Olen sitä mieltä että ne joilla on parhaat sotakertomukset suomen sodista niin ne henkilöt olivat kauempina linjoista . Oma isän isäni ei juuri sodasta jutellut vaikka kuulinkin muualta hänen olleen juuri siellä missä miestä meni viereltä. Nämä jotka kertovat kaukopartioreissuistaan taisivat loppujenlopuksi olla suurimpia pelkureita ja jaksavat jauhaa sodasta koska eivät sen kauheuksia koskaan tosiasiassa kokeneet .
Sotavetaraani juttusi ei kiinnosta !
Kyllästynyt
7413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
.. tuossa hänen mitalinsa roikkuvat lasin alla seinällä. Hän oli ns. kaukopartiomies ja teki pahojaan rintamien takana aivan mielettömästi, mielestäni.
Takaisin tullessa koko porukka käveli omiin miinoihin ja 3 heistä kuoli heti mutta edessä olevan ruumis suojeli isääni pahemmilta vaurioilta, mitä nyt vasen silmä meni ja sirpaleet koteloituivat aivoihi, käsiin ja sydämmen seutuville?
Mannerheim oli antanut jo kolme mitalia urhoollisuudesta ja nyt tulikin urhoollisuudesta 4.s mitali ja II.n luokan vapauden mitali risteineen!
Ei kertonut koskaan kuinka siinä kävikään mutta karjalan venakon sai poikansa kanssa tuotua Äänislinnasta suomeen. Taisteli myöhemmin yhdellä silmällä lapin sodassakin vielä.
Miinoitettu itäraja on kuin köyhän miehen atomipommi. Miten ihmeessä selviämmekään ilman niitä?
Käyppä sota arkistossa lukemassa isästäsi juttuja! Itse kävin ja luin sotapäiväkirjasta että "osoittanut useasti poikkeuksellista rohkeutta" että sen pituinen se osaksi!
II.n luokan vapauden mitali risteineen!
Siis uteliaisuuttani kysyn? Tarkoitatko 2:n luokan Vapaudenristiä vai mitalia?
Haavoittumisestahan tuli automaattisesti
Vm 1 tai 2 upseereille aina Vapaudenristi!
Kyllä ymmärrän mitalit mutta edelleen ne jotka sodasta eniten puhuivat/puhuvat siellä vähiten tekivät ! !
Luonnollisesti ne jotka kotilaukauksen ampuivat, joutuivat tilille teostaan! Toisaalta sellainen, joka kykenee ampumaan itseään pelkää niin paljon, että sellaisen paikka on selustan tehtävissä! Yhden pakokauhu voi tarttua pian muihin jne. Loppujen lopuksi ei se miehen vika ole, jos hermot ei pidä! Tiedän tapauksen missä JR25:sta teloitettiin mies ennen Marskin käskyä, kun oli kranaattikauhussa juossut taakse! Tolppaan vetelä mies kiinni ja kaverit katsoivat vierestä! Oli vaarini naapuri vielä ollut! No sota on sotaa!
Mielestäni valtio menettää oikeutuksen olemassaoloonsa ja oikeuteen sotia olemassaolonsa puolesta kun aletaan teloittamaan omia kansalaisia.
Viime sodissa teloitettiin monia sotilaskarkuruudesta oikeudenkäynnein ja poikkeuslain turvin. Monia taas teloitettiin kun muisteltiin vuoden 1918 juttuja ja ilman oikeudenkäyntiä. Myös monia sairaalahoidon tarpeessa olevia joilla pää ei kestänyt teloitettiin. Pahin on varmaan tapaus jossa Lindgren teloitti Hytin koska tämä piti huolta varusteistaan.
Uskoisin että nykyaikana teloituksia ei enää tehtäisi eikä kuolemantuomiota otettaisi käyttöön vaikka sota jostain syystä syttyisikin.
Ennen oli erilaiset ajat ja käsitykset mutta pahinta on se että näitä asioita ei ole tänäkään päivänä myönnetty. Monet veteraanit ja sodassa teloitettujen omaiset ovat tästä katkeria tänäkin päivänä.
Voipahan tossa Hytin tapauksessa olla kyseessä, myös esimiehen sekoaminen? Ei terve mies varmaan olisi ampunut?
Vaikea sanoa ja todeta, kun ei ole ollut paikalla!
Sota-aikana tulisi meillekkin voimaan sotalait, joissa on mahdollista tuomita kuolemaan. Onhan päivänselvä asia, koska esim. vartiopaikan jättäminen, saattaa kuolemanvaaraan toverisi, niin kyllä seuraukset on oltava silloin sen mukaiset! Tietysti ns. tärähtäneet on eri asia ja heidän paikka onkin kuperkeikkatalossa!
Varmasti pitää pitkälle paikkansa. Esim. Simo Häyhällä varmaan olisi ollut yhtä jos toista kerrottavaa, mutta hän ei puhunut niistä ollenkaan. Ja meriittejä oli yhden miehen tarpeiksi ja kavereitakin kaatui ihan tarpeeksi.
Eikös hänen asemapaikkansa korkea-arvoisin henkilö talvisodan päättymishetkellä ollut korpraali. Kaikki upseerit ja aliupseerit olivat joko kaatuneet tai haavoittuneet pahoin, puhumattakaan sotamiehistä.