Tarvitsen siis vähän kannustavia kommentteja. Eli historiani alkaa kun hain aluksi ammattikorkeaan opiskelemaan liiketaloutta, mutta aika pian halusin vaihtaa yliopistoon, jotta saisin korkeinta mahdollista opetusta. Pääsin täksi vuodeksi yliopistoon Jyväskylään, mutta nyt ahistaa olla siellä, en tykkää paikasta ja opiskelutkaa ei tunnu kiinnostavan. Nämä henkilökohtaiset seikat ovat ajaneet minut miettimään paluuta takasin tonne AMK:hon vaikka sekään ei mikään toivepaikkani ole, mutta kaikki ystävät yms. on siellä paikkakunnalla, johon muuttaisin takasin. Tästä ajattelin vielä, jos kiinnostaa hakea Helsinkiin(HKKK) ensi vuonna jolloin ei tarvisi välttämättä edes paikkakuntaa vaihtaa. Olisin tällöin 24-vuotias. Olenko liian vanha hakemaan vielä ja onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Kannattaako muuttaa takaisin vaikka koulutus on "alhaisempaa" eikä välttämättä kiinnosta sen enempää, mutta viihtyminen olisi paljon parempaa. Ja kannattaako vielä hakea muualle. On aika kovia päätöksiä, mutta pakko toimia..
Suuria ongelmia!
......
61119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensiksi muista,että kyse on sinun tulevaisuudestasi, joten me muut emme voi päättää puolestasi,mutta ohessa muutama vinkki. Mutta ennen sitä tiedoksi: ET ole mitenkään vanha -aloittamaan vuoden, taikka vielä paljon myöhemmin uudessa opiskelupaikassa.
Enemmänkin sivusta seuranneena voin sanoa,että aika moni ihminen (/opiskelija) hakee omaa paikkaansa, jonkin aikaa. Eli se,että et koe viihtyväsi esim. nyt Jyväskylässä (/yliopistossa sielä) ei ole mitään kovin uutta. Jos ajattelee esim. että olet odottanut saavasi "korkeinta opetusta" -tuohon määritelmään kun sisältyy varsin paljon. Ja tunnettua kun vanhastaan on se,että jos on hyvä tai erinomainen tiedemies tai nainen (-esim alansa professori) ei välttämättä ole lainkaan hyvä opettaja.
Mitä sinun kannattai todennäköisesti tehdä on ensinnäkin se, että yritätä hahomottaa itsellesi ne asiat joista haluat pitää kiinni. Elämä on sikäli raakaa että aina ei voi saada kaikkea. Eli voit joutua valitsemaan esim. unelmien opiskelupaikan (mikä se, sitten lieneekään) ja vanhojen kavereiden välillä. Toisaalta aika harva voi asua samassa paikassa koko ikäänsä menettämättä yhtään kaveria tai ystävää. Kokemuksesta voin sanoa että ystävyys voi kestää pitkiäkin, yli tuhansia kilometrejä. Toisaalta jos ei itse lähde todennäköisesti joku toinen olisi lähtenyt. Älä syytä itseäsi, siitä että olet lähtenyt jonnekin "alempaan koulutuspaikkaan." Aika harva pääseen suoraan unelmiensa paikkaan. Pää asia olisi minusta se,että et nyt jämähdä paikallesi vaan yrität kartoittaa, mitä tulevaisuudessa itse haluat tehdä. Se kannattaako sinun palata AMK:n on myös hieman kiinni siitä,että kuinka paljon sinulla on mahdollisesti sitä jäljellä. Vai kannaataako sinun esim. yrittää pyrkiä suoraa HKKK:n ensi keväänä ja olla hetki "puolueeettomalla maalla" eli pyrkiä esim töihin. Tai selvittää voisitko tehdä esim Jyväskylän yo:ssa, -jossa ymmärtääkseni olet nyt kirjoilla- joitain sellaisia opintoja, joista ehkä myöhemmin voist hakea korvaavuuksia Hkkk:sta. Mutta kuten jo otsikossakin sanoin kehoittaisin sinua istuutumaan alas ja rauhassa miettimään ja yrittämään ajatella, että mitä sinä itse tulevaisuudessa haluaisit tehdä. Voi olla,että monet vanhat kaverisi asuvat esim samalla paikkakunnalla kuin sinä "muinoin" mutta alkupisteeseen todennäköisesti et voine palata. Eli siinä mielessä kehoittaisin ajattelemaan omaa tulevaisuutta ja pyrkiä miettimään mahd. polkuja kuinka edetä. Uusista opiskelupaikoistakin voi saada uusia kavreita/ystäviä, etkä todellakaan ole ainut jolla käy mielessä, että voi kun "kaiken tämän" voisi vaihtaa johonkin parempaan, tyai siihen mikä oli ennen.
