Taantumuksellinen/edistyksellinen, rakennemuutos, Kiina-ilmiö. Siinäpä muutama kansallisen keskustelun muoti-ilmaus eri vuosikymmeniltä. Merenkulussa olen huomannut saman ilmiön; oli merten moottoritie, oli myös JIT ja JOT ajattelu. Taikasanoja jotka eivät näytä olevan muodissa enää. Uusinta hottia on nyt meriklusteri. 2006/2007 ei voi puhua merenkulun asioista uskottavasti jos ei riittävän useasti muisteta mainita termiä ”meriklusteri”. Ei sillä että tuossa mitään pahaa olisi, on hienoa että ala on otsikoissa muutenkin kuin lakkojen, öljypäästöjen, onnettomuuksien tai alalla vallitsevien erimielisyyksien takia. Positiivista nostetta ala tarvitsee ehkä kipeämmin kuin mikään muu yhteiskunnan äärimmäisen tärkeä avain-ala. Merenkulun elintärkeyttä maallemme ei tule moni kadunmies edes ajatelleeksi. Banaanit ja appelsiinit tulee Prisman tai Citymarketin hedelmätiskiltä. Levi’s farmarihousut tulee farkkuliikkeestä ja bensa Esson pumpusta. Näin yhteiskunnan toimivuus konkretisoituu meille kuluttajille, sillä kuluttajiahan me ensisijaisesti olemme, emme ihmisiä tai kansalaisia. Sanavalinnat ja käytetyt termit kertovat omaa kieltään ajalle ominaisesta ilmapiiristä sekä heijastelee arvo- ja ajatusmaailmaamme.
Selailin tuossa juuri uusinta Maritime Finland Navigator yearbook 2006 -julkaisua. Kuten menneinä vuosina, sama asialinja jatkuu. Äänessä ovat aukeamien sivuilla viranomaiset, liikelaitosten nokkamiehet ja huippuluokan perävetolaitteiden kotimaiset valmistajat. Niinikään pakollinen ympäristöjuttukin on aina mukana. Hyvä niin, näitä kaikkia meidän kelpaakin esitellä, no paitsi ehkä liikelaitoistaminen ei nyt ole mennyt ihan putkeen, voidaan panna se uuden toimintatavan opettelun piikkiin. Klassiseen tapaan myös Merivoimat ja kuunari Helenan matkat on muistettu esitellä usein viimeisillä sivuilla kumpaistakin osapuilleen aukeaman verran. Helena on linjakkaan kaunis alus ja Merivoimat nykyaikainen, tekninen ja hieno perinteikäs puolustushaara. Sama linja on jatkunut lehdessä vuodesta toiseen. Mainittu julkaisu kuvaa hienosti, kuten myös sanatkin, aikaamme ja alaamme. Siis tätä mainittua meriklusteria. Viesti kuuluu selvästi: hyvin menee, täällä osataan, emme valita, mutta parannettavaa on ja paljon. Henkilökohtaisesti yhdyn tähän viestiin täysin.
Meriklusteriin näyttää kuuluvan jokainen ”sidosryhmä” mikä viittaa hiukankin merelliseen toiminta-alaan. Jokainen telakan alihankkijan alihankkijakin on teknisine innovaatioineen selkeä ja tärkeä osa meriklusteria. Yksi asia kuitenkin on ollut jo selvästi havaittavissa. Merenkulkija loistaa poissaolollaan meriklusterissa. Merenkulkija ei kiittele Navigator Yearbookin kuljettamansa kaoliinin kiillottamilla aukeamilla aluksensa teknisiä ratkaisuja ja ympäristöystävällisyyttä. Sen tekee joku muu. Konepäällikkö ei ota kantaa alhaiseen polttoaineen kulutukseen ja sen myötä ympäristöystävällisyyteen kuten nyt trendikästä on. Päällikkö fiksussa virka-asussaan ei kerro kuinka hienoa alusta on hallita kovissakin tuulissa uusien azipodien ansiosta. Merenkulkijat on unohdettu tietoisesti? Onko tosiaan niin että alan toimijat katsovat merenkulkijan olevan sellainen välttämätön paha, valittaja joka vaan vaatii lisää liksaa. Jouhkin ja Lagerroosin suulla useasti todettuna hän on kallis, lakkoherkkä ja on mielellään vain kotona mamman vieressä. Siis aika vittumainen tyyppi. Siltikin kokkapuheissa ja ISM-koodien manuaalien alkujen yleisjaaritteluissa aina muistetaan kertoa kuinka henkilöstö on ”yrityksen tärkein voimavara”. Jotenkin tuntuu että mainitussa yhteyksissä ei olla aivan täysin rehellisiä.
Satamien johtoon, Merenkulkulaitokseen ja moneen muuhun ennen toivottiin merenkulkijoita. Ei enää. Ilmapiiri on viilennyt merenkulkijoita kohtaan. Operatiivinen osaaminen on sivuutettu. Eräs maailman vanhimpia ja perinteikkäimpiä ammatteja on sivuutettu noin vain hallinnossa joka alasta vastaa. Onko ala muuttunut niin olennaisesti vai onko asioita hoidettu selvästi huonommalla menestykselle aiemmin kuin miten niitä hoidetaan nyt? Minusta näyttää juuri päinvastaiselta, olenkin itse merenkulkija kuten varmaan arvaattekin, enkä ehkäpä siksi käsitä koko totuutta. Merikapteeni ei kelpaa niihin virkoihin joihin kelpasi vaikkapa 10 vuotta sitten. Muissa valtioissa näyttää yhä kelpaavan, sen havaitsee oitis kun selailee Brittien tai Hollantilaisten julkaisuja. Sen voi todeta kun lukee Suomen korkeatasoisinta merenkulun julkaisua Svensk Sjöfarts Tidningeniä. Jopa alan lehdistö joka kertoo kotimaisesta merenkulusta on parempaa muualla kuin Suomessa!
Kvartaali-ajattelu valtaa alaa sielläkin jonne se ei selkeästi kuulu. Kilpailutuksesta, liikelaitoistamisesta on tehty itseisarvo sinänsä. Meriturvallisuus on nykyään, kuten laatukin, on yhtä kuin mahdollisimman monta lomaketta jotka lähetetään mahdollisimman usealle viranomaiselle 24h ennen tuloa tietenkin. Olisiko luonnostaan observatiivinen merenkulkija kenties havainnut orastavan kielteisen kehityksen ja edustanut terveen järjen ääntä? Sitä ei saada tietää koskaan ja jokatapauksessa virallisestihan kaikki on alallamme sujunut hienosti. Kaikki mitä on tapahtunut on ollut tietenkin tietoisen vaikuttamisen tarkoituksellista ja hallittua tulosta. Kukaanhan ei voisi kuvitellakaan muuta.
