Tuossa alempana olevassa ketjussa eräs kirjoittaja kirjoittaa että
synnit on
Kirjoittanut: jo annettu 6.10.2006 klo 00.00
anteeksi 2000 vuotta sitten. Kysymys on uskotko sinä sen.
Sitten toisaalta on tämä näkemys että Jeesuksen ei olisi tarvinnut edes kuolla ristillä, jos Jumala voisi antaa synnit anteeksi suoraan. Sekä se, että ihmisen tarvitsee pyytää omakohtaisia syntejään anteeksi aina kun tuntee syntiä tehneensä.
Jotkut eivät usko tätä syntien anteeksi saarnaamista, eivät pidä sitä välttämättömänä koska uskovat Jeesuksen jo antaneen synnit anteeksi ristillä 2000v sitten ja siksi riittäisi että uskoo sen että Jeesus antoi ne anteeksi ristillä.
Tässähän on kyse kahdesta aivan erilaisesta tulkinnasta, ihan erilaisia tulkintoja.
synnit on
Kirjoittanut: jo annettu 6.10.2006 klo 00.00
anteeksi 2000 vuotta sitten. Kysymys on uskotko sinä sen.
Sitten toisaalta on tämä näkemys että Jeesuksen ei olisi tarvinnut edes kuolla ristillä, jos Jumala voisi antaa synnit anteeksi suoraan. Sekä se, että ihmisen tarvitsee pyytää omakohtaisia syntejään anteeksi aina kun tuntee syntiä tehneensä.
Jotkut eivät usko tätä syntien anteeksi saarnaamista, eivät pidä sitä välttämättömänä koska uskovat Jeesuksen jo antaneen synnit anteeksi ristillä 2000v sitten ja siksi riittäisi että uskoo sen että Jeesus antoi ne anteeksi ristillä.
Tässähän on kyse kahdesta aivan erilaisesta tulkinnasta, ihan erilaisia tulkintoja.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Asiasta on keskustelua tuossa seuraavassa ketjussa. Mutta sopinee tähänkin tämä perustelu laittaa.
Syntien anteeksi saamiseen ei tarvita aikä vaadita ihmistä välimieheksi.
Sellainenon epäraamatullista ihmis-oppia. Se on katolilaisuutta.
Raamattu ei tunne kuin yhden ainoan välimiehen syntisen ihmisen ja Jumalan välillä, kaikkein Suurimman Välimiehen:
1. Tim. 2:5
” Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”
Jeesus tuli siis täyttämään Jumalan tahdon, että jokainen voi Hänen kautta turvata Jumalaan ja pelastua yksin uskolla, ilman pappia, uskovaista, tai ketään muutakaan toista ihmistä siinä välissä. Sillä Jumala haluaa että kaikki pelastuisivat.
"Silä niin on Jumala maailmaa rakastanut, etät hän antoi ainoa Poikansa, ettei yksikään, JOKA HÄNEEN USKOO, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)
Tämä USKO yksin on ainoa ehto, minkä Raamattu asettaa pelastumiselle. Sen vuoksi katolilaisten ja vanhoillislestadiolaisten autuuden ehtona vaatimat ”välimiehen välimiehet” eli rippi-isät ovat vastoin Raamatun itsensä opetusta.
”Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." (Joh. 7:38)
Roomalaiskirje 10:10-11
"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: 'Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.'"
Raamatun mukaan tuo Pyhä Henki anotaan ja saadaan suoraan Jumalalta:
Luukas 11:13
”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Se vl-opetus, että ihminen voi julistaa toiselle ihmiselle tämän sitä pyytäessä synninpäästön Jeesuksen työn tähden, on aivan oikea. Vääräksi sen tekee ainoastaan se, että tämä ihmisen käyttäminen välimiehenä tehdään autuuden ja armon saamisen ehdoksi. Se on vastoin Raamattua.
Miten perustelet, että yksi luterialisuuden keskeisistä opeista olisikin katolilainen?
Toiseksi, kysehän ei ole mistään pikkuasiasta, vaan aivan keskeisestä vanhurskauttamiseen liittyvästä peruskysymyksestä. Ei olisi tarvittu Jumalan omaa uhria,jos ihmisen oma uhri (rukous) olisi riittävä.
Synti erottaa Jumalasta ja siksi synti tulee saada aanteeksi jo täällä ajassa. Ennekaikkea tietysti tulee uskoa että synti (synnit) on anteeksi saatu. Mutta ei sitä voi tietenkään rukouksessa saada anteeksi.
Kysehän ei ole rippäytymisestä (jos viittaat siihen), vaan siitä, että Pyhä Henki saa tehdä työtä anteeksiantamuksen päästösanan kautta.
Jumalan sana on yhä sama, ja Jumalan lupaus on ja pysyy: synnit on anteeksi annettu Golgatalla. Kristus ei kärsinyt turhaan.
Kirjoitit:
> Ei olisi tarvittu Jumalan omaa uhria,jos ihmisen oma uhri (rukous) olisi riittävä.
Tuo on pelaamista sanoilla ja tarpeetonta epäraamatullista spekulaatiota.
En kirjoittanutkaan että ihmisen tarvitsisi rukoilla Jumalalta anteeksiantoa. Ei. Ihmiseltä ei Jumala vaadi edes rukousta.
Raamatun mukaan riittää usko.
Ihminen ei kertakaikkiaan VOI tehdä itse mitään autuutensa hyväksi, muuta kuin vain uskoa. Ilman tekoja ja ennakkoehtoja. Ilman muiden ihmisten heilumista syntisen ja armahtavan Kristuksen ristin välissä. Välimiehiä ei Jumala siihen vaadi.
Synnistä. Kysehän on siitä että Jumalan laki on ehdoton. Kaikki kymmenen käskyä olisi ihmisen kyettävä täyttämään viimeist piirtoa myöten, eikä yhdessäkään lain kohdassa saa olla Tuomarin edessä syypää. Ei edes ajatuksen tasolla. Jos ei lakia pystynyt täyttämään, on kadotuksen oma.
Mutta ihminen on heikko ”eikä ole yhden yhtäkään joka hyvää tekee”. Jumala näki tämän. Tästä syystä hän uhrasi oman Poikansa (itsensä) ristinkuolemalla, johon uskomisen kautta jokainen ihminen uskon kautta yksin armosta pelastuu. Se on täydellisen ihmeellistä!
> Synti erottaa Jumalasta ja siksi synti tulee saada aanteeksi jo täällä ajassa.
Aivan niin, Ja sen saa anteeksi uskon kautta. Uskomalla!
Se on maailman yksinkertaisin oppi, niin yksinkertainen, ettei tyhmäkään siltä eksy, eikä anteeksiantamuksen saaminen ole kiinni kenenkään toisen ihmisen toiminnasta eikä ihmisten toisiaan kohtaan harjoittamasta mielivallasta.
Jumala katselee ihmistä, joka näkee itsensä Jumalan edessä alastomaksi ja täydellisen syntiseksi - mutta Jumalan suunnaton rakkaus katseleekin katuvaa syntistä hyväksyvästi ja rakastaen, antaen tälle köyhälle syntiselle rahatta ja hinnatta armonsa kautta synnit anteeksi.
Näyttää olevan sinulle liian yksinkertainen oppi.
vakuuttua siitä että syntini olisivat anteeksiannetut jos rukoilisin niitä suoraan Jumalalta. En voisi todellakaan olla vakuuttunut.
Jumala vastaa julkisesti.
Sellaiselle, joka haluaa uskoa, mutta häntä vaivaavat tehdyt synnit, on vapaus toki etsiä sopiva rippi-isä tai -äiti jolle hän voi nimelliset syntinsä tunnustaa evankelimin kuullakseen. Se on tietysti mahdollista. Se on yksi armon työkalu.
Ja hän saa kuulla että myös nuo nimeltä mainitut synnit ja heikkoudet ovat anteeksi annetut uskossa Jeesukseen.
Tämä henkilökohtaisesti julistettu synninpäästö on tärkeä armon työkalu, mutta missään kohden Raamattua sitä ei laiteta uskon ja autuuden ehdoksi, kuten katolinen kirkko ja vanhoillislestadiolaiset vastoin Raamattua opettavat.
palautetaan mieleen, mitä sillä hetkellä tapahtui kun Kristus kuoli ristillä.
Raamatun vanhan liiton aikaan oli temppeleissä pyhä paikka, ja sen lisäksi kaikkein pyhin, joka oli suljettu kaikilta muilta, paitsi ylimmäiseltä papilta.
Kun Jeesus antoi henkensä ristillä, niin tuo temppelin esirippu, joka oli pidätellyt tavallisia ihmisiä menemästä kaikkein pyhimpään, repesi ylhäältä alas asti.
Tie kaikkein Pyhimpään oli nyt auki kaikille Jeesuksen työn tähden.
Jeesus tuli siis täyttämään Jumalan tahdon, että jokainen voi Hänen kautta turvata Jumalaan ja pelastua yksin uskolla, ilman pappia, toista uskovaista, ilman ketään toista ihmistä siinä välissä!
Tämä usko yksin on ainoa ehto, minkä Raamattu asettaa pelastumiselle. Katolilaisten ja vanhoillislestadiolaisten autuuden ehtona vaatimat välimiehen välimiehet ovat vastoin Raamatun itsensä opetusta ja turhentavat Kristuksen ristinkuoleman.
Raamatussa on lukemattommia kohtia joissa korostetaan anteekisantamuksen armoa.
Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:18
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
1. Joh. 4:15
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
1. Joh. 5:10
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä;
Joh. 11:26
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Matt. 10:32
Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
Ap. t. 2:21
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'
Ap. t. 10:43
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.
Roomalaiskirje 10:10-11
Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
Jeesus sanoo näin:
”Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." (Joh. 7:38)
"Raamatun mukaan riittää usko."
1. Korintol. 13
2. Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
Jaakob 2
19. Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20. Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?
21. Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kuin hän poikansa Isaakin alttarille uhrasi?
22. Näetkös, että usko on myös vaikuttanut hänen töissänsä, ja että usko on töissä täydelliseksi tullut?
23. Ja se Raamattu on täytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi.
24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
25. Niin myös portto Rahab, eikö hän töiden kautta vanhurskautetuksi nähty, koska hän korjasi ne vakoojat ja toista tietä heidät päästi ulos?
26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
minulle nimenomaan kelpaa yksinkertainen oppi, Raamatun mukainen oppi.
Ajatteletko todella niin, että esim. VT ei siltä osin olisi voimassa. VT:n aikana ylimmäinen pappi uhrasi syntiuhrin KOKO kansan puolesta. Yksittäisestä synnistä oli hyvin tarkat säädökset miten tuli uhrata ja aina tarvittiin pappi.
UT:n aikana ja Jeesuksen sovintokuoleman jälkeen ei tarvita uhria, koska Jeesus oli tämä uhri. Kuten itsekin kirjoitit, ihminen ei itse voi mitään, kaikki ihmisen teot ovat turhia.
Vain tämän uhrin kautta, sen uskomalla, saamme vanhurskauden.
Tämän vanhurskauden vuoksi (uskon lahja) Jumala näkee meidät kokonaan vanhurskaina ja taivaskelpoisina, vaikka itsessämme olemme kokonaan syntiset (tästähän Paavali myös opettaa).
Mutta edelleen: Jeesus jätti anteeksiantamuksen ja synteinpäästön avaimet SEURAAJILLEEN, siis kirkolle, jonka osa vl:tkin ovat. Kirkon opetus on edelleen "Extra ecclesiam nulla salus" ja se on ikuisesti voimassa. Kukaan yksittäinen ihminen ei ulkopuolella seurakuntayhteyden voi saada syntejään anteeksi.
Tuolla toisessa ketjussa jo annoin sinulle neuvon, että jos et voi yhtyä kirkkomme tunnustukseen, ole hyvä ja siirry jonkun muun uskontokunnan (esim. jehovat, mormoonit) palstalle jänkäämään.
Täällä lähdetään siitä mitä Raamattu, tunnustuskirjat ja Luther opettaa.
Uskot siis ennemmin ihmiseen kuin Jumalaan? Sinä et kai usko Jeesuksen ylösnousemukseenkaan, ellet saa työntää sormiasi naulanreikiin Jeesuksen käsissä.
että joku kirkon sisällä oleva ihminen, joka ei ole vl, voi julistaa synteinpäästön?
Jokainen pappi kun hän on messussa liturgin tehtävässä, joutuu näin tekemään.
Jokainen kirkon työntekijä, kun seurakuntalainen sitä pyytää, joutuu näin tekemään.
Ei siis ole merkitystä sillä mitä mieltä asiasta olemme. Se kuuluu ko. henkilöiden viranhoitoon.
Entä saako seurakuntalainen syntinsä anteeksi, vaikka synninpäästön julistaja olisikin vain tavallinen luterilainen pappi, siis ei vl?
T: Tiinaliina
suoraan- suoraan kysymykseen. Me uskomme, että vain
vl:n saarnaama synninpäästö on pätevä. Tämä on näkemyksemme ja ymmärryksemme asiasta.
Jos muuta väittäisin, niin valehtelisin.
Olen ymmärtänyt, että te yleensä uskotte niin. Minua vaan kiinnostaisi tietää, että uskokoko teistä KAIKKI samalla tavalla. Esim. nimimerkki "Kalle", uskooko hänkin niin. Odotellaan, jospa hän vaikka vastaisi.
T: Tiinaliina
kun ihminen uskoo yleisestä saarnasta syntinsä anteeksi ja anteeksiantamuksen julistajalla on pyhä henki ja hänellä itsellään on syynnit anteeksi, on tällä kuulijallakin synnit anteeksi.
Me emme tiedä, vain Jumala tietää, kuka on uskomassa. Ei siis riitä se että tunnustautuu vl:ksi tai käy rauhanyhdistyksen seuroissa tai on paikallisen RY:n jäsen.
Jeesuksen opetuslapsissa oli Juudas, Herransa kavaltaja, Pietari Herransa kieltäjä, Tuomas joka epäili.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne/sisäisesti teissä..." se tarkoittaa, että usko on sydämen asia, usko ja Jumalan valtakunnan raja käy sydämestä sydämeen, Juamjaln valtakunta ei ole näkyvä vaan se on näkymätön.
Me uskomme että me olemme, jos uskomme niinkuin opetamme, osa Jumalan valtakuntaa, mutta emme voi tietää keitä kaikkia muita siihen kuuluu. Sen tietää yksin JUmala. Tärkeää on, että on kuuliainen kutsulle Jumalan valtakuntaan ja on kuuliainen uskon kilvoitukselle. Se, että sanoo olevansa vl ei siis sinällään takaa mitään. Sydämen tila ratkaisee.
Uskominen on yksinkertainen asia, niin yksinkertainen että pieninkin ja tyhminkin sen ymmärtää kun Juamala niin tahtpp, mutta uskon taustalla olevat asiat ovat usein paradoksaalisia (Jumala kätkeytyy vastakohtiinsa), eikä ole olemassa kyllä/ei -vastauksia moninkaan asioihin.
Toisaalta vain yksi riittää: riittää kun uskoo omat syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.
Minusta tuo kuulostaa ihan siltä, että sinä et olekaan niellyt sitä vl:ille niin yleistä vain-me-harhaoppia. Hienoa, että löytyy tuollaisia tervehenkisiä vl:iä. Nyt täytyy juhlia! Menen ottamaan palan mustikkapiirakkaa pakastimesta ja kupillisen kahvia. Tarjoisin sinullekin, jos olisit täällä.
T: Tiinaliina
älä osta mustikkapiirakkaa, tai osta vaan, mutta älä väärän asian kunniaksi. Yritin mielestäni aivan selvästi sanoa, että uskon että me vl:t opetamme niinkuin Raamattu tässä asiassa opettaa. Että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne/sisäisesti teissä. Ja että syntiselle ihmiselle on tärkeää löytää Jumalan valtakunta, koska vain siellä saadaan synnit anteeksi.
Yritin myös sanoa, että me vl:t saarnaamme juuri näin.
Yritin myös sanoa, että se, että käymme rauhanyhdistyksellä seuroissa ei auta, jos emme ole uskomassa. Pelkkä kuuluminen johonkin ajalliseen yhdistykseen ei pelasta.
Ja yritin sanoa, että emme tiedä Jumalan valtakunnan rajoja, koska ne kulkevat sydämestä sydämeen. Vain Jumala tietää.
Ja edelleen: Vain Jumalan valtakunnassa on syntien anteeksiantamus.
Kaikkialla siellä missä uskotaan ja opetetaan Raamatun mukaisesti, on Jumalan valtakunta. Jos yksikin asia opetetaan toisella tavalla, ollaan valtakunnan ulkopuolella.
Tiinaliina, jos uskot kuten Jumalan valtakunnasta ja Jumalan valtakunnassa opetetaan ja uskot omat syntisi anteeksi Kristuksen ansion tähden, olet uskomassa.
Niin, ettäkö joka ainoa asia pitäisi ymmärrtää justiinsa niinkuin te vl:ät ymmärrette? Laitatko sinä Jumalan armolle ehtoja?
Kuviteltu tarina: Maija Möttönen ja Taina Töppönen päättivät yhdessä käydä kirkossa kuuntelemassa,että mitä siellä on niin mielenkiintoista, kun molempien vanhemmatkin siellä haluavat käydä. Kuinka ollakaan, saarnan kuultuaan molemmille tuli ajatus, että sehän onkin totta se mitä kristityt sanovat. Ja kun pappi (sanotaan nyt vaikkapa vl-pappi) vielä lupasi synnit anteeksi, niin uskoivat sen ja heille tuli siinä niin kovin hyvä olo, ja palasivat iloisina ja onnellisina koteihinsa kertomaan, kuinka hekin nyt uskoivat. Maija Möttönen meni vl-kotiinsa, jossa hänelle sanottiin, että "Vihdoinkin myös sinä sait parannuksen armon ja olet uskomassa". Taina Töppöselle puolestaan sanottiin, että "Vihdoinkin olet palannut kasteen armoon ja takaisin Jumalan luo". Molemmat, sekä Maija että Taina uskovat tietysti sen, mitä heille on koko elämänsä ajan uskonsaamisesta opetettu.
Mitenkäs nyt mielestäni on, Kalle? Saiko Maija uskon, mutta Taina jäi ilman? Onko se uskossa oleminen siitä kiinni, millä tavalla tulkitsee saavansa uskon? Onko Jumalan armo riippuvainen ihmisten tulkinnoista? Eikö usko olekaan armosta vaan oikeasta opista?
Ai ai ai, Kalle! Onko armo hukassa?
Lainaan tähän viimeisenä olevan kappaleesi:
"Tiinaliina, jos uskot kuten Jumalan valtakunnasta ja Jumalan valtakunnassa opetetaan ja uskot omat syntisi anteeksi Kristuksen ansion tähden, olet uskomassa.?
Tuon perusteella olen hyvinkin uskomassa, mikäli et tarkoita "Jumalan valtakunnalla" ainoastaan niitä, joilla on joka asiasta sama tulkinta kuin vl:illä. Jumalan valtakunta on armosta pelastettujen valtakunta. Siellä ei ole niitä, jotka luottavat tekoihin tai kaikintavoin "oikeaan" oppiin, tai pitävät niitä uskon ehtoina. Yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen ansiosta - se riittää opiksi ja siitä on sitten hyvä "kasvaa" uskossa ja armossa.
Jatkan viikonlopun juhlimista :). Tällä kertaa taidan ottaakin jäätelörullatorttua. On hyvää :). Minulle oli yllätys, kun näin sellaista kaupan pakastimessa. En tiennyt ennen että sitäkin on olemassa. Ainakaan meidän lähikaupoissa en ole ennen nähnyt.
Hyvää lauantai-iltaa sinnekin päin :).
T: Tiinaliina
jos mitään ymmärrän, niin kuvaamassasi esmerkissä ihminen joka ottaa vastaan Jumalan sanan omalle kohdalleen armosta, ilman tekoja, ilman johonkin yhteisöön kuulumista, vaikkapa ilman kastetta ja konfirmaatiotakin, on tietysti uskovainen tai uskomassa tai löytänyt armollisen Jumalan, kuuluu siis Jumalan valtakuntaan.
Mutta, sitten Pyhä Henki ohjaa hänet kyllä myös seurakuntayhteyteen (pyhienyhteyteen), eikö?
"Extra ecclesian nulla salus", ei pelastusta kirkon ulkopuoella. Sillä kyllä oikea usko edellyttää oikeaa oppia myös, eikö?
vaikka kuinka syvästi uskoisi johonkin, mutta se ei ole Raamatun mukaista uskoa ja sen perusta ei ole opillisesti oikein, ei sellainen usko mitään auta, se ei pelasta. Tämän ajallisen kirkon tehtävä on varjella oppi puhtaana ja julistaa armoa ja syntein anteeksisaamista.
Tietysti viimekädessä tämä kaikki on Jumalan työtä, Hän päättää, Hän säätää, Hän antaa armonsa.
Onko rukous uhri? Jeesus oli uhri meidän syntiemme puolesta vai oliko?
Jos rukous on uhri, niin eikö siitä seuraa se johtopäätös, että se on sitten kerrasta poikki? Vain yksi rukouskerta elämässä riittää? Voiko saman asian uhrata moneen kertaan? Ei Jeesustakaan ristiinnaulittu moneen kertaan.
Miksi meidän täytyy pyytää syntejä anteeksi, jos ne on kerran jo anteeksi annettu?
Kuka synnit antaa anteeksi, Jumala vai Jeesus?
Raamatussa lukee "sinä turha ihminen".
Raamattu pitää ottaa kirjaimellisesti, niin olen ymmärtänyt tämän palstan keskustelujen perusteella.
Jos Raamatun sana on laki, niin me olemme turhia.
Entä tuo pojan uhraaminen alttarilla? Sehän on Suomen lakien mukaan rikos vai eikö ole!
Siis onko todella niin, että meidän tarvitsee noudattaa kaikessa Ramattua?
Siinä minun esimerkissä Maija tietysti alkoi käydä sukulaistensa kanssa vl-seuroissa ja Taina puolestaan tavallisisssa kansankirkon tilaisuuksissa, tai ehkä jossain Luther-säätiössä tai SLEY:ssä tai vastaavassa. Mistäpä he olisivat muutakaan osanneet, kuin mennä mihin lähimmäiset parheenjäsenet ja ystävät?
Jumala antaa uskon milloin kellekin, kaikissa mahdollisissa tilanteissa oleville ihmisille. Siitä sitten alkaa se uskossa kasvaminen, joka sekin on Jumalan johdatusta. Jumala johdattaa myös oikeaan seurakuntaan, mutta joskus siihen voi mennä paljonkin aikaa. Ei se oikea seurakunta putoa taivaalta syliin heti hetkessä, vaan niinkuin Mooses ja kumppanitkin joutuivat vaeltamaan erämaassa neljäkymmentä vuotta, samalla tavalla saattaa uskova nykyisinkin joutua vaeltamaan joskus jopa elämänsä ajan, kunnes pääsee perille. Siitä huolimatta hän on Jumalan lapsi, aivan kuten Mooseskin oli. Se on meille kasvatukseksi, opetukseksi, että joudutaan sinne erämaahan.
VL:ien mukaan kai Mooses ja muut israelilaiset eivät olleetkaan uskovia erämaavaelluksensa aikana? Ja nykyuskova ei ole uskova, jos ei Jumala tipahuta häntä oikeaan seurakuntaan heti paikalla, vaan haluaa sitä ennen hänen näkevän muutakin ja oppivan jotain siitä? Onko teillä jonkinlainen "Heti kaikki tänne ja nyt!"-oppi? Jos ei heti saa, niin usko puuttuu?
Sinä sanot, että oikea oppi edellyttää oikeaa uskoa. Ei niin, vaan päinvastoin. Oikea usko tulee ensin ja oikea oppi on vasta seurausta sille. Vaikka sinä kuinka paljon julistaisit oikeaa oppia jollekin ei-uskovalle, niin ei hän siitä uskoon tule. Jos sen sijaan julistat oikeaa oppia uskovalle, niin se auttaa häntä eteenpäin uskonelämässään ja lopulta toivottavasti löytämään sen oikeinopettavan seurakunnankin itselleen ja liittymään siihen.
Lainaan tähän pätkän tekstiäsi:
"Tämän ajallisen kirkon tehtävä on varjella oppi puhtaana ja julistaa armoa ja syntein anteeksisaamista.
Tietysti viimekädessä tämä kaikki on Jumalan työtä, Hän päättää, Hän säätää, Hän antaa armonsa."
Tiinaliina:
Aivan noin minäkin ajattelen (vaikka en osaakaan läheskään aina itse pukea ajatuksiani sanoiksi yhtä hyvin, kuin esim. sinä teet). Luther sanoi suunnilleen että "Oppi on taivas ja elämä on maa". Hän puhui siinä tekstissään oikean opin merkityksestä, siitä että oikea oppi ei koskaan muutu eikä katoa ja on arvokkaampaa kuin se "maallinen" mikä meitä täällä ympäröi. Se Lutherin teksti on muuten aika hyvä. Käynkin kaivamassa sen esille ja laitan tähän keskusteluun, jos vaikka jotakin kiinnostaisi lukea.
T: Tiinaliina
Tästä Lutherin tekstistä saattaa puuttua ja varmaankin puuttuukin jotain tuosta mihin olen laittanut pisterivin. Olen joskus aikoinani kopioinut itselleni ainoastaan sen mitä silloin ja siinä tilanteessa pidin parhaimpana tai tärkeimpänä. Joka tapauksessa, hienoa tekstiä Lutherilla :). Kun lukee sen useamman kerran ajatuksen kanssa, niin ymmärtää ehkä paremmin, kuin jos vain kerran ja hutaisemalla lukee. Tässä siis Lutheria:
---------------------------------------------
Opin ja elämän ero
.........
.... Siksipä on, niin kuin usein tapaan muistuttaa,
oppi ja elämä tarkasti toisistaan erotettava.
Oppi on taivas, elämä on maa.
Elämässä on syntiä, hairahdusta, saastaisuutta ja kurjuutta,
ja se maistuu karvaalta;
siinä rakkaus katsokoon läpi sormien,
sietäköön, pettyköön, uskokoon, toivokoon ja kestäköön kaiken,
siinä olkoon syntien anteeksiantamuksella rajaton valta,
kunhan ei vain syntiä eikä erhettä puolustella.
