Aattelinkin kysyä kuin moista yhdistelmää en nähnyt täällä olevan....että onko kokemuksia miten siis yhteiselo pidemmässä juoksussa toimii?
Ollaan vasta tavattu pari viikkoa sitten, mutta näin voimakkaasti en ole ennen tuntenutkaan.
Nyt tuntuu vaan olevan aivan ihanaa ja emme voi olla hetkeäkään toisistamme erossa. =)
Ja yöt nukutaan jo yhdessä. =)
Ollaan vasta tavattu pari viikkoa sitten, mutta näin voimakkaasti en ole ennen tuntenutkaan.
Nyt tuntuu vaan olevan aivan ihanaa ja emme voi olla hetkeäkään toisistamme erossa. =)
Ja yöt nukutaan jo yhdessä. =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen 25v. ja tyttöystävä 21v. hän syntynyt 16.2 ja minä 5.3, jos siitä jotain hyötyä on.
Sanotaan näin että Vesimiehen ja Kalan henkiset kemiat kohtaavat hyvin, siis tulevat hyvin juttuun. Itse ainakin omalla kohdalla huomannut, että Vesimiesten kanssa tulee tosi hyvin toimeen, myöskin ystävinä. Viehättäviä persoonia, se älykkyys ja sosiaalisuus vetoaa ainakin minuun.
3 vuotta meni Vesimiehen kanssa, todella intohimoista kyytiä voisin sanoa.
Onnea ja iloa teille!! :)
Itse voin kertoa sen, että Kalat on todella ailahtelevainen ja epätietoinen asioiden suhteen, ainakin sellaisten jotka liittyvät seurusteluun tms.
Tämän olen kokenut Vesimies naisena, vuoden päivät olen Kalan kanssa "säätänyt", mutta hänen mielipiteensä, halut ja tykkääminen vaihtelevat kuin tuuliviiri. Kuinka kauan joudun vielä odottamaan ennen kuin hän todella osaa sanoa mitä haluaa minusta, vai haluaako mitään?
Onko tämä ailahtelu ja epätietoisuus omista tunteista normaalia Kalat merkin omaavalle?
Oltiin kalamieheni kanssa 5 v mutta oli pakko jättä hänet. Rakkaus mun puolelta ei ollut hävinnyt mihinkään, mieheni taas oli hyvin katkeroitunut ja ymmärsin ettei hän halua jatkaa. Kala ja vesimies on sinänsä vaikea yhdistelmä kun heillä on täysin erilainen elämänkäsitys asioista. Kaiken pahan ennaltaehkäisevä neuvo on: oppikaa tuntemaan toinen toista! Se on kaiken A ja O. Äläkä vain kuvittele että tunnet tyttösi. Ole viisas ja kärsivällinen silloin pärjätte hyvin. Tsemppia!
eri maata luulisin, siis sillä perusteella, että jos mulla on jotain huonojakin puolia, niin kyllä niitä hyviäkin puolia on niin paljon, että luultavasti toiselta puolelta (tyttöystävä) katsoen se kannattaa. Uskon että tässä on kyse OIKEASTA ihastumisesta, koska millään ulkoisilla asioilla yms. jutuilla ei ole yhtään mitään merkitystä.
Vain sillä että tämä ihminen on juuri hän. Sillä on merkitystä, koska en ole ketään kohtaan koskaan tuntenut samanlaista yhteen kuuluvuuden tunnetta. Enkä ole koskaan ollut elämässäni näin onnellinen. :D
Tääl yks veskari-nainen joka on jo melkein 3vuotta viihtynyt kala-miehen kanssa saman katon alla.Vaikeaa on.Meillä on lapsi ja toinen tulossa,attä arkea riittää.Ja ollaan molemmat 24vuotiata..
Luulen,että suhteemme olis tosi henkevä ja molemmilla olis oma vapaus,ellei arki ois niin vahvana lasten myötä tullut kuvioihin.Vesimieshän on rentoa ja boheemia seuraa niin kauan kunnes vapaus riistetään,mutta lasten myötä olen muuttunut siksi vastuuta ottavaksi niuhottajaksi,hyi olkoon.
Kalat-miehen taas on ollut vaikeampi hyväksyä arjen realiteettejä ja on sulkeutunut omaan kuoreensa.Puhettä ei tule ulos enään,sanoisinko kirveelläkään....hämärä heppu.
