Joillakuilla palstalaisilla on todella omituinen tapa lukea kristillisyyden julkaisuja. Ne yritetään joko leimata lakihenkisiksi tai niistä yritetään löytää perusteluja sille, että nyt "saa tehdä syntiä oikein luvan kanssa".
Äskettäin eräässä avauksessa pideltiin todella pahoin viimeisimmässä Siionin Lähetyslehdessä julkaistua Juhani Alarannan artikkelia "Onko meitäkin moneksi?" Avaaja lainasi artikkelista vain lyhyitä pätkiä ja yritti saada näin aikaan vaikutelman, että Alaranta kannattaa hänen liberaaleja mielipiteitään.
Artikkelin alkupuolella Alaranta kuitenkin esittelee neutraalisti, millainen tilanne kristillisyydessä nykyään on. Hän toteaa kiihkottomasti, että kaikki eivät ole asioista yhtä mieltä. Vasta kirjoituksen loppupuolella hän ottaa asiaan Raamatulla perustellen kantaa.
Koska edellinen avaaja jätti tämän loppupuoliskon kokonaan huomioimatta, laitan sen nyt tähän palstalaisten arvioitavaksi:
"Jeesuksen opetuksen mukaan ihmiset tuntevat Jumalan lapset näiden keskinäisestä rakkaudesta. Se RAKKAUS SISÄLTÄÄ MYÖS TOINEN TOISENSA NEUVOMISEN. Aina on koettu, että JOS SYNTI SAA VALLAN, RAKKAUS KYLMENEE. Apostoli Paavali neuvoi korinttolaisia: `Minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte ja ETTEI TEIDÄN SEASSANNE ERISEUROJA OLISI, vaan olkaat kaikki sovitetut YHDESSÄ MIELESSÄ JA YHDESSÄ NEUVOSSA.` (1.Kor.1:10)
Pietari neuvoo uskovaisia: `Viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnä kärsiväiset, pitäin veljellistä rakkautta keskenänne, laupiaat ja ystävälliset.` (1.Piet.3:8) Roomalaiskirjeessä Paavali neuvoo uskovaisia yksimielisyyteen (12:16). Efesolaisia hän kehotti pitämään "hengen yhteyttä rauhan siteen kautta" (4:3).
Rakkaus on Raamatun mukaan Hengen hedelmistä ensimmäinen. Se pitää sisällään myös USKONKUULIAISUUDEN. Yksityisinä uskovaisina meillä on halu elää ja kilvoitella Jumalan mielen mukaan. KUN YKSIN NIIN VÄHÄN YMMÄRRÄMME, HALUAMME TUKEUTUA MATKAYSTÄVIIN, ETTEMME KULKISI HARHAAN KAIDALTA TIELTÄ.
Uskominen ja uskovaisena eläminen ei ole "suoritusta", kieltojen ja käskyjen alla elämistä. Jumalan valtakunta on "vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
(Avaaja painottanut eräitä kohtia isoilla kirjaimilla.)
Äskettäin eräässä avauksessa pideltiin todella pahoin viimeisimmässä Siionin Lähetyslehdessä julkaistua Juhani Alarannan artikkelia "Onko meitäkin moneksi?" Avaaja lainasi artikkelista vain lyhyitä pätkiä ja yritti saada näin aikaan vaikutelman, että Alaranta kannattaa hänen liberaaleja mielipiteitään.
Artikkelin alkupuolella Alaranta kuitenkin esittelee neutraalisti, millainen tilanne kristillisyydessä nykyään on. Hän toteaa kiihkottomasti, että kaikki eivät ole asioista yhtä mieltä. Vasta kirjoituksen loppupuolella hän ottaa asiaan Raamatulla perustellen kantaa.
Koska edellinen avaaja jätti tämän loppupuoliskon kokonaan huomioimatta, laitan sen nyt tähän palstalaisten arvioitavaksi:
"Jeesuksen opetuksen mukaan ihmiset tuntevat Jumalan lapset näiden keskinäisestä rakkaudesta. Se RAKKAUS SISÄLTÄÄ MYÖS TOINEN TOISENSA NEUVOMISEN. Aina on koettu, että JOS SYNTI SAA VALLAN, RAKKAUS KYLMENEE. Apostoli Paavali neuvoi korinttolaisia: `Minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte ja ETTEI TEIDÄN SEASSANNE ERISEUROJA OLISI, vaan olkaat kaikki sovitetut YHDESSÄ MIELESSÄ JA YHDESSÄ NEUVOSSA.` (1.Kor.1:10)
Pietari neuvoo uskovaisia: `Viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnä kärsiväiset, pitäin veljellistä rakkautta keskenänne, laupiaat ja ystävälliset.` (1.Piet.3:8) Roomalaiskirjeessä Paavali neuvoo uskovaisia yksimielisyyteen (12:16). Efesolaisia hän kehotti pitämään "hengen yhteyttä rauhan siteen kautta" (4:3).
Rakkaus on Raamatun mukaan Hengen hedelmistä ensimmäinen. Se pitää sisällään myös USKONKUULIAISUUDEN. Yksityisinä uskovaisina meillä on halu elää ja kilvoitella Jumalan mielen mukaan. KUN YKSIN NIIN VÄHÄN YMMÄRRÄMME, HALUAMME TUKEUTUA MATKAYSTÄVIIN, ETTEMME KULKISI HARHAAN KAIDALTA TIELTÄ.
Uskominen ja uskovaisena eläminen ei ole "suoritusta", kieltojen ja käskyjen alla elämistä. Jumalan valtakunta on "vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
(Avaaja painottanut eräitä kohtia isoilla kirjaimilla.)
Vastaukset 219
Vanhimmat
Alarantakin näyttää pelkäävän hajaannusta ja eriseuraa.
Jos osa vl-porukasta ei noudatakaan SRK:n määräyksiä ja syntilistoja tunnollisesti, niin mistä SRK kunniaa itselleen ammentaa?..
SRK:n uskottavauus alkaa olla pahasti kyseenalaisena. Kun porukat ovat lakanneet ottamaan todesta sen soperteluja ja selittelyjä, hyvän neuvot ovat tarpeen. Entäs jos koettaisi rehellisyyttä?
Sillä jumalaapelkääväisyys on kristitylle oiva ominaisuus. Mutta ei ihmisten pelko.
itseään edellisessä hoitokokousoperaatiossaan. Mutta valta näyttää murenevan. Vain aniharva vl-uskovainen enää luottaa pääauktoriteettiinsa varauksettomasti. Kyllä luottamus on kovasti kaventunut SRK:n valehdeltua ja vähäteltyä hoitokokoussaavutuksiaan. Jokainen sen ajan elänyt muistaa SRK:n hoitomiesten saapumisen paikkakunnalle puimatannerta puhdistamaan ja sen seuraukset...
Minusta SRK ei ole sen enempää soperrellut tai selitellytkään, vaan on pysynyt aika lailla hiljaa. Ollut kuin asiaa ei olisikaan.
JOS SYNTI SAA VALLAN, RAKKAUS KYLMENEE. Ts. erimielisyyksiä aiheuttavat syntikäsitykset ovat syntiä, koska ne kylmentävät rakkautta.
"Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu." (Matt.24:12-13)
Nykyään, jos milloinkaan, eletään laittomuuden aikaa. Nykyään ei mikään ole pyhää.
"eletään laittomuuden aikaa. Nykyään ei mikään ole pyhää. "
Tarkoitako että rauhanyhdistyksessä ja SRK:ssa on laittomuuden aika?
Niitä haluan kunnioittaa ja niiden toteutumista edistää.
Ei, vaan maailmassa eletään laittomuuden aikaa.
Kristittyjen elämä poikkeaa yhä enemmän epäuskoisten elämästä. Jotkut eivät enää jaksa kannattaa perinteisiä kristillisiä arvoja, vaan väsyvät uskossa. Uskossaan väsyneet haluaisivat muuttaa kristillisyyttä maailmalle mieluisammaksi, jotta elämä olisi helpompaa. Tämä on surullista, sillä Raamattu varoittaa maailmallisuudesta.
"Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." (Joh.16:33)
uskovinasi. Loogisesti siitä saattaisi seurata, että olet myös kunnioittavinasi ja edistävinäsi ihmisoikeuksia.
Ollako vai eikö olla? Kas siinä sulla pulma!
Mitä "perinteiset kristilliset arvot" sinusta ovat? Eikös Raamatun opetus ole niin yksinkertainen oppi ettei siitä tyhmäkään eksy?
Evankeliumin vastaanottaminen yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen kautta, syntien anteeksi saamiseksi; ja Kristuksen mielellä synnit anteeksi uskoen lähimmäisiämme tukien tällä taivaan tiellä.
Mitä muuta siihen lisäisit?
Nykyään SRK ei enää harrasta kertomiasi hoitokokouslaittomuuksia ilmeisesti ihan niin ahkerasti kuin silloin, mutta se edelleen suojelee hoitomiehiä ja salaa tapahtunutta.
Ainakin yleensä. Nyt sinä kyllä olet ymmärtänyt jotakin väärin minun kirjoituksistani. Kannatan ihmisoikeuksia ja sillä sipuli. Onko sinulla perusteltua syytä epäillä muuta?
hoitokokous- ja henkiopissa! Tarkoitatko sitä vai jotain muuta väärää henkeä?
Kunhan olin epäilevinäni. Hyvä että täällä uskallat olla rehellisempi kuin ry:llä.
Tämä palstahan taitaakin olla todellinen armon valtakunta.
Sillä ilman niitä ei vl-uskovainen farisealaisessa yhteisössään pärjää...
Näyttää siltä, että ketjuun saapui taas eräs, joka vääntää kaikki keskustelut asiattomaksi haukkumiseksi ja vänkäämiseksi. Harmillista! Monet asiallisetkin keskustelut ovat menneet aivan asiasta sivuun, kun tämä on tullut ketjuun riehumaan.
Aamen!
Jeesus, sinun alkamasi
usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi
matkan päässä vapahdus.
Silloin minut uupuneen
noudat kotiin taivaaseen.
Ehkä hän tarkoittaa kososlaista henkeä? Tai kuivaa henkeä? Tai lakihenkeä? Tai hempeää henkeä? tai...
Mistään niistä ei Raamatussa puhuta, mutta SRK:n johtokunnan tietyt tahot (HS ja häntä pelänneet) keksivät nämä henget. Raamatussa ei kehoteta henkioppien kanssa pelaamaan.
Raamatun mukaan jumalanvaltakunta on siellä missä evankeliumia oikein saarnataan...
He askatrelevat väärän henkiopin kanssa ja puolustavat edelleen hoitokokousoppiaan...
Kohta saavat keskenään harrastaa julmuuttaan...
ihan nimikin?
Tuo on sitä tyyliä, jota inhoan suuresti. Vihjailua, jossa leimataan toinen keskustelija ties miksi. Asian voisi estitää fiksummin suoraan asianomaiselle.
Ja jos Leenaa tarkoitat, vielä iljettävämpää, koska hän vastaa sanoistaan ihan omalla nimellään. Hänestä on helppo tehdä valitus ja jopa poliisit löytävät hänet, jos kunniaasi on loukattu. SINUN kunniaasi!
En todellakaan tarkoita Leenaa. Hän on keskustellut aivan asiallisesti.
Yleensä jokaiseen ketjuun keskustelun jossain vaiheessa alkaa ilmestyä hyvin aggressiivisia, hoitokokouksia käsitteleviä viestejä, jotka vievät keskustelua epäasialliseen suuntaan. Koska tyyli on niin yhteneväistä, päättelen, että tässä on kyseessä yksi henkilö.
Ei MINUN kunniaani ole loukattu. Tämä on vain kohtuullisen pieni käytännön ongelma palstalla.
kumminkin osoitettu LH:lle. Vai halusitko ruveta LH:n kanssa kritisoimaan metaskeemaa?
Jos asiallisuutta haluat, selkeys on yksi asiallisuuden ilmentymä. Nyt sinulla itselläsi on hieman syytä selkeyttää omaa kommunikointiasi.
Onko nykyisellä SRK:lla joku erityinen laittomuus, jota se harrastaa? Kuten aikoinaan hoitokokousjulmuus!?
ei uskovaisten tarvitse olla samaa mieltä maallisista asioista kuten vaikkapa urheilukilpailujen seuraaminen, televisionpito, meikkaaminen tms
sellaisen vaatiminen on kireää lakihenkeä
ne eivät ole uskonasioita joten niistä saa kukin ajatella ja tehdä mitä lystää
Mikään seurakunta ei varmastikaan pysy koossa, jos se ei ole yksimielinen synti-käsitteestä.
Vanhoillislestadiolaisuus on oikeastaan ainoa ev.lut. kirkon herätysliike, joka vielä mieltää itsensä Jumalan seurakunnaksi.
Esim. herännäisyys mieltää itsensä lähinnä perinneliikkeeksi, jonka päätehtävä on houkutella kokouksiin väkeä.
raamattuun, ja pelkästään siihen, ilman aasinsiltoja
niin sitten menee hyvin
Johannes kirjoittaa:
"Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti." (1.Joh.2:15-17)
Jaakob kirjoittaa:
"Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi." (Jaak.4:4)
Raamattu ei määrittele tarkemmin, mitä maailmallisuus on, sillä maailma on sielunvihollisen vallassa ja muuttuu koko ajan. Sielunvihollinen keksii koko ajan uusia ansoja kristittyjen eksyttämiseksi. Siksi kannattaa olla Jumalan seurakunnalle kuuliainen. Pyhän Hengen johdattama se osoittaa ajan vaarat.
"Jolla on korvat, se kuulkoot, mitä Henki sanoo seurakunnille", toistaa Ilmestyskirja peräti seitsemän kertaa.
että se saattaa istua Päivämiehen toimituksessa ja puhujapöydän takanakin.
Sanot siis Päivämiehen päätoimittajaa paholaiseksi?!
pikkuisen huolimattomaksi.
Raamattu kuitenkin opettaa, että maailma on sielunvihollisen ominta aluetta. Jumalan seurakunta on "maailmassa muttei maailmasta", kuten Herra Jeesus totesi.
Joku vanha saarnaaja kauan sitten sanoi, että "on niin vaikea tämä kilvoituksen matka, kun joka hikireiästä piru kurkistaa". Hän sanoi sen itsestään, ei toisesta.
Taisipa olla Eino Salo joka noin saarnasi.
se sanoo: HYLKÄÄ ROSKANA KAIKKI 30 vuotta sitten muutaman miehen (nyt jo kuolleiden)junttaamat syntilistat, joita jo nuo miehet ITSEKIN aikoinaan vanhoilla päivillä parannuksen armon saatuaan KATUIVAT
"Älä murru maailman painostuksessa, vaan pysy uskollisena loppuun asti, niin minä sinulle Elämän Kruunun annan."
Ja tiukasti. Voi teitä aivopestyjä. Ihanko oikeasti luulette ansaitsevanne autuuden SRK:n kieltoja ja käskyjä noudattamalla?
Emme ansaitse autuutta, vaan Jumalan armon opettamana tahdomme välttää syntiä.
Tyylistä päätellen olet Melperi. Tervetuloa takaisin, mutta yritä olla asiallinen, äläkä kiihkoile hirveästi.
Kuka on Melperi? Jossain näin hänen nimensä aiemmin. Ihan naurattamaan alkoi tuo, tervetuloa takaisin, äläkä kiihkoile hirveästi.
Näin ei-uskovaisena voin olla samaa mieltä ensimmäisen lauseesi kolmesta viimeisestä sanasta.(miksei 3. lauseestakin)
Me ei noudateta mitään kirjanoppia, mutta silti yritämme elää ihmisiksi ja toinen toistamme kunnioittaen ja välillä anteeksipyydellen toinen toisiltamme, jos aihetta on.
Ja me haluamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä Jeesuksen sovintotyö on maailman vl-uskoksi nimittämän uskomme perustus.
Ulospäinhän meidän vanhoillisten tulee juuri hokea, että ei ole sääntöjä ei sitten mitään sääntöjä ei ainakaan perinnäissääntöjä.
Itse me tiedämme, että niitä on. Jos ne tuntuvat olevan perusteettomia (ei raamatullisia), niin mielellämme vain ajattelemme, että meillä on näistä asioista yhteinen käsitys, jonka seurakunta on hyväksi nähnyt, ja jonka Pyhä Henki on meille kirkastanut.
Mutta sääntöjähän ne eivät ole. Eivät missään tapauksessa.
Omakohtaista uskoa tärkeämpiä ovat perinnäissäännöt, joiden noudattamisesta kilvoittelemme! Mitä parempi SRK-lainen olet, sen kirkkaamman kruunun saat!
ettei mitään sääntöjä, ei kieltoja tai käskyjä ole olemassakaan.
SRK on antanut käskyn kaikille vl-ihmisille toistella sitä, ettei sääntöjä ole...
on vain tämmössii:
- rakkauden neuvoja
- tienviittoja
- liikennemerkkejä
- jne
Muistanpa kun saarnamies puhui kuinka sielunvihollinen on niin sinnikäs että seurapenkkiinkin se istahtaa viereen.
Kiitokset avauksestasi. Mietin vain, että tekijänoikeusten rikkominen taitaa olla aika lähellä. Lainauksiin sovelletaan 20% sääntöä. Muistankohan oikein. Siinä syy lyhentämiseen. No, se on toinen juttu...
Toisaalta olisithan voinut laittaa tämän viestin avaukseni alle joa aiemmin, mutta jokin motiivi sinulla täytyy olla, että laitoit sen tänne. Se ei suoraan käynyt ilmi avauksestasi. Kuitenkin olen joka tapauksessa sitä mieltä, että kaikenlainen keskustelu kirjoitusten sisällöstä ja sanomasta on tarpeen. Siksi luin sinunkin avauksen mielihyvällä.
Sain oman avaukseni alla pyyhkeitä siitä, että oli tulkinnut JA:n artikkelia liian liberaalisti. Rivien välistä siitä löytyy kristittyjen rakkauden korostamien omakohtaisen uskon kustannuksella. Samalla seurakunta nousee ylitse Kristuksen ja evankeliumin sanoman. Nyt, kun luen loppuosan ilman alkuosaa, tämä sanoma on ilmenen. Ja se on se sanoma, jota vastaan meidän kaikkien tulee taistella. Mitä en edelleenkään artikkelista suoraan löytänyt, on jyrkän mustavalkoinen ajattelu, jota mm. Päivämies on viime aikoina ollut tulvillaan.
En ehtinyt osallistua avauksesi keskusteluun, koska pari viime päivää olivat aika kiireisiä. Nyt avauksesi on jo toisella sivulla ja haluan, että muutkin palstalaiset lukevat tämän.
