Kilju

Käsittääkseni kaikessa käymisessä syntyy hieman metanolia. Ainoa tilanne, jossa se voi olla vaaraksi, on aivan ensimmäiset liraukset tislauspannusta. Niistäkään ei ole haittaa, mikäli antaa niiden sekoittua loppujenkin lirausten kanssa.

Metanolia syntyy aina etanolikäymisen sivutuotteena kuten myös vaaratonta glyserolia, ja käytännössä ei-haitallista 1-pentanolia ja koko joukko muita alkoholeja. Varsinkin raakojen marjojen ja hedelmien sisältämä pektiini aiheuttaa metanolikäymistä. Pektiiniä saa pois pektolaasientsyymillä (viinitarvike). Yleensä määrät ovat hyvin pieniä, mutta joskus kiljustakin on näkö mennyt. Pikahiivat voivat joissain olosuhteissa lisätä metanolikäymistä. Tislauksessa metanoli rikastuu ensimmäisiin tippoihin alhaisemman kiehumispisteensä ja suuremman höyrynpaineensa vuoksi.

Puhtaita raaka-aineita kun käyttää, niin riski on olematon.

... kirjoitti:

Metanolia syntyy aina etanolikäymisen sivutuotteena kuten myös vaaratonta glyserolia, ja käytännössä ei-haitallista 1-pentanolia ja koko joukko muita alkoholeja. Varsinkin raakojen marjojen ja hedelmien sisältämä pektiini aiheuttaa metanolikäymistä. Pektiiniä saa pois pektolaasientsyymillä (viinitarvike). Yleensä määrät ovat hyvin pieniä, mutta joskus kiljustakin on näkö mennyt. Pikahiivat voivat joissain olosuhteissa lisätä metanolikäymistä. Tislauksessa metanoli rikastuu ensimmäisiin tippoihin alhaisemman kiehumispisteensä ja suuremman höyrynpaineensa vuoksi.

Puhtaita raaka-aineita kun käyttää, niin riski on olematon.

Lue lisää

Metanolia ei voi todeta maistamalla, sillä se on "mauttomampaa" kuin etanoli. Yleensä pitoisuus määritetään kaasukromatografilla, jota tuskin kiljuntekijän kotoa löytyy. Muita menetelmiä voisi olla potentiometrinen titraus jollain voimakkaalla hapettimella. Toisin sanoen metanolia ja metanolipitoisuutta ei voi kotioloissa kiljusta todeta.