Eli hyvin pyyhkii,kunhan vapaus säilyy ja ette muuta saman katon alle :)
Ei kala-miehellä olis vinkkejä,miten saada tää mun kala-mies puhumaan,missä mättää?
ps.mekin vietimme öitä tiiviisti yhdessä heti ensikohtaamisesta lähtien,että varo vain ettet 9kk:n päästä ole isukki..
no olen taas itse aivan erilainen... siis Kalaksi... =) Oon oppinut pienestä pitäen aina keskustelemaan asioista. Täytyy vaan katsoa kun keskustelee ettei vaadi liikaa mitään toiselta.
Tai toinen ääripää...huono sekin... sanot sille että jätät sen jos ei ala selityksiä tulla.
...edelleen... mutta... Mulla on ollut naisia ja seurustelu suhteita jonkin verran, hyviäkin.
Sanon vaan etten koskaan ole tuntenut oloani näin hyväksi, vaikka olen asunut 5 vuottakin erään exän kanssa. hänenkään kanssa ei ollut koskaan näin ihanaa. tuntuu vaan nyt että oon löytänyt oman kumppanini. Mikään ei ärsytä toisessa.
Mutta, kiitos neuvosta! =)
Tiedätkö,,,,ONNEA!!!
On äärettömän harvinaista löytää ihminen jonka kanssa asiat tuntuvat niin luontevilta heti alussa ja se,että kokee selkeästi yhteenkuuluvuutta tai mitä se sitten onkaan,,,hankala pukea sanoiksi.On kuin yhtä ihmistä,toinen vaan kuu-luu siihen.;)
Olen itse kalamiehen kanssa ollut yksissä neljä vuotta ja olen enemmän kuin tyytyväinen.
Kalastani luen vaistomaisesti mielialoja ja hän jos kuka arvostaa hellyyden osoituksia ja ihan arjen keskellä tehtyjä pieniä huomiointeja.
Ja ennenkaikkea osaa keskustella!!riitoja meillä harvemmin on mutta pientä kinaa toki ja anteeksi osaa molemmat pyytää!
Ehkä sellainen piirre joka kalasessani välillä ärsyttää on hänen halunsa olla oikeassa.Mutta enpä siihen jaksa takertua vaan annan hänen tyytyväisenä kuvitella olleensa oikeassa silloin tällöin.;)Myöntää kyllä virheensä jos asia joskus pulpahtaa eteen oikealla vastauksella.:)
Ihania hetkiä vesimiehesi kanssa!!!
Vaan oikein paljon! =)
Tuo sinun siippasi kuullostaa niin kovin tutulta, aivan kuin olisin itse minä, hehe.
paljon yhtäläisyyksiä löysin itsestäni.
On todella hienoa jos teillä synkkaa vieläkin neljän vuoden jälkeenkin. Toivon teille oikein pitkää ikää ja loistavaa tulevaisuutta yhdessä! =)
...epäilen syvästi...että kaikki hankaluudet näkyy vielä nuorilla kaloilla... "Kokemus tuo varmuutta." niin ainakin sanottiin siinä mainoksessa missä mummo tulla monotti sen takaluukun auki:)Mä en vain tiedä mitä tehdä tuon nuoren Kalat- pojuseni kanssa... Vesimiehistä voin sen todistaa että siinä on kyllä osattu luojan luoda hyvää seuraa...mahtavia suorastaan! Melkein jo tosin vaihdoin... olenko liian pikkutarkka tai en, mutta en jaksa Vesimiehen pervoilua aina. Joskus ottaa aivoon kun pitää sen seurassa olla "yksi jätkistä"... harvemmin tunnen itseäni naiseksi... on se tosin vaan opettanut mulle NIIN paljon avautumista...että turha käydä tikulla tökkimään :/ Mut tämä Kalat- herra sai mut kerrankin tuntemaan taas itseni naiseksi, ja muutenkin kun taiteilija olen...ei edes ottanut onkeensa siitä vaikka makasin keskellä pihaa, nurmikolla, kännissä, yöllä baarista tullessa katselemassa tähtiä...vaan jopa itse tuli siihen viereen...syntyi kauhea keskustelu maailmankaikkeudesta...heh;) Harmittaa vaan kun nyt se on lopettanut viestittelemisen...enkä mielestäni ole sanonut mitään väärää... ehkä arkipäiväistä tosin mutta kuitenkin... jospa JOKU osaisi kertoa minulle... :( *surupusero*