Kirjoittelen nyt aikani kuluksi turhia topicceja tänne, ihan ku ei olis jo muutenki ruuhkainen tää palsta. :)
Mikä on kiukuttanut viimeksi? Mikä surettanut? Mikä ärsyttänyt?
Mua ärsytti eilen kanssa-autoilija joka kuorma-autollaan ajoi törkeän kovaa niin läheltä mun auton perää että mietin että jos se olisi törmännyt ja aiheuttanut jotain vaavalle niin Olli Saarelat olisin tehnyt. Sen jälkeen kihisin kiukusta monta tuntia ja olin kotonakin äksy ku ampiainen. Illalla itketti hukkaan mennyt kissa, naama punaisena vollotin keskellä pihaa vesisateessa ja sitten kissa pudota mätkähti vajan katolta mun naaman eteen.. Ja tänään itketti isän kauhutarinat kadulle kuolleista ihmisistä. Hohhoijaa, mitenkähän saisi vähän positiivisempia ajatuksia päähän? :P
Kertokaa äiti-ihmiset mikä teitä ketuttaa.
Mikä on kiukuttanut viimeksi? Mikä surettanut? Mikä ärsyttänyt?
Mua ärsytti eilen kanssa-autoilija joka kuorma-autollaan ajoi törkeän kovaa niin läheltä mun auton perää että mietin että jos se olisi törmännyt ja aiheuttanut jotain vaavalle niin Olli Saarelat olisin tehnyt. Sen jälkeen kihisin kiukusta monta tuntia ja olin kotonakin äksy ku ampiainen. Illalla itketti hukkaan mennyt kissa, naama punaisena vollotin keskellä pihaa vesisateessa ja sitten kissa pudota mätkähti vajan katolta mun naaman eteen.. Ja tänään itketti isän kauhutarinat kadulle kuolleista ihmisistä. Hohhoijaa, mitenkähän saisi vähän positiivisempia ajatuksia päähän? :P
Kertokaa äiti-ihmiset mikä teitä ketuttaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
..mistä luulet kiukuttelun johtuvan? Itse ainakin tuntuu että paha tuuleni johtuu väsymyksestä joka ei hellitä millään. Töissä ei ole mitään tekemistä ja väsymys piinaa koko päivän kun vaan pitää istua ja tuijottaa tietokonetta tekemättä mitään. Yöt jää liian lyhyiksi tai sitten nukun katkonaisesti ja viikonloppuaamuisin kissa herättää aikaisin.. Tarttis pari extra vapaata että saisi vaan nukkua.. *murr*
Ei ketuta eikä suututa oikeastaan mikään eritavalla, kun muutoinkaan.
Normaalistikin ihmetyttää sellaiset ihmiset, jotka olettavat asioita,eivät ota asioista selvää,ovat laiskoja ja välinpitämättömiä,pitävät omia mielipiteitä yleisinä faktoina eivätkä ymmärrä näiden kahden eroavaisuutta.
Elävät fantasiamaailmassa ja jos joku yrittää kertoa, etä asia ei olekaan ehkä noin, niin suuttuvat ja aukovat päätään, vittuilevat sitten, kun ovat pudonneet pilven reunalta.
Eivät elä todellisuudessa vaan jossain ihan muualla.
Ihan eri asia on, jos ymmärtäisivät ja tiedostaisivat oman käyttäytymisensä, mutta valitettavasti näin ei välttämättä ole.
Onneksi ei tarvitse enää olla tuollaisten henkilöiden kanssa tekemisissä; ainoastaan tällä palstalla liikkuu tuollaisia ihmisiä suuri määrä.
Voi olla että muillakin palstoilla.
Mutta siis joillekin raskaus tuo painetta ym. vihaa omaa itseään ja muita kohtaan.
Onneksi ei ole sattunut omalle kohdalleni.
tänä aamuna viimeksi kiukustuin todella erään vanhemman naisihmisen kommentteihin päiväkoti vs. perhepäivähoito -kommenteista. selvästikään hänellä ei ole mitään käsitystä asioiden todellisesta tilasta, tiedä sitten mistä on haavekuvansa luonut siitä että päiväkoti on suunnilleen maailman paras taivas lapsille ja perhepävähoito pakollinen paha missä hoitajat vaan (rumasti sanottu, mutta lainaus tältä ihmiseltä) "istuvat perse homeessa eivätkä vahdi lapsia tai tee niiden kanssa mitään"... ja sitä rataa...
