Löytyykö muita joilla kyseinen sairaus tai epäily että saattaisi olla? Kaipailen muiden kokemuksia fyysisistä tuntemuksista/oireista,ja haluaisin myös tietää sairautta helpottavista lääkkeistä. Itse olen vuosia kärsinyt vaihtelevasti depressiosta ja ahdistuksesta,ja muutama vuosi sitten alkoi tämä jatkuva väsymys vaivaamaan. En niin kiinnittänyt huomiota siihen kun ajattelin että johtuu kai masennuksestani, mutta nyt muutaman vuoden sisällä se on jotenkin pahentunut,ja on tullut muitakin oireita joiden epäilen johtuvan tuosta oireyhtymästä. Mietin lääkärille menoa,mutta mitä sanoa siellä? Vaadinko päästä tutkimuksiin? Sillä nämä oireet ovat taatusti ihan todellisia ja ovat jo kauan haitanneet jokapäiväistä elämääni!
Uupumusoireyhtymä???
Susa
41009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
väsymystä, muistikatkoksia, päänsärkyä, mahavaivoja, unettomuutta, jatkuvaa riittämättömyydentunnetta.
Vaihdoin ammattia ja kaikki vaivat katosivat. Nyt voin paremmin.
sit burn out tms.? Mä tarkotan ihan sitä väsymysoireyhtymää,jota myös verrattu fibromyalgiaan.
tällaisia oireita--> http://cfs.gehennom.org/
Minulla oli kaikki samat oireet aikoinaan, ja tulin myös siihen tulokseen että kysymyksessä on CFS. Kysyit tuota lääkärinmenoa, ja mitä siellä sanoisit.. en suosittele. Ensinnäkin, yksikään lääkäri ei pysty asialle mitään tekemään. Jos olet lukenut sivun 'Hoidot' tuosta linkistäsi, siellä ei mainita yhtäkään reseptilääkettä joka asiaan auttaisi. Lääkäri harvoin uskovat esim luontaistuotteisiin, joten lääkäristä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä (voisin kuvitella että joku määrää mainitsemaasi ahdistukseen rauhoittavia, ja masennukseen mieliala lääkettä)Oma oloni parani kun lopetin mielialalääkkeet usean vuoden käytön jälkeen, tai ainakin paraneminen alkoi siitä. Tilalle otin Omega-3 kapselit, 30-45 minuutin reippaan kävelyn päivittäin ja ruokavaliomuutoksen. Täytyy myöntää että tosi tuskallista se oli alkuun, ei meinannut millään jaksaa, mutta pakotin itseni.
Ruokavaliomuutoksella tarkoitan terveellistä ja monipuolista ruokavaliota: hedelmiä, vihanneksia, ruisleipää. Perunalastut, keksit ja suklaat nopeana apuna jäivät taakse. Enää ei edes tee mieli muuta kuin suklaata (kerran kuussa) ja sen minä sallin itselleni. Samoin aloitin suht säännölliset ruokailut & ruoka-ajat. Se auttaa verensokeriin, mikä taas auttaa väsymykseen. Mieluummin vaikka kolme pientä (mutta täyttä) ateriaa päivässä kuin yksi ranskalaisista perunoista tai makaronista. Einekset ovat ihan OK siihen, vaikka kalliiksi tuleekin, jos ei jaksa tehdä ruokaa. Ja mihin tahansa ateriaan saa lisättyä terveellistä esim punajuurisalaatilla, suvisalaatilla jne. Lusikallinen lautasen reunaan niin on jo ainakin kaksipuolinen, jos ei nyt ihan monipuolinen ateria, ja saat itsellesi sanoa että olet syönyt salaattia/raastetta/vihanneksia/juureksia ;)Jonkun mielestä itsensä huijausta, mutta niin on moni muukin asia elämässä, ja huippujuttu on että se toimii. Kun tarpeeksi kauan vakuuttaa itselleen punajuurisalaatin terveellisyyden merkitystä niin pikkuhiljaa samantapaisia ruoka-aineita tulee laitettua lautaselle ihan vain sen takia kun se on kivaa, ja tietää tekevänsä itselleen hyvää.
Sitten yksi iso juttu on asenne. Jos elämä mättää, niinkuin se aika usein tuntuu tekevän, omaa oloa ei auta kaikkien maailman murheiden kantaminen eikä surkeuden miettiminen. Mistä tahansa paskajutusta mikä tulee vastaan, löytää ihan varmasti yhden hyvän puolen. Jos ei omalta kannalta niin jonkun toisen.
Esimerkiksi tämä perinteinen: liukastut banaanikuoreen kadulla ja kaadut vesilammikkoon. Ei naurata, tiedän. Mutta voit olla varma että kaikkia ohikulkijoita naurattaa, viimeistään työpaikalla kahvipöydässä jossa he vedet silmissä kertovat muille mitä näkivät, ja kaikki muutkin saavat piristystä päivään. Myöhemmin, kun vaatteesi ovat kuivuneeet ja olet varma ettei kukaan tuttu nähnyt lankeemustasi, naurattaa jo sinuakin, kuten myös kaikkia niitä joille (ehkä jopa sadatellen) kerrot juttua myöhemmin - mikä taas osaltaan saatta rohkaista jotain toista kertomaan vielä nolomman jutun.
Kun oppii nauramaan itselleen, asenne kääntyy monessakin asiassa luonnostaan sinne paremmalle puolelle. Fysiologisesti ajatellen nauru on myös aikamoista lääkettä, parempaa kuin yksikään tohtori voi kirjoittaa.
Tsemppiä Susa, kaikki on mahdollista - askel kerrallaan :)