Kärsin myös yksinäisyydestä. Arkipäivät sujuvat ihan kohtuullisesti, kun on töitä ja harrastuksia. Mutta en kestä viikonloppuja ja lomia, kun ei tiedä, mitä tehdä.
Olisi kiva tietää, mitä te yksinasuvat ihmiset teette viikonloppuisin? Mua ei sitten baarit kiinnosta. Niissä on joskus tullut pyörittyä ihan tarpeeksi.
Olisi kiva tietää, mitä te yksinasuvat ihmiset teette viikonloppuisin? Mua ei sitten baarit kiinnosta. Niissä on joskus tullut pyörittyä ihan tarpeeksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siis kysytkö asiaa nyt yksinäisiltä (kuten otsikossa) vai yksinasuvilta (kuten viestissä) vai molemmilta?
Mulla ei ole edes sitä työpaikkaa, jossa voisin "kuluttaa" aikaani. Kaikki päivät samanlaisia. Ovikello ei ole soinut viikkoon ja kenenkään muun kaa en ole vaihtanut sanaakaan koko viikolla kuin kaupan kassan. Omaa syytäni kai.
yksinäisiä sekä yksinasuvia...
Herään arksinkin yhdeksältä tai kymmeneltä, ellei ole jotain menoa. Tunnen oloni tosi tympeäksi siinä sängyssä maatessa kun tajuntaan ilmestyy havainto että olen herännyt, en halua mitään, tänään ei tapahdu mitään.
On minulla pakollisia menoja (vähän opiskelua ja muuta), mutta vapaa-aikaa on paljon enemmän kuin ikäisilläni keskimäärin.
Keitän kahvia. Ulkoilutan koiraa. Keitän lisää kahvia. Luen tenttikirjaa puoli tuntia ja saan vitutuskohtauksen.
Saan aikaan kauhean sotkun viettäessäni yksin päiviä kotona. Niin ikään saan sitten siivotakin niitä elostelun jälkiä.
Kastelen kukkaa. Leikkaan koiran kynnet. Pesen sitä samaa iänikuista pyykkiä. Keitän kahvia. Istun nojatuolissa.
Jos pahaksi menee ja ulkona on pimeä, sateinen ei-mikään, pelkkä tyhjyys, niin menen kaapille ja murran Diapamin neljään osaan jotta se imeytyisi pirun nopeasti.
Ei tässä palapelejä lauleskellen koota.
Katselen seinilläni olevia tauluja. Ihan ajankulukseni, en mistän muusta syystä, nypin kulmakarvojani siistiksi.
Kyllä, minulla on TV. Se on aika tylsä.
Ajattelen kaveriani (puolituttua) johon olen ihastunut ja ärsyynnyn ja tulen surullikseksi, koska tuollainen ajattelu vain pahentaa yksinäisyyttä.
Valvon mielelläni öisin. Nukun koira jalkopäässä ja leikkikarhu kainalossa. Pidän karhua käpälästä kiinni. Nukun.
Mitäpä sitä, kotona yksin, ja katon kun aika kuluu. Todella perseestä. Ei sitä jaksa, kun ikinä ei pääse irti koulujutuista. Alkaa tosissaan ottaa päähän.
Tee sitä mistä tykkäät. Itse lähinnä käyn lenkillä, nostelen painoja, kuuntelen musaa, katon telkkaria/leffoja, luen kirjaa, kirjoitan maileja, zättäilen, pohdiskelen tulevaisuutta.
Viikonloppu:
herätys ja kahvit
koneella istumista ja televisiota
kaupassa käynti
koneella istumista ja televisiota
suihkun kautta nukkumaan.
Samanlaista kuin viikollakin, vain opiskelut korvataan televisiolla ja koneella istumisella.
Aika hyvin saan aikani kulumaan. Arkisin käyn koulua,kun opiskelen,teen kotityöt,kaupassa käynti,harrastuksissa käyn ja nukun.
Viikonloppuisin ohjelma menee seuraavasti: Herätys,aamukahvit aamupalan kera,lehden luku,ulkoilua tai kaupungilla asiointia,ruuanlaittoa ja ehkä päiväkahvit,siivousta,saunaan,telkun katsontaa,tietokoneella oloa ja nukkumaan. Näin se ohjelma menee,ellen sitten ole leireillä tai matkoilla,joita myös teen silloin tällöin.
Varsinaisesti en tunne itseäni yksinäiseksi,vaikka joskus tympii,kun kaikki kotityöt pitää tehdä itse,maksaa laskut jne. Minulla on onneksi vielä hyvä turvaverkosto,eli kaikki lähisuku ja muut tuttavat elää,yks kaverikin jopa löytyy.
varmaan sitten onnellisempi kuin monet tässä ketjussa - ainakin yksinäisyyden suhteen. Olen tavannut tällä viikolla kolmea eri ystävää, joista yhtä jopa neljästi ja tänään vielä juteltiin hänen kanssaan puhelimessa, neljänneltä ystävältä sain sähköpostia ja viidenneltä postikortin. Lisäksi olen tavannut kerran yhtä kaveriporukkaa.