Meriklusteri on ilmeisen tärkeä juttu koko valtakunnalle, merenkulkija ei näytä siihen kuuluvan. Kun merialasta puhutaan niin voisi kuvitella ainakin nyt merellisten ammattilaisten siihen ainakin kuuluvan. Merimies on yhteiskunnalliselta statukseltaan marginaaliryhmä. Niin pieni ryhmä että sillä ei ole juuri poliitikkojenkaan mielestä sellaista painoarvoa että hänen puolestaan kannattaisi ajaa mitään asiaa, merimiesten äänet eivät vaaleissa paina suuntaan eikä toiseen. Siksi hänet voidaan oikopäätä sivuuttaa ja unohtaa. Ignorata näin nettitermein. Rannikolla esim. merikapteeni on ollut aina arvostettu ja yleinen ammatti, mutta valtaosalle kansaa erikoisuus jonka yleensä tapaa television lemmenlaivalta, Peppi Pitkätossun isänä tai vaikkapa hullunkuriset perheet korttien Kapteeni Tyrskynä. Kuopiolaisen pulliaisen korvissa täkkäri, försti tai siiffi on kummaa kieltä ja se ei kuulu ainakaan hänelle. Valitettavaa että merimiehen osa ei tunnu kuuluvan edes sille joukolle jolla on se tarvittava painoarvo mitä tarvitaan päästäkseen lehtien palstoille tai poliittisten päättäjien huolen aiheeksi, kenties muutos myönteiseen saattaisi tapahtua. Poliitikoillehan se ei näytä ainakaan kuuluvan, esivallan taholta mitään edistystä ei ole taphtunut useisiin vuosiin, mitä nyt eläkemaksua on kiristetty.
Poliittiset puolueet ovat nyt heränneet todellisuuten asuntojen korkeasta hinnasta Etelä-Suomessa ja reagoineet. Eräs keino pulmaan on työvoiman liikkuvuuden edistäminen. Käytännössä työvoiman liikkuvuutta aiotaan edistää esimerkiksi työmatkojen verovähennysoikeutta parantamalla. Merimies ei kuulu tähänkään ryhmään, kuinka yllättynyt olenkaan. Merimies oli täsätkin uudistuksesta ”unohdettu”. Merimiehen työmatkakulut eivät ole verovähennyskelpoisia työmatkakuluja. Useilla lautoilla työskennellään lyhyitä vuoroja ja matkustetaan viikottain. Verottajan näkökulmastahan merimies maksaa pientä veroprosenttia joten tämä on hänelle ”ihan oikein”. Tämän lauseen olen kuullut usein verotoimistossa asioidessani. Ja mitäpä väliä jollain Ahvenanmaan marginaaliryhmällä onkaan valtavirralle, verotoimistojen tädeille tai poliittisella kentällä. Miksi en koskaan kuule päivittelyä merimieseläkekassan 12% eläkemaksusta, se on käsittääkseni tuplamäärä muihin verrattuna. Merimiehet kyllä muistavat aina ehdotuksen siitä kuinka heidät pitäisi laittaa huviverolle kun saavat työnsä puolesta matkustella. Todellisen veroehdotuksen sijasta lausahdus kuvaa enemmänkin valtaenemmistön suhtautumisesta alaan. Olisiko aiheellista arvostelijoiden uhrata ajautus syille mistä erilainen verokohtelu johtuu? Merenkulkija vuorotellessaan ei käytä verovaroin tuotettuja palveluja, kun ei pysty siihen ollessaan poissa. Verottomuudella on erittäin pitkät perinteet alalla. Se on toiminut kannustimena miehille jotka jättivät vaaran aikoina kaiken taakseen saadakseen jotain parempaa koko kansakunnalle – ja tietysti siinä sivussa itselleen ja perheelleen. Esimerkiksi Göteborgista aikoinaan lähteneet Itäintian laivat takasivat tietyn määrän verovapaata tuloa miehistön jäsenille aseman mukaan. Jo pelkkä hengissä selviäminen sen aikaisilta matkoilta oli saavutus.
Nykyään vaara on oleellisesti vähentynyt mutta kansainvälisesti katsottuna alan työvuorot ovat melkein yhtä pitkiä. Yksi asia on edelleen sama: yhä merenkulkija jättää kotinsa ja lähimmäisensä. Meriä ei (onneksi) voi seilata kotisohvalta. Tämä kuuluu ammatin luonteeseen ja näin on ollut aina. Takapuolen on ”kestettävä merivettä”, rajansa kuitenkin kaikella. Nyt siitä ei kuitenkaan saisi hyötyä verotuksellisesti tai taloudellisesti kuten aina ennen on saanut, jo siitä saakka kun historiaa on kirjoitettu, onhan se ehkä joltain muulta pois. Ja tällä alalla historia on todellakin kauas ulottuva ja kunniakas. Merenkulkijat ovat löytäneet uusia reittejä ja mantereita, aloittaneet kansainvälisen kaupan laajassa mittakaavassa, yhdistäneet kansakuntia hyvässä ja pahassa. Ilman kaupallista merenkulkua maailma ei olisi sellainen kuin se nyt on. Jopa maailman valtakielen englannin kielen sanoista moni juontuu merellisistä termeistä. Kaupallinen merenkulku on ala jota yksinkertaisesti vain ei kannata heittää menemään. Tämä on tietoa josta tämän maanviljelijöiden ja hiljattain metsäläisyytensä lopettaneen nuoren kansakunnan johto ei ole ilmeisesti kiinnostunut. Muualla tietysti itsestäänselvyys. Täällä ei ilmeisesti vaan yksinkertaisesti osata hoitaa merenkulun asioita. Kunpa Ahvenanmaalla olisikin enemmän valtaa. Siellä asian tärkeys käsitetään.
Tämän päivän merimies on kauppalaivaston ulosrekisteröinnin myötä pakotettu etsimään elantoaan toisaalta. Nyt kun maissakaan ei enää kelpaa mihinkään niin katse suuntautuu ulkomaisiin aluksiin. Laiva on kuitenkin merenkulkijan ainoa oikea työmaa, navigaattori on elementissään ohjatessaan ja hallitessaan alustaan. Ovathan ne sitäpaitsi EU:n alueella keskimäärin n. puolta nuorempiakin kuin ne harvat siniristilippumme alla olevat sisaret. Palkkaa saa mutta kaikessa muussa on oltava yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolella jos haluaa säilyttää sen lottovoiton että asuu täällä. Eläke ei kiinnosta nuorta miestä jolla dollarit, kaukaiset maat ja uuden työn mukanaan tuoma jännitys kangastelee mielessä. Se on maksettava itse, no se ei ole onnkesi monimutkaista. Verotussopimukset eri valtioiden välillä ovat erittäin sekavia ja usein merenkulkijalle epäedullisia, ne kun on valmisteltu maissa työskentelevien ehdoilla. Niitä vaan sovelletaan suoraan merenkulkijaan vaikka ne eivät työn luonteen vuoksi siihen sovellukkaan. Alukset on usein rekisteröity valtioina erittäin eksoottisiin maihin. Vai mitä sanotte Antigua-Barbudasta tai Liberiasta? Molemmat maailmanluokan merenkulkuvaltiota alusrekisteröintien perusteella. Eläke, 6 kk:n sääntö, verotus ja mahdolliset jälkiveroseuraamukset ja puuttuva sosiaaliturva eivät ole helppoja ratkaistavia asioita ilman ammattimaista apua. Ja avullakin perkeleen hankalia. Usein nämä hankaloittavat työskentelyä muualla, takuuvarmasti ne aina ainakin nostavat lähtemiskynnystä. Ja sehän ei ketään sellaista kiinnosta joka asialle voisi jotain. On muistettava kohtuus. Ikivanha oppi sanoo mikä ei ole kohtuus ei voi olla laki, Suomessa voi, kunhan kyse on vaan veroista. Marginaali nääs.
