Jos olen tehnyt väärin ja kadun sitä. Haluan syntini anteeksi. Istun sängylleni, ristin käteni ja rukoilen itseään Jumalaa. Kerron hänelle, mikä mieltäni painaa ja anon anteeksiantoa.
Onko tapahtunut syntien anteeksiantaminen?
Onko tapahtunut syntien anteeksiantaminen?
Vastaukset 48
Vanhimmat
bischoffiko olet? Saksaksi piispa siis? Eikö piispa tiedä vastausta:)
En tiennyt olevani piispa :)
Mutta vastaisitteko kysymykseeni?
Hassua:)
..mutta ei sinulle kukaan ole saarnaamassa niitä anteeksi siellä yksinäisyydessä. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalansanan kautta.
Enkö voi puhua Jumalalle suoraan.
Kerran Jumala alkoi puhumaan Israelin kansalle Siinailta. Koko Siinai vapisi ja kansa oli suuren pelon vallassa ja he pyysivät, että Jumala puhuisi edelleen Mooseksen välityksellä.
Mutta Jumala vastaa sinulle muuta kautta.
Jos voisimme pyytää syntimme anteeksi suoraan Jumalalta, niin silloinhan Jeesus olisi kuollut turhaan.Tarvitaan aina välimies, uskovainen ihminen joka saarnaa synnit anteeksi.Ihminen, jolla on Pyhä Henki. Jeesus on jättänyt saarnaviran uskovaisille maan päällä.Kristus vaikuttaa uskovaisissa ihmisissä siis edelleen.
henkilö, joka ei ole vanhoillislestadiolainen?
Jos Jeesusta ei olisi tarvittu eli Jumala olisi voinut antaa ihmisille synnit anteeksi ilman Jeesusta niin miksipä Jeesuksen olisi pitänyt ristillä kuolla? Olihan enne Jeesustakin uskovaisia ihmisiä olemassa ja taivaaseen pääsivät koska uskoivat oikein.
..tulevaan lunastukseen, kuten mekin jo tapahtuneeseen. Uhrasivat polttouhreja ja rukoilivat. Mutta koskaan ei ilman verenvuodatusta ollut yhtään anteeksiantamusta vanhanliitonkaan aikana. Aina tarvittiin veriuhri syntien sovitukseksi.
kuitenkin se ympärileikkaus, mikä poistui uuden liiton tullessa voimaan. Mutta kuitenkin ilman välikättä eivät syntejä anteeksi saaneet.
Tulipa mieleen miten fariseukset epäilivät Jeesusta, että mukako ihminen voisi syntejä anteeksi antaa.
olen itse saanut uskoa syntini anteeksi juuri vanhoillilestadiolaisten ihmisten kautta ja saanut todellisen Jumalan rauhan sydämeeni.
"Menkäät ahtaasta portista sisälle.."
Me olemme pieni ja halveksittu lauma.
Voi olla niinkin, että ihmisellä saattaa olla korkea kynnys ajatella kuuluvansa meidän joukkoomme. Pelkää tulevansa halveksituksi maailman silmissä. Minuakin on pilkattu uskoni tähden, mutta ei meitä pilkata niinkään ihmisinä,vaan Kristusta pilkataan meissä.
Mitä on pieni ajallinen vaiva iankaikkisuuden rinnalla?
Ja mitä se auttaa ihmistä vaikka hän voittaisi koko maailman omakseen, mutta saisi vahingon sielulleen?
...niin kuin haluat. Noita "pieniä, halveksittuja laumoja" on paljon. Minä vain sanon: sana "synti", sana "usko" on ymmärretty väärin. En ala selittää niiden alkuperäistä merkitystä. Ehkä ne sinullekin tulee selväksi joskus, vaikkapa seuraavassa elämässäsi.
miksi sitten et voi selittää niiden alkuperäistä merkitystä? Pitäähän minun saada perustelut.
