olevan alveoliittioireilua ja kuitenkin haluaa tuudittautua siihen uskoon, että on vain astmaa?
Vaikka astmadiagnoosi napsahtaisi, ei allergiseen alveoliittiin sairastunut pysty kuitenkaan palaamaan työpaikalleen. Jos siellä ei siis tapahdu muutoksia. Mahdollisimman pitkää ikää meille kaikille!
Vaikka astmadiagnoosi napsahtaisi, ei allergiseen alveoliittiin sairastunut pysty kuitenkaan palaamaan työpaikalleen. Jos siellä ei siis tapahdu muutoksia. Mahdollisimman pitkää ikää meille kaikille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pakko on luottaa lääkäreihin. Epäillä voi mitä vain, mutta kyllä siihen mitä lääkärit sanovat pitää voida luottaa 100%.
Ei tämä ole arvelun arvoinen asia, ei todellakaan.
Näistä reaktioista ei oikein voi sanoa mitään varmaa. Ei ne monellakaan ihan astmaa ole, mutta ovatko ne nyt alveoliittiakaan. Toivotaan että ei.
Sairastuin 1999. Vuosi 2000 meni työssä ja sairauslomalla vuorotellen.
Vuonna 2001 työterveyslääkäri ja keuhkolääkärini totesivat etten tule pysymään millään lääkityksillä terveenä työpakallani.
En voinut "tuudittautua" mihinkään uskoon. Astmakohtaukset vaivasivat tautotta työpaikallani. Yritin olla siellä lisäämällä lääkitystä ja niinpä pienet keuhkorakkulat tulehtuivat ja söin pitkiä aikoja kortisonitablettikuureja ennenkuin hengitys taas pelasi ilman vinkumista ja pihinää ja ilman hirvittävää yskimistä.
Noin 15 tabelttikortisonikuuria pelasti henkeni, mutta luustoni haurastui ja lihoin lähes 20 kg. Nyt olen saanut nuo kortisonikilot pois ja olen taas "ihmisen näköinen".
Kiitos kehkolääkärilleni tehokkaasta laihdutuskuurista:
EI SAA SYÖDÄ:
EI NOPEITA HIILIHYDRAATTEJA kuten:
SOKERI
VEHNÄJAUHO (eikä saa syödä mitään niitä sisältäviä, kuten pasta, makarooni)
PERUNA
RIISI
MAISSI
SAA SYÖDÄ:
Bataatti
maa-artisokka
porkkana
kukkakaali
tomaatti, kurkku
parsakaali
kaali
kyssäkaali
retikka, retiisi
palsternakka
maito tai rasvaton piimä, rasvaton jogurtti,
raejuusto, (vähärasvainen juusto)
ym. KAIKKI KASVIKSET JA VIHANNEKSET
kaikki hedelmät
kaikki marjat
valkoinen liha esim. kala, kana, kalkkuna,
soija, jos ei syö lihaa (ja esim. tofu)
RUISLEIPÄ, JOSSA ei ole vehnäjauhoja (eikä hiivaa)
Laihtuminen perustuu siihen, että hitaat hiilihydraatit pitävät nälän pois
ja ”pakottaa” elimistön käyttämään omia rasvojaan ravinnoksi.
Tämä laihdutuskuuri toimii hyvin.
Makeanhimo ja nälkä ei vaivaa.
Hilkka (laihduin 17 kg)
Huomasin kokeilujen kautta..
Useimmat mitkä kasvaa maan alla EI käy mulle..
Retiisi, peruna ja esim kyssäkaali ovat hirveät maan / kellarin makuiset.
Tulee raju pahoinvointi heti. Vapina ym.
Marjoista mustikka ja mustaviinimarja alkavat kuristamaan kurkusta ja tekevät astmakohtauksia.
Sieniä en siedä ollenkaan.
Pelkkä paistetun/keitetyn kalan haju tekee välittömän astmareaktion, yskin ja oksennan heti.. reagointi ... ½ minuuttia.
