Olisi seurakuntapäivät, aiheena Jumalan valtakunta. Varmaan tulee esille seuraavat seikat.
Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä.
Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista.
Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen.
Jumalan valtakunta on täällä ihmisten keskellä.
Jumalan valtakunnalle on annettu Pyhän Hengen virka sovinnosta saarnata.
Jumalan valtakunnalla on Jeesuksen antama valtuutus sitoa ja päästää synneistä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Jumalan valtakunta on vanhoillislestadiolaiset ja vl seurakunnalle on oltava kuuliainen.
Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä.
Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista.
Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen.
Jumalan valtakunta on täällä ihmisten keskellä.
Jumalan valtakunnalle on annettu Pyhän Hengen virka sovinnosta saarnata.
Jumalan valtakunnalla on Jeesuksen antama valtuutus sitoa ja päästää synneistä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Jumalan valtakunta on vanhoillislestadiolaiset ja vl seurakunnalle on oltava kuuliainen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kiteytit asiasi melko hyvin. Näinhän ne menee. Mitä jos menisit tuon tekstisi kanssa käyttämään puheenvuoroa, niin mikä olisi reaktio? Luulen että ihmiset ei ehkä ole vielä valmiita käymään tuollaisia keskusteluja. Täällä ehkä, ei muualla.
;) Seurakunta voi olla vapaalla mielellä. En käytä minkäänlaista puheenvuoroa. En uskalla. Puran sitten tuntojani tällä palstalla.
Olishan se ollut kiva tietää mikä oli reaktio, jos olisit tuon puheenvuoron pitänyt.
Kiitos veljet ja sisaret "vaivassa ja valtakunnassa". Huumorinkukka on se kaunein kukka!
uusi aika. Jonkun on oltava rohkea ensimmäisen kerran ja sen jälkeen voi alkaa lumipalloefekti.
On jo nähty niin monet seurakuntapäivät, ettei mielenkiintoa ole. Vaikka toisaalta, onhan se mielenkiintoista, mitä hyvää keittiöväki on saanut aikaan. Jos siellä on lohikeittoa, kinkkukiusausta, lihapullia, lohivoileipiä, täytekakkua, niin jopas on kiintoisaa mennä ainakin syömään ja ravitsemaan vanhaa osaa, jos se toinen osa ei mitään saiskaan.
Minut tapaa aina ensimmäisten joukosta ruoka-ja kahvijonosta.
Viimeksi oli lohikiusausta ja minähän söin kuin hevonen. Sitten jaksoin istua ja kuunnella näitä samoja toistoja odottaen seuraavaa väliaikaa, jolloin sais taas herkutella makoisalla kahvilla ja tuoreilla leivonnaisilla.
Kumpukin on kasvanut vatsan kohdalla lupaavasti, sillä kuulun kulinaristeihin, hyvän ruoan ystäviin.Aina ei silti seuroissa ole tarjottavat hyviä, vaan kahvi on kitkerää, laihaa ja lisukkeena puolikuivaa pakkopullaa.
Seurakuntapäiväin aikana kuitenkin keittiöväki panee parastaan. Kohta on taas seurakuntapäivät ja kuuluupi olevan pääruokana lihakeittoa.
Myös suviseuroissa lohikeitto on aina ollut hyvää. Muutenkin syöminen on elämässä tärkein ja pääasia.
Seurakuntapäivillä vois olla sama systeemi kuin rippikoululeirillä, että pannaa kysymyslaatikko eteiseen, johon alustuksen herättämät kysymykset voisi väliajallla jättää ja niitä sitten luettaisiin väliajan jälkeen.
Nykyinen käytänö on niin jäykkä, ettei kukaan kehtaa mennä eteen puhumaan ja vaikka meniskin, pitää muistaa puhua siihen tyyliin, ettei uskoa aseteta kyseenalaiseksi.
Käytäntö tuskin muuttuu tällaiseksi koskaan, sillä silloinhan paljastusi, ettei Jumalan lapset olekkaan kaikki samoin ajattelevia ja yksituumaisia.
Tuttujen fraasien lisäksi keskusteluihin yleensä kuuluu, että joku neropatti käy toistamassa alustuksen lähes sanasta sanaan. Kuten jo veljen kautta kuulimme...
