Olen parinkymmenen viime vuoden aikana ottanut aktiivisesti kantaa laatimissani artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissani Paasikiven viitoittaman puolueettomuuspolitiikan puolesta.
Suureksi ilokseni hvaitsin valtiotieteen tohtori, eversti evp. Pekka Visurin ottaneen voimakkaasti kantaa artikkelissaan "Paasikivi ajankohtaisempi kuin koskaan" hyvien Venäjän suhteiden puolesta.
Kun maamme johtaviin ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoista esittää vahvasti perustellun näkemyksensä Suomen puolueettomuuspolitiikan puolesta, antaa se omalla tavallaan myös painoarvoa Itsenäisyyspuolueen korostamalle puolueettomuuspolitiikalle.
Pekka Visuri lähtee ajatuksesta, Suomella ei ole mitään pelättävää eikä hätää Venäjän naapurina niin kauan kuin pysymme sotilasliittojen ulkopuolella. Hän varoittaa innokkaita keskustelijoita seikkailupolitiikasta ja revanssin hakemisesta Venäjän suunnasta.
Oman käsitykseni mukaan irtautuminen EU:sta hellittää samalla paineita ajautua sotilasliitto Naton jäseneksi.
Suureksi ilokseni hvaitsin valtiotieteen tohtori, eversti evp. Pekka Visurin ottaneen voimakkaasti kantaa artikkelissaan "Paasikivi ajankohtaisempi kuin koskaan" hyvien Venäjän suhteiden puolesta.
Kun maamme johtaviin ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoista esittää vahvasti perustellun näkemyksensä Suomen puolueettomuuspolitiikan puolesta, antaa se omalla tavallaan myös painoarvoa Itsenäisyyspuolueen korostamalle puolueettomuuspolitiikalle.
Pekka Visuri lähtee ajatuksesta, Suomella ei ole mitään pelättävää eikä hätää Venäjän naapurina niin kauan kuin pysymme sotilasliittojen ulkopuolella. Hän varoittaa innokkaita keskustelijoita seikkailupolitiikasta ja revanssin hakemisesta Venäjän suunnasta.
Oman käsitykseni mukaan irtautuminen EU:sta hellittää samalla paineita ajautua sotilasliitto Naton jäseneksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kylmän sodan kaudella tehdyt päätökset perustuivat tulkintaan Suomen asemasta ja sijainnista. No, niin eihän se sijainti voi tietenkään miksikään muuttua mutta poliittisia muutoksia tapahtuu. Se, että Suomi nyt on liittoutunut Länsi-Eurooppaan on peräti eri asia kuin oli mahdollisesti liittoutuminen Akselivaltoihin ja Hitlerin Saksaan. Jos nyt Suomi liittoutuisi Venäjälle vihamielisten tahojen kesken niin se siis olisi eri asia kuin liittyminen NATO:on tai jäsenyys EU:ssa. Tätä kai Paasikivi tarkoitti ja UKK Kekkonenkin lännetti Suomea Euroopan integraatioon minkä kerkesi, niin ettei todellakaan ollut suomettumisen ja eristäytymisen miehiä.
Kylmän sodan aikoina ja kuten myöskin EU-Suomen (=epäitsenäisyyden) aikainen todellinen näkemys Suomen hyvästä perustuu suurvaltojen selkkausten ulkopuolella olemiseen ja hyvien naapuruussuhteiden sekä kansainvälisesti tunnetun puolueettomuden ylläpitämiseen.
EU-Suomen aikana Suomi on jopa Lähi-Itään saakka joutunut sitoutumaan läntisen suurvallan, Eu-liittovaltion näkemyksiin. Olkoon nen sitten samoja tai erillaisia kuin mitä itsenäine4n Suomi olisi antanut. Mutta jo pelkkä lausahdus Lähi-Idän kaltaisessa tilanteessa saattaa lausujan enenmmän tai vähemmän syy-seuraussuhteseen asemaan. Toisin kuin mitä pieni hyvinvoiva itsenäinen Suomi olisi voinut ja voisi kansainvälisyyden kentillä parhaiten ja selkeästi puolueettomaksi profiloituneena tehdä.