Onko teillä ollut vastaavaa?
totesin ensimmäistä kertaa, että sienien syönnin jälkeen alkaa hirveästi yskittämään ja ahdistamaan. Samoja aikoja tuli myös oiret kalalle ja grillimakkaralle.
Harmin paikka, kun kaikki ovat mun herkkuruokiani!
Kaikilla meistä ei ole kumpaakaan; ei astmaa eikä allergista alveoliittia. Home jättää jälkeensä muitakin keuhkoihin ja muualle kroppaan jääviä tulehdussairauksia. Akuutissa käytettiin mielestäni osuvasti sanontaa limakalvosairaus.
mielelläni ajattelisin olevani sairas muulla tapaa. miten nämä oireilevat? miten ne diagnosoidaan ja saako niistä ammattitautikorvaukset sekä tapaturmaeläkkeen? otetaanko ne lääkäreiden parissa tosissaan?
tai tutkimuksen teon väärästä ajankohdasta?
minulla ei ole astmaa, enkä suostunut ottamaan astmadiagnoosia, koska tämä ei sitä ole. mutta on muita Husmanin mukaan alveoliittireaktioon liittyviä oireita. kutinoista lämmönnousuun ja sitten alkavaan sahailuun, hapen loppumisen tunteeseen varsinkin rasituksessa. lääkärit sanovat, ettei ole mitään muuta kuin yleisiä ärsytysoireita ja vasta sitten pääsen jatkotutkimuksiin, kun puhallukset tippuvat. aika vaikea tilanne, sanoisin.
Hyvä kysymys - ei minulle ole koskaan kerrottu, mikä sairauteni nimi on. Mitään virallista diagnoosia ei ole annettu. On vain sanottu, että limakalvoni ovat tulehtuneet. Astmaa ei ole, eikä homepölykeuhkoa. Keuhkoistani on löytynyt tulehdussoluja, samoin silmien sidekalvoilta - nekin ovat tulehtuneet.
Minulla on jatkuva tulehdus päällä, ja kortisoni pitää sitä kurissa. Voin olla pitkiä jaksoja "terve". Kortisonin vähentäminen saa aikaan liman kertymistä ja lämpöilyä.
Immuunijärjestelmäni ei ole kunnossa, kuten ei monella muullakaan homeesta sairastuneesta. Voin sen vuoksi joutua pitkiin flunssakierteisiin. Igg 3 on alentunut.
Tosissaan? Ei minua ole koskaan kovin tosissaan otettu, useista tulehduslöydöksistä huolimatta. Tulehduksen olemassaolo on todistettu myös typpioksidimittauksella ja verikokeilla. Silti on väitetty muutamaan otteeseen, että sinua ei vaivaa mikään.
Minulla oli työpaikka-altistusaikana kymmenen vuotta joka toinen kuukausi ODTS-reaktio. Ja se ei ole siitä mihinkään hävinnyt työpaikka-altistuksen päättymisen jälkeenkään sitten seitsemään vuoteen.
Minulla on ollut allerginen alveoliitti kolme kertaa, josta reaktiosta toipuminen kesti kolme kuukautta per kerta.
Käyn kerran vuodessa keuhkolääkärin vastaanotolla, joka keuhkolääkäri ei ole todennut minulla vielä astmaa. Kuitenkin olen tuleva astmaatikko, koska tuo ODTS-reaktio on laukonut päälle muutaman kerran pitkäaikaisen allergisen keuhkoputkitulehduksenkin ja laukoo yhä, mikäli en suojaudu homealtistukselta.
Minulla on yhä vielä ensisijaisena oireiluna ODTS, joka ei siis ole alveoliittioireilua eikä astmaa.