Euroopan Unioni perustuu vanhaan hiili-yhteisöön joka on sittemmin laajennut moniin maihin mm. Suomeen ja useille aloille ja tietenkin myös merenkulkuun. Unioini on antanut suuntaviivoja miten merenkulkupolitiikkaa tulisi hoitaa niin että Unioinin tonnisto olisi kilpilukykyinen ja laadukas verrattuna Unioinin ulkopuoliseen laivastoon. Kaikessa muussa kun Suomi on lammasmainen mallioppilas EU:ssa, silti merenkulkuasiat ei vaan suju, ei edes EU:n suosituksista huolimatta. EU:n alkuperäisiä kuningasajatuksia on pääoman, tavaran ja työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Kaikki edullisia ominaisuuksia kaupalliselle meriliikenteelle. Merenkulkija henkilönä lukeutuu juuri työvoimaan. Onko hänen liikkuvuus ammatissaan mahdollisimman vapaata? Ainakin suomen valtio takapajuisen verokiskonnan näkökulmasta haittaa monin keinoin ulkomaisissa laivoissa työskentelyä. Vaikka siis sen piti olla yksi fundamentti, valtio toimii juuri päinvastoin. Kukaan ei ole kiinnostunut pienen marginaaliryhmän perheonnesta, taloudellisesta tilasta ja ennenkaikkea: edellytyksestä harjoittaa kaikkia hyödytävää ammatiaan. Olkoon perkele missä lystää vaikka 6 kk. Se ei kiinnosta ketään.
Saadakseen tulonsa verovapaasti on aluksella vietettävä minimissään 6 kuukautta. Ajatelkaapa hyvät lukijat onko maailma muuttunut purjealusten ajoista? Onhan se. Merimiesten fyysiselle ja henkiselle kunnolle, perhe-elämälle, lyhyesti ilmaistuna ihmisarvoiselle elämälle 6 kk on jatkuvasti toistetuna hiukan liian pitkä aika. Sen lisäksi että esivalta on melkein tuhonnut kauppalaivastomme on myös perisuomalaisen byrokraattisuuden ansiosta erittäin hankalaa työllistyä muuallekkaan. Ulkoseilurin elämä on vaikeutettu kohtuuttomalle tasolle, hyvää tarkoittaen tietenkin kuten täällä aina. Miten jokin asia voidaankin sössiä näin perinpohjaisesti? Useissa valtioissa riittää kuuden kuukauden säännön täyttämiseksi se että 6 kuukautta on oltu pois vuoden aikana mutta, ei välttämättä yhtäjaksoisesti. Tässä maassa se on mahdottomuus. Tällaisellakin asialla on iso merkitys vaikkapa perheen arkeen.
Ymmärän valtionvarainministeriön kannan siitä että elinkeinoja kohdellaan tasa-arvoisesti. Ministeriö sen sijaan ei näytä ymmärtävän että nykymaailmassa oma kauppalaivasto, oma maanviljelys, omassa hallinnassa oleva lentoyhtiö, omassa hallinnassa oleva energian tuotanto ovat jo sinänänsä arvokkaita asioita. Näitä aloja ei yksikertaisesti voi sallia menetettävän.
Harvoin on niin että valtio maksaa tukea esim. merenkulkuelinkeinolle. Vai onko käsite maksaminen ihmisten mielessä hämärtynyt? Jos yritys maksaa veroa edelleen mutta vähemmän kuin ennen, katsotaanko että nyt valtio ”maksaakin” verovelvolliselle? Jos saat alennusta kaupasta niin kauppa makssa osan tuotteesta? Jos tavallinen pulliainen vähentää asuntolainojen koron osittain, pääomatulojen tappion tai kotityövähennyksen niin muuttuiko asetelma siten että nyt maksajana toimii valtio vaikka veroprosentti on muuttunut esimerkiksi 38 prosentista 35 prosenttiin. Selkokielellä maksat siis veroa 35 prossaa mutta jonkun mielestä valtio maksaa sinulle. Outoa. Ilmeisesti mahdollista vain Suomessa. Valtionvarainministeriö mikä on alusta alkaen jarruttanut viisaidenkin virkamiesten esityksiä alan elvyttämiseksi on ilmeisesti laskenut että korkeampi verotus tuottaa kassaan enemmän, näin tietysti on. Tiettyyn rajaan saakka. Jos tällaista rajaa ei olisi parhaan tuotonhan valtiolle takaisi 100 prosentin verotus, eikö totta?
Kerron teille nyt salaisuuden: tämä raja on tässä maassa ylitetty. Sitä ei ole vain kaikki ymmärtäneet. Muissa maissa, meidän kilpailijamaissa se on ymmärretty.
Nyt hupeneva kauppalaivastomme maksaa veroa. Näin ei jatku kauaa koska muualla ”valtio maksaa”, siis meikäläisen ajatusmallin mukaan, siitä varustamoille että nämä armeliaasti harjoittavat elinkeinoaan siellä. Näinhän täällä tavjan verolandiassa ajatellaan. Usein on esitetty väite että kokonaistaloudellisesti on järkevää tukea merenkulkuelinkeinoa. Järkevyys tulee siitä että toisessa vaihtoehdossa ei ole mitään elinkeinoa joka tuottaisi verotuloja, toisessa on mutta se maksaa vähemmän veroa kuin muut elinkeinot, siis meikäläisittäin ”valtio maksaa sille”. Katsokaa millainen merenkulun suurmaa on korkean kustannustason Tanska. Verratkaa Suomea Ruotsiin. Isoista merimaista Hollanista tai Britannista en edes viitsi kehottaa tekemään vertailuja. Muut pohjoismaat ovat sopiva vertailukohde Suomelle koska ne ovat suunnilleen saman kokoisia ja niissä on sama kustannustaso ja kulttuuritausta on lähes sama. Vertailun tulos on masentava, se on suorastaan TÄYSIN MURSKAAVA. Niin eri planeetalta asioiden hoito on. Asiaa tuntematon lukija saattaa tässä hymähtää ja olettaa kirjoittajan tietenkin liioittelevan. Valiettavasti totuuus on joskus uskomattominta. Jos merialan tukeminen olisi idioottimaista niin miksi sitten Norja, Ruotsi ja Tanska ovat katsoneet asiakseen hoitaa homman kotiin kun se on niin tuottoisaa valtiollekin! Perinteisesti Suomi on seurannut näitä maita ja lopulta seuraa tässäkin asiassa, paitsi perisuomalaiseen metsäläistapaan päätä on hakattava Karjalan ikihonkaan ensin muutama vuosi ja aiheutettava mittaamattomia tappiota alalle. Se on kotimainen tapa hoitaa asiat.
Tervetuloa kansainväliseen verokilpailuun. Tässä on reliteetti, valtioiden välinen verokilpailu. Me emme voi kieltää sen olemassaoloa, tai voimme mutta emme ole silloin rehellisiä. Merenkulku on luonteensa vuoksi aina ollut valpas siinä missä sille on edulliset toimintaedellytykset. Pohjimmiltaan on tehtävä valinta siitä haluammeko olla tässä kilvassa mukana vai emme. Ylevästi voimme todeta että meidän maamme ei ole tuollaisessa epäterveessä kilpailussa mukana ja menettää toimialoja muualle. Jo nyt kapean ja vähälukumääräisen taloudenalojen lisämenettäminen puhtaasti periaatteellisista syistä ei ainakaan ole pienen kansakunnan etu. Varsinkin kun kyseessä on merenkulku. Alana se on täysin eri kuin muut toimialat, niin se vaan on. Olisi eri asia jos olisimme menettämässä vaikka kynttilänjalkojen valmistuksen. Suomi pärjää kaikissa oloissa ilman tehdastekoisia kynttilänjalkoja mutta ei ilman omassa hallinassa olevaa kauppalaivastoa.
