Pakko purkaa tänne vitutusta! Päänahka senkun paistaa. Kohta on varmaan lähdettävä peruukkikauppaan.
Mulla on hiustenlähtö kestänyt jo 10v. Välillä on kai ollut parempia jaksoja, mutta nyt lähtee taas suorastaan tukuittain hiuksia.
Oikein vituttaa, kun muistan miten 10v. sitten, kun hiustenlähtö alkoi ja menin lääkäriin. Lääkäri sanoi, kyllä sulla noita hiuksia on, ei susta kaljua tule! Joopa joo. Kyllä näyttää tulevan, hitaasti, mutta varmasti.
Inhottaa, miten nykyään päänahka tosiaan paistaa jo niin paljon, että huomaan miten ihmiset, joiden kanssa puhun, tuijottaa mun kaljua päänahkaa. Miehellä kaljuus on paljon hyväksyttävämpää. Kyllä tämä on naiselle niin kauhea vitsaus. Perkele :-(
Miten tämän ongelman kanssa voi elää, niin että voisi tämän kaljun tosiasian hyväksyä? Kiva ajatella, miten sitten mummona mulla on varmaan enää 2 hiusta päässä, kun näinki nuorena on jo 2/3 hiuksista lähtenyt. Miten te muut naiset kestätte tämän?
Mulla on hiustenlähtö kestänyt jo 10v. Välillä on kai ollut parempia jaksoja, mutta nyt lähtee taas suorastaan tukuittain hiuksia.
Oikein vituttaa, kun muistan miten 10v. sitten, kun hiustenlähtö alkoi ja menin lääkäriin. Lääkäri sanoi, kyllä sulla noita hiuksia on, ei susta kaljua tule! Joopa joo. Kyllä näyttää tulevan, hitaasti, mutta varmasti.
Inhottaa, miten nykyään päänahka tosiaan paistaa jo niin paljon, että huomaan miten ihmiset, joiden kanssa puhun, tuijottaa mun kaljua päänahkaa. Miehellä kaljuus on paljon hyväksyttävämpää. Kyllä tämä on naiselle niin kauhea vitsaus. Perkele :-(
Miten tämän ongelman kanssa voi elää, niin että voisi tämän kaljun tosiasian hyväksyä? Kiva ajatella, miten sitten mummona mulla on varmaan enää 2 hiusta päässä, kun näinki nuorena on jo 2/3 hiuksista lähtenyt. Miten te muut naiset kestätte tämän?
Vastaukset 26
Vanhimmat
tuollaisia v*tus-kausia. En tiedä miten tätä onkin jaksanut vuodesta toiseen kestää - kaipa se on se positiivinen luonteenlaatu, mikä auttaa kestämään.
Tuo on todella ärsyttävää, kun ihmiset tuijottelevat paistavaa päänahkaa. Toisaalta, tulee sitä itsekin tuijotettua tahtomattaankin ihmistä, jolla on jokin tavanomaisesta poikkeava fyysinen ominaisuus.
Mulla oli joitakin vuosia sitten huonompi tilanne tuon "paistamisen" kohdalla. Vaikka pidin hiuksiani kiinni, niin silti päänahka paistoi todella selvästi. Jostain syystä tilanne on nyt parempi, eikä monikaan ihminen varmaankaan huomaa, että kärsin hiustenlähdöstä. Paitsi tietysti huomaavat, jos alkavat tarkemmin ja lähemmin katsoa hiuksiani.
Koeta kestää. Oletko ajatellut kokeilla vaikkapa tuota spiroa, mistä tälläkin palstalla on ollut paljon juttua? Itse ajattelin kokeilla sitä.