Paasikivi ja Kekkonen tiesivät, mitä merkitsee olla itsenäisenä Suomena Venäjän Karhun luoteisena naapurina (nyt ollessamme EU-liittovaltion alamaisia, olemme "koilolisrajalla") Nykyiset vallanpitäjät ovat EU-osavaltion käskyläisiä, etujen nauttijoita. He eivät tiedä, että epäitsenäisenä osavaltiona Suomi on EU-suurvallalle se pala, joka kriittisenä hetkenä Venäjän valtapiiriin annetaan. (USA on jo Suomen "teoreettisissa" suunnitelmissaan luovuttanut, Georgia on NATO:n SUURPÄÄOMApiireille tärkeämpi, lähempänä Lähi-Itää ja öljyä...)
Paasikivi ja Kekkonen pitivät itsenäisen Suomen puolta. Käsittämättömästä "EU-kaappauksesta" ei ollut tietoakaan! Moista valtiopetosta ei edes järjellä olisi voitu ymmärtää, kuten ei nytkään sinänsä ole perusteita.
Kekkonen oli sitä mieltä, että EEC:n kaltainen juttu söisi valytion kuin valtiuon taloudellista itsenäisyyttä.
Kekkonen oli tätä mieltä itsenäisen Suomen (ja valtion) tunnusmerkeistä:
oma puolustus(ei liittovaltio-EU:n NATO -kytkentöjä), oma laki (ei liittovaltio-EU:N perustuslakeja), oma talous;maatalous, kauppa, tulli,valuutta jne... (ei riippuvuutta Frankfurtin liittovaltio herroista ja kansainvälisistä kiihkokapitalisteista),
oma kieli ja kulttuuri (suurvalta-EU muuntaa sen omiin tarkoitusperiinsä; kansallinen oma määrittely on muka kiihko-nationalismia, rasismia tai pakolaisrten syrjintää jne...)
ELi Miraclet ja muut olivat väärässä!
"EU meidät syö, hyvinvointiin ja ja itsenäisyyteen takaisin on pitkä työ -joskus loppuu EU-turman yö!! ;-D
näitä teoreettisia suunnitelmia pääsisi lueskelemaan, eikä kiitos mitään cutting edgejä
>USA on jo Suomen "teoreettisissa" suunnitelmissaan luovuttanut
He erehtyvät, jotka ajattelevat, että Venäjälle on täysin yhdentekevää miten Suomessa suhtaudutaan sotilasliittojen jäsenyyteen. Tietysti Suomi tekee omat ratkaisunsa niissä rajoissa kuin se EU:n jäsenenä on mahdollista. Samalla on myönnettävä EU-jäsenyyden kuitenkin lisäävän paineita sotilasliitto Nato:n jäsenyyttä kohti.
Meillä elää vieläkin sitkeä uskomus, että eihän se vanha vainooja mihinkään ole kadonnut. Näin siitä huolimatta, ettei uuden Venäjän taholta ole tehty elettäkään mihinkään invaasioon viittaavasta toiminnasta maatamme kohtaan. Meillä eräissä piireissä ei yksinkertaisesti haluta uskoa minkäänlaisen muutoksen olevan edes mahdollista meille elintärkeissä Venäjä-suhteissa. Se on todella suppeakatseista silmälaput silmillä politiikkaa. Nyt jos koskaan tarvitsemme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan seikkailupoliitikkojen tilalle uudet poliittiset johtajat.
Paasikivi oli varmasti oikeassa arvioidessaan, että Suomen suhde Venäjään on ainoa merkittävä turvallisuuspoliittinen kysymys.
Pidän Venäjää varmempana kuin EU:ta ulkopoliittisista suhteista puhuttaessa, mutta en halua SKP:n tapaan luovuttaa Suomea Venäjälle. Suomen on saatava säilyä itsenäisenä, vaikka kuului sata vuotta sitten Venäjälle.
SKP tosiaan tähtää Suomen luovuttamiseen Venäjälle, kun taas Itsenäisyyspuolue asiallisesti rajoittaa Venäjä-suhteet vierailuihin ja yhteistyöhön yms., ei vallanvaihtoon.