Mielestäni Päivämiehen viimeaikaiset kirjoitukset eivät ole olleet "mustavalkoisia" tai lakihenkisiä, vaan rakkaudella Jumalan lapsia ajan vaaroissa neuvovia. Sanon tämän aivan vakavalla mielellä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020226770
kanssasi.
Yritin tuoda joitakin asioita esille siinä ketjussa josta mainitsit. Mutta ne peittyi siellä toisten, kannattojen ja mielipiteiden alle. Niin, että otin melkein kaikki omat viestini pois. Eikä niillä edes nähtävästi ollut sanottavasti niin paljon arvoakaan varmaan siinä ketjussa.
On olemassa sellainen vaara, että kun oikein asiat kärjistyy, sitä helposti tulee itselläkin sanottua liikaa, vaikka haluais ihan maltillisella mielellä kirjoitella.
Kuten nyt tässä mainitsemassasi avauksessakin.
Ja senkinkin vuoksi otin pois viestiäni, että tuntuu, että ihan liian kanssa tuli sanottua, ja liian pian lähetettyä viesti.
Että ja sisältö ei ollut sellainen, että se olis sopiva tapa uskovaisten keskustella; täällä toisten näkösällä, tai muutenkaan. Ja että ne ei aiheuttaisi pahennusta toisille vl-kristityille ja jos ne ei rakenna muutenkaan keskustelua terveellä tavalla.
mutta miksi niin usein sorrut sellaiseen tyyliin,että alkaa toisia, ja vl-iäkin ottamaan päähän. Sinun tyylisi on tuttu ja takerrut helposti toisen sanomiseen,vaikka asiastakin sanoisi.
Täällä on paljon sellaisia kirjoittajia (onneksi) joiden kirjoitukset eivät ärsytä ja heillä on selkeä ulosanti, Pidä sinä matalaa profiilia, niin pääset helpommalla, Ei tarvitse niitä kirjoituksia poistella niin paljoa. Nickisi tunnemme jatyylisi myös!
kun näin vastasit aikaisemman aloituksen synnyttämiin kysymyksiin.
Ehdin jo ihmetellä, miten JA on kokenut noin täydellisen sisäisen muutoksen. Olen oppinut tuntemaan hänet kirjoitustensa perusteella erittäin vakaana kollektiivisen omantunnon opin julistajana.
Ei ole JA muuttunut. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että JA:n näkemykset olisivat raamatullisia.
Nähdäkseni meillä on nyt saatettu julkisuuteen kaksi kirjoitusta, joissa on paalutettu kysymyksiä, jotka ovat nyt juuri kristillisyyden polttavia kipupisteitä.
Mauri Kinnusen kirjoitus toteaa vallitsevan tilanteen, missä ollaan. Se kehottaa vain avoimeen keskusteluun asioista, ei muuta.
Alarannan kirjoitus taas vaatii ehdotonta saman mielisyyttä asioissa, joiden yksimielisyysvaatimus on perustellusti jo kyseenalaistettu. Alaranta vaatii samaa kuria kuin 70-80-luvun hoitokokouksissa. Hän vaatii yksimielisyyttä, ilman keskutelua. Yksimiellisyys tulee hänen mukaansa tapahtua niin että kaikki omaksuvat johdon käsitykset Raamatun tulkinnasta.
Nyt on keskustelun kysymykset rajattu. Tästä on hyvä jatkaa.
"Että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat. Nämä ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole." (Juud.:18-19)
Nykyään todella eletään lihallisuuden aikaa. Oikeastaan koko vapaus -käsite ymmärretään nykyään juuri lihan himojen vapaudeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020227310
hyvää elää uudelleen rooman aikaisia kristittyihin kohdistuvia vainoja,eikä lätistä täällä kaikenlaista shitiii.
Kyselisin.
1.Kor.1:10 perusteella meidän ehkä tulisi alkaa enemmän neuvoa niitä, jotka eivät käytä ehkäisyä (noin puolet)
ja jotka eivät katso televisiota (noin 10%:ttia uskovaisista).
Näiden muidenkin Raamatun kohtien perusteella voisimme kehoittaa uskovaisia
yksimielisesti hyväksymään ehkäisyn, television ,musiikin, elokuvat, meikit jne.
Nyt suurin osa uskovaisista käyttää ehkäisyä, meikkaa (salassa seurakuntalaisilta), katselee
televisiota, kuuntelee ja/tai soittaa musiikkia jne.
Koska suurin osa tekee tätä kaikkea ja uskovaisissa pieni osa on eri mieltä suurimman osan kanssa,
nini eikö tätä pientä osaa uskovaisista tulisi kehoittaa yksimielisyyteen suurimman osan kanssa?
Nyt tämä pieni osa uskovaisista erottuu kuin omaksi pieneksi eriseuraksi, jossa ei
käytetä ehkäisyä, ei katsella televisiota jne.
heitä tulisi kehoittaa, rakkaudessa, suvaitsemaan uskovaisien enemmistöä, joka elää ja uskoo eri tavoin kuin he.
Jos he koko ajan jatkossakin halauvat erottautua muista uskovaisista, niin onko sekään oikeiden Jumalan lasten tunnusmerkki?
Älä valehtele! Sinun maailmastasi katsoen asiat voivat olla noin, mutta todellisuudessa suurin osa uskovaisista elää onnellisina maailman pahuutta välttäen.
maailmanlopun edellä vai miten meni? Kohta heitä ei ole ollenkaan ja silloin joutuu lestadiolaisten uskonkäsitys ja Ramatun tulkinnat uudelleen kirjoitettavksi. Eikös se näin ole, kun meikit ja ehkäisy eivät ole syntiä enää kenenkään mielestä... Olisiko aloitettava jo nyt, ettei kohta tule kiire?
"pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä vai miten meni? Kohta heitä ei ole ollenkaan ja silloin joutuu lestadiolaisten uskonkäsitys ja Ramatun tulkinnat uudelleen kirjoitettavksi. Eikös se näin ole, kun meikit ja ehkäisy eivät ole syntiä enää kenenkään mielestä... Olisiko aloitettava jo nyt, ettei kohta tule kiire?"
Taitavaa mielikuvapropagandaa, täytyy myöntää. Vahinko vain, että totuuden kanssa on vähän niin ja näin.
Ja vaikka suurin osa kristityistä luopuisikin, ei kristillisyyttä kuitenkaan saa muuttaa maailmalle mieleisemmäksi. Jeesus sanoo: "Älä pelkää PISKUINEN laumani, sillä minun Isälläni on hyvä tahto antaa sinulle valtakunta."
Yleensä hengelliselle liikkeelle merkitsee aina lopun alkua, kun sitä aletaan "uudistaa" ja liberalisoida "ajan henkeen sopivaksi". Liikkeestä tulee lopulta niin hajuton ja mauton, että ihmiset kaikkoavat, hajuttomia ja mauttomia liikkeitä nimittäin riittää vaikka muille jakaa. Näin on käynyt mm. körttiläisyydelle.
Parhaiten menestyvät ns. konservatiiviset liikkeet. Oulussakin eniten osallistujia tulee yleensä Luther-säätiön ja rauhanyhdistyksen tilaisuuksiin.
Se uskomus, että lestadiolaiset ovat ainoat, jotka taivaaseen pääsevät? "Piskuinen" seurakunta.
Maailmassa on noin 2 miljardia kristittyä, joista lestadiolaisia noin 100.000. Tiedätkö kuinka moni kristitty kieltää ehkäisyn tai meikkaamisen?
Suurin osa kristityistä hyväksyy ehkäisyn ja meikkaamisen. Oletko asiasta eri mieltä?
Enemmistö maailman kristityistä, n. 1,2 miljardia, on katolisia. Katolinen kirkko ei hyväksy ehkäisyä.
Tuota asennettasi juuri tarkoitin.
Miksi kutsut minua valehtelijaksi?
Kuitenkin suurimalla osalla on televisio kotona, ja useimmissa minun tuttavaperheissäni televisioita on useampiakin: lapsille oma ja olohuoneessa toinen.
En tiedä ketään, kuka ei työmatkoillaan autossa kuuntelisi Kiss-fm tai muita vastaavia radiokanavia ja kaikki osaavat ulkoa päivän hitit laulaa.
Suurimalla osanalla naisista on hiussävytettä, joka siis on hiusväriä. Ne ovat sävytteitä, jotka on lähellä omaa hiusväriä.
Meidän työpaikalla uskovaiset naiset ovat meikattuina, vaikka seuroissa eivät meikeissä kuljekaan.
Ehkäisyä kyllä käytetään: mekin käytäme.
Haluaisin keskustella siitä, että eikö kaikessa rakkaudellisuudessa tulisi ajatella niin päin, että ne kaltaisesi, jotka suin päin tuomitsette meidät uskovaisien enemmistön, olette itse väärässä?
Siitä halauaisin keskustella.
Miten sinun kaltaisiasi voisi ojentaa rakkaudessa, kun sinä et edes kuuntele veljiäsi etkä sisariasi, vaan tuojotat vain sellaisiin maailmallisiin sääntöihin, joita ei noudateta enää.
Miten kaltaistesi kanssa tilisi keskustella, kun te ette edes kykene keskustella, vaan nimitteltte, kuten sinäkin nyt tässä kirjoituksessasi?
Ei se auta sinua ja kaltaisiasi eikä tosiaan seurakuntaa yhtään, että yrität kieltää tosiasioita nimittelemällä valhtelijaksi.
Vaikka sinä nimittelet meitä asiattomasti, ei tää tilanne tästä muutu: edelleen katomme televisiota, kuuntelemme maallista musiikkia, meikkaamme, käytämme ehkäisyä jne.
Millä tavoin kaltaiseesi vähemmistöön saisi rakkaudellisen kontaktin?
Millä tavoin kaltaisiisi voi luoda puheyhteyden, kun te heti pyritte tukkimaan summe nimittelmällä meitä valhtelijoiksi tai epäuskoisiksi?
teidän tulisi ymmärtää ja hyväksyä tosiasiat: ne eivät muutu tojunnalla. me katselemme telkkaria, kuuntelemme musiikkia, meikkaamme, ehkäisemme jne.
Haluaisin saada kaltaisesi, rakkaudellisesti, ymmärtämään näitä asioita, mutta kaltaisesi eivät tahdo sisarellista ja veljellistä rakkautta uskovaisien kanssa, vaan te ikään kuin haluatte luoda oman pienen eriseuranne, josta käsin nimittelette ja paheksutte uskovaisien suurta enemmistöä.
Jos sinusta tuntuu itsesi kohdalle synniltä ehkäistä, katsoa televisiota jne., niin ymmärrä, ettäsuurin osa meistä ei omalle kohdalle niitä synniksi koe. me hyväksymme sinut ja arvostamme uskoasi. Sinun ja kaltaistesi luoma pieni vähemmistö: teidänkin tulisi kunnioittaa toisten uskoa. me emme tahdo muuttaa teidän uskoanne, vaan rukoilemme, että olisitte yksimieliset Herrassa kanssamme.
Minä olen täysin vilpitön ja asiallinen näissä kysymyksissäni.
"Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa", sanoo Pyhä Raamattu, joka on Jumalan ilmoitusta myös tänään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020227310
Muuten: onko teillä siellä etelässä elämä todella jo tuollaista?! Ei ole ainakaan meillä päin.
Kun olin nuori, vanhoillislestadiolaisuudessa yhtenä antikristuksen tunnuksena pidettiin paavia ja paavinuskoa.
Katolilaisuduessa ei ehdottomasti nähty mitään muuta kuin syvää omavanhurskautta ja harhaoppia. Ehkäisyvälineiden kieltokin nähtiin kirkkaasti osana sitä pikkutarkkojen määräysten tekojen oppia, jota vastaan Lutherin piti lähteä taistelemaan uskonpuhdistuksessa.
Viime vuosina tämä elävän uskon perivihollinen katolinen kirkko on muuttunut SRK:n ystäväksi. Sen sääntö-uskoa ihaillaan ja sen säännöt kelpaavat myös SRK-lestadiolaisuuden syntilistojen lisäperusteluiksi.
Johdonmukainen kehityshän tämä on, mutta kertoo paljon aidon kristinuskon pahasta rappeutumisesta SRK:ssa.
Tuosta lukumäärästä suurin osa hyväksyy ehkäisyn. Jos ei- hyväksyisi niin lapsia syntyisi katolilaisiin perheisiin enemmän. Viis siitä mitä kirkko siellä sanoo, sillä käytäntö toinen.
Jos ihan rehellisiä ollaan. Kyllä se on sama tilanne meikäläisyydessä kuin paavin kirkossa.
SRK (paavi) pitää ulospäin tiukasti kiinni sääntöluetteloista, mutta kansa vaeltaa miten parhaiten taitaa mutta on jättänyt määräykset omaan arvoonsa. Tämä koskee niin television katselemiskieltoa kuin ehkäisykieltoakin.
Olen paljon maailmaa kiertänyt ja ulkomailla asunut, mutta missään en ole törmännyt katolilaisten kieltävän TV:tä, ehkäisyä... Siis pienenee sääntöjen noudattajien joukko, oletettavasti. Jos tätä palstaa seuraa niin tarvetta sääntöuudistuksille on. Mua ei heilauta, en ole edes uskovainen, mutta kaikki kunnia ja tuki heille, jotka lestadiolaisia olla haluavat. Jokainen tekee omat valintansa mikä itselle sopii parhaiten.
Tuskinpa SRK pitää katolista kirkkoa "ystävänään". Ainakin kaikki tuntemani vl-puhujat suhtautuvat katolisuuteen aika nuivasti. Laitoin tuon tiedon tuohon vain, koska joku palstalainen edellä väitti, että vl:set ovat ainoita kristittyjä maailmassa, jotka eivät hyväksy ehkäisyä.
tiedä ketään joka ei kuuntelisi Kiss-fmää. Täällä yksi. Ketään en myöskään tiedä, että olisi televisio tuttavapiirissäni. Käsittää aika paljon ihmisiä. En osaa laulaa päivän hittejä. Enkä välitäkkään osata. Jotenkin arvostan poikani rehellisyyttä kun ei ole enää uskomassa. Hän sanoi, että on reilusti se mikä on eikä edes yritä muuta. Eikä tuo hiusten sävytysjuttukaan pidä paikkaansa. En tiedä ketään joka sävyttäisi hiuksiaan. Ja jos sävyttää, sävyttäköön. Omassa elämässä muutakin tekemistä kuin kyylätä kuka tekee mitäkin.
Onko tilanne vl-liikkeessä tuollainen? Virallinen oppi on mitä oon ja kansa tekee mitä parhaaksi katsoo? Tilanne siis SRK:ssa tiedostetaan, mutta hoitokokouksia ei enää uskalleta järjestää koska julkinen sana seuraisi niitä niin tarkkaan?
Meille ei-uskovaisille on itsestään selvää, että kun tekee "syntiä" niin rakkaus alkaa häipyä. Jos olen epäystävällinen ("syntinen") jollekin niin kyllä siitä rakkaus vähitellen katoaa tai ainakin joutuu koetukselle. Meille asiat ovat itsestään selviä, ei tarvita kirjaa, josta lukea tai jota noudattaa.
Neuvomme myös toisiamme, myös rakkaudella, mutta siihenkään ei tarvita kirjaa vaan se on sisäsyntyistä.
Harvoin haukkumalla ja tuomitsemalla rakkaus säilyy! Asian ymmärtämiseen ei tarvita kirjaa eikä saarnaajia.
Viime vuodet olen kovasti pohtinut sitä, miten kristillisyydessämme on henkilökohtaisen uskon merkitys hämärtynyt. On unohtunut, että ainoa mahdollisuus pelastaa oma sielu on oma henkilökohtainen usko, ei yhteisön usko.
Omalla kohdalla ei siis tulisi käydä mitään pohdintoja siitä, mikä on synti ja mikä ei, tulisi vain uskoa mitä muut sanovat. Jos kyseenalaistaa vaikka korvakorujen synnillisyyden, niin aletaan muistelemaan Mooseksen kirjan kohtaa, jossa sielunvihollinen kyseli: "Kielsikö Jumala todella syömästä siitä puusta?" Ikäänkuin näillä asioilla olisi jotain yhteyttä keskenään!
Vasta äskettäin taas kerran kuulin, kuinka eräs puhuja seuroissa kehui tapaa saarnata lapsille joka ilta synnit anteeksi. Hän nimenomaan puhui tavasta. Kaunistahan se on, kun isä ja äiti saarnaavat synnit anteeksi ilta illan perään, vaikka se pikku-Pekka ei tuntisi koskaan tehneensä mitään väärin. Ja vaikka joskus tekisikin jotain pahaa esimerkiksi koulussa, niin mitä sillä on väliä, illalla saa taas kaiken anteeksi. Koulumaailmaa ja lapsia läheltä seuranneena olen huomannut, kuinka harvoin uskovaisten perheiden lapset todella hätääntyvät rikottuaan jotain koulun sääntöä vastaan. Epäuskoisten perheiden lapset purskahtavat helpommin itkuun tajuttuaan menetelleensä väärin. Heidän anteeksipyyntönsä on yleensä vilpitöntä. Valitettavasti uskovaisten perheiden lasten kohdalla olen usein tavannut ylimielistä suhtautumista rikkomuksia selviteltäessä. Ikävä kyllä, juuri niiden perheiden lapset, joissa on tämä iltasiunaus -tapa, tuntuvat olevan kaikkein vähiten katuvia rikkeitä tehtyään.
Jumalan valtakunnan työksi koemme Rauhanyhdistyksen toiminnan. Se laitostuminen viime vuosikymmeninä on myös hämärtänyt henkilökohtaista uskoa. Tärkeintä tuntuu olevan se, että yhteisessä rakkaudessa teemme mahdollisimman paljon työtä yhdistyksissämme.
Äskettäin oli valtakunnallinen nälkäpäivänkeräys ja siihen muutaman euron laitettuani tuli mieleeni, että kumpaa uhriani Jumala enemmän arvostaa: sitä että laitan viisikymppisen yhdistyksen kolehtiin hulppean toimitalon velkojen maksamiseksi, vai sitä, että laitan muutaman euron valtakunnalliseen keräykseen, jolla autetaan todellisessa köyhyydessä eläviä. Teinkin oman päätöksen, että tästedes laitan sen viisikymppisen niihin keräyksiin, joilla todella autetaan huonompiosaisia, ja vain muutaman euron jos sitäkään toimitalojen rahoittamiseen.
Tälläisia sekalaisia ajatuksia herätti tuo artikkeli, jossa jälleen kerran toisteltiin USKONKUULIAISUUTTA, ei henkilökohtaisen uskon merkitystä.