"..ihmiset tuijottelevat paistavaa päänahkaa"
Ei pidä paikkaansa. Korkeintaan ne tuijottelevat, joilla itse on kaljuuntuminen ongelmana. Muut eivät varmasti välitä sen vertaa.
kyllä tosi moni tuijottaa, kokemusta siitä on minullakin. Ärsyttää. Ja usein miten tuijottajilla itsellään on tuuhea tukka.
osuu tarkalleen myös minun tuntemuksiin (olen 36-v nainen). Olen niin kertakaikkisen kyllästynyt tähän jatkuvaan hiustenlähtöön. Aina pitää miettiä, että miten jos hiukset pääsevät esim. kastumaan sateessa; sittenhän se kalju vasta näkyykin, uimahallikäynnit yhtä stressiä. Miten te muut olette kokeneet asian? Itsetuntoni on kyllä laskenut pohjalukemiin. Ja se on totta, että miehillä kaljuus on "normaalimpaa" kuin naisilla. Olen myös ajatellut tulevaisuudessa hankkia peruukin, mutta mistä, koska en halua mitään tekotukkaa. Haluan aidoista hiuksista tehdyn ja ns. vakuumipohjalla,ohuella pohjalla, niin että se todella näyttää omalta tukalta. Samoin minulle lääkärit ovat lässyttäneet, että pälä, pälä jne., eivät tiedä yhtikäs mitään, mutta pahinta on lääkäreiden ylimielisyys. Lääkärin pitäs osata tukea ja antaa oikeata tietoa jne. Eli en todellakaan kestä tai hyväksy tätä kaljuuntumista.
itselläni oli kaamea sulkasato, välillä meni vähän paremmin jne., kunnes rutiinikokeiden yhteydessä paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta, syypää hiuksien lähtöön.
Luin viestisi ja olen jo tilannut ajan työterveydestä. Pitäisikö vaatia tutkimaan kilpirauhasen toiminta? Saitko avun tutkimusten jälkeen? Kestikö se kauan? Palasivatko hiukesesi ennalleen?
Kyllä, kyllä kannattaa vaatia ne kilpparikokeet. Sain avun, syön nyt sitten Thyroxinia lopunelämääni koska oma kilpparini ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, sama kuin ei diabeteksessä haima tuota tarpeeksi insuliini-hormoonia.
Hoito aloitetaan suht varoen (minulla ei kovin paha vajis ollutkaan, toki selkeästi arvot päin honkia), otetaan sitten kokeet, nostetaan annosta tarpeen mukaan jne.
Siinä kesti n. 2 kk ennen kuin sulkasato loppui, uutta alkoi jossain vaiheessa kasvaa, sitten myöhemmin.
Ei, valitettavasti ei palanneet enää ennalleen hiukset, tosin ikääkin on jo 50 v, eli tässä alkaa kaiketi jo vaihtarien ym. takiakin olla tuo hiuksisto aikas harva.
Nyt on taas lähtenyt viikon ajan valtavasti hiuksia, eilen varasin ajan kokeisiin, saa nähdä ovatko arvot taas keikahtaneet, ne kun eivät oikein meinaa lääkityksenkään kanssa aina pysyä "aioissa".
Ilman muuta tosiaankin kannattaa tutkittuttaa kilpirauhanen, vajaa-ja liikatoiminnan lisäksi voi olla esim. kilpirauhasten tulehdus joka aiheuttaa oireita.
Toivon mukaan asia selviää!
Hyvää syksyn jatkoa!
T.harvahiuksinen vajaalla oleva
Hei!
Itselläni perinnöllinen androgeeninen hiustenlähtö. Rogaine käytössä ja spiroa olisi tarkoitus päästä kokeilemaan jos onni käy.
Ei ole kyllä helppo elää tämän asian kanssa. Pää laki paistaa helposti ja joka aamu saa kuluttaa runsaasti aikaa hiusten asetteluun lakalla. Eikä lopputulos siltikään peitä kaikkia harvenneita kohtia.
Joten kyllähän tämä vituttaa. Ja välillä niin rankasti, että itkettää. Naisen itsetunto kun helposti on se mitä peilistä näkee. Tai ainakin minun.. en toki tahdo yleistää, mutta tuskin ketään on täysin sinut tämän kirouksen kanssa. Tiedän, että maailmassa on paljon vakavampia ja surullisempiakin asioita, joilta olen säästynyt, mutta ei se vie pois tätä masennusta. Me elämme tässä täydellisessä barbi-maassa, jossa kauneus on pääoma.
Vihaan sovituskoppeja, joissa peilistä näkyy loisteputkivalon häikäisevä päälaki. Vihaan kesällä otettuja valokuvia, joissa aurinko valaisee päälakeni ohuiden haivenien alta.
Jotenkin sitä vain jaksaa päivästä toiseen tämän ongelman kanssa. Välillä huonommin, välillä paremmin. Mutta tuskin pystyn koskaan hyväksymään, vaikka vasta suhteellisen nuori olenkin. Ainakaan en ole valmis luovuttamaan.
Toivotaan, että lääketieteellä on vielä mahdollisuuksia meille. :)
Itsellä ei kai tuo hiustenlähtö ole kovin paha ongelma, vaan jo syntymälahjana saadut ohuet "silkkimäiset" hiukset. Nyt olen kyllä huomannut että iän myötä hiukset vain ohenee entisestään. Pidän aina lyhyttä tukkaa ja muotovaahtoa lakkaa täytyy laittaa joka aamupesun jälkeen. Sateella tai uimahallin jälkeen menee ohuet haivenet ihan päätä pitkin. Kesäisin pidänkin usein päähineitä jotta saa hiukset vähän lepoa tuosta jatkuvasta kuumailmakäsittelystä.
Toisaalta olen ajatellut, että mitäpä tuosta, onhan tässä elämässä paljon tärkeämpiä asioita kuin hiusten paksuus! Kun vain muuten saisi olla terveenä ja ilman iän tuomia "kremppoja", niin tuo hiusjuttu ei ole niin vakavaa. Jos joku minua tuijottaa niin sitten tuijottaa, jos se on jollekin ongelma että olen "liuhuletti" ja suuri ihmetyksen aihe, niin "so what"?
Onko sinulta tutkittu ettei kyseessä ole joku elimellinen syy hiusten lähtöön? Jos ei joku lääkäri ota todesta, niin mene toiselle! Ei pidä tyytyä vähään jos itse vaatii enemmän ja omasta mielestä ei ole otettu todesta. (Itsellä on eri tilanne koska tämä on tosiaan koko iän ollut "juttu".)
tutkittu ihan kaikki mitä vaan voi verikokeilla ottaa ja kaikki normaaleja. Ja kuten ihotautilääkäri sanoi, niin naistyyppisessä kaljuuntumisessa ei löydykään yleensä mitään poikkeavaa, tämähän on perinnöllistä. Vaikkakin kenelläkään naisella suvussamme ei ole, niin se voi periytyä kummalta tahansa. Itse aion kyllä hankkia peruukin, en hyväksy tätä, ja pakko tunnustaa, että kyllä on tosi ruman näköistä, kun naisella on melkein kalju eli itsekin olen mielestäni ruma. Naisella tämä kaljuus tuo jotenkin mieleen aina sairauden.
Minulla alkoi huomattava hiustenlähtö alkukesällä ja tukkaa lähtee sitä tahtia että päätä huimaa. Hiuksista on muutamassa kuukaudessa kadonnu yli puolet ja nyt alkaa klani paistamaan ikävästi.
Kaiken lisäksi päänahkani on kipeä, sitä kirvelee ja kuumottaa, onko teillä muilla sitä ? Jostain luin että se liittyy miestyypin kaljuuntumiseen. Päänahka on kuitenkin terve, se on tutkittu kahdellakin lääkärillä. Vi***aa rankasti, kun ei asialle voi mitään. Peruukkikauppaan täytyy lähteä ihan pian, en voi tulla töihin puolikaljuna.
eikä miestyyppisessä hiustenlähdössä kato tapahdu noin nopeasti. Oletko värjännyt hiuksiasi? Jotkut ovat allergisia väriaineelle.
Sama tilanne, veriarvot ok, Rogainea 13 kk takana ja hiukset vaan harvenee - nyt ollaan tilanteessa, että harventuminen vienyt hiuksista ainakin puolet, päänahka paistaa joistain kohdin, vaikka haivenia kuinka asettelisi. Ystävät ovat lakanneet kommentoimasta, että "ei kyllä vie mitään huomaa", niin väittäminen olisi falskia..
En tiedä mitä "hyväksyminen" tässä asiassa konkreetisti tarkoittaisi, mutta itse en pysty asennoitumaan niin, että ajattelenpa-jotain-muuta-eihän-tämä-ole-vaarallista.. Koen itseni epänaiselliseksi, lähes friikiksi, useimmilla ikäisilläni miehellä paljon enemmän kuontaloa(olen 35v). Vaikka tämä ei fyys. terveyttäni uhkaa, niin psyykk. hyvinvointia kyllä. Ja ainakin tällä hetkellä ajattelen, että tulen turvautumaan peruukkiin, mikäli tilanne vain pahenee. Vaan ensin vielä tsekkaan tämän spiron..
hahaha.
vaiheessa, kun huomaat kaljuuntuvasi. Joka toiselle nauraa, se itse joutuu samasta asiasta vielä kärsimään...
Taatusti nämä tuntemukset on kaikille meille tuttuja, epätoivoa, masennusta, raivoa, vitutusta. Välillä olen reipas ja ajattelen, että ei muuta kun peruukki päähän, mutta sitten taas valtaa epätoivo ja miettii jo kuolemaa.
En ole niin kypsä ihminen, että voisin elää tämän asian kanssa rauhassa, vaikka kuinka haluaisin. Tässä ajassa et voi olla ajattelematta ulkonäköäsi. Ne hurskastelijat, jotka sanovat, että hiustenlähtö on pieni murhe, eivät voi edes itse kokeilla, miltä tuntuu olla kalju, koska ajellut hiukset kasvavat takaisin.
Joka helvetin aamu näen, että hiukset ovat taas huvenneet. Joka helvetin aamu vihaan peilikuvaani; ennen katsoin usein peiliin, nykyisin vältän sitä, koska joka kerta se kirpaisee. Kauneus on katoavaista, kyllä, mutta tämä on kohtuutonta.
Joten en tiedä, miten selviän päivästä toiseen, ehkä olisi parasta hankkia se peruukki, niín ei menisi energiaa tähän surkutteluun.
Olen yli kolmekymppinen nainen. Muutamia vuosia sitten alopecia areata alkoi oireilla. Kahdessa kuukudessa diagnoosi muuttui totalikseksi. Lopputulos: ei hiuksia, muutamia kulmakarvoja jäi, sekä ripsiä.
Nyt tukka on kasvanut osittain takaisin, mutta lähetee myös kausittain. Peruukkia en osaa/voi pitää. Päänahka tulee todella kosketusaraksi, kutisevaksi ja ihottuma läikkäiseksi.
Ripsiä ja kulmakarvoja en voi enää liimata, sillä olen allergisoitunut kaikille markkinoilla oleville liimoille.
Ylempänä joku väitti, ettei kaljuuntumiseen kiinnitä kukaan muu huomiota, kuin siitä itse kärsivät. Siinä tapauksessa kaikki tapaamani ihmiset kärsivät siitä vauvasta vaariin;)
Välillä itselläni on hyviäkin päiviä, välillä hetkiä, jolloin mietin oikeasti sitä, onko tämä enää elämää ja voinko enää koskaan elää entisen kaltaista elämääni.
Kun hiusten suhteen on huono kausi, ajan kaikki hiusrääpäleet pois. Pituutta annan kasvaa vasta, kun on suhteellisen tasainen sänki. Stressaavaa olla nahkapää, mutta tuhauttavampaa olisi oikoa kolmea hiusta koko pään "peittäväksi" nutturaksi.
Hiusten ollessa joltakin alueelta vain harvat, olen käyttänyt väliaikaisesti Toppik "hiustuuhennetta", siis sitä pulveria. Hiusteni väri on vitivalkoinen, joten ehkä ihan puuterikin ajaisi saman asian..
Sen lisäksi, että ihon ärtyminen estää peruukin käytön (voi olla osin myös psyykkistä?) en toisaalta hyväksy ajatusta siitä, että minun tulisi käyttää peruukkia näyttääkseni normalilta ja ollakseni aiheuttamatta kiusallisia tilanteita ulkopuolisille. Minulle on mm. sanottu suoraan, että näytän syöpäsairaalta ja minun pitäisi piilottaa kaljuni, etten pilaisi fiilistä.
Anarkisti olen aina ollut, joten liikun vastedeskin kaljuna. Pyrin visusti siihen, etten näytä muille kuinka lopussa olen asian suhteen tai kuinka kovin (tuntemattomat) pystyvät sanomisillaan loukkaamaan.
Minkä ikäsenä naisilla alkaa hiukset lähtemään. Onko siinä mitään rajaa, esim. alkaako 50-kympin jälkeen oheneen ja harveneen?