Onnea ja valoa tulevaan toivottaen
Painit niiden samojen dilemmojen kanssa kuin tuhannet muutkin opiskelijat tai ylipäätänsä nuoret aikuiset. Kuten edellinenkin kirjoittaja mainitsi, elämässä on jossain tilanteessa tehtävä valintoja; kaikkea ei voi saada. Esimerkiksi se, että joutuu lähtemään täysin vieraalle paikkakunnalle ja jättämään ainakin osaksi tutut sosiaaliset ympyrät, on monille tuttua. Muista kuitenkin, että ei sinua yksikään vanha ystävä tule hylkäämään sen takia, ettet näe heitä enää niin usein. Ei vanhoja tuttuja tosiaankaan hylätä tarvitse.
Kannattaa miettiä muutamia asioita HYVIN tarkkaan. Ensinnäkin, mikä sinua kiinnostaa? Toiseksi, minkälainen työ sinua kiinnostaa? Kolmanneksi, suosittelisin vähän miettimään, että missä tilanteessa kuvittelisit itsesi olevan esim. viiden vuoden kuluttua? Eli kannattaisiko siltä kantilta satsata sittenkin 3-5 vuoden opintoihin vieraalla paikkakunnalla. Eivät ne kaverit siellä AMK:ssakaan ikuisesti ole.
Niin ja mielestäni et ole missään tapauksessa liian vanha aloittamaan opintoja HKKK:ssa. Et olisi liian vanha, vaikka aloittaisin ne vasta kymmenen vuoden päästä. Kauppatiede on ala, joka antaa mahdollisuudet työllistyä melkein mille tahansa paikkakunnalle, että melko varmasti saisit kyllä töitä sieltä paikkakunnalta, jossa parhaat ystävätkin ovat.
Ja kun nyt olet Jyväskylässä, koeta edes vähän nauttia elämästäsi täällä. Itse olen ainakin vasta Jyväskylään muuttaneena huomannut,että vapaa-ajalleen voi kehitellä vaikka mitä tekemistä.Ja sitä kautta saa myös uusia ystäviä:)..Eli siis aikaisempien vastaajien tavoin kehotan miettimään rauhassa. Elämässä ei ole kiire mihinkään! Muista kuitenkin nauttia tästäkin hetkestä.Et ehkä ole välttämättä huomannut,mitä kaikkea Jyväskylä voi kaupunkina tarjota:)
Voithan vaihtaa myös yliopistoja mikäli et viihdy tietyllä paikkakunnalla. Riippuu tietenkin alasta, mutta suurta osaa on mahdollista jatkaa myös Helsingissä. Mikäli et jaksa enää pääsykokeiden kautta hakea, niin myös keväisten erillishakujen kautta on mahdollista päästä opiskelemaan. Ota yhteyttä mieleisen yliopiston opintoneuvojaan. :-)
Ystävien ikävoiminen haittaa kyllä motivaatiota ja tätä kautta opintojen suorittamista, mutta voit miettiä löytäisitkö myös uudelta paikkakunnalta uusia kavereita? Ja nykyisinhän yhteyttä voi pitää kännyköiden, ilmaisten internetpuheluiden (kuten skypen tai messengerin) kautta. Lisäksi ikävää helpottaisi varmasti jos kerran kuukaudessa pidät pitkän viikonlopun opintojen lomassa ja käyt vaikka junalla (n. 4h Helsinkiin) moikkaamassa kavereita. Itsekin on tullut tuota harrastettua aikoinaan. :-)
Omalla tavallani nyt kadun omaa valintaani, tosin muutin miesystävän perässä toisella paikkakunnalle. Opintoalani oli kiinnostava ja opinnot haastavia (yliopistotasoisia), mutta nyt sitten opiskelen motivaatiopuutteessa amk:ssa. Kiinnostuksen kohdettani ei edes opeteta muissa yliopistoissa.. :-(
Kiitos paljon viesteistä, mutta kavereiden puute ei ole varsinainen se syy, miksi muuttaisin pois vaan se, että elämässä on tapahtunut asioita, jotka ovat rikkoneet minut ja kaikki läheiset ystävät ja perhe yms. asuvat kaupungissa, johon olisin muuttamassa takaisin. Ajattelin siis, että tälläinen tuttu ympäristö(perhe ystävät) auttaisivat nousemaan ja luomaan parempaa fiilistä..On nimittäin todella tiukka elämän tilanne..
Odota muutama vuosi siellä niin saat tutkinnon. Ei yliopistoissa nykyään mitään tarvitse tehdä, koska kaikilla muillakin on nykyään yliopistotutkinto.