...mieluummin. Minä olen sitä kautta saanut paljon. "Hyvä ja paha" -niminen kirja kertoo niistä, ainakin synnistä. Thorwald Dethlefsen on sen kirjoittanut. Tosiaan, se ei muutamalla sanalla varmaan avaudu. Saat kirjan kirjastosta, ainakin kotipaikkakunnallani sain. Jos googletat sanalla "pistis", voit saada tietoa uskon alkuperäisestä merkityksestä.
..tulee sellainen kuin "Paavalin kirjeiden salainen viisaus", niin katsopa sieltä.
"Jos voisimme pyytää syntimme anteeksi suoraan Jumalalta, niin silloinhan Jeesus olisi kuollut turhaan."
Isä meidän -rukouksessa sanotaan seuraavasti: "...ja anna meille meidän syntimme anteeksi..."
En huomaa tuossa mitään mainintaa siitä, että pyyntö osoitettaisiin vanhoillislestadiolaisille. Vai pitäisikö kyseisen rukouksen nimi muuttaa Vanhoillislestadiolainen meidän -rukoukseksi, jotta kaikki varmasti muistaisivat, etteivät vahingossa osoittaisi rukoustaan Jumalalle?
Ennen Jeesuksen syntymää uskottiin tulevan Messiaksen sovitustyöhön, joka on sovittava kaikkien synnit. ( henkilökohtaisesti juuri minun syntini ) Olihan annettu lupaus sovituksesta. Se oli siis uskoa tulevaan syntien sovittajaan.
teosofisia tekstejä. Filosofian kautta voidaan asiat nähdä toisin kyllä.
..niin kuin parhaaksi näkee. Minä en usko kuin pikkulapsi Joulupukkiin, enää.
Lue ylempää Karppasen viestiketjun kohdalta viestini mitä olen kirjoittanut tuosta kyseisestä raamatunkohdasta, niin kuin Martti Luther on sen selittänyt.
että jokainen tekee ja uskoo miten haluaa. Siis ketäänhän ei voi pakottaa uskomaan yhtä kirjoitusta eikä totuutta. Filosofiset mietinnöt ovat erittäin mielnkiintoisia. Tuomas Akvinolainenkin yhdisti mm.Aristoteleen opit kristinuskoon. Eli oli sklastikko. Asioita voi pohtia lukuisilta eri näkökulmilta, aivan miten haluaa. Mutta se on kuitenkin hyvä muistaa, että mikä on totuus- sepä se onkin jo sitten toinen kysymys ja siitä varmasti maailmassa ollaan hyvinkin eri mieltä.
Pääasia lienee, että on rauha sydämessä. Siihen on jokaisen hyvä pyrkiä että ei ole paha olla ja koko aika etsimässä vastauksia:) Kun löytää itselleen sopivat selitykset, niin se on jo paljon.
en Lutheriin.
Luther sanoi seuraavaa:
"Mutta rukoiltava meidän on sen tähden, että tuntisimme tuon anteeksiantamuksen ja ottaisimme sen vastaan."
Tässä Luther menee pahasti metsään. Jos meidän pitää rukoilla vain tunteaksemme anteeksiantamuksen ja ottaaksemme sen vastaan, rukoilisimme "Anna meidän tuntea anteeksiantamus ja ottaa se vastaan" emmekä "...ja anna meille meidän syntimme anteeksi".
Luther oli vain inhimillinen ihminen, joka teki paljon erehdyksiä, joten hänen sanojaan ei missään nimessä pidä kyseenalaistamatta pitää oikeellisina.
En esimerkiksi lainkaan allekirjoita seuraavaa Lutherin näkemystä:
"Juutalaisille on kostettava niin että kadut lainehtivat verestä."
- Martti Luther: Juutalaisista ja heidän valheistaan
kenellekään tuputtaa.
liittyi aiheeseen???
tosiaankaan liittynyt aiheeseen.
Rukoilen Isä meidän -rukousta, niin kuin herramme Jeesus Kristus on meille opettanut. Ainoa, jota en kyseenalaista, on Jeesus. Luther ja muut maallikot, kuten veeällät, eivät ole kykeneviä kumoamaan Jeesuksen sanoja, vaikka mielellään asioita vääntelevätkin.