Mutta niin kuin opissa ei ole erhettä,
se ei myös ensinkään ole syntien anteeksiantamuksen tarpeessa.
Oppia ja elämää ei siis lainkaan voida verrata toisiinsa.
Yksi ainoa opin "piirto" (Matt. 5:18 )
on suuremman arvoinen kuin "taivas ja maa",
siksipä emme salli sitä vähimmässäkään määrässä loukattavan.
Elämässä sattuvia hairahduksia taas voimme varsin hyvin katsoa läpi sormien.
Hairahdummehan itsekin joka päivä elämässä ja käyttäytymisessä;
ja hairahtuvathan kaikki pyhät,
tunnustaen sen täydellä todella
Isä meidän -rukouksessa ja Uskontunnustuksessa.
Mutta oppimme on Jumalan armosta puhdas,
kaikki uskonkohtamme varmat ja Pyhään Raamattuun perustuvat.
Tohtori Martti Luther Gal. 5:9-10:n pohjalta
Lähde: Pyhän Paavalin Galatalaiskirjeen selitys, suom. A.E. Koskenniemi, SLEY, Turku 1932.
näinhän se Luther opettaa. En muistanut tuota kohtaa noin tarkasti (yritin muistella edes sinnepäin :)), kiitos kun kaivoit sen esiin.
Toivottavasti en edellä sanonut, että usko edellyttää oikeaa oppia, koskapa muutenhan lapsi eivoisi olla uskon esikuva, lapsi kun ei tiedä opista mitään.(jos olen väärin opettanut, haluan korjata se heti)
Mutta opin rooli on siellä taustalla silloin kun opetetaan (vaikkapa sitälasta), ja tärkeää on, ettei opeteta väärin sellaista joka rapauttaa vanhurskauden perusteita. Tällaisia vääriä oppeja ovat mm:
-rippioppi
-teko-oppi
-suoraan jumalalta rukouksessa synnit anteeksi oppi
-oppi huoneen hallituksesta ylimpänä auktoriteettina
-sakramentteja väheksyvät opit
-oppi näkyvästä jumalanvaltakunnasta
-jne..
Eli kyllä opilla on tärkeä paikka uskon perusteita pohdittaessa.
On se hyvinkin tärkeää, että opetetaan oikeaa, raamatunmukaista oppia. Ja uskovalle itselleen on tärkeää, että hakeutuu sinne, missä sitä oikeaa opetusta saa, eikä juokse missä sattuu. Kyse onkin vain siitä, että uskoontullut ei siinä alkuvaiheessa, eikä vielä myöhäisemmässäkään vaiheessa ole perillä niistä kaikista opinkoukeroista, vaan hänellä menee aikaa ennen kuin "pääsee perille", pois sieltä erämaasta, missä väärät opit jylläävät. Yleensä siihen edes MELKEIN perillepääsyyn menee koko elämä, aivan niinkuin niillä Mooseksen aikuisilla ihmisilläkin meni. Itseasiassa heistä ei tainnut monikaan päästä perille asti, vaan jäi matkalle. Ja niin se on meilläkin.
Voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että uudestisyntynyt ihminen on syntynyt iankaikkiseen elämään, eikä se elämä ruumiin kuolemaan lopu, vaan jatkuu sen jälkeenkin. Perille siis päästään kuitenkin, vaikka emme tämän maallisen elämän aikana. Vasta taivaassa on täydellisyys, myös opinkohdissa.
Tästä sitten tullaankin kätevästi siihen vl:ien näkemykseen, jonka mukaan muut eivät olisikaan uskovia, kuin ainoastaan ne, joilla on justiinsa sama tulkinta opeista kuin heillä (eli teillä). Teille ei siis riitä se, että ihminen uskoo, vaan hänen pitäisi myös olla opillisesti "perillä", lähes täydellisesti oppinut. Teille ei usko riitäkään, vaan olette sen (teidän mielestänne)oikean opin laittaneet ehdoksi. Juuri tuo teidän vain-me-oppinne tekee teistä harhaoppisia. Enkä edes sano sitä vain vääräksi opiksi, vaan todellakin HARHAopiksi. On se sen verran paha oppi, ettei sitä voida kaunistella.
Minä pidän teitä vl:iä uskovina, vaikka teillä niitä vääriä oppeja onkin. Ajattelen, että olette vajavaisia syntisiä ihmisiä, aivan kuten kaikki muutkin, ettekä ole vielä tarpeeksi oppineet, niin että voisitte väärät oppinne jättää. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun "täydellinen" tulee, eli taivaassa, siinä vaiheessa meillä kaikilla silmät aukeaa näkemään totuuden. Mutta ei sitä täydellisyyttä pidä keltään täällä maan päällä vaatia. Ei se ole pelastuksen ehto, eikä uskovan tunnusmerkki.