Joka ainoa rationaalisesti ajateltu näkökulma huoltovarmuudesta alkaen puolustaa alan pitämistä suomessa. On sanottu että asiaa on tutkittu riittävästi, ja että nyt tarvitaan toimia. Näin todellakin on. Alaa on tutkittu paljon ja tutkimustuloksia löytyy riittävästi. Selvityksiä on tehty. Enää ei tarvita yhtäkään selvitysryhmää vaan tekoja. Konkreettisia tekoja, ratkaisuja.
Jos kauppalaivasto häviää, häviää myös merenkulkijat työttömyyskortistoon nauttimaan verorahaa. Sitä verorahaa jota sama joukko voisi työssä ollessaan tuottaa mm. kuluttamalla.
Kuluttajiahan me lopulta ennenkaikkea olemme. Pelkät sanat eivät aina riitä vaikka ne aikaamme kuvaavatkin.
Selailin tuossa juuri uusinta Maritime Finland Navigator yearbook 2006 -julkaisua. Kuten menneinä vuosina, sama asialinja jatkuu. Äänessä ovat aukeamien sivuilla viranomaiset, liikelaitosten nokkamiehet ja huippuluokan perävetolaitteiden kotimaiset valmistajat. Niinikään pakollinen ympäristöjuttukin on aina mukana. Hyvä niin, näitä kaikkia meidän kelpaakin esitellä, no paitsi ehkä liikelaitoistaminen ei nyt ole mennyt ihan putkeen, voidaan panna se uuden toimintatavan opettelun piikkiin. Klassiseen tapaan myös Merivoimat ja kuunari Helenan matkat on muistettu esitellä usein viimeisillä sivuilla kumpaistakin osapuilleen aukeaman verran. Helena on linjakkaan kaunis alus ja Merivoimat nykyaikainen, tekninen ja hieno perinteikäs puolustushaara. Sama linja on jatkunut lehdessä vuodesta toiseen. Mainittu julkaisu kuvaa hienosti, kuten myös sanatkin, aikaamme ja alaamme. Siis tätä mainittua meriklusteria. Viesti kuuluu selvästi: hyvin menee, täällä osataan, emme valita, mutta parannettavaa on ja paljon. Henkilökohtaisesti yhdyn tähän viestiin täysin.
Meriklusteriin näyttää kuuluvan jokainen ”sidosryhmä” mikä viittaa hiukankin merelliseen toiminta-alaan. Jokainen telakan alihankkijan alihankkijakin on teknisine innovaatioineen selkeä ja tärkeä osa meriklusteria. Yksi asia kuitenkin on ollut jo selvästi havaittavissa. Merenkulkija loistaa poissaolollaan meriklusterissa. Merenkulkija ei kiittele Navigator Yearbookin kuljettamansa kaoliinin kiillottamilla aukeamilla aluksensa teknisiä ratkaisuja ja ympäristöystävällisyyttä. Sen tekee joku muu. Konepäällikkö ei ota kantaa alhaiseen polttoaineen kulutukseen ja sen myötä ympäristöystävällisyyteen kuten nyt trendikästä on. Päällikkö fiksussa virka-asussaan ei kerro kuinka hienoa alusta on hallita kovissakin tuulissa uusien azipodien ansiosta. Merenkulkijat on unohdettu tietoisesti? Onko tosiaan niin että alan toimijat katsovat merenkulkijan olevan sellainen välttämätön paha, valittaja joka vaan vaatii lisää liksaa. Jouhkin ja Lagerroosin suulla useasti todettuna hän on kallis, lakkoherkkä ja on mielellään vain kotona mamman vieressä. Siis aika vittumainen tyyppi. Siltikin kokkapuheissa ja ISM-koodien manuaalien alkujen yleisjaaritteluissa aina muistetaan kertoa kuinka henkilöstö on ”yrityksen tärkein voimavara”. Jotenkin tuntuu että mainitussa yhteyksissä ei olla aivan täysin rehellisiä.
Satamien johtoon, Merenkulkulaitokseen ja moneen muuhun ennen toivottiin merenkulkijoita. Ei enää. Ilmapiiri on viilennyt merenkulkijoita kohtaan. Operatiivinen osaaminen on sivuutettu. Eräs maailman vanhimpia ja perinteikkäimpiä ammatteja on sivuutettu noin vain hallinnossa joka alasta vastaa. Onko ala muuttunut niin olennaisesti vai onko asioita hoidettu selvästi huonommalla menestykselle aiemmin kuin miten niitä hoidetaan nyt? Minusta näyttää juuri päinvastaiselta, olenkin itse merenkulkija kuten varmaan arvaattekin, enkä ehkäpä siksi käsitä koko totuutta. Merikapteeni ei kelpaa niihin virkoihin joihin kelpasi vaikkapa 10 vuotta sitten. Muissa valtioissa näyttää yhä kelpaavan, sen havaitsee oitis kun selailee Brittien tai Hollantilaisten julkaisuja. Sen voi todeta kun lukee Suomen korkeatasoisinta merenkulun julkaisua Svensk Sjöfarts Tidningeniä. Jopa alan lehdistö joka kertoo kotimaisesta merenkulusta on parempaa muualla kuin Suomessa!
Kvartaali-ajattelu valtaa alaa sielläkin jonne se ei selkeästi kuulu. Kilpailutuksesta, liikelaitoistamisesta on tehty itseisarvo sinänsä. Meriturvallisuus on nykyään, kuten laatukin, on yhtä kuin mahdollisimman monta lomaketta jotka lähetetään mahdollisimman usealle viranomaiselle 24h ennen tuloa tietenkin. Olisiko luonnostaan observatiivinen merenkulkija kenties havainnut orastavan kielteisen kehityksen ja edustanut terveen järjen ääntä? Sitä ei saada tietää koskaan ja jokatapauksessa virallisestihan kaikki on alallamme sujunut hienosti. Kaikki mitä on tapahtunut on ollut tietenkin tietoisen vaikuttamisen tarkoituksellista ja hallittua tulosta. Kukaanhan ei voisi kuvitellakaan muuta.
Meriklusteri on ilmeisen tärkeä juttu koko valtakunnalle, merenkulkija ei näytä siihen kuuluvan. Kun merialasta puhutaan niin voisi kuvitella ainakin nyt merellisten ammattilaisten siihen ainakin kuuluvan. Merimies on yhteiskunnalliselta statukseltaan marginaaliryhmä. Niin pieni ryhmä että sillä ei ole juuri poliitikkojenkaan mielestä sellaista painoarvoa että hänen puolestaan kannattaisi ajaa mitään asiaa, merimiesten äänet eivät vaaleissa paina suuntaan eikä toiseen. Siksi hänet voidaan oikopäätä sivuuttaa ja unohtaa. Ignorata näin nettitermein. Rannikolla esim. merikapteeni on ollut aina arvostettu ja yleinen ammatti, mutta valtaosalle kansaa erikoisuus jonka yleensä tapaa television lemmenlaivalta, Peppi Pitkätossun isänä tai vaikkapa hullunkuriset perheet korttien Kapteeni Tyrskynä. Kuopiolaisen pulliaisen korvissa täkkäri, försti tai siiffi on kummaa kieltä ja se ei kuulu ainakaan hänelle. Valitettavaa että merimiehen osa ei tunnu kuuluvan edes sille joukolle jolla on se tarvittava painoarvo mitä tarvitaan päästäkseen lehtien palstoille tai poliittisten päättäjien huolen aiheeksi, kenties muutos myönteiseen saattaisi tapahtua. Poliitikoillehan se ei näytä ainakaan kuuluvan, esivallan taholta mitään edistystä ei ole taphtunut useisiin vuosiin, mitä nyt eläkemaksua on kiristetty.