...mitään huulten liikuttelemista. Se on omassa mielessä kaipuuta korkeammalle, kirkkauteen. Rukous kreikaksi käännettynä on sukua "antamiselle" eikä pyytämiselle. Se "Isämme Taivaassa" on meidän sisässämme oleva korkeampi minä. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi.." sekin on meissä sisäisesti eikä tuolla pilven päällä oleva ihmisen kaltainen hahmo. Aito, vapaaehtoinen katuminen on aina hyvästä. Muuten elämä lakineen korjaa(tasoittaa) asiat pakolla.
Kun tunnustamme syntimme Jumalalle ja rukoilemme Häneltä anteeksiantoa, hän on luvannut kuulla meitä.
Mutta kuten jo edellä on käynyt selväksi, koko Jeesuksen kärsimys ja sovintokuolema olisi ollut turha, jos Jumala suoraan rukouksessa antaisi synnit anteeksi.
Olen kuullut monelta ihmiseltä sisällöllisesti samanlaisen kertomuksen, jossa he ovat saaneet Jumalalta etsikkoajan ja tulleet synnintuntoon. He ovat sitten saattaneet käydä monissa erialisissa henhellisyyksissä hakemasta apua vaivaan. Heidän kanssaan on rukoiltu syntienanteeksiantamusta, kahden kesken ja tuhansien voimalla, heille on julistettu syntien anteeksiantoa, mutta silti synnin hätä on vaivannut. Ja vasta kun he ovat saaneet parannuksen armon, tavanneet uskov. ihmisen joka on henkilökohtaisesti julistanut synnit anteeksi, he ovat saaneet sielulleen rauhan.
En usko näitä kertomuksia keksityiksi, ne kerrotaan sellaisella vakavuudella, yleensä kahden kesken tai hyvin pienellä joukolla, ja sellaisen kiitollisuuden vallitessa, että ainakin minä luotan näiden kertojien kertomaan.
Huomaa ystävä, että näiden ihmisten kiertely rauhaa etsimässä on saattanut kestää vuosia. Kun siis rukoilet Jumalaa, lisää loppuun, "Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi". Usko on lahja, sitä ei voi väkisin ottaa. Jumalan kouluun ihmisen tulee taipua. Jos sinulla on synnin hätä, tule ystävä seuroihin ja kuuntele mitä Jumala henkensä kautta siellä saarnauttaa, Jumala saattaa vastata rukouksiisi juuri silloin.
Tällä palstalla tai muutenkaan internetin välityksellä ei syntejä voi saarnata anteeksi, usko kun liikkuu sydämestä sydämeen, kahden ihmisen läsnäollessa.
anteeksi 2000 vuotta sitten. Kysymys on uskotko sinä sen.
Täsmälleen. "Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden" on synnit jo anteeksi annettu.
Se on sanottu Raamatussa useassa kohdassa. Ihmistä ei siihen enää tarvita välimieheksi.
Raamattu ei tunne kuin yhden ainoan välimiehen syntisen ihmisen ja Jumalan välillä, kaikkein Suurimman Välimiehen:
1. Tim. 2:5
” Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”
Jeesus tuli siis täyttämään Jumalan tahdon, että jokainen voi Hänen kautta turvata Jumalaan ja pelastua yksin uskolla, ilman pappia, uskovaista, tai ketään muutakaan toista ihmistä siinä välissä. Sillä Jumala haluaa että kaikki pelastuisivat.
"Silä niin on Jumala maailmaa rakastanut, etät hän antoi ainoa Poikansa, ettei yksikään, JOKA HÄNEEN USKOO, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)
Tämä USKO yksin on ainoa ehto, minkä Raamattu asettaa pelastumiselle. Sen vuoksi katolilaisten ja vanhoillislestadiolaisten autuuden ehtona vaatimat ”välimiehen välimiehet” eli rippi-isät ovat vastoin Raamatun itsensä opetusta.
”Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." (Joh. 7:38)
Roomalaiskirje 10:10-11
"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: 'Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.'"
