EU-Suomessa köyhien määrä on saatu tilastoihin pettävän pieneksi asettamalla köyhyysrajaksi 3300 mk:n kuukausitulot. Tuo raja on sellainen, että noilla tuloilla hengissä pysyy, mutta ei köyhä noilla tuloilla elää voi.
Oikeampi raja olisi keskimääräinen 4000 markkaa, jolloin köyhien määräksi tulisikin lähes 60%.
Virallinen köyhyysraja on siis täysin mielivaltainen 3300 mk:n kuukausitulo. Kun tuo lisäksi lasketaan yksilöittäin, saadaan köyhien määrä pettävän pieneksi. -Ihmeellistä asiassa on myös se, että kyseiset köyhät ovat tähän saakka kuitenkin uskollisesti äänestäneet kurittajiaan EU-mielisiä puolueita.
Oikeampi raja olisi keskimääräinen 4000 markkaa, jolloin köyhien määräksi tulisikin lähes 60%.
Virallinen köyhyysraja on siis täysin mielivaltainen 3300 mk:n kuukausitulo. Kun tuo lisäksi lasketaan yksilöittäin, saadaan köyhien määrä pettävän pieneksi. -Ihmeellistä asiassa on myös se, että kyseiset köyhät ovat tähän saakka kuitenkin uskollisesti äänestäneet kurittajiaan EU-mielisiä puolueita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Konserninjohtaja "Nalle" Björn Wahlroos pamautti vuosituhannen vaihteessa lepytelläkseen ay-liikettä ja pitääkseen ay-liikkeen vakuutukset Sammossa, että hänen oli "vaikea nähdä" miten ihminen tulisi toimeen alle 5000-6000 markan nettokuukausipalkalla. Rahoissaan kylpevä, suuria EU-tukiaisia nauttiva "Nalle" ei tiennyt, että alle 6000 mk:n nettotuloilla eli tuolloin kaksi miljoonaa suomalaista.
EU:ssa virkamiesten tehtävänä näyttää olevan häivyttää kiusallisia ongelmia erilaisilla tilastotempuilla.
Työttömyyttä on häivytetty muuttamalla työttömyyden kriteereitä.
EU:ssa yritetään häivyttää innokkaasti maiden välisiä köyhyyseroja. Asiantuntijoiden valinnat ovat muuttamassa dramaattisesti suomalaisten köyhyyden kuvaa tilastoissa.
Suomessa oli 60%:n köyhyysrajalla v.1998 köyhiä yli 450 000 ja alemmalla 50%:n rajalla tuolloin 196 000 henkilöä.
Ideanahan tässä on, että mitä ylemmäksi köyhyysraja nostetaan, sitä pienemmäksi köyhyyserot käyvät eri maiden välillä.
Yhteiskunnan hyvimvointipalveluja on totuttu pitämään pelkkinä menoerinä, joiden supistuksilla ei katsota olevan minkäänlaisia kansantaloudellisia vaikutuksia. Suuri virhearvio tietenkin. Uusliberalismissa asiaa ei haluta ymmärtää oikein, joten sen talouspolitiikan kannattajat suosivat niin heppoisin perustein kirveslinjaa.
Eivät kaikki taloustieteilijät onneksi vanno tuloeroja kasvattavan uusliberalismin nimiin. Mainittakoon, että erikoistutkija Jouko Kajanojan mukaan vuosisadan vaihteessa päivähoitoon sijoitetut voimavarat tulevat takaisin vähintään kaksinkertaisina ja parhaassa tapauksessa peräti seitsenkertaisina.
Innokkain hyvinvointiyhteiskunnan purkaja on ilman muuta ollut kokoomus. Sitä ovat säestäneet omilla ansioillaan Paavo Lipponen, Esko Aho ja kimpassa lopulta kaikki EU-puolueet.
Ansiokkaimmat purkumiehet ovat olleet Iiro Viinanen ja "työväen presidenttiehdokas" Sauli Niinistö. Kokoomushan oli kehittelemässä ns. palveluseteliä, niin että köyhät tunnistettaisiin vähän samaan tapaan kuin juutalaiset juudantähden avulla aikoinaan Natsi-Saksassa.
Kysymys oli nöyrryytyksestä ja sen maksimoinnista.
Kunnon kokoomuslaiset saavat palvelunsa oikeilla seteleillä.- Luokkaeron tulee myös näkyä!
Kokoomus on purkanut hyvinvointia mainitsemallasi tavalla. Meillehän on uskoteltu joidenkin rikastumisen koituvan siunaukseksi myös köyhälle väestön osalle. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Tosin poliittinen oikeisto uskottelee kansalaisia luottamaan ns."tricle down"-ilmiöön, jossa tosiaan uskotaan köyhienkin hyötyvän rikkaitten rikastumisesta.
