pehmennyt kohdunsuu

mahdollisuudet selviytyä, kun nyt heti menet lääkäriin, joka tutkii tilanteen ja saat mahd vuodelepokäskyn. Mars mars, toimi heti! Jos kaikki on kunnossa, selviät säikähdyksellä. Tässä vaiheessa toki pienellä on kohdun ulkopuolellakin mahikset ok, mutta tärkeää olisi voida pitää häntä alkukodissaan. Harjoitussupparit voivat avata paikkoja, mutta jos lapsi oikeasti alkaa syntyä, huomaat sen kyllä.

että kohdunsuu oli pehmennyt viikolla 27 ja auki 3,5 senttiä joskus viikon 32 tienoilla, vauva syntyi vasta viikolla 38. Supistuksia noilla sunkin viikoilla kuitenkin esiintyy jo usein, kannattaa huilailla, tuskin suurta hätää on kuitenkaan.

Mulla alkais tänään vasta oikeasti äippäloma, mutta nyt olen kyhjöttänyt jalat ristissä kotona imurointikiellon kera "jo" puolitoista viikkoa, minulla kun oli kolmena yönä peräkkäin kivuliaita, selässä tuntuvia supistuksia, mutta päivällä ne muuttuivat pelkiksi harjoitussuppareiksi.

Ne siis alkoivat pe-la yönä, mutta sitkeänä - ja ehkä myös hieman tyhmänä - likkana menin silti lauantaina töihin. Sitten taas la-su yö meni valvoessa säännöllisen epäsäännöllisten supistuksien takia (niitä tuli n. 3-4 kpl yössä) ja päiväksi ne sitten taas helpottivat. Sunnuntain ja maanantain välisen valvotun yön jälkeen soitin ensimmäisenä aamulla neuvolaan ja sain heti ajan lääkäriin. Lääkäri tutki paikat, ja sanoi, että kohdun suu on selkeästi lyhyempi, mitä edellisellä kerralla ollessani sisätutkimuksessa oli äippäkorttiini merkitty. Lisäksi hän totesi ettei sitä voinut kutsua enää edes kiinteäksi, kiinni se sentään vielä oli. Niinpä sain loppuajan saikkua ja tiukan lepokäskyn. Tuolloin oli viikkoja takana 33 3 ja nyt on siis 34 6.

Aluksi lepo auttoi, mutta nyt oli taas viime yönä isoja ja hieman kivuliaita harjoitussuppareita. Mahani tuntuu olevan todella alhaalla ja välillä on sellainen olo, että istun aivan mahakaverin pään päällä. Ehkäpä siitä johtuukin tämä tunne, ettei tää kaveri ole mahassa ihan loppuun asti, toivottavasti olisi kuitenkin vielä pitkään. Nyt jokainen harjoitussupistuskin pelottaa ja pienikin vihlaisu saa mielikuvituksen laukkaamaan.

Suosittelen soittamista neuvolaan, ei kannata odottaa, kun on kuitenkin kyse myöskin omasta hyvinvoinnistasi ja erityisesti pikkuisen. Yritä jättää kaikki stressaaminen (joo, tiedän, helpommin sanottu kuin tehy!) ja murehtiminen mahdollisimman vähälle ja keskity rentoutumiseen ja lepäämiseen. On sinulla kuitenkin sen verran jo viikkojakin takana, että loppusuora häämöttää jo hyvin lähellä edessä, mutta kaikki taakse jäävät viikot ja päivät ovat kuitenkin vain plussaa sinulle ja vauvallesi!