitenkin itse taivaan Herra, Jumala ohjaa Pyhän Henkensä kautta siioniaan läpi tuulten, tuiverrusten ja myrskyjenkin. Jumalan valtakunna laiva ei huku, sillä sen perämiehenä on itse Herra Jeesus. Hän on niin turvallinen ohjaaja, ettei meillä ole mitään pelkäämistä. Siihen johdatukseen saamme tyytyä, onneksi saame tyytyä siihen turvaliseen johtoon. Toivon myös rauhallisten aikojen ja armon auringon paisteen jatkuvaa läsnäoloa vaiheissamme.
      Mitä parempaa voisikaan toivoa? Tietysti onnellista matkan päättymistä kerran ajallaan.

      Äänestä

    • VL-kanttori kirjoitti:

      Arvostan sitä, että perustelet mielipiteesi ja kirjoitat usein paljon asiaakin.

      Mitä mieltä olet ajatuksesta, että erovuoroiset todella vaihdettaisiin tai äänestettäisiin heidän jatkostaan. Entä eri yhteyksissä esitetystä 8 vuoden enimmäisajasta luottamustoimen yhtäjaksoiselle hoitamiselle.

      Pitäkää huoli, että sieltä on hyvä ehdokas ensi vuonna. Ehkä hänen vuoronsa on jo silloin. Keskustelin erään etelästä Ouluun muuttaneen uskovaisen kanssa. Kerroin hänelle sieltä ehdolla olleen nimen, jota henkilöä minä en tuntenut. Hän tunsi ja oli sitä mieltä, että ehdokas on vielä joskus SRKn johtokunnan jäsen.

      Sensijaan Rovaniemeltä Korteniemen tilalle valitun henkilön olen tuntenut pitemmän ajan.

      Äänestä

    autuuden asioista esim. ulkopuolisen kanssa. Sitä kyllä alkaa ymmärtää enemmän ja enemmän puhujia, kuinka he puhuvat epäilyksistä ja pelosta, että he ei vaan väärin puhuis, että ei Jumalan Sanaa turmele.

    Äänestä

    puhujat palvelvat meitä näin nöyrällä mielellä ja ilman pyyteitä. Ja me saamme vuosikausia istumassa seuroissa heitä kuuntelemassa. Ja he ei edes mitään palkaa siitä pyydä, ja omaa aikaansa uhraavat niin paljon Ry:n tilaisuuksiin, että niitä erilaisia kokouksia voi olla vetämässä heidän perheensä aikaakin. Jonka lapset ja vaimo tarvis.

    Että sitten jos / kun he menevät vikaan, että ei anteeksi antavaa mieltä edes löydy ollenkaan.

    Kuinka ne puhujat sitten jaksaa nousta Ja heitä lyödään nyt lekalla , jos on erehtyneet.
    Eikö se sama armo kuulu puhujillekin, mutta tietenkin jos te vaaditte puhujilta oikeaa mieltä, eikö se olis paras aloittaa itsestä se parannus.

    Varmaan puhujiin ja muihinkiin ihmisiin tekee erilaisen vaikutuksen jos oikealla mielellä menette keskutelemaan asioista, kuin että alkaisitte jyräämään heitä.
    Te jotka näette asioiden olevan viassa.

    "Raamatussa on esimerkki siitäkin, että kuinka eräs 10 000:nen leiviskän velan anteeksi saanut ei antanutkaan veljelleen anteeksi. Ja häntä rangaistiin siitä."

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    mehem kirjoitti:

    Kirjoitit aiemmassa keskustelussa näin:

    "En ole koskaan kieltänyt, että hoitokokouksissa olisi tapahtunut vikaan joutumisia. Kun Kristuksen hengessä ei ole hoidettu, miten joku voikin sanoa, että Jumalan seurakunta on erehtynyt? Voi teitä farisealaisia, kun te lakia luette Jumalan lapsille ja Kristuksen tapatte väittäen Kristusta erehtyväksi."

    Pyytäisin lisäselvitystä! Oletetaan, että 70-luvulla jossakin hoitokokouksessa ei vallinnut Kristuksen henki ja että hoitokokouksessa joku sidottiin. Miten tulkitset tämän tapahtuman?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu