Niin, tuli hillitön tarve kysyä teiltä iki-ihanat kanssasisaret teidän mielialamyrskyistä, itkut, mökötykset, "raivokohtaukset"...
Mua ainakin rupes eilen ihan pirusti itkettään kun rakas kihlattuni piti viiden kuukauden ikäistä kummipoikaansa sylissä ja kutitteli ja pärisi hänelle. Se oli vaan niiiiin hellyyttävän näköistä, että itkuhan siinä pääsi... :) Ja samaten kun äskön kuuntelin cd:ltä Yön Lannistumaton biisiä, olin kuin haljennut vesiputki... Välillä riittää, että jossain televisio-ohjelmassa on hautajaiset, välillä taas herkistyn aivan totaalisesti, kun luen tämän palstan käyttäjien synnytyskokemuksia...
Välillä öisin sitten taas vastaavasti otan avokkini kuorsauksesta kauheasti nokkiini. Eräskin tapaus oli semmoinen kun hän veti oikein kunnolla hirsiä ja kuorsaus oli sen mukaista, suutuin aivan tosissani ja otin tyynyni ja peittoni ja menin sohvalle nukkumaan. Aamulla tietysti heräsin hänen herätyskelloonsa ja kiukku kuohahti taas. En jäänyt tuppisuuksi vaan päästin kaikki höyryt pihalle ja uninen miesparka oli aivan surkeana ja ihmeissään kun minä huudan hänelle kuuden aikaan aamulla. Hän siis lähti töihin mitenkään riidanhaluisuuteeni vastaamatta ja sekös otti myös päähän. Koko päivän mietin, että kerään kamppeeni ja lähden muutamaksi yöksi vanhemmilleni. Mutta sitten iltapäivällä kun hän tuli kotiin, hän oli käynyt kukkakaupan kautta ja ostanut ISON kimpun punaisia ruusuja ja kortin, johon oli kirjoittanut Rakastan sinua! :) (hän siis laittoi siihen korttiin tuon hymiön). Kuinka tässä tilanteessa voisi olla vihainen? Itkuhan siinäkin pääsi ja yhtäkkiä hän olikin taas maailman ihanin kumppani...
Ihanaa tämä odotusaika! :D
Mua ainakin rupes eilen ihan pirusti itkettään kun rakas kihlattuni piti viiden kuukauden ikäistä kummipoikaansa sylissä ja kutitteli ja pärisi hänelle. Se oli vaan niiiiin hellyyttävän näköistä, että itkuhan siinä pääsi... :) Ja samaten kun äskön kuuntelin cd:ltä Yön Lannistumaton biisiä, olin kuin haljennut vesiputki... Välillä riittää, että jossain televisio-ohjelmassa on hautajaiset, välillä taas herkistyn aivan totaalisesti, kun luen tämän palstan käyttäjien synnytyskokemuksia...
Välillä öisin sitten taas vastaavasti otan avokkini kuorsauksesta kauheasti nokkiini. Eräskin tapaus oli semmoinen kun hän veti oikein kunnolla hirsiä ja kuorsaus oli sen mukaista, suutuin aivan tosissani ja otin tyynyni ja peittoni ja menin sohvalle nukkumaan. Aamulla tietysti heräsin hänen herätyskelloonsa ja kiukku kuohahti taas. En jäänyt tuppisuuksi vaan päästin kaikki höyryt pihalle ja uninen miesparka oli aivan surkeana ja ihmeissään kun minä huudan hänelle kuuden aikaan aamulla. Hän siis lähti töihin mitenkään riidanhaluisuuteeni vastaamatta ja sekös otti myös päähän. Koko päivän mietin, että kerään kamppeeni ja lähden muutamaksi yöksi vanhemmilleni. Mutta sitten iltapäivällä kun hän tuli kotiin, hän oli käynyt kukkakaupan kautta ja ostanut ISON kimpun punaisia ruusuja ja kortin, johon oli kirjoittanut Rakastan sinua! :) (hän siis laittoi siihen korttiin tuon hymiön). Kuinka tässä tilanteessa voisi olla vihainen? Itkuhan siinäkin pääsi ja yhtäkkiä hän olikin taas maailman ihanin kumppani...
Ihanaa tämä odotusaika! :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaahas, Bumble-B oli näköjään samoilla linjoilla melkeinpä samaan aikaan! :) Tämä oli puhdasta sattumaa! ;)
Semmosta se on ku raskaana ollessa kaikki ärsyttää niin kovaa ja näköjään en sit oo ainoa. :D Mä oon kyllä ollu muutaman päivän niin raivona ja kyllästynyt koko maailmaan enkä keksi mitään hyvää selitystä paitsi että väsyttää..