Raamatun mukaan tuo Pyhä Henki anotaan ja saadaan suoraan Jumalalta:
Luukas 11:13
”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Se vl-opetus, että ihminen voi julistaa toiselle ihmiselle tämän sitä pyytäessä synninpäästön Jeesuksen työn tähden, on aivan oikea. Vääräksi sen tekee ainoastaan se, että tämä ihmisen käyttäminen välimiehenä tehdään autuuden ja armon saamisen ehdoksi. Se on vastoin Raamattua.
Raamatussa on aina välimies kun julistetaan evankeliumia ja syntien anteeksiantamista ja anteeksisaamista.
Ei saisi lukea Raamattua "kuin piru raamattua"!
On aivan luonnolista, että Raamatun aikana Jumalan sanaa ja evankelimin asiaa välitettiin eteenpäin suullisesti. Kuten varmaan ymmärrät, siihen aikaan, 2000 vuotta sitten, ei ollut
- kirjoitustaitoa kuin harvoilla kuninkaiden kirjureilla
- kirjapainoja: ei ollut Raamattuja
- kirjojen levittäjiä: ei ollut kirjakauppoja eikä myyjäisiä
- lehdistöä: ei hengellisiä lehtiä
- puhelinta: ei voinut pitää yhteyttä toisiin muutoin kuin menemällä heidän luokseen
- radiota: ei olut radiohartauksia
- televisiota: ei ollut tv-kirkonmenoja
- tietokoneita eikä Internetiä: ei ollut netti-Raamattua eikä kaikkea sitä muuta hengellistä aineistoa johon voi netissä tutustua
Siihen aikaan saattioi tiedon saada Jeesuksen ristinkuollemasta syntiemme sovittajana vain toiselta ihmiseltä kasvokkain.
Siitä on kulunut kaksi tuhatta vuotta aikaa. Maailma on muuttunut siitä ja muuttuu koko ajan.
Mutta Jumalan sana on yhä sama, ja Jumalan lupaus on ja pysyy:
synnit on anteeksi annettu Golgatalla. Kristus ei kärsinyt turhaan.
Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden on evankeliumi tarjolla kaikkialle maailmaan Jumalalta, meidän isältämme.
suullisesti saarnattu syntien anteeksisaaminen olisi yhtäkkiä hävinnyt aikojen saatossa?
Emme kai voi ryhtyä Raamattua vääntelemään oman mielemme mukaan.
sekoitat nyt kaksi asiaa.
VT.n osalta asia on näin, kirjakääröt säilytettiin pääasiassa synagoogissa ja niitä ei juuri ollut tavall. kansalla.
Jeesuksen ristinkuolemasta taas tieto levisi sekä suullisesti, että myöhemmin kirjein, joita luettiin ääneen seurakunnan kokouksessa. Näitä kirjeitä myös kopioitiin (käsin). Kirjoitustaito varsinkin kreikkalaisella kielialueella oli yleisempää kuin seemiläisten kielten alueilla.
Koska tieto ja kertomukset Jeesuksen elämästä ja kärsimisestä liikkui aluksi vain sanallisena viestinä, olikin tärkeää saada se "kirjoihin ja kansiin", jotta sanoma ei muutu matkalla.
Siksi nämä kirjeet olivat niin tärkeitä.
Kyllä exMary on täysin oikeilla jäljillä siinä mitä kirjoittaa.
Ei ns. Paavalin kirjeiden vastaanottajista kukaan osannut kreikkaa.
Esim. Paavalin kirjeet italialaisille (esim. Roomaan) olivat sellaisia, että uskovaiset eivät osanneet
lukea kyseisiä kirjeitä, koska he puhuivat eri kieltä kuin kreikkaa.
Seurakunnassa oli kirjanoppinut, joka käänsi Paavalin kirjeen aina kullekin kielelle.
Uskovaiset itse eivät lukeneet näitä Paavalin kirjeitä.
uskovaiset eivät myöskään lukeneet VT.tä, joka oli hebreaksi, sillä he eivät olleet hebreankielisiä.
