Mulla on diagnosoitu vaikea masennus 2005 elokuussa. Samaan aikaan, kun hain apua tuolloin, rakastuin mieheen jonka kanssa olemme olleet siitä asti. Mielestäni meillä on hyvä suhde jota sairauteni kuitenkin varjostaa.
Joskus suhteessamme tulee hetkiä, kun minua masentaa; voivottelen, minulla on huono itsetunto, koen olevani poikaystävälleni vaan riesa ym.. Ymmärrän että häntä ahdistaa tuollainen. Ensimmäisen vuoden tein koko ajan eroa kun koin etten ole tarpeeksi hyvä hänelle.
Nyt olen ollut psykoterapiassa toista kuukautta ja saanut paljon hyviä elämänaineksia sieltä. Tiedän että en ole vielä täysin parantunut. Eilenkin nukuin kesken päivän kolme tuntia. Joskus tuntuu poikaystävälleni olevan suuri taakka ymmärtää että minä sairastan ja että lauseet "ota itseäsi niskasta kiinni" satuttavat kovasti lisää. Tahtoisinhan toki parantua mutta se ei kädenkäänteessä tapahdu. Tunnen syyllisyyttä sairaudestani vaikka minun tulisi voida parantua rauhassa.
Minua on taas alkanut pelottaa jos suhteemme vaikka loppuu sairauteni vuoksi. Miten voisin suhtautua asiaan? Pelätä pahinta vai katsoa rauhassa? Enhän voi toista pakottaakaan olemaan kanssani jos hän ei jaksa? Mutta jaksanko minä odottaa mitä toinen tekee vai tuhoaako se paranemisen jatkumon kun pelkää jotain tulevaa?
Joskus suhteessamme tulee hetkiä, kun minua masentaa; voivottelen, minulla on huono itsetunto, koen olevani poikaystävälleni vaan riesa ym.. Ymmärrän että häntä ahdistaa tuollainen. Ensimmäisen vuoden tein koko ajan eroa kun koin etten ole tarpeeksi hyvä hänelle.
Nyt olen ollut psykoterapiassa toista kuukautta ja saanut paljon hyviä elämänaineksia sieltä. Tiedän että en ole vielä täysin parantunut. Eilenkin nukuin kesken päivän kolme tuntia. Joskus tuntuu poikaystävälleni olevan suuri taakka ymmärtää että minä sairastan ja että lauseet "ota itseäsi niskasta kiinni" satuttavat kovasti lisää. Tahtoisinhan toki parantua mutta se ei kädenkäänteessä tapahdu. Tunnen syyllisyyttä sairaudestani vaikka minun tulisi voida parantua rauhassa.
Minua on taas alkanut pelottaa jos suhteemme vaikka loppuu sairauteni vuoksi. Miten voisin suhtautua asiaan? Pelätä pahinta vai katsoa rauhassa? Enhän voi toista pakottaakaan olemaan kanssani jos hän ei jaksa? Mutta jaksanko minä odottaa mitä toinen tekee vai tuhoaako se paranemisen jatkumon kun pelkää jotain tulevaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos poikaystäväsi sinua rakastaa, hän kyllä hyväksyy masennuksesi ja tukee sinua. Toki se häntä varmasti ahdistaa jonkin verran, ei sille voi mitään. Mutta sellaistahan elämä on; myötä- ja vastoinkäymisiä. Jos masennuksesi on poikaystävällesi liian suuri vastoinkäyminen, ei se ole sinun vikasi. Eikä liioin hänenkään.
Masennuksesi on todellinen testi suhteellenne. Sellaisia testejä tulee aina ennemmin tai myöhemmin. Älä syytä itseäsi masennuksesta, jos se on syy suhteen lopettamiselle, vastaava syy olisi tullut jossakin toisessa muodossa myöhemminkin.
Silti, jos poikaystäväsi onkin välillä hieman äreä, se ei tarkoita välttämättä mitään. Tietyssä määrin on luonnollista ahdistua tällaisissa asioissa ja kaikenlaista voi tulla sanotuksi.
Tällä hetkellä tuntuu että masennus alkaa hellittää. Oikea ruokavalio, luontaistuotteet ja terapia tekevät ihmeitä.
Olemme kokeneet monia ahdistavia hetkiä masennukseni takia, mutta rakkaus on vaan lisääntynyt. Uskon, että sanonta, rakkaus lisääntyy tuhlatessa, pitää hyvinkin paikkansa.