Allerginen alveoliitti kolme kertaa? Olen luullut, että kyse on pysyvästä sairaudesta, eikä reaktioista. Miksi oletat, että sinulle kehittyy astma? Eihän se ihan vuorenvarmaa ole. Olen itse sairastellut vuositolkulla, ja keuhkoni ovat tulehtuneet, mutta ei minulle ole astmaa kehittynyt. Ehkä sinäkin säästyt siltä.
itse asiassa? Minulle sanottiin allergiasairaalassa että sen diagnostiset kriteerit ovat epäselvät, eli se on diagnoosina jäämässä pois käytöstä. On joko alveoliitti tai sitten ei ole. Minulla ei ollut, ainakaan enää tutkimusvaiheessa, usean kuukauden ja usean kortisonikuurin jälkeen. Oli kyllä kuulemma ihan alveoliitin oppikirjaoireet.
Ymmärsin myös, että akuutti alveoliitti menee ohi. Se ei ole parantumaton, ellei keuhkoissa ole muutoksia, mutta tulee mahdollisesti uudestaan kun taas joutuu sopivan homeen kanssa tekemisiin.
Nämä siis yhden keuhkolääkärin sanomisia. Jutut ovat kovasti vaihdelleet lääkäristä toiseen, mikä ei ole lisännyt lääketieteen tai sen harjoittajien arvostusta silmissäni.
sitä ei kv-tautiluokitus tunne. Kv:sti tunnetaan vain allerginen alveoliitti.
Jutut vaihtelevat. Kävin viime vuoden aikana neljästi infektiolääkärin vastaanotolla. Joka kerta oli eri lääkäri. Kaksi sanoi, että limakalvosi ovat tulehtuneet ja kaksi sanoi, että sinua ei vaivaa mikään.
Home aiheuttaa uskoakseni myös epäselviä tulehdussairauksia, joille ei ole mitään nimeä. Sellainen tuntuu olevan minulla, ja varmaan monella muullakin. Astmadiagnoosia on yritetty jo vuosien ajan, mutta kun käyn testeissä, mikään ei viittaa astmaan.
Koska en ole saamassa mitään korvauksia mistään, en enää edes välitä siitä, ettei minulle ole annettu diagnoosia. Olisi se mikä tahansa, lääkkeeksi määrättäisiin kortisonia. Joten - ei siis mitään väliä.
ODTS on TYKS:n professori Erkki O. Terhon tehtailema diagnoosi.
Prosessori Terhon mukaan ODTS-reaktion laukoo päälle homeiden ja/tai bakteerien tuottamat toksiinit.
Oirekuva (homeflunssa) on sama kuin allergisessa alveoliitissa. Reaktio ohittuu 1-3 vuorokaudessa.
Vuoden 1985 Allergiakirjassa ei ammattitautien kohdalla mainita ODTS:sää. Oirekuvasta käytettiin nimitystä allerginen alveoliitti.
Se, mikä professori Terhon mukaan erottaa ODTS:n ja allergisen alveoliitin toisistaan on, että ODTS ei aiheuta mittareilla mitattavia muutoksia keuhkoissa, kun taas allerginen alveoliitti aiheuttaa niitä.
Itse saan homealtistuksesta näitä 1-3 vuorokautta kestäviä homeflunssia. Olen saanut niitä työpaikka-altistuksen jälkeenkin jo reilut puolitoistasataa kertaa. Nytkin on sellainen ilma ulkona, että tunnin oleskelu ulkona ilman hengityssuojaimia laukoisi muutaman tunnin kuluttua homeflunssan (ODTS) päälle, josta ulkopuolinen sanoisi, että onpa sinulla kova flunssa, ja kotiväki: et taaskaan ole suojannut itseäsi.
Työpaikka-altistusaikana sain noita homeflunssia ikkunoiden kiinnipitämisen aikana liki joka toinen kuukausi. Kuume nousi parissa kolmessa tunnissa yli 39 C:n ilman muita oireita, ja yleensa se ohittui parissa päivässä.
Tosin nivelkivut ja verisuonitulehdukset astuivat myöhemmin mukaan kuvioihin.