tämä siis teki kaikke niitä: kiukutti, suretti ja ennen kaikkea ärsytti. tarkoitus oli olla taas hiljaa mutta minkä sitä tuliluonnolleen voi, varsinkin kun on höystetty hormonimyrskyllä =)
no, mulla tosin omakohtaisesti on vain ja ainoastaan erittäin ihania kokemuksia esikoiseni pph:sta, arvostan häntä todella ja suren hänen huonoa palkkaustaan. niin ihanaa ja arvokasta työtä hän tekee! eikä tosiaan ole mikään takapuoli homeessa kyhnäävä tyyppi: vie lapsia metsäretkille, maatiloille eläimiä katsomaan, peuhuhetkille urheilusaliin yms. ja keksii kaikenlaista mukavaa puuhaa heille urheilukilpailuista alkaen =)
sitten taas neljäkin työkaveriani joiden lapset ovat päiväkodissa ovat todella pettyneitä ja surullisia kun lapsia kohdellaan siellä todella ala-arvoisesti. ovat ihan oman onnensa nojassa, hoitajia ei ole edes lain sallimaa minimiä kaikkina päivinä ja niistäkin voi puolet olla vailla mitään koulutusta/kokemusta lapsista. ulkovaatetus on ihan kohdallaan kun lapsi viedään hoitoon, mutta kun haetaan niin voi olla että lapsella on vain kurahousut sisähousujen päällä ja ne sisähousutkin märät... haalarit olivat kyllä mukana, ei vaan ollut voitu niitä pukea vaikka oli sadekeliä ja lämpöä vain 13 astetta!
no, täs nyt vaan yks esimerkki mikä tänään suututti =) jonain toisena päivänä joku toinen asia. lähinnä hiljalleen alkaa ärsyttää tää jatkuva liitoskipu joka estää nukkumisen, liikkumisen ja töissäkäynnin: olen heinäkuun puolivälistä asti ollut saikella ja olen loppuun saakka. ja viikkoja vasta 32 =/
kerkee vielä suutahtaa monta kertaa =D
voi joku asia harmittaa, kuten edellämainittu, kaikkea ei voi laittaa minkään hormonimyrskyn piikkiin. Onhan se todella ärsyttävää, jos joku tietämättä tilanteita haukkuu esim. pph:t, meillä myös omasta mielestäni maailman parhain ja jos joku tulisi arvostelemaan, suuttuisin, vaikken olisikaan raskaana.
Mutta niihin mielialavaihteluihin vielä, että itselläni ei ole missään vaiheessa ollut sellaista, en ole yhtään itkuherkkä muutenkaan, enkä ole sitä nytkään, on se kumma tämä raskaustila, miten se vaikuttaa ihmisiin niin eri tavoin.
Sun kissajuttu oli niin söötti! Melkein näen sen valokuvana :) hih hiiii!
Mietinkin että koskaan elämässäni en oo mennyt niin kovaa paniikkiin kuin eilen. Meidän kisu on aika pentuiässä vielä ja ottaa vasta ekoja askeleita ulkoilmassa yksinään ja eilen jätin sen vajaaksi tunniksi pihalle kun tykkää sielä kuitenkin juoksennella, ja sit alkoi yhtäkkiä sataa ihan kaatamalla ja mulle tuli paniikki et herranjumala, kisuhan inhoaa vettä ja juoksin ulos huutelemaan kissaa. Ensin ei kuulunut mitään ja huutelin ja kiertelin ja sitten alkoi kuulua surkea maukuminen jostain sateen keskeltä enkä vaan kissaa nähnyt. Huutelin ihan paniikissa ja kissa huusi yhtä kovaa ja surullisena, ihan selkeästi vaistosin sen äänestä että "äiti auta!" mutta enhän mä käsittäny että se olis kiivenny johonkin korkealle niin en osannut sinne vajan katolle katsella. No, sitten kissa oli kai päättänyt ottaa hommat omiin tassuihinsa ja hyppäsi/putosi mätkähtäen maahan isolle kivilaatalle ja jäi hetkeksi makaamaan kun varmasti sai kipeää... Kaappasin kissan syliin ja ryntäsin sisään ihan hillittömästi itkien ja mies piti mua ihan kummallisena. :D Kyllä se nyt jo vähän naurattaa mutta eilen olin ihan hysteerinen.. :/
..mua on ottanu aivan erityisesti tänään päähän tällainen asia.