Eivät he hebreaa ymmärtäneet.
Euroopassakaan ei uskovaiset koskaan lukeneet Raamattua, sillä euroopan maissa ei ollut
omille eurooppalaisille kielille käännettyjä Raamattuja. Eikä ihmisllä ollut kyllä lukutaitoakaan.
Vain kirjanoppineet, akateemiset papit, lukivat raamattua, joka oli latinaksi kirjoitettu.
esimerkiksi Suomessa (yksi esimerkki Euroopan maista) ihmisillä ei ollut lukutaitoa.
Luterilaisuus toi idean siitä, että ihmisille olisi kussakin massa opetetaava lukutaito ja kusaakin
massa tulisi kääntää Raamattu omalle kielelle, koska koko kristikunnan historian aikana ei uskovaiset
olleet koskaan voineet lukea Jumalan Sanaa.
Suomen luterilaista lukutaitopakko opetusta kuvataan esimerkiksi Aleksis Kiven kirjassa
Seitsemän veljestä, jossa kuvataan sitä, miten lukkari tai pappi väkivaloin pyrkivät opettamaan
"sivistymättömille moukille" lukutaitoa. Luterilaisuus toi aika järkyttävän kinkerikäytännön.
Ne, jotka eivät oppineet lukutaitoa, joutuivat kirkon eteen sidotuksi jalkapuuhun.
No, vaikka aika moni siinä väkivaltaisessa pakkoopettamisessa oppikin lukemaan, niin ei heillä
ollut kuitenkaan juuri mitään, mitä lukea. Ei niitä Raamattuja todellakaan ollut tavallisella
kansalla, eikä uskovaiset niin ollen edelleenkään itse lukeneet Raamattua koskaan. Vain papit ja oppineet
lukivat Raamattua - eivätkä hekään lukeneet esim. Biblia 1776 versiota, vaan he edelleen lukivat latinankielisiä Raamattuja.
Vasta 1800-luvulla Snellman uudisti meidän koululaitoksemme. Silloin alettiin rakentaa sellaista
koulusysteemiä, jossa kansalaisille alettiin opettaa kunnolla lukutaitoa. pappien harjoittama
kinkeriopettaminen ei ollut onnistunut: 99% suomalaisista olivat lukutaidottomia.
1800-luvulla ongelm suomenkielen lukemisen opettamisessa oli myös siinä, että suomenkieltä ei
oltu vielä kehitetty, ts. ei ollut suomenkielistä tekstiä juurikaan. esimerkiksi em. Kiven teos,
on teos, jossa 79% käytetyistä sanoista on uudissanoja. Ts. Aleksis Kivi otti kirjallisessa
muodossa kyseiset uudissanat ensi kerran käyttöön: niitä ei oltu koskaan aiemmin kirjoitettu.
1800-luvulla siis vasta kehitettiin kirjallista suomenkieltä.
Kansa, uskovaiset eivät edelleenkään lukeneet Raamattua itse.
Raamattuja alkoi ilmestyä Suomessa ihmisille vasta varsinaisesti 1900-luvun puolella.
Samankaltainen historia on muissakin maissa: uskovaiset eivät lukeneet itse raamattuja,
koska heillä ei ollut vielä kirjakieltä, eikä siten Raamattuja oltu käännetty heidän kielilleen,
eikä ollut lukutaitoisia juurikaan.
UT:n kuvaamissa alkuseurakunnissa ei myöskään luettu Paavalin kirjeitä, silloin kun kirjeet oli
lähetetty maihin, joissa kreikka ei ollut äidinkielenä. Seurakunnassa oli aina joku kirjanoppinut, joka
käänsi kirjeet eri äidinkielille. Kun kirjeet käännettiin kirjalliseen muotoon, esim. italiaksi Roomassa, niin
roomalaiset uskovaiset eivät niitä osanneet lukea, koska heillä ei oikeasti ollut lukutaitoa.
Lukutaito oli Roomassakin vain tiettyjen oppineiden yksityisoikeus.