Joku mainitsi tuosta päänahan kirvelystä. Minulla on allergiaa ja jotkut shampoot ärsyttää tai jos hiukset ovat likaiset päänahka ärtyy ja alkaa kirvelemään. Hiukseni ovat tyypiltään rasvaiset.
Hiusvärit ovat hyvinkin allergisoivia sekä geelit lakat ja muotoilutuotteet, sisältävät myös paljon silikoneja.
Eli varmaan osa syy hiusongelmiin löytyy niistäkin.
mulla on sentään tukkaa jäljellä, eikä tuollaisia allergiaoireita kuin sinulla. Silti olen epätoivoinen. - Jokaisen tuska on itselle se kaikkein pahin, tietysti oman lapsen tuskan voi kokea vielä pahempana.
Arvostan aivan hurjasti naista, joka pystyy kulkemaan kaljuna. Tiedän, että en itse siihen pystyisi.Arvostan myös Lilli Suomalaista, joka on antanut kuvauttaa itsensä kaljuna. - Tulisipa se päivä, jolloin hiusten määrällä ei olisi merkitystä ihmisarvolle. Älkää väittäkö, että toisin olisi. On tutkimuksissa todettu, että erilaisuutta ei oikeasti siedetä.
Jokaisella on omat ongelmansa ja ne tietysti ovat lähinnä sydäntä. Vaikka täytyy myöntää, että hermojen menetys oli todella lähellä, kun eräs ystäväni itki kolme päivää kamppajakäynnin jälkeen minulle, kuinka raidoitus oli "täysin epäonnistunut".
Piti purra huuleen useampaan otteeseen. Uskon, että ongelma oli hänelle katastrofaalinen, mutta jonkinlaista tilannetajun puutetta se mielestäni osoitti;)
Ihminen on sopeutuvainen eläin. Olosuhteidenpakossa sitä päätyy mitä oudoimpiin tilanteisiin ja sopeutuu.
Pahimpana kriisikautena olin todella romuna, mutta sitten ajattelin, että minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko elän asian kanssa tai sitten lopetan elämisen.
Tämä päätös on muuttanut koko suhtautumiseni elämään. Ihan pienimmät murheet, jotka "aiemmassa elämässä" tuntuivat hankalilta, eivät stressaa enää. Toisaalta se on aika vapauttavaa. Enää en suostu tekemään tiettyjä asioita vain siksi, että minulta niin odotetaan. Taustalla on oltava oma halu tehdä niitä.
Jotkut ovat sanoneet, että olen muuttunut. Tietenkin olen muuttunt. Näkökantani koko elämään on muuttunut tajuttuani, että kaikki tämä on vapaaehtoista; joko leikit tätä leikkiä tai sitten et. Sääntöihin et voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseesi voit.
Hei,
kuvaamasi elämänvaihe (parissa kk:ssa totalis) on ollut varmaan hurjan raskas - itse olen hetkittäin menettänyt kaiken itsetuntoni (etenkin) naisena, ja hiustenlähtö ei noissa mittasuhteissa, joskin hiusten ohentuminen volyymiltaan enintään puoleen n. 1,5 vuoden aikana ei ihan helposti-hyväksyttävä sekään.. Päänahka kyllä kuultaa hiusten läpi, ja valitettavasti kaiken aikaa enemmän. Ja kyllä etenkin suht nuoren naisen (olen 35-v) harveneva kuontalo ON tuijotuksen kohde - nykyään naisilla ehkä suurempi paine ns. isoihin hiuksiin (volyymi) kuin ennen, jolloin tuuheatkin hiukset pidetty palmikolla, huivin alla tms. Itse pystyn asian suhteen ajoittain vitsailemaankin, mutta kyllähän se oikeasti on kipeä asia..
Toki jotenkin erilaisen näköinen ihminen kai aina herkästi kiinnittää katseen ainakin hetkeksi, mutta joillakin ihmisillä tuntuu olevan erityinen oikeus kommentoida ääneen toisen (usein vielä ventovieraan) erilaisuutta - aikuisten kohdalla se on aina moukkamaista!
vahvempi ihminen.
Toivottavasti hiuksesi vielä kasvavat takaisin. Olet urhea ihminen.
