Olin kouluaikoina ihan normaalipainoinen, mutta kasvoin nykyiseen pituuteeni (175cm) jo nuorena. Painoin noin 65 kg ja minua haukuttiin jatkuvasti "maalivahdiksi" ja läskiksi. Inhosin olla muita isompi, mutta en onnistunut laihduttamaan. Kouluaika oli ihan hirveää, olin tosi arka ja sain kuulla jatkuvasti naurua ja huutelua että "katsokaa nyt, miten älyttömän ruma tuo on".
Nyt olen 22 ja minulla on ihana aviomies. 11-vuotiaasta näihin päiviin asti olen laskenut kaikki syömiseni joka päivä. Jos syön liikaa, olen todella masentunut. Painoni on ollut normaalin rajoissa koko ikäni, mutta silti syöminen hallitsee täysin elämääni. Jos syön liikaa, on pakko lenkkeillä vaikka 4 tuntia putkeen. En voi syödä mitään, minkä ravintosisältöä en tiedä tarkkaan. Koko ajan vaan mietin, mitä syön seuraavaksi ja milloin.
Olen aina intoa täynnä niitä iltoina, kun tuntuu siltä, että nyt viimein onnistun laihtumaan.
Nyt kesästä lähtien olen alkanut lihomaan nopeasti, painan jo 74 kg eli olen ihan normaalipainoni ylärajoilla. Olen todella masentunut ja tuntuu etten saa tätä hallintaani.
En osaa syödä sopivaa määrää, voin syödä vain joko liikaa tai ei ollenkaan. Tiedän, että ei kuitenkaan ole järkevää syödä liian vähän, joten sitten lihon.
Ystävät ovat jääneet lukuisten muuttojen vuoksi ja olen erittäin yksinäinen. En saa lähdettyä juuri minnekään, olen vaan kotona ja käyn kävelyillä ulkona. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi vaimoksi, kun en saa tätä hallintaan.
Nyt yritän katkaista tämän lihomiskierteen nutrilett-kuurilla. Uskon onnistuvani, mutta pelkään, että kuurin jälkeen jatkuu vaan sama. Silti pidän tärkeänä, että saisin lihomisen nyt pysäytettyä ja että vaikka syön vähän, saan kuitenkin kaikki tarvittavat ravintoaineet.. olen ihan poikki.
Nyt olen 22 ja minulla on ihana aviomies. 11-vuotiaasta näihin päiviin asti olen laskenut kaikki syömiseni joka päivä. Jos syön liikaa, olen todella masentunut. Painoni on ollut normaalin rajoissa koko ikäni, mutta silti syöminen hallitsee täysin elämääni. Jos syön liikaa, on pakko lenkkeillä vaikka 4 tuntia putkeen. En voi syödä mitään, minkä ravintosisältöä en tiedä tarkkaan. Koko ajan vaan mietin, mitä syön seuraavaksi ja milloin.
Olen aina intoa täynnä niitä iltoina, kun tuntuu siltä, että nyt viimein onnistun laihtumaan.
Nyt kesästä lähtien olen alkanut lihomaan nopeasti, painan jo 74 kg eli olen ihan normaalipainoni ylärajoilla. Olen todella masentunut ja tuntuu etten saa tätä hallintaani.
En osaa syödä sopivaa määrää, voin syödä vain joko liikaa tai ei ollenkaan. Tiedän, että ei kuitenkaan ole järkevää syödä liian vähän, joten sitten lihon.
Ystävät ovat jääneet lukuisten muuttojen vuoksi ja olen erittäin yksinäinen. En saa lähdettyä juuri minnekään, olen vaan kotona ja käyn kävelyillä ulkona. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi vaimoksi, kun en saa tätä hallintaan.
Nyt yritän katkaista tämän lihomiskierteen nutrilett-kuurilla. Uskon onnistuvani, mutta pelkään, että kuurin jälkeen jatkuu vaan sama. Silti pidän tärkeänä, että saisin lihomisen nyt pysäytettyä ja että vaikka syön vähän, saan kuitenkin kaikki tarvittavat ravintoaineet.. olen ihan poikki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hankala tuollainen kierre. :(
Onko tämä ensimmäinen kertasi Nutrilett-kuurilla vai ties kuinka mones? Olethan varovainen?
Miksi syömisesi saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi vaimoksi? Vaikeuttaako se myös parisuhde-elämää? (Totta ihmeessä se siihen vaikuttaa, kaikkeenhan se, mutta millä tavalla?)
Parempaa oloa toivon. :(
Hei sinä pikkuankka!
Ttiedän hyvin, että paino, syöminen ja ruoka voivat ajaa ihmisen pieneen maan rakoseen, ainakin omasta mielestään. Helpottavaa onneksi on, että se ei ole totuus.
Mitä väliä vaikka hetkkellisesti olisitkin painavampi kuin joskus, luultavasti, jos oppisit unohtamaan painon tarkkailun ja syömisen tarkkailun edes hatkeksi, niin painosi lipuisi luultavasti sille omalle oikealle paikalleen. Ja olen varma, että mielialasi ainakin kohoaisi.
Kokeile keskittyä kaikkeen muuhun kuin omaan itseesi, tiskaa, siivoa, pelaa lautapelejä, nauti miehestäsi, tiskaa vielä vähän, virkkaa, nuku - mutta älä herranjumala ajattele painoa, laihtumista tai syömistä. Tarpeeksi kauan kun harjottelee, niin huomaat osaavasi elää normaalia elämää, sellaista jota kalorit eivät hallitse, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Omasta kokemuksestani voin silti luvata, että mielenterveytensä voi yksinkertaisillakin konsteilla saada takaisin.
mulla oli tos vuoden ajan bulimiaa ja pikkuista anoreksianpoikasta, ja mulla on jääny siitä tommonen samanlainen juttu kun sullekki, että en osaa syödä sopivaa määrää...joko syön paljon ahmimalla tai sitte en syö..
onnea nutrilet-kuurille!!!