Jouduin eilen lähtee töistä pois huonon olon ja päänsäryn takia ja ravintolassa kun töissä olen (henkilöstönvuokrausfirman kautta), ravintolapäällikkö sanoi että OK, hän voi kirjoittaa lopun päivän saikkaria ja näin ollen saan palkan päivältä.
Tänäänkin oli sitt vielä niin huono olo ett päätin jäädä kotiin, tosin tälle päivälle hain sitt jo ihan lääkärin luvan.
Mutta mutta, nyt sitt alkaakin tää henkilöstönvuokrausfirma jankuttaan, ett he tarviikin myös keskiviikolta sairasloma lapun, muuten ei sairaslomarahaa tule, vaikka työpaikka missä töissä olen on palkan jo luvannut.
Ei muutaku taas soitteleen lääkärille ja kyseleen, että voinko saada tuon yhden päivän sairaslomalapun näin jälkikäteen.
No joo, tuo juttu selvinnee kokonaisuudessaan sitt huomenna mutt kyllä panee vihaks ku ekaks sanotaan toista ja sitten toista!! Aina saa olla sadalta eri ihmiseltä lupaa kyselemässä saako olla sairaana vai ei!! Kyllä tää on..
Mutt joo, näitä elämän vastoin käymisiä.. heh! ;)
Mua kans tympäsee tää istuminen töissä, nököttää tietokoneen edessä tekemättä mitään (hijainen jakso töissä). Mieluummin menisin kotio sohvalle huilimaan.
Eilen otti päähän kyllä suunnattomasti kun kävin kaupassa, niin väkisin meinasi yksi auto tulla alleni, kyllä siinä tulee mieleen että jos tömähtää niin miten vauvelin käy, tuli myös mieleen että en halua ajaa kohta autolla minnekään. Kotio päästyäni, selässä oli reppu, kädessä ostoskassi, olkalaukku, sateenvarjo piti vielä posti hakea, ei paljon hymyilyttänyt kun naapurin mies morjesteli. Mutta kotiin tullessa kaikki kiukku meni ohi, mies oli tiskannut ja ulkoiluttanut koiran ja jättänyt kivan viestin pöydälle. Ei se paljoa tarvitse ku kiukku ohi menee :)
Eilen suurin ärsytyksen aihe oli maata hiissaavat housunlahkeet pihalla. Vaikka niitä kuinka käänteli, niin silti menivät maahan asti ja kengän alle. Jäi koiranulkoilutus hieman oletettua lyhyemmäksi ja ukollekin piti urputtaa asiasta. Ja kohta pitää taas mennä koiraa viemään pihalle ja samat lökärit päällä.
Ja viimeiset pari viikkoa olen siirtänyt joka kerran aamulla kelloa soimaan vasta seiskalta(normaalisti kuudelta) kun ei vaan jaksa nousta ajoissa, se on tietenkin aina sitteen toisesta päästä pois. Ärsyttää oma laiskuus!
Tänään on hermo mennyt muutamaan otteeseen kun en saa muutamia tarkkoja lukemia kahdelta eri tyypilta ja omat hommat seisoo sen takia. Jätin sitten päivän lyhyeksi ja tulin kotiin luuttuamaan lattioita, mikä sekin on aivan raivosttavaa kun polvet tulee kipeiksi.
Ja mies osti meille toisen auton ja viikonloppuna se pitäisi saada, kun mä en muka saa pyöräillä enää talvella. Olen aivan surkea kuski (~kokematon) ja ukko aikoo pakottaa viikonloppuna harjoittelemaan ja nyt jo sen takia särkee mahaa. En muutenkaan näe mitään tarvetta sille, että pitäisi olla kaksi autoa, aina on mennyt alle 20 kilsan matkat pyörällä ja muussa tapauksessa tuossa vänkärin paikalla ja hyvä niin. Ja mies siis maksoi auton ja aikoo maksaa vakuutukset, verot ja bensatkin joten kai sitä vähemmästäkin tulee "pikkuvaimo" fiilis, raivostuttavaa. Ja vielä kun tietää, että toinen tarkoittaa enemmän kuin hyvää ja itse vaan kitisee, niin johan siitäkin taas hermo menee.
Nojaa, kaikki ovat varmaan jo pudonneet kyydistä, joten eiköhän se passaa tällä kertaa ärsytyksistä (mielessä olisi vielä pari...)
Kieltämättä meikä on ollut kun perseelle ammuttu karhu viimeiset pari viikkoa. Mitään oikeaa syytä siihe ei ole, muutenkin elämä on ollut viime aikoina ns. normaalia helpompaa, joten kai sitä pitää tehdä tikusta asiaa näissä hepuleissakin...