Olin noin viisi vuotta sitten keskisuuren (alle 300 jäsentä) ry:n srk-päivillä. Tavalliset rivijäsenet eivät käyttäneet ainoatakaan puheenvuoroa. Oli etukäteen pyydettyjä ns valmisteltuja puheenvuoroja, johtokunnan jäsenten ja saarnamiesten puheenvuorot.
Pitäisiköhän nimeksi vaihtaa "johtokuntapäivät".
Ei hyödytä ketään turhat jorinat. Sellaiset pois.
SRK on antanut jonkun paikalliselle Ry:lle tehtäväksi asian julkituomisen. Ry järjestää seurakuntapäivän, jossa se julistaa asian alamaisilleen. Mihin siinä rivivl:n mielipidettä tai näkemystä tarvitaan?
Itse muistan seurakuntapäivistä sen, että siellä puhuivat aina etukäteen pyydetyt puhujat.
Ja tämä on kummallista: naiset kävivät aina itkemässä seurakunnan edessä. Siis 80-luvulla, olin silloin lapsi. Muistan aina kun naiset kävivät itkemässä kuinka vaikeaa on äitiys/synnytys /neuvoloissa/sairaaloissa, kun aina pitää mennä uudestaan ja uudestaan ja ei uskalla sanoa monesko on jne.
Minä kuuntelin huuli pyöreänä ja varmaan muutkin lapset. Noinko suurta vaivaa me äideillemme tuotamme, että he käyvät seurakunnan edessä itkemässä? Siispä olkaamme kilttejä, ettei äidin tarvitse itkeä!
Silloin se tuntui normaalilta, nykyään aikuisena ajattelen, että ei tuollaiset kuulu lasten kuultavaksi. Tuntui, että äidit kävivät todistelemassa näin, että ehkäisyä en käytä, siispä olen kunnollinen, pääsen taivaaseen.
Itse asiassa aika kammottavaa, mutta niin totta.
Sama meno on muistettavissa kaikista rauhanyhdistyksistä. Naiset käyvät vuoron perään itkemässä etteivät jaksa ja puheenjohtaja puhuu sellaisia ettei itsekkään niitä juttuja ymmärrä.
Omantunnonarimmat paljastivat rytmimenetelmän käyttöä ja päivien laskemista johon puheenjohtaja muistutti sen olevan raskasta syntiä. Mutta totta se kaikki on ollut ja on varmaan vieläkin jossain sellaista.
Kuulostaa oudolta.
Muutin maasta enkä ole elanyt vl-liikkeen 80-lukua.
Kuulosti oudolta. Oletko ihan tosissasi etta tuollista tapahtui, on siis joskus tapahtunut?
Nyt sitten tulin seurakuntapäiviltä. Keskustelun aiheena ollut Jumalan valtakunta kirvoitti seuraavanlaisia mielipiteitä:
On syntiä, meikata, ehostaa, katsoa televisiota, ehkäistä. Viitattiin JA:n Siionin lähetyslehdessä olleeseen kirjoitukseen, jossa hän kalliisti kirjoittaa, että Jumalan valtakunnan opetus ei ole muuttunut näissä asioissa.
Viitattiin myös MK:n Kalevassa olleeseen kirjoitukseen ja todettiin SRK:n pari vuotta sitten keskustelleen televisio asiasta ja todenneen televisio päätöksen olleen siunauksellisen eikä sitä tarvitse muuttaa.
Puheenvuoroja piti alustaja ja puheenjohtaja mukaanlukien kymmenkunta vanhemmanpuoleista miestä ja sihteerinä toiminut nainen, joka kertoi oman armokokemuksensa.
Televisio nousi mielestäni yllättävän vahvasti useassa puheenvuorossa esille. Alustus itsessään nojautui vahvasti Raamattuun.
Kiitos mielenkiintoisesta ja kovasti tutunoloisesta raportista. Muutama tarkentava kysymys tekee mieli tehdä. Mukavaa jos ehdit vastata! Osallistuivatko kuulijat innokkaasti keskusteluun? Nousiko pohdittavia kysymyksiä esiin? Olivatko kaikki samaa mieltä?
>Osallistuivatko kuulijat innokkaasti keskusteluun?>
Eivät. Aloituspuheenvuoro oli ennalta sovittu sakastissa, paria lukunottamatta puheenvuoron pitäjät olivat puhujia ja heistäkin puheenjohtaja nakitti pari vaikkeivat he vuoroa pyytäneetkään.