Olen kanssasi samoilla aaltopituuksiila, kuitenkin yhdellä tarkennuksella. SKP:n asenne nyt uutta Venäjää kohtaan on varmasti kokenut uudelleenarvioinnin syynä Venäjän kommunistisen puolueen oppositioasema.
Visuri on kanssani samaa mieltä, että Venäjän intressit Suomen suuntaan ovat historian kokemusten valossa olleet lopulta aina defensiiviset eli puolustukselliset. Venäjän turvallisuuspolitiikan kannalta Suomella on sille strategista arvoa.
Venäjän strategisessa ajattelussa korostuu kiistattomasti puolustuksellinen asenne.
On selvää, että Nato-Suomea pidettäisiin Venäjällä uhkana. Visuri toteaakin osuvasti:" Siellä ei ymmärrettäisi, miksi Suomen pitäisi ryhtyä horjuttamaan Pohjolan vakaana ja rauhallisena pysynyttä tilannetta".
Kyllä Euroopan Unioni kaikkine direktiiveineen ja hankkeilla olevine perustuslakeineen on suurin uhka Suomelle. Tuon häikäilemättömän yhteisön jäsenenä olemme antautuneet vaaraan muodostua Nato-tukikohdin miehitetyksi etumaastoksi itäisen suurvallan Venäjän rajalle.
TS. pelkkä EU-jäsenyys altistaa meidät jo Maastrichtin sopimuksen velvoittein yhteiseen puolustukseen EU:n kanssa. Tähän väliin kysymys: Mitä vaaraa vastaan Suomi tarvitsisi EU:n suojelua? Vastausta pitäneekin keksiä lähinnä luulojen ja perinteisten uskomusten maailmasta. Kolpakkostrategeille on tietenkin helppo osoittaa sormella Iivana Julman haamua kaukaa arojen takaa.
Mutta kuka kykenee esittämään jotain konkreetista turvatarpeille EU:n seläntaakse pakenemiselle. Esittäkää nyt, keskusteluareena on avoin.
EU:n jäsenyys päinvastoin tuo turvattomuutta ainakin kahdella eri tavalla. Ensiksi me jäseninä joudumme EU:n nopean toiminnan joukoissa osallistumaan EU:n käymiin ulkomaisiin sotiin tai kurinpidon palauttamiseen EU:n sisällä.
Toiseksi Nato-sidonnainen EU koetaan meidän turvallisuuspolitiikkamme kannalta tärkellä Venäjällä varteenotettavana uhkatekijänä, varsinkin silloin jos Suomi liittyy sotilasliitto Naton jäseneksi. Pitää muistaa Naton olevan ensisijaisesti sotilasliitto.
Miten Euro-SDP:n ja SKP:n vähemmistön suhtautuminen itsenäisyyteen eroavat toisistaan?
kuuluivat heittäneen mielenkiintoisen kannanoton, jossa toteavat, että on heidän kannaltaan yhdentekevää "sortaako kotimainen vai ulkomainen kapitalisti heitä" näin toteaa kannanotto sisältönsä puolesta ja siinä on myös sellainen kiinnostava ja uskottavakin väite, "ettei EU:n "kapitalistinen politiikka eronnut eikä eroaisi irrallaan EU:sta olevasta kapitalistisjohtoisesta Suomesta".
EU:sta irtautuva 'porvarillinen' perustuslaki- ja itsenäisyysajatus ei heitä kiinnosta.
SKP ei juuri ole VSL-IPU:n kanssa ollut erimieltä EU:sta mutta on katsellut asioita syvällisemmin. On siis pureutunut unionin rakenteiden ja politiikan tutkimiseeen niin sanotusti "korkeatasoisemmin" kuin Vapaa Suomi, vaikka kyllä minäkin mieluummin sitä luen kuin Tiedonantajaa. Siinä missä VS korostaa EU:n vaikutuksia, loistavat ne Tiedonantajasta vastaavasti poissaolollaan, vaikka kuten sanottu, jos sitten TA tekee artikkelin EU:sta, on se monipuolisempi ja syvällisempi kuin VS:n jutut. Tiedonantaja on enemmän katutasolla kuin Eurounionin atmosfääreissä leijaileva historiallisen viisauden, perustuslain ja itsenäisyyden aatteiden ylevöittämä Vapaa Suomi. IPU:nkin pitäisi sen sijaan ottaa kantaa katutason asioihin.