Heh, voi kuule kun kuulostaa tutulta. Tuosta autojutusta tuli mieleen toissapäiväinen kiukutuksen ja pillityksen aihe. Kun ennen raskautta molemmat oli autokuumeessa, mies tahtoi ostaa itselleen uuden farmarin ja mullakin on oman pikku "kauppakassin" kaa ollut ongelmia. No, toissapäivänä sit sanoin et mitä jos vaihtaisin oman autoni farmariin ja miehelle jäis se suht ok auto mikä sillä nyt on, niin eiköhän mies alkanu perumaan että ei nyt ostella mitään autoja, molemmilla on hyvä auto eikä missään sääntökirjassa oo sanottu että lapsiperheelle pitäis farkku ostaa. Ja minä siihen pillittämään että nokun ei mun autossa oo ees talvirenkaita ja nekin pitää nyt sit ostaa, ja enkä halua mitään peltivanteita vaan aluvanteet kun muuten mun pikku "muka-urheiluauto" näyttää rumalta jos on rumat pölykapselit vaan ja plaaplaa. :D Ja sitten aloin syyttelemään miestä kun se ostelee monen tonnin telkkareita ja digibokseja ja videokameraa nyt suunnittelee ja siinä oli sit riidan ainekset valmiina. Onneks tajusin perääntyä ajoissa ja pyyhkiä kyyneleet ja tunnustaa että ei me uutta autoa tarvita ja videokamera on ihan kiva sit ku vaava syntyy. :)
noilla miehilläkään, saavat kyllä varmasti tuntea siipan raskauden nahoissaan. Onneksi itsekin kyllä välillä tulee tajuttua kuinka älyttömästi sitä käyttäytyy, mutta toisaalta hormoneja vastaan taisteleminen on niin rankkaa :D Ja kyllä täytyy hattua nostaa tuolle miehelle, itse kyllä olisin menettänyt hermoni useammin jos joutuisin asumaan tämmösen tyypin kanssa kuin itse olen...
Meillekin täytyy kyllä hommata videokamera sitten jos muksu tulee (mielellään sitten synnytyksen jälkeen, ettei kamera sinne eksy "vahingossa"). Ensiaskeleet sun muut olisi kyllä mahtavaa saada nauhalle. Meillä on anoppilassa miehestä vanhoja kaitafilmejä, oli se aika lutunen vauva vaikka nykyään on tommonen köriläs ;)
Huh...
Mahtaa olla kovat tulot, jos on varaa ostella monen tonnin telkkuja ja monen tonnin digibokseja....
Ehkä vähän liioiteltua kuitenkin?
Tai sitten hinnat on eilisestä pompsahtanu pilviin :)
..voin kertoa (tarkistin juuri ukolta hinnat :) että telkku maksoi 1600 ja digiboksi 1000 euroa. Ei nyt siis niin hurjan monta tonnia mutta ihan riittävästi.. Joo, älkää kysykö mihin sellaisia tarvitaan, a man's gotta buy what a man's gotta buy. Nyt sillä alkaa olemaan jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat viihde-elektroniikkalaitteet joten eiköhän vauvallekin muutama euro liikene. :)
Bumble-B:tä yhtään tuo realniinan viisastelu, jotenkin vaan säälittävää, kun olet häntä aina "puolustamassa", ja toinen käyttäytyy sua kohtaan erittäin ylimielisesti ja vähätellen, vinkiksi vaan, jos et ole meinaan huomannut.
Mä oon ärsyyntynyt täälä palstalla aikoinani niin moneen muuhun ihmiseen että Niinan kommentit on niihin verrattuna ystävällisiä. Riittää että mä kiukuttelen kotona ja elävässä elämässä, täälä netissä yritän käyttäytyä ja sietää kaikkia. :/ Eikä Niina nyt mulle mitään niin pahasti ole sanonut, saahan sitä vähän viisastella, kyllä mäkin joskus yritän olla vitsikäs ja sitten joku siitä suuttuu.. Jos joku haluaa olla ylimielinen mua kohtaan, siitä vain, ei se mun arvoa silti yhtään alenna ja riittää että tiedän sen itse.
Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin vastata viisasteluun ystävällisellä hymyllä? :)
Heh, no ajattelinpa vain korjata Bumblen ("leuhkimisen"),( ei millään pahalla, kun mainitsi että maksoivat muka monta tonnia..kun empä ole törmännyt elämässäni vielä sellaisiin digibokseihin, jotka maksavat monta tonnia.....