Nyt on taas tullut käytettyä aikaa täällä vl-foorumilla enemmän kuin pitkiin aikoihin. Yleensä en täällä viihdy kuin muutaman minuutin kerrallaan. Se vain-me-harhaoppi kun hyppää vastaan aina joka toisessa keskustelussa vl:ien kanssa, eikä sellaisesta jaarittelu ole kellekään rakentavaa. Raamatussakin kehoitetaan ihan muuhun käyttämään aikaansa. Laitankin tuonne loppuun sinulle yhden hyvän raamatunkohdan, mitä minulla on tapana viljellä vähän siellä sun täällä eri nettifoorumeilla. Huomaathan, että tuohon kohtaan liittyy lupaus "...niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne."
Sinun kanssasi oli mukava keskustella. Olet asiallisen ja rauhallisen tuntuinen. Ja taidat olla jo kulkenut sitä uskovan matkaa jo pidemmällekin, eikä vaan ihan siihen erämaan alkuun. Kiitos seurastasi :). Nyt se raamatunkohta (jota on välillä niin kamalan vaikea noudattaa).
"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." (Fil.4:8-9)
T: Tiinaliina
En toki tarkoittanut tuota raamatunkohtaa sinulle nuhteeksi tai vastaavaa. Olet mielestäni hyvinkin noudattanut sitä, ainakin mitä minä olen tällä foorumilla kommettejasi nähnyt. Minulla itselläni vaan on välillä hiukan vaikeuksia noudattaa sitä kohtaa, mutta yritän kuitenkin. Esim. pysytellä erossa niistä keskusteluista, joissa pääaiheena ovat kaikenlaiset väärät opit tai muu sellainen, mikä ei ole kunnioitettavaa, oikeaa, puhdasta ... Saat kyllä huomauttaa, jos/kun huomaat että taas joskus erehdyn osallistumaan johonkin vain-me-oppi-keskusteluun.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta.
T: Tiinaliina
Niin yksinkertaista se on, Jumala rakasti niin paljon maailman ihmisiä, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo ikinä kuole l. Jumala on rakkaus. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja on armollinen.
Ei puhuta mistään muusta kuin uskosta, ei ehdollisteta armoa jonkun "ainoan oikean uskomisentavan" alle, ei puhuta kuin oikeasta uskon kohteesta, eikä siitä, että oikeaan uskomisen kohteeseen voi uskoa väärin. armo on Jumalan teko!
Asia on niin sanomattoman YKSINKERTAINEN, tarkoitettu ettei tältä tieltä tyhmäkään eksy. Kun armon uskoo kohdalleen, saa Pyhän Hengen sydämeen kotiopettajaksi, neuvomaan.
Mutta tämä äärest' yksinkertainen oppi on joillekin vallanhaluisille ihmisille ja "systeeminrakentajille" aivan liian yksinkertainen.
Kun siihen ei pääse IHMINEN väliin. (Tekemään kauppaa?)
Siksi SRK-uskossa on luotu systeemi, eli "rakkauden neuvot" eli "perinnäissäännöt" sekä sääntö toisen ihmisen välttämättömyydestä syntien anteeksisaamisessa, laittaen nämä ihmiskonstit syntejään katuvan ja Jumalan armon VÄLIIN.
Ja niin tehtiin yksinkertaisesta uskon kilvoituksesta toisille ihmiselle esitettävä "uskovaisena olemisen" näytelmä. Toiset ry-läiset ihmiset ja heidän hyväksyntänsä tai kiistämisensä ovat se ääni, jonka mukaan eletään, eikä enää olekaan Pyhä Henki omassatunnossa kotiopettajana.
Nyky-vanhoillislestadiolaisuuden opillinen harha paljastuu kaikessa karmeudessaan.
Olen ei-uskovaisena huomannut, että palstan keskustelujen perusteella lestadiolaisten uskonkäsitykset ovat ristiriitaisia. (srk.fi sivun-lukeneena)
Ulkopuolisesta tämä vaikuttaa siltä, että pieni joukko maanpäällä eläviä lestadiolaisia pitää koko joukkoa ohjaksissaan. Osa on samaa mieltä kanssani ja osa vastaan.
Totuus asiasta on jokaisen oma henk.koht. näkemys ja kokemus, joten siitä on ilmeisen turha alkaa eipäs-juupas-keskustelua.