Siksi Jumalan Sana saarnattiin puhumalla, koska kukaan ei olisi lukutaidottomana kyennyt lukemaan.
Lukutaitoa kullekin öidinkielelle alettiin ystemaattisesti opettaa vasta 1800-luvulla.
Sitä ennen lukutaito oli vain oppineiden ja aatelisten herkkua.
Ja, heilläkään ei ollut omilla äidinkielillään juuri mitään luettavaa, koska teksit olivat latinaa.
Kun kusaakin massa kehitettiin omaa äidinkieltä 1800-luvulla kirjakieleksi (kirjoitettavaksi kieleksi),
sen jälkeen alkoi kussakin massa koululaitoksen kehittäminen: alettiin järjestelmällisesti
opettaa ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan.
1800-1900 -taiteessa kirjapainoteknologia kehittyi ja painaminen myös halventui, jolloin
kyettiin kussakin massa myös alkaa painamaan tekstejä enemmän. Silloin alkoi mahdollistua se,
että kirjoja/lehtisiä alkoi ilmestyä myös tavallisille ihmisille luettaviksi.
Lisäksi vielä latinan todellisesta merkityksestä Suomen kirkossa suhteessa Raamattuun, ts. siitä, että
tässä maassa ei arvostettu suomenkielistä Raamattuamme: suomenkieli Raamatun lukemisessa oli toissijainen kieli vielä 1960-luvullakin.
Meillä oli kouluissa pakko opiskella latinaa, jotta kykenimme lukemaan Raamattua :)
Eikä tämä ole vitsi: tällä palstalla kirjoittaa varmaan moni muukin sellainen noin
50-vuotias, joka osaa latinaa, koska koulussa latinaa tuli opiskella ja oppia.
Suomenkielellä Raamatun lukeminen ja kirkkoisien lukeminen ei ollut kovinkaan arvostettua,
koska yleisesti ottaen kirkko piti edelleen Raamatun alkukielenä, ei kereikkaa, vaan latinaa :) Latina oli siis pyhempi kieli kuin kreikka - ev.lut. kirkon mielestä siis.
Tästä kaikesta on tosiaan noin vähän aikaa.
Tempora mutantur et nos mutamur in illis ;)
överiksi.
Kyllähän mekin aikoinaan latinaa koulussaluettiin, mutta ei niillä teksteillä ollut mitään raamatun kanssa tekemistä, aivan profaaneja tekstejä.
Katsopas vaikka sen ajan latinan kirjoja.
Eikä 60 -luvulla Vulgataa luettu!
me luimme latinaksi Verguliusta, Augustinusta, Paavalia ja Tiitusta sekä Lutheria. tentimme myös :)
ja toki paljon muutakin luimme.
painotus oli siinä, että latina on pyhäkieli :)
Tieteen kieli oli latina, kunnes tieteen yleismaailmalliseksi kieleksi tuli saksa.
II Maailmansodan jälkeen, 1940-luvun lopulta, tieteen yleismaailmalliseksi kieleksi tuli englanti.
Teologian, hengellisen opettamisen kielenä oli latina ja hetken aikaa myös saksa.
Suomessa, saksassa ja muutamissa muissa luterilaisissa maissa, painotettiin vielä
II Maailmansodan jälkeen, että teologinen kieli on saksa ja latina.
Siksi Suomessa oli tämä latinan ja saksan kielen painotus vielä niinkin myöhään kuin 1960-luvulla, kun oli kysymyksessä
teologinen tai hengellinen opetus ja oppiminen.
Muissa länsimaissa teologian ja hengellisten asioiden oppimisen kieli oli jo englanti ja kunkin
maan oma kieli, ja painotus Pyhien tekstien todellisksi alkukieleksi oli kreikka ja VT:n osalta
hebrea. Ts. länsimaissa ei enää koettukaan siten, että latinokset UT:stä ja VT:stä olisivat
Jumalan sanaa, vaan oli syntynyt painotus, että UT:n kohdalla Pyhä Kieli ei ole latina, vaan kreikka ja
VT:n kohdalla pyhä kieli olisi hebrea. Latinan valta-asema luterilaisessa kirkossa ja teologiassa
alkoi väistyä.
