Voiko netin kautta ihastua/rakastua ja sitten pettyä kun tapaa "unelma" miehen joka ei olekkaan sellainen minkä kuvan on hänestä luonnut.
Minulle on käynnyt niin ja ehkä siksi en ole löytänyt sitä "oikeaa" jos nyt on olemassakaan.
Toivon että teitä onnistaa paremmin kuin minua.
Minulle on käynnyt niin ja ehkä siksi en ole löytänyt sitä "oikeaa" jos nyt on olemassakaan.
Toivon että teitä onnistaa paremmin kuin minua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älkää luoko mitään ihme haavekuvia jostain ihmisestä jota ette tunne.
Minä tapasin netin kautta ihmisen, joka tuntui ihan tavalliselta. Sitten kun oltiin 2 kertaa nähty, niin tajusin että tässä on elämäni nainen.
Paska hommahan tässä tietenkin oli se, että en ollut hänen elämänsä mies :)
Mutta niinku Nykäsen Masa tykkää sanoa, elämä on laiffia. Eihän tää ikinä mitää suklaatia tule olemaan. Nauttikaa niistä pienistä kivoista asioista mitä tulee vastaan. Paskaa sataa niskaan tasaista tahtia ja siks semmoset pienet asiat voi toimia sateenvarjona.
..Itse löysin ainokaisen oikeani netistä. Enkä kirjoitteluvaiheessa ollut edes kauhean innoissani, tapaamisesta olin etukäteen varma että ei toimi. Menin kuitenkin ja taju meinasti lähteä kun huomasi kuinka upean naisen oli tavannut. :)
Chattailun kautta olen löytänyt rakkaimman ihmisen mitä koskaan kuvittelin löytäväni.
Vuosi jo tapailtu ja kirjoiteltu ,
ja niin läheistä ja rakasta ystävää en kuvitellut tapaavani koskaan.
En ainakaan chattailusta lähtenyttä.
Todellisuus vain on pidettävä mielessä aina....
molemmat kun olemme naimisissa.
Emmekä aio erota emmekä liittoamme pilata.
Mutta elämä on rikkaampaa nyt....kotonakin .
Sanonpahan vain, että kyllä onnistuu. ;)
Tapasin omani netin kautta, enkä aluksi myöntänyt itselleni olevani ihastunut, kuitenkin se tuli ilmi, eikä tunne ollut aivan yksipuolista. Niinpä sitten tavattiin ja alettiin olemaan yhdessä.
Moicca Aurinko ! Textisi kuulosti tutulta: Vertasin sitä yhteen omaan kokemukseen(jonka jälkeen en oo seuraa täältä hakenut) Tosin en pettynyt juurikaan,koska en olettanut löytäväni "ihanne-ihmistä" ekalla kerralla...täältä..
Kirjottele mulle jotain..? Mun puolesta voidaa vaihtaa ajatuxia keskenään....
Päivänjatkoa!! (Aurinkoista)!!
chatistakin. Minun kohdalleni se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aivan ykskaks sattumalta. Olin itse todella epäilevä ja ihmettelin oikein tosissani, kun toinen osapuoli tuntui olevan heti ensiriveistä lähtien niin kovin varma, että minä olen se oikea hänelle. Itse olisin varmasti katkaissut jutun hetimiten.
Onneksi sentään kohteliaana ihmisenä jäin kuuntelemaan häntä, kiinnostuin ja kohta jo suunnittelimme tapaamisenkin. Sitä odotin tosi pessimistisin tuntein. Olin aivan takuuvarma, että vastaan kävelee joku ihme viheltäjä. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Ensihetkestä lähtien tuntui kuin olisimme olleet aina yhdessä, halauksia ja pusuja ei säästelty...tällä hetkellä yhdessä ollaan kuljettu kohta kolme kuukautta ja yhteenmuuttoa suunnitellaan ahkerasti. Että joskus voi käydä näinkin! Sattumaahan tämä koko elämä on, kohtalosta kiinni!
Antakaa vaan elämän kuljettaa, kyllä se oikea sieltä joskus vastaan kävelee, tavalla tai toisella! Hyvää kevättä kaikille.
kyl voi nettin kautta ihastua mä oon monta kertaa saanut tyttön netin kautta
ps:lähettele viestei
karin numero on 0407669539
klaussin numero on 0503556830
ja tietenkin soittele
itse viime keväänä tutustuin chätissä ihanaan jätkään ja kohta ollaan 8kk oltu kimpassa, yhteinen asunto ja kihloissakin ollaan. en ois uskonut että netin kautta voi löytää elämän miehen. toisaalta olen minäkin pari kertaa nähnyt aikaisempia chätti tuttavuuksia ja olivat ihan järkkyjä. mutta kolmas kerta toden sanoi!
sama juttu kihloissa oon chat mieheni kanssa ja muutetaan pian omaan asuntoon. olen rakastunut. tavattiin 2 v sitten chatissa ja se oli rakkautta heti.
Onko siis nää, joilla tällanen on onnistunu, niin ollu samalta paikkakunnalta, vai onko ollu jotain kaukosuhteita..? Kun oon nyt tilanteessa, et taidettiin molemmat vähän ihastua, numeroita vaihdettiin jne., mut voiko toi välimatka olla ongelma..?
..kun siitä ei tee ongelmaa! mulla ja miehelläni välimatkaa n. 200 km ja tuntuuhan se välillä kohtuuttomalta, ku haluais justiinsa sillä sekunnilla halata toista, mutta on pakko ajella pari tuntia ennenku voi toista koskettaa. Eikä voi läheskään niin usein käydä kyläilemässä toisen luona yms, mutta ne hetket ku ollaan yhdessä korvaa kyllä kaiken ja ovat sitäkin hekumallisempia. Yhteistä aikaa oppii arvostamaan ja pikkuhiljaa olen alkanut jo valmistelemaan itseäni muuttamaan kultani luo. Luottamus täytyy olla kunnossa molemmin puolin ja kyllä se siitä, ainakin meillä on onnistunut. Tsemppiä ja hyvää kevättä ! =)