Kiitos viisaasta kirjoituksesta. Hämmästyin miten samanlaisia kokemuksia on itselläni koulussa tapahtuvasta asioiden selvittelystä. Kun tuleehan niitä erehdyksiä myös uskovaisten perheiden lapsille. Joskus tuntuu kuin tällainen lapsi olisi "ulkoistanut" oman katumuksensa jonnekin muualle kuin siihen tapahtumapaikkaan, jossa asia kuitenkin on selvitettävä. Lapsi saattaa olla hämmentävän ylimielinen ja välinpitämätön kun oikeasti olisi katumisen ja asian hoitamisen paikka. En ole osannut keksiä mistä asia johtuisi, vaikka asiasta on käyty vanhempienkin kanssa asiallista keskustelua. (Onhan tietysti selalisia psyykkisiä häiriöitäkin olemassa että ei ole kykyä kokea empatiaa eikä tunnista omaa väärää tekoa.)
Mitä tulee rahankeräysajatukseesi, olen itse jo pitemmän aikaa päätellyt, ettei rauhanyhdistys ole yhtä kipeässä minun tukeni tarpeessa kuin eräät muut tahot. Kukkarollani äänestän Nälkäpäivää ja Unicef:n kohteita. Kunpa SRK:kin olisi 100-vuuotisrahastonsa osoittanut johonkin muuhun kuin omaan työhönsä.
Hienosti ja selkeästi olit kirjoittanut. Jos olet vielä kaiken lisäksi oikeasti vl, niin kunnioitan todella paljon.
Aloitin aiemmin keskustelun, usko tulee kuulemisesta, ja siinä joku kirjoitti kuulemisen tarkoittavan kuuliaisuutta. Tämä särähti ja etenkin kun siihen tuli lisäys "Jumalan sanan kautta". Siihen en ole saanut vastausta, mitä se käytännössä merkitsee.
me ei-uskovaiset yritetään elää omantunnon mukaan, ei srk:n ja kirjojen opetusten mukaan. Me yritetään olla hyviä niille, jotka täällä kanssamme nyt elävät eikä Jumalalle, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt ja jonka olemassoloa ei ole pystytty todeksi osoittaman. (Usko on joskus pelastus, mutta toivottavasti siihen ei tule pelon kautta riippuvuutta)
Eihän se ihme ole, että omakohtainen usko hämärtyy, kun tämä seurakunta on nostettu KAIKEN yläpuolell 70-luvulta alkaen. Ihmiset yksinkertaisesti uskovat niinkuin heille opetetaan. Kaiken yläpuolella on seurakunnan neuvot. Jos ei niitä 70-luvullakaan sisäistänyt, lensi ulos. Tätä mantraa toistaa PM julkaisuissaan joka viikko.
Siitä opista pitäisi päästä yli.
Millaisia ehdotuksia on?
No yksi ehdotus on, että korostetaan sitä omakohtaista uskoa. Tai sanotaan jopa niin, että se on kaiken edellytys. Pikemminkin pitäisi korostaa sitä, että seurakunta ei ole erehtymätön ja siksi se ei voi olla kaiken yläpuolella. Tästä on hyvä esimerkki 70-luku.
Ihan ensimmäiseksi pitäisi rehellisesti ja avoimesti käydä 70-luku perin juurin läpi ja pyytää sitä anteeksi, ilman sen läpikäyntiä ei päästä juuri mihinkään.
Tuollaiset puheenvuorot, joihin alunperin vastasin, ovat hyvä alku, samaten sillä keskustelulla, jota tällä palstalla käydään.
ansaitsevat!
Jakakaat kaikkinaista hyvää niille jotka teitä evankeliumilla palvelevat, kehottaa apostoli.
SRK:ssa tulee hätä jos useampi alkaa äänestää kukkarollaan.
70-lukua ei pyydetä anteeksi? Ajatellaan asia niin päin. Mitä sitten pitäisi tehdä? Onko ehdotuksia?
Voisiko ajatella, että antaisitte anteeksi, vaikka ette hyväksy heidän tekojaan? Joka ilta levolle käydessä vain sanoisi, annan ne anteeksi, mutta en hyväksy niitä?
Miten anteeksipyynnön voisi saada aikaan? Kansalaisadressillako? Miten anteeksipyyntö pitäisi esittää? Päivämiehessäkö?
Mitä uskonkäsityksissä pitäisi muuttaa?
Jossain kohtaa raamatussa sanottaan tällaisesta tilanteesta. "Katso he ovat palkkansa ansainneet".
Jotenkin tuntuu että kun se viiden miljoonan euron yhdistysrakennus on pystyssä ja lehtikuvaajat käyneet paikalla sopii sanoa."Katso he ovat palkkansa ansainneet".
Yritän tässä miettiä, mitä sinä oikein kysyit.
Kysyit, että mitä pitäisi tehdä jos"70-lukua ei pyydetä anteeksi?".
No ei kai mitään pitäisi tehdä, sitten annetaan vain asian olla. Kyllä se kysymys yhä uudestaan ja uudestaan nousee sieltä pinnalle, niin kauan kuin se puhututtaa ja sitten kuin ei enää puhututa, niin sitten se on varmasti käsitelty.
Mutta sieltähän se vastaus alkuperäiseen katepillarin kysymykseen nousee "miksi omakohtainen usko on hämärtynyt?" Sieltä asti on opetettu niin että seurakunnan neuvot on etusijalla ja siksi on omakohtainen usko hämärtynyt, kun niin opetetaan.
Ai, että miten anteeksipyynnön voisi esittää? No sanotaan niin, että mikrofoni on auki, siihen tarvitsee vain tarttua. Keinojen tai mediatilan puute ei varmaan ole este:)
Yleensä on niin että jos ihminen väärintekojaan katuu, silloin hän ei laskelmoi että mitä siitä seuraa jos tekee parannusta... :-)
Vakavasti puhuen. Mitä SRK voisi tehdä? Johtokunnan päätöksellä se voisi:
1. teettää riippumattoman selvityksen 70- ja 80-lukujen hoitokokusten menettleyistä. Tilata tutkimuksen esim. Kirkon tutkimuslaitokselta tai Oulun yliopiston hisotiran laitokselta.
2. Tutkimuksen tulosten perusteella pitää avoimen tiedotustilaisuuden medialle ja laatia tiedotteen julaksitavaksi, jossa se toteaa mitä tuli tehdyksi. Ja samalla se ilmoittaa että on todennut menettelyt vääriksi ja pyytää anteeksi kaikilta jotka joutuivat kärsimään senaikaisista toimista.
3. SRK kutsuu kaikkia halukkaita vapaasti osallistumaan rauhanyhdistysten toimintaan. Toistaa että armon evankeliumi edelleen koskee kaikkia; kehottaen kaikkia uskomaan vapaasti syntinsä anteeksi. Ne tuomiolauselmat ja päätökset jotka hoitokokouksissa tehtiin, on siitä päivästä lähtien todettu asiattomiksi ja peruutetaan.
Yksinkertaista!
Kylläpä sinulla on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni. Minäkin olen opettaja ja samanlaisia asioita olen pohdiskellut, kun olen työssäni joutunut selvittelemään lasten välisiä ongelmia tai koulun sääntöjen noudattamiseen liittyviä asioita.
Luokan kovis purskahtaa itkuun, kun joutuu opettajan ystävällisen ja kohti käyvän puhuttelun kohteeksi. Samassa asiassa mukana olleet vl-uskovaiset lapset kohauttelevat olkiaan tai eivät näytä ymmärtävän tehneensä väärin.
Mikä on vialla, kun uskovaisen kodin lapsi ei ymmärrä tehneensä väärin tai suhtautuu naureskellen opettajan puhutteluun? Onko anteeksipyytäminen ja -antaminen kokeneet inflaation? Onko se pelkkä tapa?
Saisiko rohkea anteeksipyytäjä pilkkaa ja kivitystä vai tavallisten lestadiolaisten arvostusta ja kunnioitusta osakseen? Mitä arvelet / arvelette?
Saako seuroissa mennä penkistä mikrofonin taakse? Saako siellä esittää kysymystä omakohtaisen uskon merkityksestä?
Järjestettäisiin seurakuntapäivien sarja, joissa teemana olisivat Erkki Reinikaisen vl-papeille alustuksessaan mainitsemat neljä harhaoppia (Jumalan huoneenhallitus, kollektiivinen omantunto, henkiparannus, julkirippi). Alustajina olisivat Seppo Lohi, Mauri Kinnunen, "hoidetut" nuoret teologit ja ne asiantuntijat joiden nimiä en tiedä.
Me sidotut voisimme olla mukana tasavertaisina keskusteluun osallistujina. Meillä saattaisi olla tärkeä rooli keskustelun vapauttajina, sillä meillähän ei ole enää mitään pelättävää.
Anteeksianto ja -pyyntö on prosessi. Anteeksipyytäjä saisi prosessin liikkeelle ja luultavasti kaikkien arvostuksen ja kunnioituksen.
Ei kai tässä nyt ole tarkoitus kenenkään yksittäisen ihmisen mennä mikrofonin taakse, vaan sen joka on hoitokokousmobilisoinnista ollut vastuussa.
Minä kannatan avoimuutta ja sallin kaikenlaiset kysymykset.
Vastauksen viimeiseen kysymykseen saat, kun menet ja kysyt, minä en tiedä millaisia kysymyksiä sinun siionissa sallitaan.
niitä henkilöitä, jotka ovat hoitokokouksista vastuussa? Eikös luonnollinen poistuma ala jo pienentää määrää? Kuinka kauan anteeksipyyntöä täytyy odottaa, jotta se ei ole enää vastuullisilta saatavilla?
on vielä vastuutehtävissä. Siksi nuoret teologit hoidettiin hiljaisiksi, kun he toivoivat hoitokokousasioiden ottamista esille.
tuo. Millaista tukea meiltä ei-uskovilta odotatte tai toivoisitte saavanne?
Mistä se mielestäsi kertoo, jos vastuulliset eivät asiasta halua keskustelua? Ovat huomanneet virheensä? Pelkäävät? Häpeävät? Vai mikä voisi olla kaiken takana?
Tällä palstalla alkaa olla se meininki, että aletaan suunnitella, mitä voidaan tehdä. Enää puuttuu toteutus. Mistä aloitatte ja mitä aiotte tehdä? Onko muita ehdotuksia?
On sitä mietitty ja suunniteltu kauan. Tällä palstallakin jo pari vuotta. Mutta myllyt jauhavat hitaasti. Eikä selvittämisoperaatio onnistu yksin meillä erotetuilla. Sitä kokeiltiin jo noina hoitovuosina.
Silloinhan perustettiin jopa yhdistys tuon vuoksi. Lehdissä oli paljon paljastavia kirjoituksia ja muitakin mediavälineitä käytettiin. Turhaanko?
Mitään muuta siitä ei seurannut kuin Päivämiehen ylimielinen kommentti: "muutamat kososlaiset ne jaksavat pitää meteliä". Tuohon metelin pitäjiin kuului mm. LH! Hän teki kyllä enemmän kuin kukaan uskaltaa edes kuvitella. Minusta itsestäni ei ollut julkisuuteen. ;)
Yritin kerran kirkon työntekijälle puhua asiasta, niin vastaus oli: "Pitäisi muistaa 8.käsky!" Vaikenin. En eronnut kuitenkaan kirkosta.
Mutta joko nyt meitä kuullaan?
Toivossa on hyvä elää. Unelmakin se voi olla ja jonain päivänä se saattaa tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta käsittelyyn. Miten ei-erotetut suhtautuvat asiaan? Millaista tukea heiltä on teille antaa?
Jos yksi tapa ei toimi, voi kokeilla jotain muuta. Onhan täällä päitä miettimässä ja pohtimassa.
ota vakavissaan, vaikka minä itse ottaisinkin. Minuahan ei oikeastaan ole olemassakaan, olen syntynyt aprillipäivänä ja minut on julistettu "hengellisesti kuolleeksi". Että sen puoleen voit olla ihan rauhassa.
Saahan tänne kai kuitenkin kirjoittaa!? Ikään kuin olemattomuudesta/"ulkoisesta pimeydestä" käsin.
Sieltä se taisi jo tulla ratkaisu. Aprillipila. Eikös Berliinin muurikin sortunut "pienestä pilasta tai väärinkäsityksestä"
Kun on ajallisen yhdistyksen toimista kyse, ei sillä lopulta ole väliä, ettei niitä silloin 25-30 vuotta sitten vastuussa olleita johtokunann jäseniä olisi enää remmissä.
Ainahan yhdistyksessä on joku johtokunta vastuussa. Se kulloinkin valittu johtokunta hoitaa asiat jotka sen on hoidettava. Se kantaa vastuun myös menneisyyden tapahtumien käsittelystä. Sillä johtokunta vastaa yhdistyslain mukaan yhdistyksen toimista.
Nykyinen johtokunta kantaa raskaan vastuun siitä, ettei se ole tätä asiaa vieläkään pannut liikkeelle eikä ole alkanut asiaa hoitaa. Herää kysymys, miten pitkälle SRK:ssa aiotaan siirtää menneisyyden kipupisteiden käsittely?
Katepillari:
"Äskettäin oli valtakunnallinen nälkäpäivänkeräys ja siihen muutaman euron laitettuani tuli mieleeni, että kumpaa uhriani Jumala enemmän arvostaa: sitä että laitan viisikymppisen yhdistyksen kolehtiin hulppean toimitalon velkojen maksamiseksi, vai sitä, että laitan muutaman euron valtakunnalliseen keräykseen, jolla autetaan todellisessa köyhyydessä eläviä."
Muistatko sen kohdan Raamatusta, jossa syntinen nainen voiteli Jeesuken jalat kalliilla öljyllä?
Rakkaus vapahtajaan saa minut uhraamaan rahaa siionin eri työmuotoihin. Sinänsä ajatuksesi oli kohdallaan, että seurasalien ei tarvitsisi olla kovin "prameita". On murheellista, että sinäkin (monien muiden palstalaisten tavoin) näet Jumalan valtakunnan halpana "risumajana".
epäuskon saarna ei ole kyllä kaunista, mutta sielun vihollinen saa sen siltä näyttämään...
asiaa niin päin, että kun on "jätetty tai hyljätty" silloin joskus (näin oletan), että se tuntuu pahalle. Mutta, entä jos asia kääntyisi toisin päin, he jotka vielä vl:ä vielä, ilmoittaisivat sankoin joukoin, että nyt lähdemme, emmekä ole teidän (SRK ja ry)kanssanne missään tekemisissä? Jätetty kärsii, yleensä näin päin. Voisi tulla "herroille" hätä ja tuska, miten saada heidät takaisin.
No annetaan köyhien kuolla pois, ja pistetään kaikki varat "Jumalanvaltakunnan työhön".
Varmasti Jumala taivaassa ihastelee kaunista toimitaloa ja samalla harmittelee, että tulikin luotua nuo köyhät ja kipeät.
Sitä on sinun uskovaisen evankeliumisi.
Millä ihmeen hokkuspokkustempulla yhdistät syntisen naisen tapauksen prameileviin toimitaloihin?
Vai oliko tuo katepillarin kertomus vl-lapsista epäuskon saarnaa?
kristityn puhetta. Hyvää syksyä toivottelee ei-vl.
Reiskan virikepäivillä (Päikkärin haastattelun mukaan): "Kun yksin niin vähän ymmärrämme, haluamme tukeutua matkaystäviin, ettemme kulkisi harhaan kaidalta tieltä."
jotka kehottavat luottamaan oman omantunnon ääneen ja hylkäämään roskana yhteisön perinnäissäännöt?
Oliko Alarannan tekstissä todella lainausmerkit, kuten tekstissäsi:
Uskominen ja uskovaisena eläminen ei ole "suoritusta", kieltojen ja käskyjen alla elämistä. Jumalan valtakunta on "vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
Onko Jumalan valtakunta vain jossain symbolisessa mielessä vanhurskautta, rauhaa ja iloa, kuten se ei ole symbolisesti suoritusta? Vai tiedämmekö Jumalan valtakunnan olevan vanhurskaautta, rauhaa ja iloa, koska niin on Raamatussa kirjoitettu?
Miksi siis vl-yhteisö ei pyri tähän Jumalan valtakuntaan, vaan tyytyy johtajien kasaamiin "seurakunnan neuvo" -taakkoihin evankeliumin uskomisen esteeksi ohi seurakunnan yhteisen ymmärryksen?
Miksi ei pyritä todelliseen vanhurskauteen, rauhaan ja iloon?
ovat myös alkuperäisessä tekstissä.
Otaksun niiden merkitsevän yksinkertaisesti sitä, että molemmat sitaatit on lainattu muualta, eivätkä tule kirjoittajan omasta sanavarastosta.
Lainattu raamatusta:
"Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. [Room. 5:1; Gal. 5:22]" (Room. 14:17)
Ensiksi Sinulle kristitty ihminen täytyy esittää kysymys: haluatko tahallasi vääristellä kirjoituksesi monissa eri kohdissa, joihin kohta lähemmin palaan, HarmaaPöllön kirjoitusta, vai onko Sinulla oikeasti noin omituinen tapa lukea palstakirjoituksia?
Jos käsityskyvyssäsi ei ole ongelmaa ja vääristelit, niin mitä se Sinun mielestäsi merkitsee? Onko asiassa mitään pohdittavaa?
Aloitat: "Joillakuilla palstalaisilla on omituinen tapa lukea kristillisyyden julkaisuja. Ne yritetään joko leimata lakihenkisiksi tai niistä yritetään löytää perusteluja sille, että nyt "saa tehdä syntiä oikein luvan kanssa"."
Etkö tiedä, että lakihenkisyys on syntiä? Tahalliseen synnissä elämiseen meillä ei ole varaa. Siitä Raamattu ja omatuntomme varoittaa.
Ja tuo luvan "synnille hakeminen" näiden keskustelujen kohdalla on kyllä kieltämättä mehevä letkaus, mutta asiassa pysyvyydessään läheistä sukua keltaisen lehdistön lööppijournalismille. Eli ei mitään tekemistä kyseisen asian kanssa. Tuulesta temmattuja mielikuvia.
Mutta se oli Sinun todistuksesi lähimmäisestäsi, mietipä sitä.
Samaan Sinua voi kehottaa seuraavassa kappaleessasi lausumasi perusteella: "Avaaja lainasi vain lyhyitä pätkiä ja yritti saada näin aikaan vaikutelman, että Alaranta kannattaa hänen liberaaleja mielipiteitään".