Suomessa tämä tosiaan tapahtui hieman hitaammin, koska kaikki tieteemme ja kirkko olivat olleet
kytköksissä saksalaiseen tieteeseen ja kirkkoon. Vasta II MS (Hitlerin hirmutyöt):n jälkeen
länsimaat halusivat irtaantua latinasta ja saksankielestä tieteenkielen ja teologisena kielenä.
Suomessa tämä irtaantuminen taphtui hieman hitaammin kuin muissa länsimaissa, koska koko yliopistomme ja myös teologiamme oli ollut täysin sidoksissa saksalaiseen tieteeseen ja teologiaan.
Siksi painotimme useissakin yhteyksissä kovastikkin vielä jopa 1960-luvulla, että jos tahtoo lukea Jumalan Sanaa
sellaisena kuin se on, niin pitäisi oppia latina ja lukea sitä latinaksi.
Näistä syistä suomessa ei ole ollut kovinkaan monta ihmistä, joka olisi osannut edes lukea
UT:n alkuperäiskierjoituksia eri vanhoilla kreikankielillä. Tälläkään hetkellä Suomessa ei
ole kovin monta ihmistä, jotka osaavat lukea UT:n alkuperäistekstejä (jotka eivät ole
paavalin eivätkä opetuslasten kirjoittamia, vaan paljon heidän jälkeensä kirjoitettuja).
tällä: "Tälläkään hetkellä Suomessa ei
ole kovin monta ihmistä, jotka osaavat lukea UT:n alkuperäistekstejä (jotka eivät ole
paavalin eivätkä opetuslasten kirjoittamia, vaan paljon heidän jälkeensä kirjoitettuja)." ?
Kaikki papit (poislukien ns. kaksoistutkinnon suorittajat), joutuvat opiskelemaan kreikkaa niin paljon, että pystyvät kääntämään Novumia suomeksi, sanatarkasti, sijamuotoja myöten.
UT:n alkuperäistekstit ovat pienen pieniä fragmentteja, jotka eivät ole kirjoitetut yhdellä vanhalla kreikankielellä.
Jokainen joutuu opiskella kreikkaa ja lukemaan niitä kreikankielisiä tekstejä, jotka ovat alkutekstejä käännettynä alkuperäiskirjoitusten kreikasta.
Tätä tarkoitin. Hyvin harva kuitenkaan kykenee lukemaan alkuperäistekstejä. Sen sijaan jokainen kykenee lukemaan kreikkaa, jotka kreikkaa ovat opiskelleet.
Tämä sama koskee hebreaa ja hebreankielisiä alkutekstejä. Ei niiden lukemiseksi riitä se, että osaa hebreaa, vaan on opeteltava useita vanhoja hebrean muunnoksia. Kovin paljon ei ole sellaisia hebrean taitajiakaan, jotka osaisivat ns. alkuperäistekstejä lukea.
Yliopistossamme, ainakin Helsingin teologisessa, painotetaan valtavasti sitä, että opiskelijat antautuisivat näiden vanhojen kielten opiskeluihin, jotta saisimme yhä enemmän tähänkin maahan henkilöitä, jotka kyseisiä ns. alkuperäistekstejä osaisivat lukea.
(En muista mitä nikkiä käytin yllä, mutta olen se sama, jolle osoitit tämän kirjoituksesi)
Ota yhteyttä johonkin Rauhanyhdistyksellä kävijään.
"Onko tapahtunut syntien anteeksiantaminen?"
Jos tunnustat syntisi ja pyydät anteeksiantoa, ne myös anteeksi annetaan.
Monenlaista teologia on liikkeellä ja tässä vielä yksi.