Miksi minä kuitenkin olen yksinäinen?
johtuu siitä, että kaipaat parisuhdetta ja siitä saatavaa lämpöä. Olen itsessäni huomannut joskus samanlaisia ajatuksia tai aika useinkin.
Ihmisellä voi olla elämässään ystäviä, toimintaa, harrastuksia, töitä, seksiä yms...
Mutta se mikä puuttuu on toisen tuoma läheisyys ja rakkaus, josta saa yllättävän paljon voimaa. Jotkut varmasti haluavat elääkin yksinään elämäänsä, mutta uskon, että kaikki tarvitsevat rakkautta.
Voit olla oikeassa. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun olemaan matkoilla 2,5 - 3 viikkoa joka kuukaudesta, että ei tähän parisuhde oikein sovi. Työstäni en halua luopua, se on todella kiintoisa ja motivoiva.
Sulla on kaikkina arkipäivinä töitä, harrastat ja kavereitakin on varmaan joitakin. Viikonloput voit ihan hyvin ottaa rennosti, vaikka katsoen elokuvia, pelaten tietokonepelejä, surffaillen netissä, käymällä lenkillä, syömässä ulkona...jne.
Yksinäisyys on sisäinen olotila, joka ei katoa sillä että lähistöllä on videovuokraamo ja arkisin joitain kaverintapaisia häröilemässä työ- tai opiskelupaikoilla.
Yksinäisyys ei ole tekemisen puutetta. Jos vähän mietit niin huomaat että kaikilla tämän palstan keskustelijoilla on käytössä tietokone; jonkin tietokonepelin pelaaminen tai videon katsominen ei ole ratkaisu.
Toki ketjun aloittaja kysyi mitä teemme -ymmärsin hänet niin että mitä teemme tuntiessamme itsemme yksinäiseksi tai millaista arkemme käytännössä on yksinäisyyden kanssa. Jotkut pelaavat ikävystyksissään tietokoneella.
Emme kärsi viihde-elektroniikan puutteesta vaan ihmisen puutteesta.
Monilla meistä on puolituttuja tai kavereita jossain töissä, mutta silti olemme yksinäisiä. Nämä arjen ihmiset vaan eivät ole sellaisia joiden kanssa oikeasti haluaisi viettää aikaa.
Jos nyt onkin tekemisissä jonkun tyhmähkön ja epäystävällisen ihmisen kanssa, niin ei se päivää pelasta. Vihje, vihje.
Ehdotin vaan tekemistä. Ei se musta epäystävällistä tee. Jokin syy sillekin varmaan on, ettei ole ystäviä. Oli se sitten ulkonäössä, luonteessa...jne
Mut mitä voi tehdä jos yksinäisyyden syy on ulkonäössä tai luonteessa? Jos oot ruma niin rumana pysyt (vai antaisko joku mulle pari tonnia kauneusleikkaukseen :/ ) ja jos luonne on perseestä niin...miten ujo ja arka rohkastuu? tai paniikkihäiriöinen paranee?
Minä ainakin käyn viikonloppuisin baareissa ja bileissä ja melko usein nettifoorumeiden miiteissä jne.
Sinua tuollaiset eivät kiinnosta, joten suosittelen tekemään sellaisia asioita jotka kiinnostavat.
vierelleni jotain ihmistä, jonka kanssa jakaa ilot sekä murheet. Työ ja harrastukset ovat ihan ok., mutta en pysty purkamaan niihin yksinäisyyttäni.
Ehkä jokin päivä löydän etsimäni, näin ainakin toivon.
Sitä minä teen viikonloppuisin. Yritän pysyä hengissä. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta usein se on saavutus. Äh.
Itse olen ajatellut käyttää runsaan vapaa-aikani tästä eteenpäin opiskeluun. Kun kerran aikaa on niin samalla voin sen käyttää hyödyllisestikkin ja tulee paljon parempi olo itselle kuin että vain makaisi masentuneena telkkarin edessä tekemättä mitään. Avoimessa yliopistossa on oikiksen kursseja jonne olen ajatellut mennä, suorittaa apron tai cumun ja hakea sen jälkeen varsinaiseksi opiskelijaksi. Mitä väliä vaikka aikaa menisi kauemmin kuin normaalisti kyseisen alan opiskelijoilla, jotka hakevat suoraan pääsykokeen kautta kun aikaa kerran kuitenkin on. Rahaakin tietty menee paljon enemmän, mutta voisi se mennä huonompaankin, baari-reissuihin jne.