Harmaapöllöhän nimenomaan kirjoittaa tuon avauksensa alussa, että "Lainaan tekstistä sen verran, että en loukkaa tekijänoikeuksia." Hän siis sanoo sen, miksi lainaa tekstiä vain osittain. On ihan Sinun omaa ilkeämielistä tulkintaasi, että hän "yritti saada näin aikaan vaikutelman, että Alaranta kannattaa hänen liberaaleja mielipiteitään". Miten voit tuollaisen tulkinnan esittää, vaikka kirjoittaja on juuri itse kertonut ihan eri syyt toiminnalleen?
Lisäksi, mitä ihmeen "liberaaleja mielipiteitä"? Raamatun opetuksethan ovat tuoreita aina, ne ovat juuri niin liberaaleja ja konservatiivisia, miksi ne on kirjoitettu. Ja täällä käydyissä keskusteluissa HarmaaPöllö on aina tukeutunut Raamatun sanaan esittäessään näkemyksiään. Ne eivät ole mitään "liberaaleja mielipiteitä".
Tämä kävi selvästi ilmi HarmaaPöllön avaukseensa valitsemasta J.A:n kirjoituksen sitaatistakin: "Aika ei ole muuttanut meidän opillista käsitystämme Jumalan sanan arvovallasta, Jumalan valtakunnasta, syntien anteeksiantamisesta, sovituksen virasta, armohoidosta jne."
HarmaaPöllö iloitsi Alarannan kirjoituksen raittiista ja Raamatun opetuksen mukaisesta viestistä. Hän näki sitä siinä enemmänkin, kuin monet avausta kommentoineet kirjoittajat. Sinä saavut mitätöimään koko avauksen em. vääristelevillä keinoilla. Haluat keinoja kaihtamatta todistaa, että turhaan Pöllö iloitsi.
HarmaaPöllö tiivistää Alarannan kirjoituksesta saamansa vaikutelman seuraavasti: "Itse kiteytin Alarannan artikkelin sanoman siihen, että kristityt tunnistetaan yhteisestä rakkaudesta, ei teoista."
Sinäkö siitä pahennuit siinä määrin, että laadit tällaisen avauksen, jonka mausteiksi lisäsit omia aika ilkeitä luulojasi ja kumosit HarmaaPöllön positiiviset tunnelmat kirjoituksen suhteen? Ei voi kuin ihmetellä.
Palstan kateetta Ma_ria vois katsoa peiliin, kun noin tulikivenkatkuista tekstiä suoltaa...
voi kun ihmetellä sinun maria hyökkäystäsi tämän avaajaa kohtaan Itse penäät jatkuvasti avointa keskustelua,itse kuitenkin voimakkaasti kritisoit kaikkia jotka pvat eri mieltä kanssasi,tuo sinun jatkuva oikeassa olemisen tarve jo ärsyttää.Usko sinä aivan vapaasti niinkuin haluat,mutta anna muidenkin uskoa niinkuin he haluavat,pääset itsekin helpommalla.
Ilman muuta huomasin, että avaus oli minulle. Jostain syystä kuitenkaan avaus ei nostanut niskakarvojani pystyyn. Sattui varmaan olemaa parempi päivä eilen :). Toisaalta alan olla jo immuuni nikkiin kohdistuvaan kritiikkiin. Sen toki tunnustan kirpaisevan, kun huomaan topänneeni jonkin vistin yhteydessä ja saan siitä pyyhkeitä. Se on vain yritettävä kestää ja ottaa opiksi.
Jos kutenkin ajatellaan avausta ja sen synnyttämää keskustelua, niin avaus on paikkansa ansainnut, heikkouksistaan huolimatta. Ja mitä Alarannan artikkeliin tulee, niin oli hienoa, että se nousi näinkin laajan keskutelun kohteeksi. Toivoa vielä sopisi, että Alaranta itsekin tietäisi, että ko artikkeli herätti monenlaisia ajatuksia.
Kuulehan sinä nimetön puska-jussi. Tämän ketjun avaaja sai marialta juuri sitä mitä ansaitsikin. Jos sinä olet kateellinen marialle ei kuitenkaan tarvitse alkaa täällä inisemään. Kasvaisit aikuiseksi ensin.
Voi hellanlettas, miten sitä ollaankaan nyt niin vihaisia!:-D
"Aloitat: `Joillakuilla palstalaisilla on omituinen tapa lukea kristillisyyden julkaisuja. Ne yritetään joko leimata lakihenkisiksi tai niistä yritetään löytää perusteluja sille, että nyt "saa tehdä syntiä oikein luvan kanssa".`
Etkö tiedä, että lakihenkisyys on syntiä? Tahalliseen synnissä elämiseen meillä ei ole varaa. Siitä Raamattu ja omatuntomme varoittaa."
Pitkään palstaa seuranneena en voi muuta kuin todeta, niin kuin avauksessani seisoo. Lähes joka keskiviikko palstalla alkaa hirveä voivotus ja valitus siitä, miten "Päivämies on taas kirjoittanut niin lakihenkisesti, että...". Minä taas en koe niitä lakihenkisiksi lainkaan. Aika pahenee koko ajan ja yksittäinen perisynnin turmelema kristitty lankeaa helposti sielunvihollisen ansaan. Siksi meidän on syytä olla iloisia, kun Jumalan seurakunnassa meitä neuvotaan ja opastetaan kädestä pitäen. Meidän on syytä pysyä lapsen paikalla, sillä "lasten kaltaisten on taivasten valtakunta".
"Lisäksi, mitä ihmeen "liberaaleja mielipiteitä"? Raamatun opetuksethan ovat tuoreita aina, ne ovat juuri niin liberaaleja ja konservatiivisia, miksi ne on kirjoitettu. Ja täällä käydyissä keskusteluissa HarmaaPöllö on aina tukeutunut Raamatun sanaan esittäessään näkemyksiään. Ne eivät ole mitään "liberaaleja mielipiteitä"
Liberaalejapa hyvinkin. Raamattu sanoo esim: "lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa". Tästä ette pääse yli ettekä ympäri. Kun väitätte, "etteivät ne lapset nyt aina Herran lahjoja ole", irrottaudutte Jumalan ikuisesta Sanasta ja olette juuri liberaaleja.
Väitätte muodikkaasti, että ihminen osaa itse hoitaa uskonasiansa ja päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Näin ei Raamattu todellakaan opeta! Tämä on vain tämän maailman liberaalia hapatusta! Luepa vaikka Heprealaiskirje, niin huomaat, että seurakunnan tehtävä on pitää huolta kristityistä, "ettei kukaan hukkaa Jumalan armoa".
"Samaan Sinua voi kehottaa seuraavassa kappaleessasi lausumasi perusteella: "Avaaja lainasi vain lyhyitä pätkiä ja yritti saada näin aikaan vaikutelman, että Alaranta kannattaa hänen liberaaleja mielipiteitään".
Harmaapöllöhän nimenomaan kirjoittaa tuon avauksensa alussa, että "Lainaan tekstistä sen verran, että en loukkaa tekijänoikeuksia." Hän siis sanoo sen, miksi lainaa tekstiä vain osittain. On ihan Sinun omaa ilkeämielistä tulkintaasi, että hän "yritti saada näin aikaan vaikutelman, että Alaranta kannattaa hänen liberaaleja mielipiteitään". Miten voit tuollaisen tulkinnan esittää, vaikka kirjoittaja on juuri itse kertonut ihan eri syyt toiminnalleen?"
Voi olla, että HarmaaPöllö on kertonut eri syyn toiminnalleen, mutta todelliset syyt kyllä paistavat selvästi läpi! Kuten avauksessa kerron, Alaranta alussa esittelee neutraalisti tilannetta ja ottaa vasta loppupuolella kantaa. Siksi loppupuoli on artikkelin keskeinen osa, mutta HarmaaPöllöpä unohtaa sen - ja ilmeisen tarkoitushakuisesti - kokonaan. Tästä syntyykin vaikutelma, ettei Alaranta kehoitakaan yksimielisyyteen ja uskonkuuliaisuuteen, vaikka hän niin nimenomaan tekee!!
"HarmaaPöllö iloitsi Alarannan kirjoituksen raittiista ja Raamatun opetuksen mukaisesta viestistä. Hän näki sitä siinä enemmänkin, kuin monet avausta kommentoineet kirjoittajat. Sinä saavut mitätöimään koko avauksen em. vääristelevillä keinoilla. Haluat keinoja kaihtamatta todistaa, että turhaan Pöllö iloitsi.
HarmaaPöllö tiivistää Alarannan kirjoituksesta saamansa vaikutelman seuraavasti: "Itse kiteytin Alarannan artikkelin sanoman siihen, että kristityt tunnistetaan yhteisestä rakkaudesta, ei teoista."
Sinäkö siitä pahennuit siinä määrin, että laadit tällaisen avauksen, jonka mausteiksi lisäsit omia aika ilkeitä luulojasi ja kumosit HarmaaPöllön positiiviset tunnelmat kirjoituksen suhteen? Ei voi kuin ihmetellä."
Voi hyvänen aika!!:D Olen HIRVEÄN pahoillani, kun pilasin "positiiviset tunnelmanne". Vahinko vain, että nuo tunnelmat eivät perustuneet totuuteen.
Suoraan sanottuna minua ärsyttää tuollainen marttyyriksi heittäytyminen! Varmasti JOKAINEN palstalla keskusteleva saa välillä rankkaakin kielteistä palautetta. Se kuuluu ilmeisesti palstan luonteeseen. Luulenpa lisäksi, että me "vanhoilliset" keskustelijat saamme "lunta tupaan" huomattavasti enemmän kuin te liberaalit.
Muistelepa myös apostoli Jaakobin sanoja: "Uskon ilman tekoja on kuollut usko".
Oikein! Olen näemmä loukannut palstan virallisia totuuksia ja ansaitsen ankarimman mahdollisen rangaistuksen:)!
En mielestäni "hyökännyt", varsinkaan avaajaa kohtaan, esitin vain vastustavan argumenttini hänen tekstistään. Eikä viestini kai niin kauhean tulikivenkatkuistakaan ollut :-) Ei sitä ainakaan ollut sellaiseksi tarkoitettu.
Aivan hyvin voi olla eri mieltä, tottakai, mutta toisen motiivien ja taka-ajatusten yksioikoinen "paljastaminen" ohi sen, mitä tämä itse kertoo, on mielestäni epärakentavaa keskustelukulttuuria. Sellaisesta syntyy ilkeä ja epärakentava vaikutelma. Ja jos on tilanne, että toisen motiivit tuntuvat selvästi olevan muut, kuin mitä hän itse kirjoittaa, eikä tunnu rehelliseltä jatkaa keskustelua ilman tämän asian huomioimista, kannattaa ainakin perustella epäilyksensä hyvin.
Täällä on sellaisiakin kirjoittajia, jotka useimmiten ovat aika lailla eri mieltä kuin minä, mutta jotka perustelevat näkemyksensä hyvin ja pysyvät asiassa. Esim. vl2003 ja Pakkula. Heitä itse ainakin keskustelijoina kunnioitan.
Eihän koko keskustelua olisi, jos kaikki olisimme samaa mieltä.
Minulla on paljonkin peiliin katsomista ja aina välillä tulee sattumoisin vähän pitempään vilkaistuakin, mutta siitä huolimatta tämän avauksen kohdalla tuntui ikävältä HarmaaPöllön mielestäni ihan hyvässä tarkoituksessa laatiman avauksen tarkoitushakuiselta vaikuttava ja henkilöönmenevä vääristely.
Se on eri asia, kuin kirjoituksen kriittinenkin tarkastelu, joka lähtee aina sen asian totuudellisuuteen pyrkivästä selvittämisestä, että mitähän kirjoittaja oikeasti tarkoitti viestiä.
Olisi muuten kiva, jos Sinä/te näitä samantapaisia kirjoituksia palstalle viime aikoina enemmänkin kirjoitelleet rekisteröisitte nikkinne. Se vähentäisi puskasta huutelun vaikutelmaa ja synnyttäisi oletuksen, että kirjoittaja vastaa edes anonyymillä henkilöllään sanoistaan.
Lopuksi, ymmärrän kyllä avauksestakin välittyneen huolenne toisaalta, jos ajattelen, miten oletatte asioiden olevan. Senkin huolen esiintuominen on ihan oikeutettua ja lisää keskustelun ulottuvuuksia. Mutta mitä rakentavampia pystymme itse kukin olemaan, sitä paremmin myös toisiamme ymmärrämme. Ja sitä positiivisempi vaikutelma keskustelutavoistamme välittyy myös sivullisille lukijoille. Tästä on syytä muistuttaa yhtä paljon itseäni kuin muitakin.
Ps. Uskon vakaasti niihin asioihin, joista kirjoitan. Niin varmasti Sinäkin omiisi. Tuskin muuten täällä olisimmekaan ajatuksia vaihtamassa. Mutta yritän kyllä kuunneella toisiakin, sikäli en tunnista/tunnusta ehdotonta oikeassaolemisen tarvetta. Mitä tulee mainitsemaasi helpommalla pääsemiseen, niin pidän näistä asiallisista väännöistä, kirjoittaminen ja eri mieltä oleminen ei ei tunnu lainkaan raskaalta, vaikkei viimeksi mainittu mikään itsetarkoitus olekaan :-)
Kirjoitimme nyt vähän ristiin.
Sivuutan jalosti henkilööni kohdistamasi ivalliset tölväisyt :-) Sen sijaan esittämiäsi ajatuksia voisi enemmänkin kommentoida.
Paremmalla ajalla. Hyvää päivänjatkoa sinne!
Ma ria saa vastata sinulle puolestaan, mutta totean vain, että ikävä kyllä jo oman vastausviestisi avauslause ylitti minulla kynnyksen pitää kirjoitustasi asiallisena oman mielipiteen ilmaisuna. Itse toteat että varmasti jokainen palstalle kirjoittava saa varmasti kielteistä palautetta, miksi et itse kykenekään ottamaan sitä vastaan? Rivien välistä voi lukea paljon, mielestäni tälläiset voi hellanlettas-avaukset kertovat siitä miten yritetään mitätöidä toinen keskustelija. Onko Maria marttyyri puolustaessaan omaa näkökantaansa? Mikä tekee marttyyrin hänestä, mutta ei sinusta? Eriävän mielipiteen takana seisominenko? Oletko sinäkin sitten marttyyri ajatuksinesi?
Mielestäni on tälläinen liberaali - oikea uskovainen (sillä niinhän varmaankin ajattelet) vastakkainasettelu on aivan turhaa. Sinä et voi tietää kenenkään sielunelämää sen kummemin kuin meilläkin on mitään vakuuksia sinun asioistasi. Annetaan asioiden keskustella ja sallitaan ajatuksen ja mielipiteen vapaus jokaiselle, vaikka se olisikin eriävä kuin mikä oman puseron sisältä löytyy.
"Pitkään palstaa seuranneena en voi muuta kuin todeta, niin kuin avauksessani seisoo. Lähes joka keskiviikko palstalla alkaa hirveä voivotus ja valitus siitä, miten "Päivämies on taas kirjoittanut niin lakihenkisesti, että...".
.....ja minä totean, että täysin aiheesta täällä kirjoitetaan, vt. päätoimittajan näppäimistöltä on viime aikoina lähtenyt sellaista soopaa, että asiaan ovat reagoineet sekä täällä palstalla, että varsinkin reaalielämässä sadat, elleivät tuhannet kristityt. Myös kriisikokouksia on jouduttu pitämään kenteltä tulleen palautteen takia.
Karmaiseva esimerkki tästä oli taannoinen kanttorikokousuutisointi, jonka jälkeen kanttorit AIVAN ITSE suorastaan raivostuivat päätoimittajan lakihenkis-tarkoitushakuiseen stilisointiin, ja tämä johti sekä kriisipalavereihin, että pm-tekstin epätoivoisiin paikkailu-korjailuyirityksiin.
Eikä ko tapahtumissa esim tällä palstalla ollut mitään roolia, kunhan seurailtiin tilannetta.
Padot täyttyvät, kohta murtuvat...
Olen samaa mieltä, että nuo molempia leimaavat liberaali-tiukkis- tai liberaali-oikea uskovainen-asetelmat ovat ihan turhia.
Lisäksi tuo liberaali nimitys ontuu mielestäni pahasti, koska täällä sen saa joidenkin taholta osaksensa yrittäessään pitäytyä Raamatun kehotuksen mukaisesti sen omassa ilmoituksessa. En ymmärrä, mitä tekemistä sillä on käsitteen "liberaali" kanssa.
Paljon "liberaalimpaa" minusta on uudistaa Raamatun sanomaa lisäilemällä siihen yhtä ja toista ihmismielen mukaista.
Ivalliset tölväisyt? Jaa-a...
Mietipä ma aria: omassa kommentissasi kyselet, onko käsityskyvyssäni ongelmia ja sanot minua ilkeämieliseksi, keinojakaihtamattomaksi vääristelijäksi. Eikö tuo ole henkilöönkäyvää keskustelutyyliä?
Hyvää päivänjatkoa sinullekin!
sehän se onkin todella liberaalia touhua, että hyljätään raamatun 10 käskyä, ja noudatetaan omia fiksumpia 150 käskyä alioineen
esim "älä lausu turhaa todistusta lähimmäisestäsi" käsky on käytännössä kokenut vl piireissä 99%:sti inflaation, sitä rikotaan mennetullenpalatessa täysin julkisesti, eikä kukaan lähde ko synnintekijää "puhuttelemaan", päinvastoin, tyypillisin reaktio on mennä tähän pahanpuhumiseen MUKAAN voivottelemalla tms.
:O)
Ai se olit sinä. Et sitten uskaltanut edelliseen mollausviestiisi laittaa edes nimimerkkiä. Tällä palstalla ei ole mitään virallisia totuuksia mutta tuo sinun tyylisi on kyllä niin ilkeyttä tihkuvaa, että joutaa tunkiolle ajatustesi seuraksi. Todellista kristityn käytöstä tuollainen toisten vikominen ja ivallinen sävy!
Minusta oli mielenkiintoinen tieto, halusitko tahallasi käsittää väärin vai käsititkö oikeasti. Sen asian tietäminen olisi tärkeätä kirjoitustasi arvioitaessa. Päädyin ensiksimainittuun, mutta en vieläkään tiedä, pitääkö oletus paikkansa.
Pyrkimykseni oli kuvata tekstistäsi paikka paikoin itselleni välittynyttä vaikutelmaa ilkeämieliseksi, ei suinkaan sanoa SINUA ilkeämieliseksi yms. Jos jäi epäselväksi, tunnen huonoutta. Anteeksi.
Siis ketä oikein tarkoitat? En minä kirjoittanut noita "Maria vois kattoo peiliin" ym. viestejä. Edellä joku vain kirjoitti, että "avaaja sai ma arialta, mitä ansaitsikin", ja siihen vastasin ITSEIRONISESTI!