>Nousiko pohdittavia kysymyksiä esiin?>
Mitään kotiläksyä ei annettu. Alustaja oli asettanut neljä kysymystä joiden pohjalta keskustelua oli tarkoitus käydä.
>Olivatko kaikki samaa mieltä?>
Tottakai! :) Yhteenvedon mukaan me kaikki kuulijatkin olimme samaa mieltä.
Kertomuksesi perusteella näyttää siltä, että edessä saattaa olla "puimatantereen puhdistus". Koneisto on rasvausvaiheessa. M.K:n kohtalo tulee aivan varmasti olemaan henkisessä mielessä sama kuin Anna Politovskajalla (tapettiin eilen Moskovassa).
Tuokin on hieno ilmiö, että sääntöjen olemassa olo pyritään hämärtämään SRK:n kirjallisessa tuotannossa. Esimerkkinä JA:n Siionin lähetyslehdelle tekemä kirjoitus ja vasta käyty musiikkikeskustelu.
SRK tiedostanee, että sen säätämät säännöt muuttuvat ajasta ja paikasta riippuen ja siksi soveltavat taktiikkaa, jossa kirjoitetaan näennäisen armollisesti tai vaikea selkoisesti ja puhujat sitten tulkitsevat suullisesti. Näin "pilkkaajille" ei jää todistusaineistoa.
Mainittiinko M.K. ja hänen artikkelinsa nimeltä? Ruodittiinko sitä kohta kohdalta?
Ei käyty läpi tarkemmin. Yksi puhuja puhui parilla lauseella Kalevan artikkelista ja totesi, että SRK:n pari vuotta sitten käymissä televisiota koskevissa keskusteluissa todettiin, että muutoksiin ei ole tarvetta. Jumalan sana ei ole muuttunut.
on ihan riittämiin. Harmittaa tällainen
kaksinaismoraali. Kikkaillaan erilaisin sanakääntein ja pelätään sanoa suoraan.
On kuitenkin positiivista, että asioista edes yritetään keskustella. Mutta kun päätökset ja yhteenvedot muutamien keskustelijoiden sanomisilla vedetään yhteisiksi näkemyksiksi, niin "keisarin uudet vaatteet"-ilmiö jää väkisinkin elämään ja harhauttaa
pääsanomasta.
Tuo on hämäävää, mutta nähtävissä jotenkin kuitenkin. Sinänsä armolliseen sanomaan ja opetukseen liitetään rivien välissä ja sanojen taustalla lisukkeita, joita ei "pilkkaajat" voi ottaa esille. Ne ovat silti velvoittavia ja kunnon vl ymmärtää ne "uskon kautta". Siksi niitä on niin vaikea selvästi sanoa, eikä niistä voi keskustella. On paettava fraasien taakse. Se haisee sitten tekopyhyydeltä ja hurskastelulta.
Voisi sanoa, että se näkyy vain vl-hengessä. Siinä, miten asioita hoidetaan kentällä ja ulkopuolisiin päin. Mutta otapa niistä "kiinni" ?
SRK:n kiellot ja käskyt syntilistoineen ovat kovin muuttuvia.. Onkohan vl-jumala yhtä häilyväinen?
"vapaa armon ilma" henkäilee esteettömimmin tällä "maailman" nettipalstalla ...
Synninluvallisuuden kannattajat saavat täällä luvan ja vapauden elää just niinkuin itte tykkäävät...
Nehän ne moittivat vanhoillisia synnin luvallisuudesta.
kerran jaloillanne.
Pariinkymmeneen vuoteen en ole viitsinyt mennä seurakuntapäiville.
Hikiset kämmenet, hakkaava sydän, eihän vain puheenjohtaja käske minua sanomaan jotain, kaikki istuvat hiljaa ja katselevat lattiaan kun muutama puhuja "keskustelee".
Ketjun kuvausten perusteella ei kannata vieläkään mennä näihin tilaisuuksiin, jossa jokainen uskovainen saa vapaasti kertoa omia tuntemuksiaan.
Seurakuntapäivien nimi on joillakin paikkakunnilla muutettu esimerkiksi "Perheiden illaksi", mutta tunnelma ja käytäntö olivat aivan samanlaista kuin seurakuntapäivillä. En mene enää näihinkään tilaisuuksiin.
Parhaiten uskosta ja tiestä ja matkasta voi keskustella tuttavien kanssa täysin epämuodollisissa tilaisuuksissa.