1. Jos rukoilet Jumalaa, olet uskossa.
2. Jos olet uskossa, olet synnintunnossa
3. Jos olet synnintunnossa, olet pyhässä hengessä
4. Jos olet pyhässä hengessä, olet osa Jeesuksen seurakuntaa. Jolloin olet uuden liiton perillinen.
Kuka antaa synnit anteeksi? Kuka on arvollinen avaamaan elämän kirjan? Keneltä anteeksiantoa pyydetään? Siltä, joka syntien tähden on teurastettu. Jeesus on meidän ylimmäinen pappimme taivaassa ja Hänen virkansa on antaa syntejä anteeksi. Kannattaa lukea Hepr. 8:1-12
Jeesus ristillä sovitti kylläkin kaikki synnit, mutta kysymys kuuluukin kenelle ne annetaan anteeksi. Jeesus tosin haluaisi antaa kaikille anteeksi, mutta kaikki eivät halua tunnustaa syntejään. Syntien tunnustus, katuminen ja parannuksen teko ovat anteeksiantamisen ehto. Ei se, kenelle ihmiselle niistä tilitetään.
Ihmisen, joka on uskossa, tehtävä on Jumalan sanan välittäminen eli todistaminen. Katumus tapahtuu rukouksessa. Näin jo vanhan liiton aikana:
3 Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä.
4 Silloin Jeremia kutsui Baarukin, Neerian pojan, ja Baaruk kirjoitti kirjakääröön Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut.
5 Sitten Jeremia käski Baarukia sanoen: "Minä olen estetty, en voi mennä Herran temppeliin.
6 Mene sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut suoraan minun suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran temppelissä paastopäivänä; myöskin koko Juudan kuullen, kaikkien, jotka tulevat kaupungeistansa, on sinun ne luettava.
7 Ehkäpä he rukouksessa lankeavat alas Herran eteen ja kääntyvät kukin pahalta tieltään. Sillä suuri on viha ja kiivastus, jolla Herra on uhannut tätä kansaa."/Jer. 36:3-7
Uskovaisilla ei ollut tapana kertoa toiselle uskovaiselle syntejään ja sitten toisen antaa syntien päästö. Tämä tapa otettiin uskovaisien keskuudessa käyttöön vasta vuonna 1215 ja kirkon toimesta. Sitä sitten alettiin levittämään kirkon toimesta ja vaatia ihmisiltä pakollisena syntien tunnustaminen ääneen toiselle ihmiselle ennen kuin sai uskoa synnit anteeksi.
Tapa ei siis ole peräisin alkuseurakunnista, eikä uskovaiset tätä tapaa harjoittaneet. Se on katolisen kirkon luomus, jonka he loivat vuonna 1215.
Sitä ennen uskovaiset uskoivat kuten Raamatussa on: riittää, että tunnustaa Jumalalle syntinsä, katuu niitä ja uskoo synnit sovitetuksi Jeesuksen sovitustyöllä.
Myös luteriliasen kirkon tunnustuskirjoissa on sama: toiselle ei tarvitse tunnustaa ääneen syntejä, eikä toiselta ihmiseltä vastaanottaa anteeksi julistusta, vaan riittää kun tekee sen Jumalan kanssa. Ne ihmiset, joilla on heikko usko Jumalaan, eivätkä kykene luottamaan Jumalan Sanaan, ne voivat tunnustaa syntinsä ääneen toiselle ja ottaa toisen ihmisen suun kautta lausutun synninpäästön vastaan. Tämä ääneen lausuttu tunnustus ja anteeksijulistus on siis niitä varten ,jotka ovat uskossa liian heikkoja kyetäkseen luottamaan suoraan Jumalaan.
Kirjoittamasi tiedot vahvistavat omaa tulkintaani. Vanhoillislestadiollainen opetus on armoa rajoittava opetus eikä Raamatun mukainen. Mutta ne jotka siellä kokevat voivansa hyvin, vaeltakoon siellä. Heidän toisia kohtaan osoittamansa tuomio jää heidän tililleen. Armossa on varaa ja veressä on voimaa!
Pyydä lähimmäisiltäsi anteeksi niitä syntejä joita olet heitä vastaan tehnyt. Ja Jumalalta niitä joita olet Häntä vastaan tehnyt.