Tuo "ODTS"-reaktio on pikkuhiljaa muuttunut siten, että nyt lima lentää niin nenästä kuin keuhkoputkistakin. Nivelkivut tulevat mukaan kuivioihin vasta kun keuhkoputket tulehtuvat, eli tuon kolmen vuorokauden jälkeen.
Mikäli keuhkorakkulatkin tulehtuvat, liittyy kuivoihin voimakas rasitushengenahdistus, enkä saa puhallettua keuhkojani tyhjäksi ilmasta.
Ja vasta sitten lääketieteen mittatikkujen mukaan on kysymyksessä allerginen alveoliitti, joka minulla notkuttaa diffuusiokapasiteettia ja nostelee esoinofiilisiä granuloomeja.
Eli minusta tuo ODTS-diagnoosi on ihan OK, mikäli se ulotettaisiin koskemaan toksiinialtistuksen lisäksi myös homealtistusta.
Ymmärsit oikein, että allerginen alveoliitti on homealtistuksen aiheuttama ohimenevä keuhkorakkuloita koskeva tulehdusreaktio, jonka ohimenon mittaamiseen löytyy lääketieteellisiä mittatikkuja ja jonka uusi riittävän suuruinen homeitiömäärä suhteutettuna immuunipuolusjärjestelmän herkkyystasoon laukoo uudelleen päälle.
Mikäli tulehduksen alaisena olevat keuhkorakkulat eivät toivu tulehduksesta syntyy keuhkorakkulatuho, jota nimitetään emfyseemaksi, joka kuuluu jo keuhkoahtaumataudin (COPD) piikiin.
Nythän on kysymys siitä, että maamme lääkärikunta tietää allergisen alveoliitin olevan olemassa, koska homealtistuksen aikaansaama tietynlainen oireyhtymä nimitettiin tuolla nimella maassamme jo vuonna 1935.
Ja jokainen tuota sairautta potilaastaan hakeva Allergiasairaalankin lääkäri tietää, että allergisen alveoliitin toteennäyttö ei onnistu, kun altistuksesta on kulunut kuukausia.
Olen vääntänyt kättä niin STM:n, TTL:n kuin KTL:nkin kansalaisterveydestä vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että kuinka ja missä tässä maassa työpaikan kosteusvauriomikrobialtistuksen aiheuttama allerginen alveoliitti pystytään toteennäyttämään, vaan en ole saanut vastausta.
Nähtävästi sitä ei halutakkaan toteennäyttää, koska keskussairaalammekin hankki sellaisen NO-mittarin, jolla ei edes pystytä mittaamaan keuhkorakkuloista tulevaa typpioksidia.
Ja tietysti selvitän sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajalta, että miksi hankitaan noin mitättömia laitteita. Hän on huomenna vasta paikalla.
Kerroit, että kohtaamiesi lääkäreiden takia arvostuksesi lääketiedettä kohtaan on hiipunut.
Oma uskoni, lääketieteen edustajia, eli maamme lääkäreiden diagnoosintekokykyä kohtaan homeallergikkojen kohdalla, on plus miinus nolla.
Lääketieteellinen tieto sinänsä homeallergian aiheuttamien sairauksien kohdalla on minusta ihan OK, koskipa se sitten ihmis- tai eläinlääketiedettä.
Kaikkea hyvää sinulle.
Tarvitaanko sitä NO-mittausta? Nisuiisu on vuoronperään kahta eri mieltä:
NO-mittaus on ihan huu-haa juttua meidän kosteusvauriomikrobeista saiarstuneiden kohdalla!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000016813004#22000000016813004
Uloshengityksen NO-mittaus on erittäin käyttökelpoinen keuhkojen tulehduksen mitta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000011711404#22000000011711404
Kyllä minäkin ulkona olevista homeitiöistä - ja homeisista rakennuksista tms. sellaisista - oireita saan. Nousee lämpöä ja limakalvot alkavat huutaa tuskasta. Sen pahempia kohtauksia ei onneksi tule.