Joudun imuroimaan päivittäin kun lattiat on täynnä karvoja. Teen useamman kerran päivässä hiusten nyppimistä vaatteista! Pesun jälkeen ei uskalla edes kammata vaan oottelen seuraavaan päivään ja kerään jämät yökkäristä.
Syön aika epäsäännöllisesti ja erittäin vähän vihanneksia ja kasviksia. Terveydenhoitaja sanoikin että pitäis syödä vihreetä tosi paljon. Uutta hiusta kyllä näyttäis tulevan koko ajan mutta silti tää ongelma ärsyttää. Olen myös 35 vuotias ja tätä on kestänyt nyt sen pari vuotta. Kesällä ei lähtenyt lainkaan ja nyt taas syksyllä alkoi uudestaan!
Jos kaikki lähtee niin ostan todellakin peruukin!
tuijottavat, kun kalju loistaa. Olen niin mittaa täynnä tätä hiustenlähtöä. Tää on syvältä; vaikuttaa itsetuntoon, ei edes viitsi lähteä iltarientoihin, koska tiedän jo etukäteen, etten kestä/ jaksa selitellä tuntemattomille ihmisille mun "kaljuutta". Ihmiset ovat tosi raakoja!
Hei,
vaikka vituttaa, niin kotona kököttäminen potuttaa vielä enemmän!.. Itse olin vuosi sitten aivan eristäytymispisteessä tämän hiustenlähdön vuoksi, en oikein olisi työn ulkopuolella liikkunut/käynyt missään, ja huonommaksihan siitä fiilikset meni, sosiaalinen kun olen. Aina olen nauttinut käydä baarissa siemaisemassa muutaman oluen, ja niin teen taas nykyään - kukaan ei ole vielä tullut hiuksiani kommentoimaan, vaikka jokunen ehkä uteliaasti tuijottanut.. Jos joku ottaa asiakseen kommentoida, toivon että se on esim. joku kaljamahainen tomppeli - voinpa hoikkana ihmisenä todeta hänen häiritsevän puolestaan minun estetiikan tajuani;-) Ei asiallista, mutta itsepähän aloitti?
Sun kirjoitukses kuvaa just tämänhetkistä fiilaria...Olen 29v.nainen ja pari vuotta sitten sain "synttärilahjaksi"kaljun läikän päähäni.
Siitä 2kk niin jouduin jo turvautumaan peruukkiin.
Olen LUOJALLE KIITOS saanut pitää ripseni ja kulmani,mutta pelkään koko ajan että menetän nekin.
Tämä sairaus pilasi elämäni.Ihan oikeesti.
Jouduin jättämään hyvästit urheilulle,baari-illoille,uimiselle,VITTU kaikelle normaalille:( Mä olen järjettömän vihainen ja katkera.En todellakaan ole hyväksynyt tätä enkä tule koskaan hyväksymään.
Mulla on kaksi pientä lasta ja he ovat ainoa syy jonka vuoksi on pakko jaksaa eteenpäin.
Kuulostaa ehkä hullulta,mutta niin se vain on.
Tää on niin sairasta!Aina täytyy pelätä normaalia elämää:(
Esimerkikisi,kun ovikello soi,alkaa show.
Minä juoksen paniikissa etsimään tukkaa ja syöksyn vessaan piiloon.
Vihaan yllätysvieraita.Ja kun pieni poikani haluaisi kutsua kavereitaan kylään,en suostu koska en "jaksa" laittaa tukkaa päähän:(
Ja uskokaa pois,lapset kyllä ihmettelisivät ja voin kuvitella naapureiden katseet kun poika kertoi oudon näköisestä tätistä jolla ei ole hiuksia.
Koitan siis salata tämän niin monelta kun pystyn.
Olen lihonnut melkein 10kg johtuen juuri tästä paskasta.Olen siis VIELÄ masentuneempi ja vihaan siltä miltä näytän!!!!
Ja kaikkein hassuinta tässä on se,että en ole koskaan ollut näin vihainen ja negatiivinen ihminen!Päinvastoin.Kaikki ystäväni muistavat minut hauskana ja iloisena ihmisenä.
En ole enää minä.
Tämä muutti minut.Ja tätä on nyt kestänyt 2vuotta,eikä loppua näy...
Kiitos jos joku jaksoi lukea.