Minulla on alle vuoden ikäinen poika.Mies joka juo joka viikonloppu ja minä perässä.En pysty olemaan juomatta ainakaan yhtä päivää viikossa.Itseni mielestä minulla on siis alkoholiongelma?Onko?Kärsin kauheista morkkiksista,enkä pysty hoitamaan lastani kunnolla.Mitä ihmettä teen?
Mitä teen?
alkoholisti?
12966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen lapseton nainen ja kärsinyt alkoholiriippuvuudesta jo nuoresta pitäen. En halunnut sitä ensin myöntää, mutta hain apua päihdelääkäriltä ja käyn tsekkauttamassa itseni ja veriarvoni säännöllisin väliajoin. Ei ole helppoa ollut, mutta jos sinulla on ollut onni saada se pikkuinen, niin yritä edes hänen vuokseen. Hän tarvitsee sinua. Hae sinäkin apua. Sitä on saatavilla ja puhu ensin vaikka terveyskeskuksessa ja he kyllä osaavat neuvoa sinut eteenpäin. Raitis elämä ei ole koskaan huono vaihtoehto. Ensin luulee, että menettää jotain (ne kaljat?) ja kun alkuun pääsee, niin huomaa, että saakin elämästä paljon enemmän. En halunnut uskoa itsekkään tätä aluksi, mutta tämä on niin totta.
Ajattele edes lastasi, jos et niinkään itseäsi. Tosin kaikki lähtee omasta itsestä ja halusta.
Tsemppiä sinulle. Olethan jo ajatellut asiaa ja se on hyvä alku.
On tyhmää periaattesssa edes miettiä mitä teen kun lapsikin on.En tajua miksi se on niin vaikeaa olla ottamatta sitä kaljaa tai siiderii.Olen vasta parikymppinen,elämä edes.En halua hukata elämääni miettimällä tätä asiaa..Äitini on juonut aina viikonloppuna tai vapaapäivänä kun olimme lapsia,siksi hänenkään mielestä en voi kärsiä tästä pahasta olosta.
kerran itse koet alkoholinkäyttösi sellaiseksi. Apuavoit kysyä esim. A-klinikalta tai AA:sta. Pääasia, että teet jotain itsesi ja lapsesi hyväksi.
Alkoholismissa eivät juodut määrät ole tärkeitä, vaan se kuinka alkoholi vaikuttaa ihmisen elämään, kuinka se pyörittää ihmisen mieltä.
Alkoholistihan ei yleensä edes tunne mitään 'viinanhimoa', vaan hänellä on sisäinen pakko saada juoda.
Alkoholistille ainoa vaihtoehto on täysraittius. Se taas tarkoittaa paljon muutakin kuin vain pullon korkin pitämistä kiinni. Raittius on kokonaan uusi tapa elää, ja se perustuu ehdottomaan rehellisyyteen itseään kohtaan.
Siksi sinunkin täytyy lähteä hakemaan apua itsellesi, ja itsesi takia. Et voi raitistua lapsesi takia, voit korkeintaan kipristellä kuivana ja purra hammasta yhteen. Tästä kuivana kipristelystä lapsesi tulee sitten joskus maksamaan kovan hinnan, kun tulet syyttämään häntä siitä ettet saanut juoda tai kun sinun oli pakko lähteä juomaan.
Tuo uuden elämäntavan opiskelu on koko loppuelämän kestävä projekti, sillä kukapa meistä koskaan olisi valmis.
Uuden elämän etsimisessä sinä tarvitset ulkopuolista apua. Sitä löydät monista eri paikoista, joiden nettisivuja tälläkin palstalla on esiintynyt.
Perusperiaate on mielestäni se, että sinun on opittava rakastamaan itseäsi, että voisit antaa rakkautta lapsellesi.
Juova alkoholistihan rakastaa vain pulloaan, vaikka haluaisi kyllä rakastaa myös lapsiaan.
Tähän rakkauteen hän ei kykene, koskapa ei hyväksy itseään sellaisena kuin on.
Nyt otat ja lähdet hakemaan apua itsellesi.
Ota puhelin käteen ja aloita siitä. Kerro suoraan ongelmasi, niin saat ohjeita, miten voit edetä valintasi mukaan. Kukaan ei pakota.
Katso linkit:
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/
Osittainen apu on ajatusten vaihto, on auttanut ennenkin,otappa yhteyttä [email protected],niin turinoin lisää.
tätä kun kirjoitan,juon viskiä ja kaljaa,vaimo nukkuu lapsen kanssa.