Muuten tilanteeni on sellainen, että minussa on jokin pysyvä tulehdustila, jota pidän kortisonilla kurissa. Kun vähennän sitä, alan lämpöillä, limaa alkaa erittyä ja tunnen oloni sairaaksi. Kun sitten lisään annoksen "normaaliin" tulen "terveeksi" noin viikossa.
sitten ne huonosta vastustuskyvystä johtuvat flunssakierteet turvonneet silmäluomet ja toinen puoli kasvoja - tosin ei kovin pahasti.
Kuten tuossa sanottiin, niin NO-mittauksella pystytään toteamaan onko keuhkoissa tulehdusta vai ei, mutta ei sitä mikä on tulehduksen aiheuttaja.
On olemassa NO-mittareita, joilla pystytään toteamaan myös keuhkorakkuloitten tulehtumisen tuottama typpioksidi, joka kävi tasan tarkkaan ilmi keskussairaalan lääkärin kanssa eilen käymästäni keskustelusta. Eli siinä nisuiisu on oikeassa.
Tuon lääkärin mukaan NO mittauksesta, johon pääsee parin päivän kuluessa lähetteen saapumisesta, sairaala perii 60 E. Tutkimukseen ei pääse ilman lääkärin lähetettä.
Kalliiksi tulee. Yksityislääkärin palkkio 40-70 E toimistomaksu ja pitää olla luottamusellinen potilas-lääkärisuhde ennenkuin lähete edes heltiää.
ja kuvio on hänellekin selvempi kuin vuosi sitten.
Olen miettinyt asiaa, enkä muuttaisi keskusteluista lääkärien kanssa mitään. Heidän tehtävänsä on epäillä, tutkija ja selvittää potilaan oireilut ja tehdä oikea rehellinen diagnoosi. Et ole lääkäri, jos tahallaan jätät osan vakavista oireista sivuun ja keskityt ennalta päätettyyn diagnoosiin. En usko, että lääkäri voi elää ja tehdä työtään jos toimisi niin.
Tässä sairastamisessa meillä on selkeät roolit, potilas ja lääkärit. Potilas kertoo kaiken oleellisen, alistuu ikäviin tutkimuksiin ja lääkäri tekee omaa työtään. Ihan sama oletko erikoistumassa vai et, olet aina lääkäri. Lääkäreitä pitää voida katsoa ylöspäin, arvostaa ja antaa elämänstä heidän käsiinsä.
Kuitenkin ... näiden keskusteluiden jälkeen päätin, että menen omalle työterveyslääkärille tutkimuksiin tai oikeastaan pyysin häneltä tutkimusta, jonka sitten sain perjantaille. Tarkastan sen asian joka mieltäni vaivaa ja toivon, että saan siihen perjantaina myös vastauksen. Ja saan myös minua koskevan tutkimuksen tulokset tietooni heti perjantaina.
Mietin, että jätän lääkkeet nyt tauolle jotta saan sellaisen tutkimuksen joita ei lääkkeet häiritse. Ehkä sekin on väärä päätös, mutta oma päätökseni. Olen jo aikaisemmin miettinyt, etten enää syö yhtään kortisonikuuria, nyt voi olla hyvä aika toteuttaa tuo päätös.
On paljon helpompi hoitaa toisen henkilön asiaa, ainakin omalta kohdaltani sen huomaan, kun omaa. En halua kysyä asiaa, johon en halua kuulla vastausta. Yksinkertaista. En ymmärrä miten minä petän kaikki tekemällä itseäni koskevia päätöksiä. Huonoja sellaisia mielestäni, mutta yhtä kaikki ne koskevat vain minun elämääni.
No kunhan keuhkolääkärini kommentoi tutkimukset minulle tiedän missä taas kerran mennään. Ehkä. Kunhan saan ensin kaikki tutkimukset itselleni, jotka laitan keuhkolääkärilleni tiedoksi. Jos saan.
Elämä on.