Ei siis mitään kummempaa.
Eikö mielestäsi se ole ylimielistä, kun kertoo, että ostelee monen tonnin digibokseja, jotka todellisuudessa ei olekaan maksanut niin paljoa....
Tarkoitin nyt että monta tonnia YHTEENSÄ uppoaa kaiken maailman laitteisiin, en tarkoittanut että jokainen erikseen maksaisi niin paljon. Ja kyllä Saksasta tilattu Reelbox-merkkinen tallentava digiboksi joka mahdollistaa netissä surffailun ja monen kanavan nauhoittamisen ja katsomisen yhtä aikaa, maksoi tonnin. Ja älkää nyt sanoko että leuhkin. Itsepä asian veditte esiin.
Ihmeellistä että tuollaisesta pitää vääntää, Bumble-b nyt kun ei todellakaan kehuskellen tuota kertonut.
tota pilkunviilaamista ja toisten henkilökohtaisuuksiin menevää arvostelua....
hoh, hoh...
eikö sulla tosiaan ole muuta kirjoitettavaa? pitääkö kaikkeen pienimpäänkin juttuun tarttua niin tarkasti.. ei se taida ihan niin mennä että jos SINÄ et ole törmänny tuon hintaisiin laitteisiin niin sitten niitä ei ole.. synnytä jo ja poistu kiitos
Heh, voi sun kanssais :D
Isännän piti herättää viideltä kun heräsi itsekin. Oli menoa siis heti aamusta aikaisin. Kuudelta sitten puhelin soi että "pitiks mun herättää sut?" Heti tuli itku, joka sitten helpotti kun silitin koiraa ja se nuolaisi kyyneleeni pois kuin olisi lohduttanut. Mielialat ei muuten pahemmin ole vaihdellut onneksi, en ainakaan itse ole huomannut. Toisinaan vaan tulee sellaisia touhu puuskia... Isäntä kerran nauroi kun mä vilistin ympäri kämppää hääräten ja verhotkin lähti ikkunasta kun salama... Ja sit makasin loppuillan kun tuli väsy. Niin no eniten ketuttaa jos joku pettää lupauksensa, oli kyse pienestä tai isosta asiasta. Kun jotain lupaa, se on pidettävä! (rv 27)
Mulla sairaslomaa jo nyt viikolla 14 ennenaikaisten supistusten vuoksi. Koko raskauden ajan on saanut pelätä keskenmenoa vuotojen ja kipujen takia. Nyt alkaa todella pahasti masentaa etenkin esikoisen puolesta, joka ei pääse ulos päivisin, enkä pysty leikkimään hänen kanssaan. Puolitoista vuotias ei oikein vielä ymmärrä, miksi äiti on yleensä aina sohvalla. Ja kun oikein ahdistaa eikä mies tunnu tajuavan, suutun sitten hänelle, kun hän ei tue muka tarpeeksi. Raukka on tietty töissä ja tekee KAIKEN tultuaan kotiin ja on muutenkin täydellinen. Mutta tää epätietoisuus ja pelko kuristaa jo liikaa :( Suutun myös kavereille, jotka sanoo et käy vaikka kävelyllä tai mikset mene kahville. Siksi kun vauva pullahtaa ulos! Kiitos kun sain purkaa tänne...
kiukuttaa, itkettää yms. kivaa... Tänäänkin meinasi tulla poru kaupan kassalla, kun jono kasvoi ja mun kassapillin soittoa ei kukaan kuullu.... Eli siis olen kaupassa töissä ja oli kassavuoro tänään! Oli se ny ollu näky kun kassa-akka ois yht´äkkiä alkanu itkemään:)
Kotona tulee kiukuteltua ihan syyttä, ja sit pyydellään anteeks... On ollu tilanteita että olen nauranut ja sit sekunnissa on mieli muuttunu toiseen suuntaan... Olenkin kotona saanu lempinimen "mörökölli".... Koska tää helpottaa???? On tosi inhottavaa, ei tunne enää itseään ollenkaan, ja on vasta rv 14 (13 4) meneillään!
Ihan tuli mieleen omat kassa-ajat. Lukion jälkeen olin ruokakaupassa töissä ja kyllä muutamaan otteeseen itkin kassalla kaikkien nähden.
Todella noloa mutta ei sille mitään voi kun se alkaa. Ja aina johtui jostain asiakkaasta joka huusi jostain joka ei todellakaan johtunut musta edes... Traumaattista.
