Hei.
Pakko purkaa sydäntä tänne kun mies luuhaa jossain ja soittaa en voi minnekään kun puheaikakin meni ja loppui...
Menetin rakkaan Kissa-kissani eilen. Olihan neidillä ikää jo hieman yli 10v., mutta silti lähtö tuli aivan liian äkkiä, lähes varoittamatta.
Pari viikkoa se nirsoili ruoan kanssa, tai niin minä tyhmänä luulin,söivähän mutta ei kaikkea mitä laitoin, ja sitten lauantaina se ei syönyt ollenkaan. Ostin sille kissanmallasta kun ajattelin että on menettänyt ruokahalunsa jostain syystä, tai että joku karvapallo kiusaa.
Tiistaina annoin sille edelleen sitä mallasta ja ruokamössöä ruiskulla, kun ei vapaaehtoisesti suostunut syömään. Vettä se joi viimeiseen asti, ei liikaa mutta normaalisti. Ei valittanut eikä vaikeroinut, kehräsi kun otin syliin, antoi tunnustella vatsaa yms., en todellakaan osannut ajatella että kun keskiviikkona vein sen lääkäriin niin sillä todettiin munuaisten surkastuneen lähes olemattomiin.
Autettiin sitten rakas Kissa nukkumaan.
Pakko purkaa sydäntä tänne kun mies luuhaa jossain ja soittaa en voi minnekään kun puheaikakin meni ja loppui...
Menetin rakkaan Kissa-kissani eilen. Olihan neidillä ikää jo hieman yli 10v., mutta silti lähtö tuli aivan liian äkkiä, lähes varoittamatta.
Pari viikkoa se nirsoili ruoan kanssa, tai niin minä tyhmänä luulin,söivähän mutta ei kaikkea mitä laitoin, ja sitten lauantaina se ei syönyt ollenkaan. Ostin sille kissanmallasta kun ajattelin että on menettänyt ruokahalunsa jostain syystä, tai että joku karvapallo kiusaa.
Tiistaina annoin sille edelleen sitä mallasta ja ruokamössöä ruiskulla, kun ei vapaaehtoisesti suostunut syömään. Vettä se joi viimeiseen asti, ei liikaa mutta normaalisti. Ei valittanut eikä vaikeroinut, kehräsi kun otin syliin, antoi tunnustella vatsaa yms., en todellakaan osannut ajatella että kun keskiviikkona vein sen lääkäriin niin sillä todettiin munuaisten surkastuneen lähes olemattomiin.
Autettiin sitten rakas Kissa nukkumaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia sinulle ystäväsi menetyksestä, muistele niitä ihania aikoja mitä saitte viettää yhdessä sillä suru ei mene ohi kovin äkkiä.
Kolme vuotta sitten jouduin lopettamaan yhden kisun ja vieläkin kaipaan sitä pikkumammaa vaikka pennut ovatkin minulla seurana. Kisun viimeiselle lepopaikalle vien aina kynttilän ja kesällä istutan sinne orvokkeja ystävälle.
Lemmikin menetys on suuri suru, mutta sairauden kohdatessa onneksi käytäntö on inhimillisempää, kuin meidän ihmisten kohdalla. Lemmikin voi armahtaa kärsimyksistä, mutta ihmistä ei vaikka tiedetään ettei toivoa ole.
Voimaa sinulle lämpimin ajatuksin kisuystävä
Näin kävi myös meidän tyttökissalle 9v.sitten. meidänkin kissa oli juuri täyttänyt 10v. munuaisvika todettiin kun vein lääkäriin syömättömyyden vuoksi. ikävä on edelleen "mimmiä"...,vaikka sanotaan että:aika parantaa haavat, no kukaan ei voi kumminkaan ennustaa kauanko siihen menee.unohtaa ei voi kumminkaan koskaan.koita kestää...ajattele hyviä hetkiä ja sitä että ei enää kipua eikä tuskaa rakkaallasi.
lemmikin menettämine on aina raskasta.. :(
tässä sinulle
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html
Surku ei meinaa millään hellittää, nyt tosin kun on suurinpiirtein saanut järkeistettyä itselleen että yksi tosiaan "puuttuu laumasta" niin ikävä puskee esiin joka nurkan takaa.
Todellinen lohtu on tieto siitä että Kissa ei tuntenut kipua missään vaiheessa.
Kyllä se elämä voittaa, ikävä vaan jää
Voi sinua!! Tuo on todella surullista, tiedän kokemuksesta. Kissoja ollut koko ikä ja aina kun on joku kuollut niin sitä on kaksi viikkoa putkeen itketty.
Hyvä kun autoitte rakkaan kisunne ikuiseen lepoon, nyt se ei kärsi.
Voimia ja jaksamista sinulle!