Olen itse alkoholisti, ollut tosin raittiina jo useita vuosia. Tiedän siis kuinka juopottelevan alkoholistin itsekeskeiset ja itsesäälin turvottamat aivot toimivat.
Varsinkin pikku huppelissa ne synnyttävät varsinaisia kuningasajatuksia. Tuo sinun yhteydenottopyyntösi oli todellakin sellainen.
Jos alkoholisti haluaa raitistua, ei hänen missään nimessä kannata ryhtyä filosofoimaan tai väittelemään humaltuneen henkilön kanssa tästä asiasta. Siinä silloin 'sokea taluttaa toisen sokean' suoraan avantoon.
Juomisen lopettaminen ei ole mitään 'pikku painon pudotusta' piitsi-sesonkia varten tai uuden imagen etsimistä.
Se on elämän ja kuoleman kysymys, ja siksi siitä ei voi keskustella henkilön kanssa, joka on humalassa ja haluaisi vielä jatkaa juomista mutta tahtoisi kuitenkin eroon juomisen aiheuttamista haittavaikutuksista.
Sitten kun sinä olet valmis lopettamaan oman juomisesi, sinunkin kannattaa ottaa yhteyttä apua tarjoaviin tahoihin.
Tiedä häntä olenko alkoholisti vai en,luulin et oon vanhentunut ja viisastunut,mut vitut,oon vaan pidätelly janoa ja eilen mentiin.Joku vaan ahdistaa ja niin väärin kuin se onkin,paikkailen ahistusta viinaksilla.Yht.otto sen takia että ahistukseen auttaa (ainakin mulla) se ,että saa vaan purkaa tuntojaan.Ihmiselle jota ei tunne, eikä tarvitse nähdä, anonyymisti.Ju nou?
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että omien tuntojensa purkaminen auttaa ahdistukseen. Puhuminen on siinä ensisijainen tapa, mutta kirjoittaminenkin saattaa auttaa, edes vähän.
Siksi raitistuneet alkoholistit pitävät yhtä ja kokoontuvat erilaisiin vertaistukiryhmiin, kuten esim. AA. Niissä pystyy purkamaan omia tuntojaan, ja näin välttyy etsimästä lohtua pullosta.
Itselläni on joitain ystäviä joiden kanssa meillä on sopimus, että voimme soittaa vaikka keskellä yötä toisillemme ettei kenenkään tarvitse lähteä juomaan.
Mutta meillä on siinä yksi perussääntö. Soittaa pitää ENNEN ensimmäistä paukkua. Sen jälkeen ei enään tarvitse soittaa.
Humalaisen kanssa jauhaminen ei johda mihinkään, päinvastoin se saattaa olla vain kuin bensaa heittelisi liekkeihin.
Olet ex-jasu ihan oikeessa.Kun ei ole itsetuntoa enää oli helppo soittaa a-klinikalle,tästä se kai lähtee.Jos kahdesta ongelmaisesta toinen ratkee,ni toinen jää yksin.Ja tietäähän sen mitä tapahtuu toiselle
Kuulosti tutulta tuo lause, kun ei ole itsetuntoa enään...
Olen varma, että noista fiiliksistä nousee se voima jolla pystyt lopettamaan juomisen. Kun alkoholisti saavuttaa oman pohjansa, alkaa hän olla valmis ottamaan apua vastaan. Vaatii vahvuutta, että uskaltaa lähteä pyytämään apua.
Raitistuneet alkoholistit eivät jää koskaan yksin, mikäli niin tahtovat. Aina on jossain joku raitistunut, jolle voi hädän tullen soittaa.
Eka kerta oli ahistukseen,autto juomiseenkin.Sen jälkeen pystyin jopa käyttämään kohtuudella ts.sanomaan kuppilassa puoliltaöin että "alan olemaan humalassa,lähdenpä himaan".(Join sit kaikki 2 kertaa vajaan vuoden aikana)
Mut viime viikonloppu...perjantaina alko sellanen vitun sisäinen jyskytys (onko tuttu tunne?)ja kampesin nukkumaan väkisin.Lauantaina jatkui ja ajattelin et otanpa naukun ni kyl se siitä ja tulee unikin paremmin.Kunnes kahden aikaan yöllä itken vesisateessa jossain pusikossa omaa tyhmyyttäni kun ei jalat kanna.
Ei oikeen osaa olla enää ylpee itestään.