..miten asiakkaat siihen reagoi? Erityisesti se joka oli huutanut? Leppyikö asiakas vai saitko lisää pilkkaa ja huutoa? :)
No, vähän vaivautuivat mutta ei se viha tainnut kadota heti ainakaan... Yhtään anteeksipyyntöä huonosta käytöksestä en kuullut. Mutta ei nyt lisää pilkkaakaan, enemmän jotain "Onko kauppias paikalla, haluan puhua sen idiootin kanssa!".
Ja kerran hirveissä jonoissa muutaman seuraavan asiakkaan palvelin kyyneleet valuen (tauottaja oli tulossa ja mä niin paniikissa etten osannut lähteä pois ennen kuin se tuli) ja NE vasta vaivautuneita olivat :)
nyt illalla, suorastaan raivostutti kun hyvää hyvyyttäni myin erään tavaran eräälle sukulaiselle. arvioitutin ko. asian etukäteen, huolsin kuntoon ja kaupat sovittiin koska _hän nimenomaan tahtoi_. no, niitä rahoja olen nyt sitten odotellut kuukauden, mutta fiksuna ihmisenä en ole vielä perään kysellyt kun tiedän ettei ole mikään kroisos.
niin tänään tuli soitto että kun hänen mikäliekumminkaimanserkunhyvänpäiväntuttu oli sitä mieltä että ihan paska ei kannata maksaa ku puolet siitä mitä sovittiin että eikös sovita uusi hinta? suorastaan v**uttaa! jos on perse auki niin voisko sen ihan vaan sanoa ja maksaa vaikka kymmenessä osassa (tätäkin ehdotin jo kun tavaran haki) eikä kehitellä mitään kökkötarinoita....
kyllä sai taas hormonihirviö purra kieltä niin että veri maistui suussa että sain asiallisesti lopetettua puhelun ilman järjetöntä raivonpurkausta.... isäntä tosin sai sitten raukka sen purkauksen niskaansa, taitaa vieläkin olla vähän varuillaan vaikka jo olenkin pitkään ollut rauhallinen ja pyytänyt mieheltä anteeksi =))
sinä!
tiesitkö että sillä kuorma-autoilijallá saattoi olla vaikka synnytys sairaalaan menevää tavaraa kiirreellistä tavaraa kyydissä tai jotakin ruokaa mikä menee sinne sairaalaan.ja kuorma- auton edessä mä en ainakaan uskaltaisi yhtään hidastella sillä kun on tuota massaa sen verran paljon että siinä ei sinusta ja vauvasta jää mitään jäljelle kun se tulee takalistosta sisälle. muista seuraavan kerran se kun sun takana on kuormuri.satun itse olemaan kuorma- auton kuljettaja ammatiltani ja jees olen 12 5 raskaana tai niin ultra täti sanoi.
..se olet varsin fiksu autoilija, oikein ammattikuntasi ylpeys. Itse olen ajanut kuorma-autoja myös, puolustusvoimien ajokortinkin ajoin sellaisella joten se siitä ja sen kestävyydestä. Sen verran fiksumpi kuski kuitenkin olen että hidastan ja pysähdyn teollisuusalueella liikennevaloristeykseen tullessa kun valot palaa punaisena, ja toivoisin että myös perässä tulevat isot ja pienet autot niin tekisivät...
ja työksesi kanssa olet ajanut kuormuria?
melkoisen pitkällä työ kokemuksella (8v)18tonnin kuormurilla sanoisin että sulla ei oo ollut autossasi minkään valtakunnan hätää vaikka sun takana olikin kuorma-auto.siinä on ollut ilma jarrut ja se on näyttänyt siltä ettei se ollenkaan pysähdy?
Älä jaksa nyt leuhkia tuolla kuorma-autoilijuudellasi ja tietämykselläsi, en mä oo yhtään kateellinen. Ei nyt oo kyse siitä millaiset jarrut siinä autossa oli kun se ei kuitenkaan jarruttanut vaan väisti autoni perää sivulle.
..ei, en ole työkseni ajanut kuormuria, en kai niin väittänyt? Sanoin vain että kortin olen ajanut.
Ihmiset jotka tunkee metroon sisään ennen kuin ulostulevat on päässy ulos!
Mies joka on tänä vuonna hävittäny noin 7 sateenvarjoa, joukossa myös kalliimpia! Aaargh.
Mitään viisastelua ja mussutusta ei jaksaisi. Ja joo, väsymys on mullakin tekijä joka aiheuttaa hermojen menetystä ja itkuisuutta.