Poliittiset puolueet ovat nyt heränneet todellisuuten asuntojen korkeasta hinnasta Etelä-Suomessa ja reagoineet. Eräs keino pulmaan on työvoiman liikkuvuuden edistäminen. Käytännössä työvoiman liikkuvuutta aiotaan edistää esimerkiksi työmatkojen verovähennysoikeutta parantamalla. Merimies ei kuulu tähänkään ryhmään, kuinka yllättynyt olenkaan. Merimies oli täsätkin uudistuksesta ”unohdettu”. Merimiehen työmatkakulut eivät ole verovähennyskelpoisia työmatkakuluja. Useilla lautoilla työskennellään lyhyitä vuoroja ja matkustetaan viikottain. Verottajan näkökulmastahan merimies maksaa pientä veroprosenttia joten tämä on hänelle ”ihan oikein”. Tämän lauseen olen kuullut usein verotoimistossa asioidessani. Ja mitäpä väliä jollain Ahvenanmaan marginaaliryhmällä onkaan valtavirralle, verotoimistojen tädeille tai poliittisella kentällä. Miksi en koskaan kuule päivittelyä merimieseläkekassan 12% eläkemaksusta, se on käsittääkseni tuplamäärä muihin verrattuna. Merimiehet kyllä muistavat aina ehdotuksen siitä kuinka heidät pitäisi laittaa huviverolle kun saavat työnsä puolesta matkustella. Todellisen veroehdotuksen sijasta lausahdus kuvaa enemmänkin valtaenemmistön suhtautumisesta alaan. Olisiko aiheellista arvostelijoiden uhrata ajautus syille mistä erilainen verokohtelu johtuu? Merenkulkija vuorotellessaan ei käytä verovaroin tuotettuja palveluja, kun ei pysty siihen ollessaan poissa. Verottomuudella on erittäin pitkät perinteet alalla. Se on toiminut kannustimena miehille jotka jättivät vaaran aikoina kaiken taakseen saadakseen jotain parempaa koko kansakunnalle – ja tietysti siinä sivussa itselleen ja perheelleen. Esimerkiksi Göteborgista aikoinaan lähteneet Itäintian laivat takasivat tietyn määrän verovapaata tuloa miehistön jäsenille aseman mukaan. Jo pelkkä hengissä selviäminen sen aikaisilta matkoilta oli saavutus.
Nykyään vaara on oleellisesti vähentynyt mutta kansainvälisesti katsottuna alan työvuorot ovat melkein yhtä pitkiä. Yksi asia on edelleen sama: yhä merenkulkija jättää kotinsa ja lähimmäisensä. Meriä ei (onneksi) voi seilata kotisohvalta. Tämä kuuluu ammatin luonteeseen ja näin on ollut aina. Takapuolen on ”kestettävä merivettä”, rajansa kuitenkin kaikella. Nyt siitä ei kuitenkaan saisi hyötyä verotuksellisesti tai taloudellisesti kuten aina ennen on saanut, jo siitä saakka kun historiaa on kirjoitettu, onhan se ehkä joltain muulta pois. Ja tällä alalla historia on todellakin kauas ulottuva ja kunniakas. Merenkulkijat ovat löytäneet uusia reittejä ja mantereita, aloittaneet kansainvälisen kaupan laajassa mittakaavassa, yhdistäneet kansakuntia hyvässä ja pahassa. Ilman kaupallista merenkulkua maailma ei olisi sellainen kuin se nyt on. Jopa maailman valtakielen englannin kielen sanoista moni juontuu merellisistä termeistä. Kaupallinen merenkulku on ala jota yksinkertaisesti vain ei kannata heittää menemään. Tämä on tietoa josta tämän maanviljelijöiden ja hiljattain metsäläisyytensä lopettaneen nuoren kansakunnan johto ei ole ilmeisesti kiinnostunut. Muualla tietysti itsestäänselvyys. Täällä ei ilmeisesti vaan yksinkertaisesti osata hoitaa merenkulun asioita. Kunpa Ahvenanmaalla olisikin enemmän valtaa. Siellä asian tärkeys käsitetään.
Tämän päivän merimies on kauppalaivaston ulosrekisteröinnin myötä pakotettu etsimään elantoaan toisaalta. Nyt kun maissakaan ei enää kelpaa mihinkään niin katse suuntautuu ulkomaisiin aluksiin. Laiva on kuitenkin merenkulkijan ainoa oikea työmaa, navigaattori on elementissään ohjatessaan ja hallitessaan alustaan. Ovathan ne sitäpaitsi EU:n alueella keskimäärin n. puolta nuorempiakin kuin ne harvat siniristilippumme alla olevat sisaret. Palkkaa saa mutta kaikessa muussa on oltava yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolella jos haluaa säilyttää sen lottovoiton että asuu täällä. Eläke ei kiinnosta nuorta miestä jolla dollarit, kaukaiset maat ja uuden työn mukanaan tuoma jännitys kangastelee mielessä. Se on maksettava itse, no se ei ole onnkesi monimutkaista. Verotussopimukset eri valtioiden välillä ovat erittäin sekavia ja usein merenkulkijalle epäedullisia, ne kun on valmisteltu maissa työskentelevien ehdoilla. Niitä vaan sovelletaan suoraan merenkulkijaan vaikka ne eivät työn luonteen vuoksi siihen sovellukkaan. Alukset on usein rekisteröity valtioina erittäin eksoottisiin maihin. Vai mitä sanotte Antigua-Barbudasta tai Liberiasta? Molemmat maailmanluokan merenkulkuvaltiota alusrekisteröintien perusteella. Eläke, 6 kk:n sääntö, verotus ja mahdolliset jälkiveroseuraamukset ja puuttuva sosiaaliturva eivät ole helppoja ratkaistavia asioita ilman ammattimaista apua. Ja avullakin perkeleen hankalia. Usein nämä hankaloittavat työskentelyä muualla, takuuvarmasti ne aina ainakin nostavat lähtemiskynnystä. Ja sehän ei ketään sellaista kiinnosta joka asialle voisi jotain. On muistettava kohtuus. Ikivanha oppi sanoo mikä ei ole kohtuus ei voi olla laki, Suomessa voi, kunhan kyse on vaan veroista. Marginaali nääs.
Euroopan Unioni perustuu vanhaan hiili-yhteisöön joka on sittemmin laajennut moniin maihin mm. Suomeen ja useille aloille ja tietenkin myös merenkulkuun. Unioini on antanut suuntaviivoja miten merenkulkupolitiikkaa tulisi hoitaa niin että Unioinin tonnisto olisi kilpilukykyinen ja laadukas verrattuna Unioinin ulkopuoliseen laivastoon. Kaikessa muussa kun Suomi on lammasmainen mallioppilas EU:ssa, silti merenkulkuasiat ei vaan suju, ei edes EU:n suosituksista huolimatta. EU:n alkuperäisiä kuningasajatuksia on pääoman, tavaran ja työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Kaikki edullisia ominaisuuksia kaupalliselle meriliikenteelle. Merenkulkija henkilönä lukeutuu juuri työvoimaan. Onko hänen liikkuvuus ammatissaan mahdollisimman vapaata? Ainakin suomen valtio takapajuisen verokiskonnan näkökulmasta haittaa monin keinoin ulkomaisissa laivoissa työskentelyä. Vaikka siis sen piti olla yksi fundamentti, valtio toimii juuri päinvastoin. Kukaan ei ole kiinnostunut pienen marginaaliryhmän perheonnesta, taloudellisesta tilasta ja ennenkaikkea: edellytyksestä harjoittaa kaikkia hyödytävää ammatiaan. Olkoon perkele missä lystää vaikka 6 kk. Se ei kiinnosta ketään.