En ole käsittänyt asioita "tahallani" väärin enkä mielestäni muutenkaan. Katson asioita tästä näkökulmasta ja Sinä ilmeisesti omastasi.
Jos olen loukannut persoonaasi tai HarmaaPöllön persoonaa, olen pahoillani. Keskustelutyylini on usein aika poleeminen, mutta pyrin ihan oikeasti siihen, että väiteltäisiin asioista, ei ihmisistä.
Sun itseironiasi on tosi hauskaa, melkein yhtä paljon naurattaa kuin nuo kypsät hellanlestas-viestit.
Äsken:
"Keskustelutyylini on usein aika poleeminen, mutta pyrin ihan oikeasti siihen, että väiteltäisiin asioista, ei ihmisistä."
Välittömästi sitä ennen:
"Voi hellanlettas, miten sitä ollaankaan nyt niin vihaisia!:-D"
Saattaa olla tuossa keskustelutyylissä vielä aika paljon hiomista.
Nimimerkki vl-kristityn avauksessa ollutta ASIOISTA, ei ihmisistä puhumista:
"Joillakuilla palstalaisilla on todella omituinen tapa lukea kristillisyyden julkaisuja. Ne yritetään joko leimata lakihenkisiksi tai niistä yritetään löytää perusteluja sille, että nyt "saa tehdä syntiä oikein luvan kanssa"."
Hienosti kuitenkin olet osannut "antaa asioille kasvot" viittaamalla "joihinkuihin palstalaisiin". Kannattaa ihan todella hioa sitä ilmaisua, jos kerran asioista haluat puhua.
Onhan toki inhimillistä että kateuden piikki pistää ikävästi, kun lukee harvinaisilla lahjoilla varustetun kirjoittajan tekstiä ja niinpä tulee kiusaus hieman mitätöidä tuon kirjoittajan sanomisia. Sehän on selvä tosiasia, että Marian kaltaisia kirjoittajia ei ole tälläkään palstalla eikä reaalielämässäkään monta. Ei riitä että kykenee ajattelemaan selkeästi, näillä keskustelupalstoilla se pitää vielä saada mahdollisimman ymmärrettävästi julki. Nämä seikat yhdistettynä laaja-alaiseen ymmärrykseen ja kykyyn katsoa asioita hyvin monelta puolelta, tekevät Mariasta keskustelijan, jonka veroista on vaikea löytää. Mielestäni tämä on hyvin suuri rikkaus tälle palstalle, jolla helposti kaikki keskustelut menevät yhdeksi puuroksi ja puskista huuteluksi, kenenkään erottumatta mitenkään joukosta rakentavilla kommenteillaan. Kaikkien panos on tärkeä ja hyviä kirjoittajia on useita, mutta kyllä Marian kaltaisen kirjoittajat ansaitsevat sen arvon mikä heille kuuluu, yhtään mitenkään jalustalle nostamatta, realistisesti.
Nyt sait sen aikaiseksi. Vaikka kohdistit viestisi ma_rialle,, niin vedit alkuperäsisestä viestistäni sellaisia tulkintoja, joihin en voi olla puuttumatta. Hetken jo uskoin, että voisimme käydä asiallista keskustelua Alarannan artikkelista toinen toistamme tukien ja jopa ymmärtäen.
<
Voi hellanlettas,...
>
Tyrmäävä ilmaus. Hmmm....
<
Pitkään palstaa seuranneena en voi muuta kuin todeta, niin kuin avauksessani seisoo.
>
Kuka olet? Seisot milloin minkäkin nikin takana, jotta et joutuis vastuuseen tekemisistäsi ja sanoistasi. Se on toki suomi24:n puitteissa sallittua, mutta minun itseni näkökulmasta epäeettistä, jos keskustelun seuranta ja kommentointi on pysyvää. Muita nikkejäsi en yritä edes arvata, koska se ei ole keskutelun kannalta olennaista. Kuitenkin käyt itse suoraan ma_rian ja minunkin "kimppuun", koska toimitamme on systemaattista ja jatkuvaa. Annamme siis sinulle "avaimia", mutta itse varot "sotkeutumasta" mihinkään.
<
"lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa".
>
Hyvä lainaus tähän yhteyteen. Mitenhän osoitat, että emme olisi tuossa asiassa samaa mieltä. Toki sen myönnän, että itselleni esim ehkäisy ei ole niin mustavalkoinen juttu kuin esim Päivämies antaa ymmärtää ("Kaikenlainen ehkäisy on synti"). Sen verran elämää jo nähneenä tiedän ja uskallan myös sen ääneen sanoa, että asiassa on monia muitakin näköaloja.
<
Voi hyvänen aika!!:D Olen HIRVEÄN pahoillani, kun pilasin "positiiviset tunnelmanne". Vahinko vain, että nuo tunnelmat eivät perustuneet totuuteen.
>
Noh... Sain siis lunta tupaan sekä oikealta ja vasemmalta. Viestisi antoi ymmärtää, että sinä jopa iloitsit siitä lumen heittämisestä. Ilo sen on pienikin ilo. Positiiviset tuntemukset monesti pelastavat päivän. Toivottavasti nyt jaksat iltaan asti :)
Edelleen kehoitan sinua lukemaa Alarannan artikkelista lainaamani kappaleen loppuosan. Olin varmaan ainut joka ei etsinyt Alarannan tekstin rivien välistä mitään. Hmm... Mitkähän lasit minulla on päässäni?
Anteeksi vain, mutta nyt menee jo asiattomaksi.
Miten niin seison useamman nikin takana? Voin kai minäkin arvailla sinusta samalla tavalla.
En ole koskaan aikaisemmin kommentoinut sinun avauksiasi ja ma ariankin muistaakseni vain kerran.
Sinun "kimppuusi" kävin vain, koska mielestäni tapasi käsitellä Juhani Alarannan artikkelia oli sen sanomaa pahoinpitelevä.
Ma aria taas itse hyökkäsi ensin minun "kimppuuni".
<
Anteeksi vain, mutta nyt menee jo asiattomaksi.
>
Asenteeni avaukseesi ja vielä ma_rian viestin jälkeenkin voit tarkistaa viestipuusta. Se, että analysoit viestiäni sitä vääristäen ja alkuperäisen artikkelin tulkintaani kyseenalaistaen, sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Lisäksi jätit kokonaan kommentoimatta viittaamani kohdat, joissa katson sinun olleen väärässä. Kysyn nyt kuitenkin, Missä kohdin olin asiaton?
<
Miten niin seison useamman nikin takana? Voin kai minäkin arvailla sinusta samalla tavalla.
>
Tiedät vallan hyvin rekisteröintiperiaatteen. Minulle nikki vl-kristitty on uusi. Laitoit varmaan ensimmäiset viestisi palstalle eilen?
<
En ole koskaan aikaisemmin kommentoinut sinun avauksiasi ja ma ariankin muistaakseni vain kerran
>
Asia selvä. Anteeksi että yhdistin viittaukseni suoraan sinuun. Rekisteröityjen nikkien leimaaminen on kuitenkin aika yleinen tyyli tällä palstalla
<
Sinun "kimppuusi" kävin vain, koska mielestäni tapasi käsitellä Juhani Alarannan artikkelia oli sen sanomaa pahoinpitelevä
>
Mielenkiintoista. Toisaalla vakuuttelit, että haluat käydä keskutelus asioista, etkä ihmisistä. Nyt kuitenkin suoraan tunnustat, että avauksesi oli minun ja tulkintani "kimppuunkäynti". Et tada olla ihan sinut itsesi kanssa.
<
Ma aria taas itse hyökkäsi ensin minun "kimppuuni".
>
Tältä väitteeltä putoaa kokonaan pohja pois edellisen tunnustuksen jälkeen. Ma_ria nousi puolustamaan minua sinun (nyt tunnustettua) hyökkäystäsi vastaa. Onko se oikeutetta? Ehkä on - ehkä ei.
Sanot raamatun mukaisesti "Lapset ovat Herran lahja ja kohdun anti".
Tätä raamatunkohtaa tuskin kukaan itseään uskoivaisena pitävä kiistää ja haluaisi muuttaa sitä mieleisekseen.
Raamatun selitystapoja on erillaisia: Vanhoillinen, konservatiivinen ja kirjaimellisesti raamatun tekstiä tulkitseva selitystapa(myöskin käytetään termiä fundamentalistinen=kirjaimellinen.)
Luther ja lutherin opetuksessa pitäytyvä Lestadius torjuivat fundamentalistisen (kirjaimellisen) raamatunselityksen ja opettivat Vapahtajan esimerkin mukaisesti. "Kristus on raamatun Herra ja kaikki tulkinnallisuus on Kristuksen armon ja Jumalallisuuden alaista".
Esim. Lapset ovat Herran lahja ja kohdun anti on yksiselitteinen oikea kirjoitus raamatussa.
Vuonna 1979 PM kirjoitti raamatunkohdan fundamentalistisen tulkinnan,joka oli, ja on vieläkin yksi kristillisyytemme pahimpia ylilyöntejä. Kannanotto kuului:"Ehkäisy missään muodossa on kielletty, jos äiti tai lapsi kuolevat he pääsevät taivaaseen."
Vuonna 2005 PM kirjoitti "korjatun" version aiheesta tukeutuen Lutherin ja Lestadiuksen kantaan oikeasta raamatunselityksestä jossa kaikki tulkinta on alisteista lauseelle. #Kristus on raamatun Herra.#
Korjattu versio v. 2005 raamatunkohdasta PM:ssä on seuraava:"Jolloinkin voidaan joutua tilanteeseen ettei uusi raskaus ole enää mahdollinen".
Tässä kannanotossa yhteisö on poistanut itseltään oikeuden äidin ja lapsen kuolemantuottamukseen ja oikea elämä on taas Jumalan sallimuksen kädessä. Jumala on elämän ja kuoleman Herra, ihminen viljelee, varjelee ja suojelee äitiäkin.
Silloin kun Lutherin lyhyt teesi: Yksin uskosta, yksin Amosta, Kristuksen ansion tähden, muuttuu konkreettiseksi sisällöksi elämään eikä ole vain seurapuheen paljon käytetty fraasi.
Tässä näemme kuinka saman raamatunkohdan tulkinta muodostuu aivan erillaiseksi, jos unohdetaan se että Kristus on raamatun Herra, joka tuomitsee armolla ja laupeudella.
"Minulle nikki vl-kristitty on uusi. Laitoit varmaan ensimmäiset viestisi palstalle eilen?"
Erikoista. Olen käyttänyt tätä nikkiä suhteellisen kauan. Jo viime keväästä lähtien.
"Mielenkiintoista. Toisaalla vakuuttelit, että haluat käydä keskutelus asioista, etkä ihmisistä. Nyt kuitenkin suoraan tunnustat, että avauksesi oli minun ja tulkintani "kimppuunkäynti". Et tada olla ihan sinut itsesi kanssa."
Huomaa, että verbi "käydä kimppuun" on sitaateissa. SINÄ väitit minun käyneen kimppuun, ja MINÄ lainasin termiäsi. Omasta mielestäni tyylini oli ehkä poleemista, muttei kuitenkaan asiatonta. Ei ainakaan asiattomampaa kuin esim. admatalla tai melperillä.
"Omasta mielestäni tyylini oli ehkä poleemista, muttei kuitenkaan asiatonta. Ei ainakaan asiattomampaa kuin esim. admatalla tai melperillä."
Täysin keskustelun sivusta mielipide: mielestäni nimimerkki vl-kristitty ei pysty pysymään asiassa vaan käy provosoivaa hyökkäystä henkilöitä kohtaan kaikenlaisilla "hellanlettas"-tyylisillä kommenteilla. Jos kristitty sitä paitsi puolustelee tyyliään sanomalla, että "ei se ole sen asiattomampaa kuin melperillä" ja alkaa käydä uskovaisten sisarten ja veljien kimppuun, voisi olla peiliin katsomisen paikka.
Jos joutuu alkaa puolustella kirjoituksiaan, että ei ole ainakaan sen asiattomampaa kuin sillä tai tuolla kirjoittajalla voi olla tosiaan syytä miettiä, miksi kirjoitti niinkuin kirjoitti. Mopo karkaa käsistä meillä jokaisella, mutta sen voi reilusti myöntää, että välillä vanha Aatami nostaa päätään:)
Etteikö tyylisi ole ainakaan asiattomampaa kuin Admatalla tai Melperillä? Olen vähän eri mieltä. En ole huomannut kummankaan noista kahdesta nimimerkistä sortuneen niin halpa-arvoiseen kielenkäyttöön, kuin sinä alla olevassa viestissä. Kannattaa täällä elämöidä ja vakavia keskustelijoita tuomita, kun oma kirjoitustyyli on tuollaista! Suu on sydämen tulkki, "vl-kristitty".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019472861#22000000019472861
vaivata sinua.
Pyydän anteeksi, että en muistanut nikkiäsi. Ehkä se johtui siitä, että emme ole vierailleet samoissa ketjuissa. No, nyt sekin puute tuli korjattua.
Mietin sitä, mitä termiä käyttäisit itse, kun otit nikkini ja sen kirjoitukset erityistarkasteluun vastauksessasi ma_rialle. Veljellinen nuhtelu/Hoitaminen/Uskonpuhtauden vaaliminen/....?
Tarkistin sanan poleeminen selityksen ja se on "väittelevä, kiistelevä; riidanhaluinen"
Kieltämättä tuo viimeinen sana tuntuu sopivan sinuun. Muista kuitenkin, että riitaa kylväessäsi menetät mahdollisuuden lähimmäisenrakkauteen ja Kristuksen sanoman esilletuomiseen. Rakkaus rakentaa ja riita eroittaa ;)
Onko tuo oheisessa linkissä oleva teksti sinun tekstiäsi?
Linkistä löytyvä teksti ei ole minun kirjoittamaani. Pitäisi varmaan rekisteröidä nikki.
Pitkään se kesti.
Odottavan aika on pitkä.
"Lukija älköön luulko, että tekijällä olisi jotain pahaa mielessä hänen käyttäessään teräviä ilmaisuja. Tekijä on halunnut esittää maailman sen oikeassa valossa." (Laestadius: Hulluinhuonelainen: s.11)
Mietipä, kun itse kirjoitat: "Et taida olla oikein sinut itsesi kanssa." Eikö tuo muka ole henkilöönkäyvää arviointia?
En enää kirjoita tähän ketjuun.
tuo avaajan ruotiminen. Samalla tavoin ruodittiin Jääräpää_Vl:ääkin, ja hän lähti palstalta. Ei ole Bibliaakaan pitkään aikaan näkynyt, liekö hänkin lähtenyt, kun haukuttiin niin kovasti. Kaikki SRK:n puolustajat halutaan karkottaa palstalta.
ei saa poistua hetkeksikään.
Asioista erimieltä olemisella pyritään siis karkottamaan jotkut kirjoittajat palstalta? Hmm. Rohkenen olla eri mieltä. Elämä vaan on sellaista että ihmisillä on erilaisia ajatuksia eri asioista. Mikäli sitä karua todellisuutta ei kestä, täytynee pysyä pois näiltä palstoilta. Miksi pitäisi muuttaa ajatusmaailmaansa siihen suuntaan mitä ei koe oikeaksi vain sen takia, että oltaisiin joistakin asioista näennäisesti samaa mieltä? Mitä sillä voitetaan ja kuka siitä hyötyy?
Mielestäni näiltä palstoilta pakeneminen kohdatessaan eriäviä mielipiteitä kertoo siitä, että totuttu pitämään omia ajatuksia ainoina oikeina ja itsetunto järkkyy kun kohtaa erilailla ajetteleviä ihmisiä, jotka eivät myötäile heitä. Näitä nettikeskustelut ovat itsekullekin hyviä kasvunpaikkoja siinä missä reaalielämässäkin tapahtuvat keskustelut.
Ei kyse ole muusta kuin siitä, miten käyttäytyy. Otetaan vaikka esimerkiksi nimimerkki Pakkula, joka on todella SRK-mielinen (ainakin omasta mielestäni). Kuitenkin mies pystyy keskustelemaan rauhallisesti ja maltillisesti asioista, minkä vuoksi häntä myös arvostetaan. Tämän ketjun avaaja sortui lapselliseen lällätykseen jo alkumetreillä ja lähti hyökkäämään henkilöitä vastaan.
Lapsen on aika turha itkeä kotonaan, että "pojat kiusaa", jos itse on häiriköinnin aloittanut.
avaus aika hyökkäävä. Mutta avaaja sanoi HarmaaPöllöä pahimmillaan liberaaliksi ja sai siitä niskaansa oikean halventavien ilmausten ryöpyn. Vaikuttaa vähän seitsenkertaisen koston mentaliteetilta...
Yliarvioin älysi. Et siis vieläkään älynnyt.
Lainaus avauksesta:
"Joillakuilla palstalaisilla on todella omituinen tapa lukea kristillisyyden julkaisuja. Ne yritetään joko leimata lakihenkisiksi tai niistä yritetään löytää perusteluja sille, että nyt "saa tehdä syntiä oikein luvan kanssa"."
Ei kuule tarvita mitään "koston mentaliteettia" jos toteaa, että tuollainen kirjoittelu on pelkkää sontaa ja palstalle kirjoittavien IHMISTEN mustamaalaamista. Ja ehkä sitten ystävällisesti osoitat sen "oikean halventavien ilmausten ryöpyn", jonka avaaja sai sanojesi mukaan osakseen. Minun nähdäkseni häntä on aiheellisesti kritisoitu siitä, että hän ei kunnioita kanssakeskustelijoitaan. Missä se halventaminen on? Ja niin kuin sanoin, on lapsellista ja typerää alkaa itkeä, jos saa negatiivista palautetta osakseen jos on ensin lähtenyt haastamaan riitaa luokattomilla kommenteillaan.
En voi ymmärtää sitä, että täällä puolustellaan henkilöihin käyvää, hyökkäävää keskustelutyyliä. Palstan säännötkin kieltävät henkilöön puuttumisen. Ja uskovaiset vielä...
Minäkin luin Alarannan kirjoituksen noin.
Mietin itsekin, että voisin kirjoittaa lyhyesti palstalle siitä, miten Alarannan artikkeli lienee tarkoitettu ymmärrettäväksi. Hyvä, että sinä teit sen.
Mielestäni artikkeli ansaitsee kunniamaininnan juuri tuosta kiihkottomuudesta. Olemme vakavien asioiden edessä, jos Alarannan aavistelut todellisen elämän erimielisyyksistä ovat totta. Kuitenkin hän osasi käsitellä asian kiihkottomasti, kuitenkin oman ja minun mielestäni oikean kannan tinkimättömästi esille tuoden.