Jos rikkaitten vaurastumisesta olisi hyötyä kansalaisille ja uusien työpaikkojen syntymiselle, sen pitäisi näkyä valtaisana investointiryntäyksenä. Siitäpä ei ole näkynyt merkkiäkään, vaikka EU:hun houkuteltaessa näin nimenomaan luvattiin. Kaikki raha on mennyt osingonjakoon ja sieltä pörssin uhkapeliin, omien osakkeitten ostoon tai kilpaillijoiden ostoon ulkomailta. EU-Suomihan on ollut näiden ostojen luvattu maa.
Eiköhän olisi jo avata simät ja ottaa hatkat huijareitten EU:sta. Mitäpä muuta se onkaan.
On hyvä, että jotkut haluavat keskustella näistä meitä kaikkia koskettavista talousasioista hillitysti ja asiallisesti. Tietysti epäkohtiin tulee kiinnittää reipastakin huomiota.
Haluan tässä yhteydessä mainita sen, että aikaisemmin yhteiskunnan maksamia palveluja on siirretty kansalaisten itsensä maksettaviksi.- Esim. lääkekustannusten omavastuu on kansainvälisestikin korkea. Ollaan kaukana yhteiskunnalle suunnitellusta 60%:n tasosta. Tällä hetkellä yhteiskunta maksaa vain 40 prosenttia.
Mielestäni tosi tehonta julkista säästämistä on työstä ja palveluista tinkiminen, mikä näyttää olevan EU-Suomen tapa. Tällöin menoja vain itse asiassa siirretään taskusta toiseen. Ajatelkaa. Kun yksi momentti säästää, toinen maksaa. Olemmeko hölmölässä nimeltä Euroopan Unioni!
Perusturvamme on alle pohjoismaisen perusturvan. Perusturvajärjestelmämme jättää lapsiperheet ja lapsettomat pariskunnat virallisen köyhyysrajan alapuolelle. Sen sijaan yksinäiset henkilöt ja yksinhuoltajat perusturva nostaa köyhyysrajan yläpuolelle.
Mielenkiintoista on, etteivät kaikki EU-poliitikot tunnista vielä köyhyyttä, vaikka melkein kaikki kansalaiset sen jo tietävät.
Kun "kykypuolue" kokoomus pääsi valtaan pitkän oppositiokautensa jälkeen se aloitti välittömästi oman ideologiansa mukaisesti talouden liberalisoinnin ja vapautti pääomat. Pääomillahan ei ole isänmaata eli ei sitä ole kokoomuksellakaan, senhän historia voi todistaa. Pääomien itsenäisyys on kokoomuslaista itsenäisyyttä, kansan hyvinvoinnista viis. Kokoomuspolitiikan seurauksena tulivat 90-luvulla Suomen suurin tulojen ja varallisuuden uusjako. Niiden seurauksena puolestaan Suomeen tulivat köyhyys ja leipäjonot. Juuri kokoomus on ollut samaan aikaan suuriäänisin sosiaaliturvan supistaja.
Niinpä kirkon vastuulle jäi pitää 100 000 ihmistä leivässä. Tilanne EU-Suomessa vaikeutuu koko ajan, koska yhä uudet kansalaisryhmät tarvitsevat apua.
Mutta mitä kuuluttakaan EU-Suomen talouslehdistö???! Siellä hellitään uskomusta, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa perusturva on kerrassaan maailman parasta luokkaa muka estäen motivoitumisen työnhakuun. Näin toimii propaganda EU-Suomessa.- On vain vaikea tunnustaa, että elämme pitenevien leipäjonojen maassa.
Tottako? Kyllä vain. Lahdessa tehtiin näin vuonna 1999 työssäkäyville, jotka eivät kyenneet elämään palkallaan. Jakelu jatkunee edelleen. Entistä enemmän on tilapäisesti osa-aikatyössä käyviä. Ihmetyttääkin, että ihmisellä on motivaatiota tehdä työtä, mikä ei edes elätä. Elämme EU-Suomessa.
Kumpi oikein? Onko tilastoa?
Tilastoja voidaan tehdä tiettyjen kriteerin pohjalta, usein varsin mielivaltaisesti.. Kun tilastoidaan köyhien määrää, ratkaisevaksi muodostuu tulorajan asettaminen. EU-Suomessa se on vedetty tilastojen kaunistamiseksi niinkin alas kuin markoissa mitattuna 3300 kuukaudessa.
Jos köyhyysraja nostettaisiin keskimääräiseen 4000 markkaan kuukaudessa, köyhien määrä pomppaisi lähelle 60 prosenttia ja Suomi saisi julkisuuteen aivan uudet kasvot.