Saadakseen tulonsa verovapaasti on aluksella vietettävä minimissään 6 kuukautta. Ajatelkaapa hyvät lukijat onko maailma muuttunut purjealusten ajoista? Onhan se. Merimiesten fyysiselle ja henkiselle kunnolle, perhe-elämälle, lyhyesti ilmaistuna ihmisarvoiselle elämälle 6 kk on jatkuvasti toistetuna hiukan liian pitkä aika. Sen lisäksi että esivalta on melkein tuhonnut kauppalaivastomme on myös perisuomalaisen byrokraattisuuden ansiosta erittäin hankalaa työllistyä muuallekkaan. Ulkoseilurin elämä on vaikeutettu kohtuuttomalle tasolle, hyvää tarkoittaen tietenkin kuten täällä aina. Miten jokin asia voidaankin sössiä näin perinpohjaisesti? Useissa valtioissa riittää kuuden kuukauden säännön täyttämiseksi se että 6 kuukautta on oltu pois vuoden aikana mutta, ei välttämättä yhtäjaksoisesti. Tässä maassa se on mahdottomuus. Tällaisellakin asialla on iso merkitys vaikkapa perheen arkeen.
Ymmärän valtionvarainministeriön kannan siitä että elinkeinoja kohdellaan tasa-arvoisesti. Ministeriö sen sijaan ei näytä ymmärtävän että nykymaailmassa oma kauppalaivasto, oma maanviljelys, omassa hallinnassa oleva lentoyhtiö, omassa hallinnassa oleva energian tuotanto ovat jo sinänänsä arvokkaita asioita. Näitä aloja ei yksikertaisesti voi sallia menetettävän.
Harvoin on niin että valtio maksaa tukea esim. merenkulkuelinkeinolle. Vai onko käsite maksaminen ihmisten mielessä hämärtynyt? Jos yritys maksaa veroa edelleen mutta vähemmän kuin ennen, katsotaanko että nyt valtio ”maksaakin” verovelvolliselle? Jos saat alennusta kaupasta niin kauppa makssa osan tuotteesta? Jos tavallinen pulliainen vähentää asuntolainojen koron osittain, pääomatulojen tappion tai kotityövähennyksen niin muuttuiko asetelma siten että nyt maksajana toimii valtio vaikka veroprosentti on muuttunut esimerkiksi 38 prosentista 35 prosenttiin. Selkokielellä maksat siis veroa 35 prossaa mutta jonkun mielestä valtio maksaa sinulle. Outoa. Ilmeisesti mahdollista vain Suomessa. Valtionvarainministeriö mikä on alusta alkaen jarruttanut viisaidenkin virkamiesten esityksiä alan elvyttämiseksi on ilmeisesti laskenut että korkeampi verotus tuottaa kassaan enemmän, näin tietysti on. Tiettyyn rajaan saakka. Jos tällaista rajaa ei olisi parhaan tuotonhan valtiolle takaisi 100 prosentin verotus, eikö totta?
Kerron teille nyt salaisuuden: tämä raja on tässä maassa ylitetty. Sitä ei ole vain kaikki ymmärtäneet. Muissa maissa, meidän kilpailijamaissa se on ymmärretty.
Nyt hupeneva kauppalaivastomme maksaa veroa. Näin ei jatku kauaa koska muualla ”valtio maksaa”, siis meikäläisen ajatusmallin mukaan, siitä varustamoille että nämä armeliaasti harjoittavat elinkeinoaan siellä. Näinhän täällä tavjan verolandiassa ajatellaan. Usein on esitetty väite että kokonaistaloudellisesti on järkevää tukea merenkulkuelinkeinoa. Järkevyys tulee siitä että toisessa vaihtoehdossa ei ole mitään elinkeinoa joka tuottaisi verotuloja, toisessa on mutta se maksaa vähemmän veroa kuin muut elinkeinot, siis meikäläisittäin ”valtio maksaa sille”. Katsokaa millainen merenkulun suurmaa on korkean kustannustason Tanska. Verratkaa Suomea Ruotsiin. Isoista merimaista Hollanista tai Britannista en edes viitsi kehottaa tekemään vertailuja. Muut pohjoismaat ovat sopiva vertailukohde Suomelle koska ne ovat suunnilleen saman kokoisia ja niissä on sama kustannustaso ja kulttuuritausta on lähes sama. Vertailun tulos on masentava, se on suorastaan TÄYSIN MURSKAAVA. Niin eri planeetalta asioiden hoito on. Asiaa tuntematon lukija saattaa tässä hymähtää ja olettaa kirjoittajan tietenkin liioittelevan. Valiettavasti totuuus on joskus uskomattominta. Jos merialan tukeminen olisi idioottimaista niin miksi sitten Norja, Ruotsi ja Tanska ovat katsoneet asiakseen hoitaa homman kotiin kun se on niin tuottoisaa valtiollekin! Perinteisesti Suomi on seurannut näitä maita ja lopulta seuraa tässäkin asiassa, paitsi perisuomalaiseen metsäläistapaan päätä on hakattava Karjalan ikihonkaan ensin muutama vuosi ja aiheutettava mittaamattomia tappiota alalle. Se on kotimainen tapa hoitaa asiat.
Tervetuloa kansainväliseen verokilpailuun. Tässä on reliteetti, valtioiden välinen verokilpailu. Me emme voi kieltää sen olemassaoloa, tai voimme mutta emme ole silloin rehellisiä. Merenkulku on luonteensa vuoksi aina ollut valpas siinä missä sille on edulliset toimintaedellytykset. Pohjimmiltaan on tehtävä valinta siitä haluammeko olla tässä kilvassa mukana vai emme. Ylevästi voimme todeta että meidän maamme ei ole tuollaisessa epäterveessä kilpailussa mukana ja menettää toimialoja muualle. Jo nyt kapean ja vähälukumääräisen taloudenalojen lisämenettäminen puhtaasti periaatteellisista syistä ei ainakaan ole pienen kansakunnan etu. Varsinkin kun kyseessä on merenkulku. Alana se on täysin eri kuin muut toimialat, niin se vaan on. Olisi eri asia jos olisimme menettämässä vaikka kynttilänjalkojen valmistuksen. Suomi pärjää kaikissa oloissa ilman tehdastekoisia kynttilänjalkoja mutta ei ilman omassa hallinassa olevaa kauppalaivastoa.
Joka ainoa rationaalisesti ajateltu näkökulma huoltovarmuudesta alkaen puolustaa alan pitämistä suomessa. On sanottu että asiaa on tutkittu riittävästi, ja että nyt tarvitaan toimia. Näin todellakin on. Alaa on tutkittu paljon ja tutkimustuloksia löytyy riittävästi. Selvityksiä on tehty. Enää ei tarvita yhtäkään selvitysryhmää vaan tekoja. Konkreettisia tekoja, ratkaisuja.
Jos kauppalaivasto häviää, häviää myös merenkulkijat työttömyyskortistoon nauttimaan verorahaa. Sitä verorahaa jota sama joukko voisi työssä ollessaan tuottaa mm. kuluttamalla.
Kuluttajiahan me lopulta ennenkaikkea olemme. Pelkät sanat eivät aina riitä vaikka ne aikaamme kuvaavatkin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siinäpä se, näin se on....Ei lisättävää, ei pois otettavaa.
Kirjoittaja näyttää olevan hyvin perillä asioista. Vahinko vain, että tällaiset tosiosaajat eivät enää ole valtionhallinnossa missään kurssissa. Nuoret maisterit ja insinöörit miettivät miten merenkulkuasiat voisi parhaiten siirtää Tielaitoksen kellariin, nyt kun melkein kaikki laivatkin on saatu pikku hiljaa siirtymään pois Suomen lipun alta muille maille vierahille. Paras jäänmurtajakin saatiin myytyä Murmanskiin.
...sinua vilpittömästi lähettämään tuon kirjoituksesi kaikkiin mahdollisiin lehtiin (ties vaikka julkaisivat). Hyvin kirjoitettu ja kaiken lisäksi puhdasta asiaa... BRAVO!
näkisin tämän Helsingin Sanomissa, naulankantaan.
Suurin yksittäinen tekijä, joka pilasi eniten merenkulun tukiasiaa suuren yleisön silmissä, oli punaisten laivojen varustamo. Se jakoi saamansa tuen välittömästi osinkoina omistajilleen. Henkilöstö oli jo sitoutunut joustoihin, jotka yleensä tarkoittavat pitempää työaikaa samalla- tai jopa pienemmällä palkalla. Suurin osa valkoisten laivojen tuesta taas meni ulkomaisen pääomistajan tilille.
Ottakaapa selvää kuinka punaisten laivojen taloudenpito on hoidettu. Olisiko siis oikein jakaa tukea vain niille varustamoille, jotka ovat tuhlanneet omaisuutensa erilaisiin superinvestointeihin ja hotelleihin ja kv. risteilypusineksiin. Ilman tukea valkoiset laivat olisivat oleet kanttuvei jo aikoja sitten. Ei kai se ole punaisten laivojen vika, että osaavat hoitaa asiansa. Suuri yleisö ei ymmärrä mitään taloudestta ja merenkulusta.
taloudellisista asioistaan? En usko...
"Wanhaan hywään aikaan" yhden pullon myynillä maksettiin koko keissin( 12 pulloa ) ostohinta, tupakassa suhde taisi olla vähän huonompi. Tätä juhlaa jatkuikin sitten vuosikymmeniä. Siinä ei talousneroja tarvittu, riitti lähes pelkästään pilkun siirto hintalapussa.
Suuri yleisö kuitenkin vaikuttaa - ainakin yrittää- asioihin politiikan kautta.
sitä, että kun oot siellä Citymarketissa töissä siellä hedelmätiskillä, kuulut selkeästi heidän "meriklustereihinsa". Että vissiin sitä hänen työtänsä sitten pitäisi tukea? Näin tää homma on käännetty, eli just niin kuin tän alkukirjoituksen kirjoittaja kuvailee, että suunnilleen kaikki muut kuuluu siihen heidän muodikkaaseen "klusteriinsa" paitsi suomalaiset merenkulkijat.
En voisi itse paremmin nykytilannetta kuvata!!!
Kiitokset kirjoittajalle!
Sailori
Lisäisin vielä, että alalle hakeutuvien tai sitä opiskelevien kannattaisi ehkä harkita vielä kerran omaa ammatinvalintaa.
Merikapteenin koulutuksella ei paljon maissa pärjää - vilkaiseppa vaikka netistä rekrytointisivustoja tai sunnuntain Hesaria. Montaako merenkulkijaa suomessa tarvittiin töihin? Arvaan, että
ISO kiitos Komediennelle!! Toivoisin näkeväni juuri tämän kirjoituksen maamme suurimmissa päivälehdissä!! Voisi myös olla aiheellista lähettää Päällystöliiton, mutta tuskin julkaisevat tai edes vaivautuvat vastaamaan.
Tämän kun näkisi julkisuudessa! Kiitos
WORD!!
Oli siinä tarinaa kerrakseen. Kiinnitti vaan huomiota, että kirjoittaja oli samanaikaisesti pyytämässä lisää valtion tukea kotimaiselle merenkululle ja valittamassa siitä, kun tulojen verovapausraja on peräti 6kk. Näin maallikkona en ymmärrä, mikä logiikka on siinä, että tukia halutaan, mutta ei haluta olla mukana kerryttämässä rahoja valtiolle. Ai niin, tässähän toimii se perinteinen suomalainen ajatusmaailma: rikkaat maksavat verot ja muiden verot maksaa valtio.
Ottaa ruåtsin tai englannin malli jossa riittää verovapauden saamiseksi olla maasta pois yli 181 vrk.
Maailmalla on pula väestä ja monissa yhtiöissä on noin 3kk törnit,silloin ei tarvitsisi pakoilla veroja ja ammattiväellä olisi töitä,paskasakkihan jäisi tänne valtion iloksi mutta niinhän se on aina ollut...
kateus pitää näemmä ansaita, ja näköjään tän veronkiertokirjoittajan mukaan olemme sen ansainneet.
kun katson peiliin näen siellä osasyyllisen,on tullut oltua yli 20v erään konemestariyhdistyksen jäsen ja kertaakan ei ole tullut käytyä kokouksessa.
Nyt kuulemma merialojenliitot on lähettämässä kaikille uusille kansanedustajaehdokkaille tietoa tuosta tukijutusta,no toivottavasti valkenee.Itse olen siinä pisteessä nyt että haluan lähteä johonkin isooon risteilyvarustamoon kokeilemaan pärjääkö,kuten eräs kolleega sanoi siellä voit käyttää sellaista tekniiikkaa josta täällä voi vain lukea.Hitaasti tuntuu härmässä asiat muuttuvan,taitaa olla vähän niinkuin suomalaisissa laivoissa:näin on tehty 30v ja tehdään edelleenkin,eipä ole autoverotuskaan muutunut...
No katsotaan miten käy.
sitten palkat on mitä on, kuten sanottu. Maailmallakin ymmärretään säästää ja vähentää henkilöstöä, jotta voidaan rakentaa hienompia laivoja, vai oisko kumminkin syynä jokin muu?
Haluaisitko sinä olla erossa perheestäsi 6-8 kk putkeen vuodessa? Kyse on nyt ainoastaan siitä, että joustavamman 6 kuukauden säännön avulla saisi välttävän ansion, koska työnantajat ei mukavuuslippulaivoissa maksa veroja eikä eläkkeitä palkoista eikä mistään muustakaan, niinkuin sinun, maallikkopalkastasi, ja kun tästä mukavuuslippupalkasta otetaan verot pois ainakin keskijohdon puolella voidaan puhua kehnosta palkasta (ei kaikki voi olla kapteeneja laivassa). Mutta kuten sanottu, tehdään niin kuin sinä näköjään haluat, vedetään korvausta ja lonkkaa ja kulutetaan mahdollisimman vähän, ettei tule ALV-tuloja myöskään valtiolle. Oletkos miettinyt sitä, että ns. mukavuuslipputyöläisten perheet asuvat edelleen Suomessa ja ostavat ja kuluttavat ja tuovat näin tuloa valtion kukkaroon vai meinaatko, että näitten ihmisten tulisi ottaa perheetkin mukaan sinne 6-8 kuukaudeksi? Mutta vänkää vastaan nyt siitäkin.