Voisimme tietenkin artikkelin vivahteista keskustella, mutta mielestäni palstan keskuteluilmapiiri on nyt sellainen, että taidanpa jättää enemmän keskustelun uskovaisten tilaisuuksiin.
Tähän liittyy viimeinen kommenttinikin (tässä viestissä). Käsittääkseni palstan yhteys todelliseen elämään on sikäli ohut, että en pitäisi Alarannan esiin nostamia ongelmia kovin suurina. Totta kai esiintyy kaikenlaista, kuten kaikkina aikoina, mutta en puhuisi isosta joukosta.
"en pitäisi Alarannan esiin nostamia ongelmia kovin suurina. Totta kai esiintyy kaikenlaista, kuten kaikkina aikoina, mutta en puhuisi isosta joukosta."
---
Itse suuren perheen äitinä useita terv.hoitajia, lääkäreitä ja kätilöitä tavanneena, heidän asiakkaanaan olleena (paljastettakoon että "etelässä" -mistä ikävä kyllä useasti kerrotaan esim. tällä palstalla kummallisia juoruja...) En ole koskaan kuullut tuommoista kysymystä, mistä Alaranta kertoo, k.o. ammattilaisilta. Mutta kerran sattui näin; terkkari kyseli lasten määrän perusteella jotain perhesuunnitteluun liittyvää. Kerroin vakaumuksestani. Terkkari yhdisti minut heti esikoislestadiolaisiin, vaikka nimenomaan kerroin olevani vanh.lest. "Juu teillä on se rukoushuone siellä meilläpäin...". Kerroin sitten tarkemmin ja selitin että olemme "eri porukkaa", vaikka nimissä on samaa...
-Voin hyvin kuvitella, että kyseinen terv. hoitaja niputti minut ja kenties jonkun asiakkaanaan olevan esik.lest. naisen samaan uskoon ja sitten ihmettelee (ja kenties puhuu eteenpäin) kun on erilaista mielipidettä ehkäisystä. Voisimmeko ajatella parhain päin näistäkin asioista ja "juoruista"?
tilannetta ja kertoilee tässä asiassa ihan omiaan
Luin uudestaan mitä sinä, "vl-kristitty", kirjoitit kritiikissä, joka oli, tosin nimeä mainitsematta, mutta vihjaillen, osoitettu tosiasiassa HarmaaPöllölle.
Maria on oikeassa.
Hämmästyttää kuule nimimerkki vl-kristitty, se jyrkkyys häikäilemättömyys, jolla teet pitkällevietyjä ja leimaavia päätelmiä HarmaaPöllön kirjoituksesta. Leimaat hänen pyrkimyksensä kyseenalaisiksi.
HarmaaPöllö yksinomaan toteaa omassa kirjoituksessaan, että Alaranta tekstissään ei alleviivaa kuuliaisuuden teemaa (joka on hallinnut Päivämiehen viimeaikaisia kirjoituksia).
Toiseksi hän toteaa, että Alaranta nostaa esiin sen tosiasian, että siionissa on joistakin tietyistä käytännön elämän asioista erilaisia käsityksiä olemassa. HarmaaPöllö piti Alarannan kirjotusta tervetulleena avauksena.
Miten sinä VOIT leimata HarmaaPöllön kirjoituksen syytökseksi lakihenkisyydestä tai pyrkimykseksi "synnin luvallisuuteen"? En haluaisi ajatella sinusta niin että pyrit valheella julkisesti leimaamaan lähimmäisesi. Mutta mikäli pitäydyt kirjotuksesi näkemyksissä, muuhun päätelmään ei voi tulla.
kaikkiin jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä vaikkapa kengännauhojen sitomisrituaaleista:
"sinä taidat olla syntiin mielistynyt ja haet sille lupaa"...
...ajattelee kaiken olevan tarkoitettu vl-herätysliikkeen jäsenille. Noista Paavalin lauseista vahvistuu tämä käsitykseni: kristinusko kuuluu Paavalille. Hän erityisesti on kristillisen oppijärjestelmän luoja. Paavali, toisin kuin Jeesus, oli mieleltään rationaalinen(ratio=järki), ja sai organisaatiot aikaiseksi. Jeesuksen mieli oli itämaisen irrationaalinen. Siinä on syy hänen ristiriitaisuuksiinsa.
Se, mikä saa minun erityishuomion Paavalissa on se, että hän kehottaa löytämään Kristuksen(Vapahtaja) sisäisessä ihmisessä. .."Kristus elää nyt minussa", hän sanoo. Vaikka jokaisessa ihmisessä erikseen on Kristus mahdollisuutena, on niillä sama henki. "Henki yhdessä todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset."
"Aina on koettu, että JOS SYNTI SAA VALLAN, RAKKAUS KYLMENEE."
Kommentoin vain tätä isoilla kirjaimilla kirjoittamaasi. Väitän, että kyseinen lausahdus on usein vallankäyttöä pahimmillaan.
Näin se menee: Jos et ole kanssani/kanssamme samaa mieltä vaikkapa kuorossa laulamiseen suhtautumisessa, rikot yhteistä rakkautta. Täten rakkaus kylmenee. Syynä ei kuitenkaan ole rakkaudettomuus, vaan synti, joka vaikuttaa rakkauden rikkoutumisen.
Tie mielivaltaan on näin avattu. Mitä tahansa tapakulttuuriin kuuluvaa asiaa kyseenalaistava ja kritisoiva on aina automaattisesti väärässä. Hänessä on synti saanut vallan.
Tärkeää olisi ymmärtää, että Henki ei ilmoita eikä sano seurakunnalle eikä yksityiselle kristitylle OHI eikä YLI kirjoitetun JUMALAN SANAN eli RAAMATUN.
Jos siis vaadit veljiäsi ja sisariasi Herrassa ruotuun vastoin Raamattua, sinussa itsessäsi on saanut synti vallan. Jos vaadit tapakulttuuria (esim. korvakoruttomuus) uskon ja pelastuksen ehtona, pilkkaat Kristusta ja hänen sovitustyötään. Tee siis synnistä parannus.
Jottei po. lausahduksesta tulisi vallankäytön ja mielivallan väline, täytyy muistaa kaksi asiaa: Tulee pitäytyä siinä, mitä Raamattu sanoo synniksi (kymmenen käskyä on hyvä ja riittävä normisto) ja muistaa, että myös tekojen vaatiminen palastuksen ehtona (esim. yksimielisyys tapakulttuurissa) on synti.
Vastuu ja vallankaytto pitaisi kuulua yhteen.
Kun 70-luvun "sekoilut" ovat edelleen pohjiamyoten selvittamatta, niin ei kai rakkauskaan vieta riemujuhlaa. Tapahtuneita synteja puolustellaan ja piilotellaan mita monimuotoisin argumentein. Kun tunkion paalle yrittaa rakentaa niin ...
Todella selkeästi ja viisaasti kirjoitettu. Jo 1900-luvun alussa vanhat lestadiolaissaarnaajat pohtivat kysymystä, onko seurakunnan "neuvot" nostettava Raamatun rinnalle autuuden ehdoksi. He totesivat: emme nosta mitään Raamatun rinnalle. Pitäydymme yksin Raamattuun.
Tämän tietäen ei voi kuin hämmästellä tilaa, jonon rauhanyhdistyksessä on jouduttu.
Kiitos tästä kirjoituksesta, talletan tämän itselleni.
että syntiä on se, minkä JUMALA synniksi lukee.
Epäjumalanpalvelukseksi kutsutaan sellaista jumalanpalvelusta, jossa totista Jumalaa toisin kunnioitetaan kuin hän itse on käskenyt (ts.itse valitulla jumalanpalveluksella) tai kun totisen Jumalan rinnalla jotakin muuta enempi rakastetaan, kunnioitetaan tai siihen turvaudutaan.
kautta. Eli seurakunta on käytännössä yhtä kuin elävä Jumala. Ja jos seurakunta jonkin asian synniksi sanoo, se on uskottava Jumalan sanana.
se on syntiä, jos "seurakunta" nähdään jonakin, joka on jostain erillinen. Jumalassa ei tunnetta erillisyyttä. Synti(sunde) on sukua saksan kieliselle "absonderung" eriäminen sanalle.
Jumalan sanaan enemmän kuin ihmisten arveluihin.
Juuri minun on siis tärkeää tutustua siihen, mitä Jumala minulle opettaa. Jumalan rakkaus ei ole kylmä. Sitä vastoin synti on vihollisuutta Jumalaa ja Jumalan vilpitöntä rakkautta kohtaan. Tämä vihollisuus ilmenee siinä, miten suhtaudun lähimäiseeni. Jos rakennan omavanhurskautta, uskottelen tuntevani tien taivaaseen ilman Jumalaa, mutta jos uskon elävään Jumlaan,näen vain yhden oikean perustuksen uskolleni.Vilpitön usko on oikeesti vain yhden Vilpittömän ansiota.
Jumala on tunnettavissa sanassa,jota julistaa Pyhä Henki uskon kautta. Tällainen saarna nojautuu ykinomaan Krituksen ansioon, josta seuraa, että vain Kristukseen uskovat ovat elävä Jumalan seurakunta.
Jumala tuntee Jumalan sanan väärinkäyttäjät.Ole siis turvallisella mielellä, Jumalan tuntee niin omansa kuin vihollisensakin.
Vl - liikkeesä on selkeästi kaksi opillista näkemystä seurakunnasta. Toinen tekee seurakunnasta Kristuksen, toinen USKOO KRISTUKSEN olevan seurakunnan pään. Käsitykset ovat täysin eri henkiset.
Olet mielestäni ymmärtänyt ihan oikein ko. kirjoituksen hengen.
Tämän palstan "eriseuraiset" kavahtavat heti kun niille mainitseekin sanan USKONKUULIAISUUS.
Tulee mieleen Raamatusta 2. Tim. 4:
"3. Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat."
Ilm. 22:18
Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.
Eli ihmisillä ei ole lupa keksiä omia perinnäissääntöjä ja asettaa niitä autuuden ehdoksi.
Jumalan sanalle vai ihmismielen rakentamille elämäntapasäännöille, jotka kaatuvat omaan mahdottomuuteensa? Kun minun järkiparkani ei sano miksi esimerkiksi tupakanpolttoasiaa hyssytellään, mutta hengellisen musiikin kuuntelemisesta ollaan tekemässä kynnyskysymystä uskovaisen elämässä. Ensiksi mainittu saastuttaa Luojan antamaa elämän lahjaa, toiseksi mainittu rikastuttaa ja rauhoittaa ihmisen elämää. Jälkimmäistä jos toteutat kirkoissa tai konserttisaleissa, olet suureen vikaan mennyt. Ensiksi mainittua voi harrastaa aivan rauhanyhdistyksen porraspielessä kenenkään sitä suuremmin paheksumatta. Se kun ei ole synti, mutta ei sitä kyllä ole hengellisen musiikin kirkossa kuunteleminenkaan.
Uskonkuuliaisuus on hyvä asia, mutta siinäkään ei tule käyttää mielivaltaa, joka aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta.
...on, että johtajamme haluaisivat meidän olevan kuuliaisia 30 vuotta vanhoille säädöksille, joiden säätäjätkin alkavat olla jo mullan alla, eli olemme todellisuudessa kuuliaisia useimmiten jo kuolleitten ukkojen aivoituksille (!)
YKSIKÄÄN NYKY VL ei linjaisi puhtaalta pöydältä tarkastellessaan kaunista klassista (esim kirkko-)musiikkia "vältettävien" asioiden joukkoon mikäli todellakaan VANHAT UKOT joskus aikoinaan HÖLMÖYKSISSÄÄN eivät olisi niin "yhdessä" päättäneet.
Elämme historiamme, raskaan sellaisen, varjossa. JOhtajamme haluavat näin pitää joukkoja kasassa.
Mistään kristinuskosta ei näissä otteisse ole ollenkaan kyse, vaan
-JOUKKOJEN HALLINNASTA
-RAJA-AITOJEN RAKENTELUSTA.
olla kuuliainen, jos ei halua. Vapaus on valita.
Vapaus on valita, mutta joskus se vaikeaa, sillä haluamme miellyttää, koska olemme riippuvaisia toisistamme ja pelkäämme hylätyksi tulemista.
Luepa lainaamasi raamatunkohta itsellesi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tästä korvasyyhystä ja turhista jutuista on kysymys nykymeikäläisyydessä siltä osin, kun tapakulttuurin vaaliminen nostetaan uskon ja pelastuksen ehdoksi.
Yhä useampi kääntää korvansa pois totuudesta eli Kristuksesta ("Minä olen tie, totuus ja elämä") ja poikkeaa turhiin kuuliaisuusvaatimuksiin ohi ja yli Raamatun sanan.
Seurakunnan neuvoista ehdonvallan asioissa tulee uskon kohde ja lampaat alkaa seurata toisiaan eikä Paimenta.
Jokin ajan merkki lienee sekin, että kohta tällä palstalla kuulee enemmän puhdasta evankeliumin saarnaa kuin rauhanyhdistyksillä.
Mutta kun minusta tuntuu ja näyttää siltä, että pieni ryhmä fundamentalistiuskovaisia ovat sellaisia jotka ei voi tervettä oppia kärsiä, vaan ovat lakihusrkaudessaan haalineet ittellensä opettajia (saarnaajia ja muita) ja ovat kääntäneet korvansa pois totuudesta ja ovat turhiin maallisiin käskyihin ja kieltoihin poikenneet.
Suurin osa uskovaisista ei ajattele, eikä usko eikä elä siten kuin tuo pieni fundamenttisryhmä, johon saarnaajatkin kuuluu: he ovat aivan oma ryhmänsä ja ovat luoneet sääntöjä, joita ei kukaan seuraa, mutta heidän saarnojaan vaan kuunnellaan kun kukaan ei viitsi heille sanoa sitä, että he on harhassa, eikä enemmistö enää usko eikä elä niinkuin he.
He ovat poikeneet totuudesta turhiin juttuihin: säänmtöihin ja käskyihin ja tehneet niiden noudattamisesta itsellensä epäjumalanpalveluksen.
Miten tämän asian saisi esiin seurakunnassa?
Puit sanoiksi sen käsityksen, mikä minullakin tilanteeseen liittyy.
Vl-liikkeessä talostelee joukko ihmisiä, jotka ovat hanakasti poimineet opetuksesta lähelle sydäntään juuri perinnäistavat. He ovat niistä aivan aidosti innoissaan. He askartelevat paljon niiden parissa sääntöjen detaljeja pohtien, puhuvat usein ja vakavina niiden tärkeydestä, ovat pontevan huolestuneita, jos perinnäissäännön jotain osa-aluetta näytetään aletun käytännössä rikkoa, soittelevat ympäriinsä ja ovat "huolissaan" rikkeen tehneen/tehneiden sieluntilasta, rummuttavat keskusteluilloissa ja muualla, että asiassa pitäisi saada aikaan selkeämpi järjestys ja pitäisi huolehtia, että sääntöjä kattavammin noudatettaisiin. Miettivät, mihin toimenpiteisiin sääntöjä rikkoneiden kanssa tulisi ryhtyä.
Asiaa he perustelevat yhtenäisyydellä ("yhteinen puheenparsi"), maailman pahuuden vl-liikkeeseen vyörymisen estämispyrkimyksillä, oikeudenmukaisuudella ja tasa-arvolla (kaikkien tulee yhteneväisellä panoksella sitoutua usein raskaiksikin koettuihin käytänteisiin), lasten helpommalla kasvattamisella, yhtenäisellä imagolla ulkopuolisten silmissä, varmemmalla uskomassa pysymisellä.
Näiden ihmisten ei useinkaan kuule tapasäännösten ohella mainitsevan uskon perusteista. He yleensä pitäytyvät tapasäännöksissä. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään. Ollakseen edes jotenkin uskottava, painotuksen kohteeksi tulee selkeästi valita jompikumpi.
Minusta tämä on tavattoman hämmästyttävää. Onhan ainakin minun ikäpolveni vl tietysti elänyt koko elämänsä ulkoisesti selkeäksi viitoitettua maallista vaellusta, mutta opetus ja ajattelu, jossa lähestulkoon pelkästään korostetaan ulkoista vaellusta, on uusi ja huomiota herättävä tilanne. Esimerkiksi tämän palstan olemassaolon aikana tämä kehitys on selvästi saanut lisää jalansijaa. Olenkin joskus miettinyt, onko se ainakin osittain jotain "vastaiskua" palstalla käydylle keskustelulle.
Kentällä, kanssapuheissa tilanne on hyvä. Asiat ymmärretään oikein. Pelastuksemme ei ole omissa teoissamme.
On myös paljon sanapalvelijan tehtävissä olevia ihmisiä, jotka ainakin yksityisesti ajattelevat asioista raittiisti ja Jumalan sanan mukaisesti.
Mutta julkisessa opetuksessa tilanne on tällä hetkellä hyvin huolestuttava. Ääneen hankkiutuvat lähes yksinomaan "listojen päivittäjät". Se on johtanut siihen, että missään sellaisissa tilanteissa, joissa osallistujien kokoonpanoa ei tarkkaan tiedetä, ei uskalleta ääneen vastustaa vallitsevaa tilannetta.
Sillä ihmiset, jotka ovat mieltyneet sääntöihin, käyttävät paljon energiaansa siitä huolehtimiseen, että ne säilyvät "ansaitsemallaan" paikalla. Näiden ihmisten ajatteluun ei armo ja lähimmäisenrakkaus mitenkään päällimmäisenä tunnu kuuluvan ja siksi tilanteen moninaista ongelmallisuutta on heille hyvin vaikea perustella. Puheenvuorot menevät helposti toistensa ohi. Esimerkiksi lähimmäisenrakkaudesta muistuttaminen saatetaan kuitata "synninluvallisuuden etsimiseksi".
Raamattuun vetoava saa kuulla etsivänsä Raamatusta lupaa synnille (ja tälle "synnille" lupa löytyykin, melko monesta kohdasta). Lutheriin vetoava taas, että oppi-isämme lateli paljonkin sellaista, josta ei ole uskovaiselle ohjenuoraksi.
Ainoastaan tapanormit ovat ja pysyvät. Niin on "aina oltu ajattelemassa".
Terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu kiireinen ja kiusattu ihminen ei yksinkertaisesti jaksa alkaa siihen jänkkäämiseen, jonka voi jo valmiiksi ennustaa sitkeämmän voittavan. Kaiken asiasta kertyneen kokemuksen perusteella useimmiten on viisainta olla hiljaa.