Erilaisten puolueiden näkökulmat ovat aina tarpeellisia. Perussuomalaisilla on oma tuttu populistis-vennamolainen tyylinsä ja kokeneet kunnanvaltuutettunsa.. Ehkä Itsenäisyspuolue voisi mm. kannattaa kunnille nykyistä laajempaa itsehallintoa :)
LOL, kyllähän Pekka Visuri tunnetaan, on satuttu käymään äijän luennoilla ja tietysti hän tietää asiat hyvin paljon paremmin kuin nämä "suurmiehet ja visionäärit" paavolipposet ja enestamit sekä jaakko liisansaaret.
Paasikiven linja ja EU-yhteistyön käsittävä turvallisuuspolitiikka ovat hänen artikkeleissaan välistä nähtävillä mutta hänkin taitaa vaikutukseltaan jäädä toisten hajanaisten traditionalistien joukkoon. Pekka Visurin vahvinta aluetta on sodankäynnin teoria, eli kuten hienon kirjansa nimi sanoo, turvallisuuspolitiikka ja strategia. Sodankäyntihän muuten pakostakin liittyy politiikkaan ja sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.
Paasikiven-Kekkosen linja alkoi osoittaa sammaloitumisen merkkejä jo Neuvostoliiton aikaan eräitä kymmeniä vuosia sitten. Eipä edes Timo Soini yrittänyt vetää sitä vastaavia linjanvetoja viime presidentinvaaleissa, paitsi että oli mahdollista ettei hän siihen olisi kyennytkään.
Paasikiven linja ei ole enää tänä päivänä muotia. Kaikki vain jauhavat suomettumisesta ja YYA:sta, eivätkä kuuntele, jos vaikka kuka yrittäisi puhua järkeä. Niin että se siitä. Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikkaa ei edes ymmärretä enää tänä päivänä - kuinka ja miksi sitä voitaisiin sitten kannattaakaan :)
Kansa näyttää kaikkien mielipidemittausten mukaan kaikesta törkypropagandasta huolimatta olevan edelleen vahvasti paasikiläisellä linjalla, jonka keskeinen ajatus on pysytellä suurvaltaselkkausten ulkopuolella. Tämän tavoitteen onnistumisen kannalta pelkkä EU-jäsenyys on suuri uhkaatekijä, puhumattakaan sen seurauksena tyrkytettävän Nato-jäsenyyden toteutuessaan mukanaan tuomasta vaaratekijästä.
Tulevien maalisvaalien yksi mielenkiintoinen kysymys on kansalaisten äänestyskäyttäytyminen.
Nythän mielipidemittausten perusteella tiedetään, että ainakin puolet suomalaisista sanoisi EI mikäli EU-jäsenyydestä äänestettäisiin uudelleen.
Tämän pitäisi merkitä esim. EU:sta irtaantumista vaativalle ITSENÄISYYSPUOLUEELLE mojovaa äänimäärää.
Käykö näin, on kokonaan eri asia. Äänestäjät joutuvat valitsemaan sen asian puolesta tai sitä asiaa vastaan mitä mieltä itse ovat. Jos äänestäjät jättävät mainitun seikan vähemmälle huomiolle ja äänestävätkin vain jotakin tunnettua henkilöä, ovat ITSENÄISYYSPUOLUEEN mahdollisuudet huomattavasti vähäisemmät saavuttaa erinomainen vaalitulos, koska meidän listoillamme ehdokkaiden julkisuusarvo on huomattavasti pienempi kuin julkkiksia ja korkeita titteleitä listoilleen hankkineilla EU-puolueilla.
Kuitenkin on syytä uskoa, että maalisvaaleista tulee vaalit, joissa pääpaino asetetaan asiakysymyksille.
Toivottavasti asiakysymykset ratkaisevat. Esillä on suhtautuminen sekä Euroopan Unioniin että sotilasliitto Nato:on.
Nämä kummitukset voidaan luotettavimmin torjua äänivyöryllä Itsenäisyyspuolueen hyväksi.