”Verot valtion maksettaviksi” lause sisältää ajatuksen joka on mielestäni jo periaatteellisesti päälaellaan; valtio on käsittääkseni verojen saaja, ei maksaja. Maksajina toimivat verovelvolliset. Veropotti, verojen kokonaiskertymä ei ole mikään kiveen hakattu summa joka vuodesta toiseen pysyy samana. Jos verovelvollisilla ei ole edellytyksiä harjoittaa elinkeinoaan, ei kai silloin verotulojakaan voi syntyä. Valtion tehtävä on luoda nämä toiminnan edellytykset. Mikäli nämä edellytykset ovat muualla ratkaisevasti paremmat, mitä muuta lopputulosta voisikaan odottaa kuin laivaston ulosliputuksen? Periaatteessa ei ole mitään väliä kuka kuljetukset hoitaa, toisaalta miksi emme ottaisi osaamme eräästä maailman nopeimmin, ellei kaikkein nopeimmin, kasvavan liikenteen, Itä-merenliikenteen huimasta kasvusta?
Kasvaisiko vai pienenisikö tuo veropotti tukemalla alaa? Valtio saa verotuloja toisilta enemmän, toisilta vähemmän. Tässä tapauksessa valtio saa, tai saisi, varustamoilta suhteellisesti vähemmän kuin muilta toimialoilta. Saisiko se alaa tukien euromääräisesti, enemmän vai vähemmän? Entä kokonaistaloudellinen kannattavuus huomioiden verokertymä, mahdollisesti kasvava kauppalaivasto ja kulut jotka koituisivat maksettaviksi jos merkittävän suuri osa merimiehistä joutuisi kilometritehtaalle? Nämä ovat olennaisia verotuksellisia kysymyksiä puhuttaessa nykyisestä tilanteesta, ja muuta näkökulmaa (esim. ihmisten työttömyys, poikkeusolojen huoltovarmuus, yksilöiden mahdollisuus tehdä työtään) tässä ei edes otettu esiin kuin veroraha. Uskon että kokonaisuuden kannalta edullisinta olisi ottaa tuet käyttöön.
Jo nyt eri tuloja verotetaan eri tavoin. Esim. pääomatuloja verotetaan eri perusteisesti kuin yksityisten ihmisten palkkatuloja. Arvonlisäverossa on yleinen veroprosentti 22. Kuitenkin erityisillä aloilla on eri verokantoja käytössä, vaikkapa elintarvikkeissa 17 % tai kirjoissa 8 %. Tämähän on räikeän suoraa tukea! Voisinko tehdä - käyttäen sinun logiikkaasi - päätelmän että elintarviketeollisuuden ja kirjakauppiaiden arvonlisäverot maksaa valtio? Entäs jos vien absurdin päättelyni vieläkin pitemmälle: palkansaajan marginaaliveroprosentteja on alennettu viime vuosina. Onko niin että koko palkansaaja-kansanosan verot maksaa valtio?
Eri asioita vain verotetaan eri tavoin, voit nimittää sitä tueksi tai miksi vaan haluat. Nähdäkseni kyse on siitä että valtio pyrkii ohjamaan verovelvollisten käyttäytymistä haluttuun suuntaan, näin samalla edistäen yhteiskuntaa. Verotus on nähtävä, verovarojen kerryttämisen lisäksi, eräänlaisena valtion keinona ohjata verovelvollisten tekemisiä myönteiseen suuntaan. Kritiikkini kohdistuu siihen että valtio ei ole halunnut käyttää veroinstrumenttiaan merenkulun toimintaedellytysten turvaamiseksi vaikka monissa muissa valtioissa näin tehdään. Punainen lankani oli myös se, että verotuloja ei kerry jos ei ole verotettaviakaan, kuten nyt on tapahtumassa. Pääomatuloja verotetaan keveästi verrattuna ansiotuloihin, tarkoituksena pitää rahaa ja sijoituksia maassa. Tätä vasten en näe edes mitenkään moraalittomana verottaa merenkulkua edullisemmin (_toimiva_ tonnistovero) tarkoituksena pitää ala kotimaassa. Koko verotus on sarja eriarvoista kohtelua, en silti osaa sanoa kuinka se pitäisi tehdä paremmin.
Kirjoitit: ”maallikkona en ymmärrä, mikä logiikka on siinä, että tukia halutaan, mutta ei haluta olla mukana kerryttämässä rahoja valtiolle.”
Siinä ei ole mitään logiikkaa koska en ole sitä mieltä mitä esität minun olevan. Haluan olla kyllä mukana verotulojen kerryttämisessä. Uskon että verotuloja voitaisiin kerryttää/säästää saman verran tai jopa enemmän jos muissa menestyvissä merenkulkumaissa oleva malli otettaisiin täälläkin käyttöön. Meidän tavoitteemme on siis siltä osin yhtenevä, ei päinvastainen kuten äkkiseltään voisi luulla. Kannatan 6 kk:n säännön muokkaamista, en vastusta sen olemassaoloa sinänsä. On eriasia työskennellä ulkomailla tai ulkomaalaisessa laivassa 6 kk. Ulkomaille lähetettävä työntekijä voi ottaa usein perheensä mukaan, tai he voivat vierailla toistensa luona. Merenkulkijalla tätä mahdollisuutta ei useinkaan ole tai se on hyvin rajoitettua. Muutenkin elämä laivassa ja maissa eroaa toisistaan aivan olennaisesti. 6 kk:n säännön alkuperäinen ja perimmäinen tarkoitus ei kai sentään ole ulkomaanmerityöhön lähtemisinnokkuuden vähentäminen. Tuskinpa sääntöä on alun perin kuitenkaan laadittu sitä silmälläpitäen että mahdollisimman usea merimies ei työllistyisi ulkomaalaiseen laivaan… Mitä eroa valtiolle, tai sinulle, on sillä jos on vuodesta (siis vähintään sen 181 vrk) puolet poissa lyhyemmissä pätkissä tai yhtäjaksoisesti? Merenkulkijalle sillä on olennainen ero, paitsi perhe-elämän näkökulmasta myös esim. siitä syystä että maailman varustamot eivät ole välttämättä kiinnostuneita pienen Suomen verokoukeroista. Koska nämä ovat tämän maailman navan, Suomen, asioista ihmeen tietämättömiä, usein ne saattavat tarjota sellaista työtä jonka yhteensovittaminen siellä vallitsevan vuorottelun puitteissa ei sovi helposti yhteen meillä vallitsevan 6 kk:n säännön kanssa. Tätä tarkoitin sillä kun kerroin ko. säännön olevan mielestäni laaditun puhtaasti maissa työskentelevien näkökulmasta. Kyse on mielestäni enemmänkin kohtuudesta. Ei tässä ole muuta toivottu kuin tavallisen ihmisen järkeen käypää tolkkua.
Oletko sinä sitä mieltä että tällä hetkellä verotus suosii ahkeraa, kaikki ajateltavissa oleva edistys on jo tapahtunut ja että kaikki on verotuksellisesti ajateltuna niin hyvin ja oikein kuin vain voi olla? Jos et ole niin miksi en saisi täällä valittaa.
PS. BTW ylipäätään yleisellä tasolla kannatan verotuksen yleistä lieventämistä. Perusteluni: työntekoon ja ahkeruuteen kannustaminen.