Tilanteessa on epäterveen uskonnollisuuden ja hurmahenkisyyden piirteitä. Niitä ylläpidetään joidenkin taholta varsin rautaisella otteella.
Avointa dialogia tilanteesta käydään tällä hetkellä ainoastaan tällä palstalla. Huomiota herättävintä täälläkin on se, että tällaista ihmismielen mukaista järkioppia vastustava yritetään helposti leimata ja mitätöidä kutsumalla hänen ajatuksiaan esim. vl-liikkeessä negatiivisen latauksen omaaviksi "liberaaleiksi" näkemyksiksi. Minusta se on ihan ehtaa sumutusta. Asiahan on niin päinvastoin, kuin yleensä voi olla!
Se on juuri niin kuin kirjoittaja edellä oivallisesti kiteytti: "He (itse) ovat poikeneet totuudesta turhiin juttuihin: sääntöihin ja käskyihin ja tehneet niiden noudattamisesta itsellensä epäjumalanpalveluksen."
Jumalan lapset haluavat pysyä entisissä päätöksissä ja entisten pyhien askelissa, niin ne on toiset, jotka turhiin juttuihin ovat poikenneet, jos sama tie ei passaa.
jo tiedetään, kuka sinun jumalasi on. Se ei ole todellinen Jumala, Iankaikkinen Isä. Se on SRK.
Maailman rakkaus on aina meitä lähellä.
15. Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus.
16. Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
17. Ja maailma katoo ja hänen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
Mikä on Maria Jumalan tahto?
Lue koko 1 Joh. 3 luku ajatuksen kanssa.
Lain henki on titysti yhtä lähellä kuin maailmallisuus. Silti huomaan, että kirjoituksesi saa liikkeeseemme kuulumattomilta kovasti arvostusta, minun mielestäni sekin kertoo jotain kirjoituksistasi.
tämä minua aina häiritsee kun pitäisi seurata 70 luvun lakihenkisiä julleja muka "entisinä pyhinä"
PYH!
Siihenkö kristinuskon "entiset pyhät" muka loppuvat, ja ovat siis ainoat seuraamisen arvoiset?
Jos seuraan olutkolpakoistaan ja tanssiharrastuksistaan sydämestään iloinnutta Lutheria mieluummin, eikös hän nyt ollut vielä entisenpi pyhä kuin nämä 70 luvun jullit?
Mitä ihannoinnin arvoista on 70 luvun suomalaisissa lestadiolaisissa mahtimiehissä?
Mammonan ja maallisen vallan rakkaus jos mikä on maailman rakkautta. Jostakin kumman syystä SRK ei taida varoitella näistä synneistä. Liikkeeseen kuulumattomilta saa kovasti arvostusta rahan ja vallan ansiosta, mistähän sekin kertoo?
"entisissä päätöksissä ja entisten pyhien askelissa"
Sikäli kun kyseessä ovat elämäntapa-asiat, joista Raamattu vaikenee (tai joista Raamatussa esiintyy ristiriitaisia näkemyksiä), taisit juuri osua fraasin "isien perinnäissääntö" ydinalueelle.
Olet ihan oikeassa siinä, että maailman rakkaus on aina meitä lähellä.
Mutta kun ulkoistamme maailman rakkauden itsestäme koskemaan vain joitain tiettyjä asioita, joita karttamalla vältämme maailman rakkauden, petämme vain itseämme. Jos esimerkiksi kilvoittelemme olla käymättä klassisen musiikin konserteissa, kun kuvittelemme niissä tilaisuuksissa käymisen erityisesti olevan merkki maailman rakkaudesta, voi omassa sydämessämme jo ison pesän tehnyt ahneus ja materialismi jäädä huomaamatta. Se on Sielunvihollisen ovela ansa. Se kääntää huomiomme vähäpätöisiin asioihin, jotta varsinainen eksytys ja Jumalasta loitontuminen jäisi huomaamatta.
Maailman rakkaus on siis meitä paljon lähempänä, kuin mitä kategorisesti tiettyjä asioita karttamalla ymmärrämme. Se on omassa sydämessämme, ei missään tietynlaisissa rakennuksissa tms.
Luther sanoo: "Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia, määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Lähes kaiken huomion suuntaamisella itse kolmekymmentäviisi vuotta sitten, poikkeksellisessa ja tulkintoja kovasti jakavassa henkisessä ja hengellisessä tilassa kehittelemiimme elämäntapanormeihin, jää taustalle myös se, mitä on uskonvanhurskaus. Jos meille olisi rahtuakaan hyötyä tapakäytänteistämme, olisi Jeesus kuollut turhaan. Ja tästä Raamattu muistuttaa: kaikki tekomme, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa, ovat Jumalan edessä kuin saastainen vaate.
Ja nyt pitää muistaa, että en tarkoita tällä syntiä, jota kristitty luonnollisesti pyrkii karttamaan. Syntiä ei kuitenkaan ole hyvän musiikin kuuntelu tai jotkut korut. En tarkoita myöskään siveetöntä ja jumalatonta elämäntyyliä, joita krititty niin ikään karttaa, mutta sitäkään eivät edellä mainitut asiat ole.
Ne ovat pelkästään kieltäymyksiä kieltäymyksen vuoksi, vailla varsinaista sisältöä. Siinä mielessä ne ovat ihan vastaavia, kuin fariseusten itsensä kovasti arvostamat ja tärkeinä pitämät käytännöllisiä asioita koskevat säännöt, jotka Jeesus kovin sanoin tuomitsi.
Älä siis nyt sekoita tätä käsittääkseni aika selkeästi perusteltua asiaa "synninluvallisuuteen". On kysymys aivan päinvastaisesta asiasta. Sekoittaminen tuntuu tahalliselta harhauttamisyritykseltä. Toivon, että mikäli haluat keskustella kyseessä olevasta asiasta, et jatka enää tuolla akselilla.
Minä vastaan vain omista kirjoituksistani, en esimerkiksi siitä, miten niihin reagoidaan. Lisäksi se reagointi näyttää aika lailla vaihtelevan. Jos joku ei-vl-henkilö löytää jotain positiivista kirjoituksistani, ei sen pitäisi olla Sinulle oitis käypä ase. Alasammuttavaa tähtäillessä voi vahingossa jäädä kokonaan havaitsematta sellainen varsin oleellinen seikka, että näistä asioista kannetaan vl-liikkeen sisällä laajasti huolta. Ei kannata pelkästään yrittää keskittyä mitätöimään sitä ääntä, sillä koskaan ei voi tietää, vaikka itse olisi väärässä.
Siitäkin, pienemmällä ja suuremmalla joukolla harhaan menemisestä on vl-liikkeen historiassa turhankin runsaasti esimerkkejä.
Logiikaltaan ihan vastaavilla argumenteilla voisi sitä paitsi sekä puoltaa, että kumota aivan minkä tahansa väitteen. Logiikka ontuu ja on lisäksi tarkoitushakuinen.
Hyvä, että kuitenkin ylipäätään tunnustit lainomaisen tulkinnankin ongelmat. Siitä kun ei aivan yllättävissä määrin olla viime aikoina oltu tietääkseenkään.
"Silti huomaan, että kirjoituksesi saa liikkeeseemme kuulumattomilta kovasti arvostusta, minun mielestäni sekin kertoo jotain kirjoituksistasi."
Tämä on täysin höpöhöpö argumentti. Ma_ria esitti perustellun näkemyksen, eikä sitä voi sivuuttaa vain sen tähden, että jotkut muutkin kuin liikkeeseemme kuuluvat voivat olla asioista samaa mieltä. Jos mietit maailman kristittyjä yleensä, niin eivät ne opilliset erot välttämättä niin suuren suuria ole. Sen, että peräänkuuluttaa puhdasta, Raamatun mukaista oppia pitäisi olla ainoastaan hieno asia, eikä ole mikään ihme, jos muutkin kuin vl:t tällaisesta näkemyksestä ilahtuvat.
Olen joskus aikaisemmin kuullut ihmisten vankkoja mielipiteitä siitä, että "maailman täytyy vihata meitä" ja että "huonosti menee jos maailma meitä kiittää". Näillä perusteilla kaikki mitä kummallisimmat lahkot ja liikkeet voisivat perustella olevansa se ainoa oikea Jumalan valtakunta. Mitä mielettömämpi oppi, sitä paremmin lahko X todistaa Raamatun ennustuksen maailman arvostuksen puutteesta.
Lisäksi, mitä arvostukseen tulee, liikkeemme on mukana aktiivisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnassa, sen viroissa ja kirkollispolitiikan luottamustehtävissä. Olen lukenut monta kertaa siitä, kuinka herätysliikettämme arvostetaan niin kirkon sisällä kuin yhteiskunnassakin sille antamamme panoksen vuoksi. Kuitenkaan tällaista arvostusta ja kehua ei koeta huolestuttavana. Miksi?
Siksi, koska "maailman rakkaus ja arvostus" nostetaan esiin ainoastaan asiayhteyksissä, jotka tukevat omia tarkoitusperiä, jotka usein liittyvät nimenomaan Raamattuun kuulumattomien perinnäissääntöjen puolustamiseen.
Kyllä ne amishitkin eroavat elämäntavoiltaan maailmasta aika kivasti, vielä nätimmin kuin me vl:t. Kokevatkohan hekin vaarallisena sen, jos joku liikkeeseemme kuuluva kävisi kehumassa heitä tyyliin "tosi siistiä, että ajatte näillä hevosvankkureillanne".
turha juttu. Jos tuollaiseen Jumalan lasten pitäsi lähteä mukaan, niin parempi on olla aloillaan.
Uskoa ja elämää ei voi irroittaa toisistaan.
Sen sisältöön on hyvä yhtyä.
(Room. 8)
"Uskoa ja elämää ei voi irroittaa toisistaan."
Ja koska Luther on vl:ienkin "rakas oppi-isä", niin voimme tehdä johtopäätöksen, että olut ja tanssi ovat kuuluvat kristityn uskoon (koska uskoa ja elämää ei voida erottaa toisistaan).
tallennan sen itselleni
harvoin edes sinä, maria, kirjoitat näin hyvin
kirjoituksesi on suoranainen helmi
kiitos siitä
ettei sun kirjoituksista saa mitään tolkkua, ei löydy sitä asian tynkää
varmaan semmonen on, mutta käärit sen niin runsaaseen sanapumpuliin, että sinne pointti häipyy
jostakin "kannat laajasti huolta", vaikka kuinka tutkailen tekstejäsi - kun niitä niin kehutaan, niin oletan hyviä olevan - en pääse jyvälle mikä se on semmonen huoli, jota ei voi sanoin selkeästi ilmaista
kuitenkin olen vl-kristillisyydessä kauankin asunut ja tunnen tuhatmäärin uskovaisia
ehkäpä näet keisarilla semmoset vaatteet joita sillä ei oikeasti ole
tai haluaisit pukea kristillisyytemme semmoseen kuosiin, joka itseäsi kiinnostaa
mene ja tiedä, kukapa noista selvän ottaa
mua kyllä oikeastaan "huolestuttaa" tuo sanojen paljous ja niillä taiturointi, peitteenä ja hämäyksenäkö lie
(varmaan joku tähän tekee diagnoosin, että mulla on huono sisälukutaito; laitan sen tähän valmiiksi jo -- uskomisen asian tulisi olla kuitenkin niin yksinkertainen että sen tyhmäkin ymmärtää eikä tarvitse korulauseiden koukerointia setviä)
että vanhoillislestadiolainen kristillisyys on teille vain käskyjä ja määräyksiä. Sanon suoraan kun te sitä olette pyytäneet, ettei vihjailtaisi, että se on teidän mm. sinun ja Marian kirjoittelun lähtökohta. Itse olen kokenut siionissa, kotisiionissa ja laajemminkin esim. suviseuroissa vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Minulla ei ainakaan ole mitään ongelmaa Marian kirjoitusten lukemisessa. Ymmärrän kyllästymisen pitkiin teksteihin, jos sisältö puuttuu tai pyöritellään samaa asiaa eri sanankääntein. Kuitenkin Marian tekstit ovat sitä syvällistä, todellista pohdintaa mitä tänne kaipaisi enemmänkin. Jos sinua, sanojesi mukaan, huolestuttaa sanojen paljous, voin todeta että nyt huolehdit ihan turhasta. Mielestäni Marian tekstit ymmärtää jokainen, joka haluaa ymmärtää mistä on kysymys eikä yritä rajoittaa hänen sanomaansa kateuden tai jonkin muun syyn tähden pukemalla sanottavansa huolestumisen kaapuun.
Ajatuksissasi ei tosiaankaan ole päätä eikä häntää: väännät uskonasiat päälaelleen oman korvasyyhysi mukaisesti.
"On täysin käsittämätöntä, että että vanhoillislestadiolainen kristillisyys on teille vain käskyjä ja määräyksiä."
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi. En ole ikinä väittänyt noin, eikä ole tietääkseni ma_riakaan. En myöskään ole tuota mieltä, enkä usko, että ma_riakaan on. Miksi siis ehdoin tahdoin haluat antaa väärän todistuksen noin kevyesti? Ole hyvä ja valehtele muualla.
"Sanon suoraan kun te sitä olette pyytäneet, ettei vihjailtaisi, että se on teidän mm. sinun ja Marian kirjoittelun lähtökohta."
Ensiksikin, lähtokohtani on huoli lakihengen lisääntymisestä ja Raamattuun kuulumattomien ihmisoppien tuomisesta mukaan evankeliumin ehdoksi. Huoleni koskee kaikkia uskovaisia liikkeemme sisällä.
Toiseksi, en muista pyytäneeni ketään käymään nimimerkeillä kirjoittavien kimppuun arvostelemaan heitä henkilöinä (niin kuin sinä teet palstan sääntöjen vastaisesti). Sait siis mahdutettua seitsemään tekstiriviin kaksi väärää todistusta.
"Itse olen kokenut siionissa, kotisiionissa ja laajemminkin esim. suviseuroissa vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."
Sitä minäkin koen, en kai muuten liikkeeseemme kuuluisikaan. Elämä vain ei ole niin mustavalkoista, vaan Raamattu kehoittaa meitä valvomaan jatkuvasti sitä opetusta, jota me saamme. En ole varma, oletko sama ihminen, joka alempana väitti ma_rian kirjoitusta pelkiksi tyhjiksi korulauseiksi, mutta JOS olet, totean kirjoitustesi olevan näiden kahden viestin perusteella luokattomia ja henkilöä vastaan hyökkääviä.
Pyydänkin sinua jatkossa keskustelemaan asioista asiallisesti ja palstan sääntöjen mukaisesti, ja vähintäänkin lopettamaan leimaavan valehtelun.
lue ja muista nämä Marian sanat, kun seuraavan kerran menet "huolestuneena puhuttelemaan" nyt vaikkapa kirkkokonserttia kuuntelemaan mennyttä uskovaista lähimmäistäsi (Toivo Määtän teesien mukaan, mistä varmaan luetkin innoissasi jokaisen tavun?)
"
Lähes kaiken huomion suuntaamisella itse kolmekymmentäviisi vuotta sitten, poikkeksellisessa ja tulkintoja kovasti jakavassa henkisessä ja hengellisessä tilassa kehittelemiimme elämäntapanormeihin, jää taustalle myös se, mitä on uskonvanhurskaus. Jos meille olisi rahtuakaan hyötyä tapakäytänteistämme, olisi Jeesus kuollut turhaan. Ja tästä Raamattu muistuttaa: kaikki tekomme, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa, ovat Jumalan edessä kuin saastainen vaate.
Ja nyt pitää muistaa, että en tarkoita tällä syntiä, jota kristitty luonnollisesti pyrkii karttamaan. Syntiä ei kuitenkaan ole hyvän musiikin kuuntelu tai jotkut korut. En tarkoita myöskään siveetöntä ja jumalatonta elämäntyyliä, joita krititty niin ikään karttaa, mutta sitäkään eivät edellä mainitut asiat ole.
Ne ovat pelkästään kieltäymyksiä kieltäymyksen vuoksi, vailla varsinaista sisältöä. Siinä mielessä ne ovat ihan vastaavia, kuin fariseusten itsensä kovasti arvostamat ja tärkeinä pitämät käytännöllisiä asioita koskevat säännöt, jotka Jeesus kovin sanoin tuomitsi.
"
ei tuommonen teksti oikein vakuuta
kyllä siinä on kauniisti kaikkea sanottu muttei sanottu mitään
en minä siitä ainakaan mitään ymmärrä
Toivo Määttä:
"Uskovainen ei halua osallistua ei kirkkomusiikki-eikä mihinkään klassisenkaan konserttiin ei kuulijana eikä esiintyjänä"
no, kolahtiko tämä?
etkö halua?
tai oikeammin kysyttynä etkö halua muidenkaan haluavan?
vaikutelman, kun teidän kirjeenvaihtoanne palstalla olen lueskellut. Niistä herneet pikku nenästäsi vain, ei kirjoitukseni sentään niin julma ollut, kuin annoit ymmärtää. Voi olla, että vaikutelmani teidän teksteistä on väärä. Siinä tapauksessa on mukavaa olla väärässä, minä teen usein johtopäätöksiä siitä mitä luen. Voi olla, että olen tehnyt väärän johtopäätöksen.
kirjoittaa liian koukeroisesti. Usein joutuu todella kelaamaan, mitä tässä nyt oikein halutaan sanoa. Saman asian voisi töräyttää yksinkertaisemmin. Asia sinänsä on oikea.
johon viittaa. Vaikkakin mielestäni sen henkilön teksti on tämän illan paras.
Jotta se kelpaisi sinulle? Toisaalta ymmärrän hämmennyksesi, jos se on todellinen, kun tarkastelen eroja teidän kirjoituksissanne. Maria kirjoittaa selkeästi ja runsaasti perustellen, puhtaalla ja kauniilla suomenkielellä, kielioppisääntöjen mukaan. Sinun kirjoituksesi ei sisällä ainuttakaan pistettä, lauseen yleensä aloittavista suurista kirjaimista puhumattakaan. Voisiko tämä olla syynä siihen että et ymmärrä selvällä suomen kielellä kirjoitettua tekstiä? Jos sinulla on vaikeutta tekstin tuottamisessa, se saattaa heijastaa myös tekstin lukemisen ymmärtämiseen.
"Niistä herneet pikku nenästäsi vain, ei kirjoitukseni sentään niin julma ollut, kuin annoit ymmärtää."
Ole hyvä ja suhtaudu alentavasti muihin ihmisiin (tai tarkemmin ajateltuna älä sittenkään). Nähtävästi kirjoitustyyliisi kuuluu jonkinlainen nälviminen ja riidan haastaminen koko ajan. Sellaisen ei kuitenkaan pitäisi aikuisten ihmisten kanssakäymiseen kuulua, ei varsinkaan uskovaisen.
"Voi olla, että vaikutelmani teidän teksteistä on väärä."
Siltä vaikuttaisi. Voisi olla ehkä fiksua miettiä ennen kuin alkaa kirjoittaa omia vaikutelimiaan totuutena. Palstan sääntöihinkin lienee hyvä tutustua.
Olen lukenut viestejäsi mielenkiinnolla. Kiva, että kaltaisesi juureva kirjoittaja on pesiytynyt palstalle. Ja vielä rekisteröidyllä nikillä!
Onpa valitettavaa, ellei kirjoitusteni pointti Sinulle valkene. Siinä tapauksessa kyllä ymmärrän, jos turhauttaa.
Olet antanut minulle palautetta samasta asiasta ennenkin, tunnistan sen tuosta persoonallisesta sanavalinnastasi, "sanapumpulista".
Monet kirjoittajat ovat kyllä idean tekstistäni onneksi löytäneetkin, viimeksi tässä Rebekka, vl-kanttori ja Doulos ja jokunen muukin. Luulen yhden osaselityksen olevan, että he lukevat paljon ja ovat oppineet sujuvasti poimimaan tekstin pihvin. He ovat myös ehkä kuunnelleet paljonkin horisevia ja jaarittelevia luennoitsijoita, joiden tuottamasta puheesta heidän on ensikuulemlla pitänyt osata kirjoittaa ylös oleellinen, loistaakseen sillä myöhemmissä koitoksissa.
Nimittäin kritiikkisi kirjoitustyyliäni kohtaan pitää valitettavasti paikkansa. Minä rönsyän. Sen lisäksi tuppaan tekemään vinhoja loikkia eteen, sivuille ja taakse, sen sijaan että etenisin asiani toimittamisessa kuin juna. Eikä siinä kaikki. Kirjoituksissani on niin paljon kirjoitusvirheitä ja esim. sanojen toistoa, että en viitsi koskaan lukea niitä itse sen jälkeen kun olen painanut sendiä.
Puolustaudun sillä, että minun elämässäni on harvoin tyventä hetkeä. Kirjoittaessanikin pompin jatkuvasti ihan konkreettisestikin; lämpöä vähemmäksi lieden levystä, puhelimeen, ovikello soi, pullat pois uunista, riidan selvittely, koulukuulumisten kuuntelu, pyyhkimään, piirustuksen ihastelu jne. jne. En yksinkertaisesti ehdi ajatella ajatuksia loppuun.
Vaikka huomaisinkin, että nyt tuli sellainen virke, ettei sitä taida moni ymmärtää, en ehdi jäädä sorvailemaan. Herran haltuun. Jos viesti on jotakuinkin kelkassa kun esimerkiksi ovikello soi, se kannattaa lähettää. Jos sen jättää odottamaan muualla piipahtamista, ahkerat apulaiset ovat varmuudella jo ehtineet hätiin.
Usein kirjoitankin iltayöstä, jolloin rauha on parhaimmillaan. Silloin vaan ei useinkaan enää järki juokse :-)
Olen monesti ajatellut, miten nautinnollista kirjoittaminen olisi, jos olisi vaikka eläkkeellä. Koko päivä aikaa itsekseen miettiä, lukea toisten kirjoituksia ja kirjoittaa punnittuja ajatuksia! Sellainen olisi minulle hyvin mieluisa hobby.
Olen kuitenkin kirjoittanut palstalle jo melko kauan. Teemani ovat olleet jokseenkin harvalukuiset. Oikeastaan tärkeimmän esiintuomani asian voi kiteyttää kysymykseen ja huoleen uskonvanhurskauden ja elämänvanhurskauden suhteesta tämän päivän vl-liikkeessä. Kirjoittaja otsikolla ja nimimerkillä "No lue edes tämä osuus" on mielestäni poiminut tekstistäni kohtalaisen selkeää konkretiaa asiasta.
Lopuksi. Kaikki, jotka tänne kirjoittavat säännöllisesti, tekevät sen varmasti siksi, että heillä on jotain sanottavanaan, mielensä päällä. Jokainen kuitenkin kirjoittaa niillä lahjoilla ja sillä tyylillä, minkä taitaa. Luulen, että myötämielisellä perusasenteella tätä ajatustenvaihtoa kohtaan voitaisiin myöskin saavuttaa lisää aitoa ymmärrystä.
Kiitos kuitenkin rehellisestä palautteesta, yritän hioa ilmaisuani selkeämpään suuntaan!
Hämmästyin kirjoituksestasi, jossa tällä kertaa puutut Marian keskustelutavassa toteamiisi muodollisiin heikkouksiin. Väität että Maria kirjoittaa huonosti, niin että varsinaista ajatusta ei teksteistä löydä.
On arvokasta että liityt meihin moniin, jotka toivomme palstalle asiallisia ja hyvin kirjoitettuja näkemyksiä.
En kuitenkaan voi yhtyä Mariaan suuntaamaasi kritiikkiin. Päinvastoin, pidän Mariaa yhtenä palstan parhaista kirjoittajista.
Maria osaa perustella näkemyksensä hyvin, mitä on pidettävä todella arvossa palstalla, jossa turhan moni tyytyy pelkkään heittelyyn. Maria näkee vaivaa toisen kirjoittajan ajatuksiin paneutumisessa, silloinkin kun hän itse on niistä eri mieltä.
Maria argumentoi täsmällisesti ja viittaa usein Raamattuun sekä Tunnustuskirjoihin, usomme perustaan. Sen hän tekee niin että nämä kulmakivien maininnan liittyvät luontevasti kulloinkin käsillä olevaan ajatukseen. Hän ei syyllisty tyhjänpäiväiseen Raamatun irrallisten lauseiden toisteluun. Tämä tauti vaivaa täällä monia kirjoittajia, jotka haluaisivat tulla arvostetuiksi Raamatun tuntijoiksi, mutta toiminta jää hengettömän sitaattiautomaatin tasolle.
Marian vahvuus on myös se, että hän tarkastelee ilmiöitä eri puolilta. Lisäksi hän kirjoittaa elävästi ja persoonallisesti, mikä lisää kirjoitusten luettavuutta ja kiinnostavuutta.
Hänen kirjoituksistaan voisi moni meistä ottaa opiksi.
Vastaa minulle, kumpaa totuutta Raamattu kirkastaa, Kristusta vai isien perinnäissääntöjä eli tapakulttuuria?
Vastaa minulle, kumpi pelastaa, Kristuksen sovitustyöhön uskominen vai korvakoruttomuus?
Vastaa minulle, kumpaa Raamattu kehottaa seuraamaan, Kristusta (Paimen) vai toisia uskovaisia (lampaat)?
Suotta harmittelet kirjoitusvirheitäsi. Sinulta tulee loistavaa tekstiä, ei niissä ole mitään hävettävää. En usko, etteikö kyseinen kritisoijakaan ymmärtäisi yleensä ottaen kirjoittamaasi tekstiä. Luulisin pikemminkin, että hän ihmettelee sitä, että kirjoituksesi ovat niin etäällä tavallisen kristityn elämästä ja että mitä kaikkea sanojen taakse kätkeytyy. Minua ne ainakin hämmentävät. Niissä on tietynlaista mustavalkoisuutta ja vastakkainasettelua. Esimerkiksi kirjoitukseesi ”pattitilanne” on hankala vastata mitään, koska en usko, että monikaan kokee elämää kristittynä tuolla tavalla. Että pitäisi valita uskonelämän painotuksen kohteeksi joko uskon perusteet tai elämäntapasäännöstö ollakseen uskottava? Minä jään miettimään sitä, että mikähän mahtaa olla kaikkien noiden sanojen takana. Suksia on joissakin paikoissa mennyt ilmeisesti ristiin?
Toinen esimerkki on se, että jaat ihmisiä joukkoihin, joissa toiset ymmärtävät ja toiset eivät, sekä kirjoituksiasi ja elämänvanhurskauteen liittyviä asioita. Omalta kohdaltani tuntuu, että on miljoonia asioita, joita en ymmärrä, myös uskonasioissa. Laitat myös syntejä arvojärjestykseen Eikö synti olekaan sydämen luopumista Jumalasta? Itse olen kokenut sen, että sielunvihollinen osaa tulla myös sellaisten asioiden kautta, jotka ovat inhimillisesti katsoen hyviä ja kauniita. Sielunvihollinen käyttää kaikki mahdolliset keinot viedäkseen meidät pois Jumalan yhteydestä. Vain Jumalan armon avulla olen pysynyt mukana, en siksi, että tajuaisin kaikki ns. uskonelämään liittyvät hienoudet.
Kun kerroit maailmanrakkauden ulkoistamisesta ja joidenkin elämäntapanormien säätämisestä 35 vuotta sitten, en minä pääse niistä kärryille, vaikka olen ennenkin lukenut niistä sinun kirjoittamanasi. Kuulostaa siltä, että luet paljon ja keskustelet paljon tiettyjen ihmisten kanssa. Näillä ihmisillä on samansuuntaisia ajatuksia. Juttu menee siis samaa rataa. Juna näyttää menevän hurjaa vauhtia, mutta päätepysäkkiä ei ole näkyvissä. Olisiko hyvä joskus pysäyttää juna jollekin väliasemalle, siis jättää vähäksi aikaa spekuloinnit siitä, että miten tietyt ihmiset ovat vaikuttaneet toisten käsityksiin elämänvanhurskauden ja uskonvanhurskauden välisestä erosta? Siis pelkästään uskoa välillä ja katsoa niitä hyviä töitä, joita Kristus on hyväksemme tehnyt.
Olet kirjoittanut monesti siitäkin, että tämä palsta on ainoa paikka, jossa voi avoimesti puhua erityisesti uskonelämään liittyvistä kipeistä asioista. Itse koen niin, että huhujen levittämiseen ja eri henkilöiden leimaamiseen tämä on mitä oivallisin paikka. Mutta en voi kuvitella, että kertoisin täällä julkisesti ne monet isot ja pienet asiat, joita pystyn juttelemaan tuttujen ihmisten kanssa. On myös erittäin hyviä kokemuksia keskusteluista niiden ihmisten kanssa, joilla on ollut erilaisia näkemyksiä kuin itselläni. Sellainen keskustelu avartaa. Mielestäni on olennaista, että kun keskustellaan, ei ajatella vastapuolesta niin, että tuossa on nyt potentiaalinen lakihenkinen omavanhurskas, jolla on ihan varmasti raskaita syntejä tunnollaan vaan että siinä on veli tai sisar, jonka Jumala on luonut ja lunastanut ja joka on minulle tai jollekin toiselle läheinen saattomies matkalla taivaaseen.
Kun meillä itse kelläkin ei ole tolkuttomasti aikaa kirjoitella tänne nettiin, luulen sen olevan pelkästään positiivinen asia. Toki keskustelukin on tärkeää. Mutta toisaalta tuntuu joskus, että on äärettömän hyvä asia, että tietyissä elämäntilanteissa on enemmän työtä ja touhua kuin on mahdollista tehdä. Vaipanvaihto, perunoiden keitto yms. ovat juuri sellaisia asioitakin, joita pitäisi välillä jokaisella ihmisellä olla. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle.
Toivottavasti et pahastu sekaantumistani keskusteluun, vaikka suuntasitkin viestisi suoraan ma_rialle. Olen nimittäin näissä elämäntapakysymyksissä ma_rian kanssa paljolti samaa mieltä, minkä vuoksi luin myös kirjoitustasi ikään kuin itselleni suunnattuna.
Pidin kirjoitustasi lähes esimerkillisenä monessakin suhteessa. Siitä välittyi syvällinen pohdinta ja asioiden miettiminen tavalla, joka ei haasta tai loukkaa toista, vaan on luonteeltaan rakentavaa ja toista arvostavaa. Palstalla on viime päivinä nähty paljon muunkinlaista kirjoittelua, joten oli todella ilahduttavaa lukea Sinun kirjoituksesi.
Käyn kuitenkin nyt pidemmittä puheitta asiaan ja kommentoin joitain kirjoituksesi kohtia, jotka herättivät ajatuksia. En vastaa ma_rian puolesta, sillä siihen hän kykenee varsin hyvin itsekin, mutta esitän omia ajatuksiani.
"Luulisin pikemminkin, että hän ihmettelee sitä, että kirjoituksesi ovat niin etäällä tavallisen kristityn elämästä ja että mitä kaikkea sanojen taakse kätkeytyy. Minua ne ainakin hämmentävät. Niissä on tietynlaista mustavalkoisuutta ja vastakkainasettelua."
Itse olen tullut huomaamaan, että liikkeemme parissa on hyvinkin erilaisia siioneita. Toisissa saa nauttia uskomisen vapaudesta ja siitä kuuluisasta ilosta ja rauhasta hieman eri tavalla kuin toisissa. Yleensä tiukkahenkinen tapakulttuurin vaaliminen ja vääränlainen toisten ihmisten valvominen lähtee liikkeelle yhdestä tai muutamasta ihmisestä, mutta nämä ihmiset voivat vaikeuttaa tarpeettomasti monen läheisensä elämää. Painotan, että tällaisissa tapauksissa on kyse yhteisöllisistä asioista, ei hengellisistä, mutta tämänhetkinen "yhteisöpolitiikka" antaa jollain tapaa luvan näille ammattipahentujille hengellistää asioita, jotka eivät luonteeltaan hengellisiä ole.
Jokaisen kristityn tulisi mielestäni pitää huolta siitä, onko oppiin päässyt luikertelemaan sisään jotain Jumalan sanalle vierasta ainesta. Onko esimerkiksi sinänsä hyväksi havaituista tavoista tullut joillekin autuuden ehtoja? Mielestäni kysymykseen voi vastata katsomalla, miten esimerkiksi suhtautuu Raamatun ulkopuolisiin elämäntapanormeihin: Jos kokee, että ihminen ei ole uskovainen jättäessään noudattamatta jotain uskovaisten keskuudessa olevaa yleistä tapaa, on tästä tavasta noussut autuuden ehto. En tiedä, oletko Sinä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa jostakusta puhutaan ikään kuin "hengellisesti pimentyneenä", jos tämä esimerkiksi on katsonut jonkin elokuvan tai sävyttänyt hiuksiaan. Minä olen, enkä pidä tällaista mitenkään tavattoman harvinaisena.
Tällaisista asioista lienee melko vaikea puhua ilman jonkinlaista vastakkainasettelua. Pelkästään jo keskustelun vuoksi täytyy olla kaksi lähtökohtaa, joiden väliin elämä käytännössä tavalla tai toisella oikeasti asettuu. Kuitenkin yhteisömme tarjoaa suhteellisen hyvän mahdollisuuden asettua tämän janan toiseen ääripäähän, eikä siltä mielestäni pidä silmiään ummistaa.
Toisinaan, kun tapakulttuuriasioista käy keskustelua, kuulee syytteen "etsitkö synnille lupaa?". Tästä ei ole kuitenkaan kyse, vaan Raamatun opin puhtauden vaalimisesta. Lisäksi, jos ajatellaan, että "pidetään varmuuden vuoksi nämä Raamattuun kuulumattomat tavat voimassa", eikö se ole yhtä lailla synnin luvallisuutta? Tehdään niin kuin galatalaiset, jotka Paavalin mukaan saatuaan evankeliumin vapauden antoivat uudelleen kahlita itsensä maan alkeisvoimiin (Paavali puhuu muistaakseni "mielettömistä galatalaisista", ei mikään ylistys heitä kohtaan).
Uskonpuhdistajat puolestaan toteavat erittäin oivaltavasti, että jos kerran Mooseksen SUORAAN JUMALALTA SAAMAT pikkutarkat elämäntapakäskyt eivät ihmistä pelasta, eikä niitä tarvitse noudattaa, kuinka sitten voimme kuvitella, että meidän nykyiset normimme koituisivat sielumme autuudeksi?
"Sanoessaan, ettei syntien anteeksiantamusta ansaita Mooseksen lakia noudattamalla, Paavali riistää tämän kunnian vielä suuremmalla syyllä ihmisten säätämiltä perinnäistavoilta. Sen hän lausuu selvästi Kolossalaiskirjeessä. (Kol. 2:16) Jos ei syntien anteeksiantamusta voitu ansaita edes Mooseksen lain avulla, joka oli Jumalan ilmoitusta, kuinka paljon vähemmän nuo joutavanpäiväiset, ihmisten tavanomaisesta elämästä poikkeavat menot voivat ansaita syntien anteeksiantamuksen?" (Augsburgin tunnustuksen puolustus XXVII)
Uskonpuhdistajat jatkavat nytkin ajankohtaisella aiheella, nimittäin uskon kuuliaisuudella ja sillä, kuinka kuuliaisuus voi nousta uskoa tärkeämpään asemaan:
"Vastustajamme luulottelevat Paavalin poistavan Mooseksen lain siten, että Kristus astuu Mooseksen sijaan, Kristus ei siis anna syntien anteeksiantamusta lahjaksi, vaan toisiin lakeihin perustavien tekojen nojalla, mitä nyt mahdollisesti keksitäänkin. Tällä jumalattomalla ja kiihkomielisellä kuvittelulla he peittävät näkymättömiin Kristuksen hyvän työn. Sitten he luulottelevat, että niistä, jotka noudattavat tuota Kristuksen lakia, munkit pääsevät muita pidemmälle teeskennellyn köyhyytensä, kuuliaisuutensa ja siveytensä ansiosta, vaikka kaikki kuitenkin on pelkkää silmänlumetta. Köyhyydestä he kerskailevat kaiken mahdollisen yltäkylläisyyden keskellä. Kuuliaisuudesta he kerskuvat, vaikka millään ihmisryhmällä ei ole suurempaa vapautta kuin munkeilla."
Vaikka esimerkkinä onkin tässä luostarilaitos, mielestäni asia ei muutu miksikään luostarin muurien ulkopuolella. Meillä on aina vaara tehdä Jeesuksesta toinen Mooses ja ajatella, että kun täytämme tämän ja tuon asian ja jätämme nämä ja nuo tekemättä, olemme synniltä turvassa. Tämä on vaarallinen harha.
"Että pitäisi valita uskonelämän painotuksen kohteeksi joko uskon perusteet tai elämäntapasäännöstö ollakseen uskottava?"
Mielestäni kyse on aina ollut ainoastaan siitä, minkä aseman elämäntapasäännöt saavat. Tällä hetkellä moni pitää niitä uskovaisen tunnusmerkkinä, joita ilman ei käytännössä voi olla uskovainen. Tämä on Jumalan sanan vastaista toimintaa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteikö ihminen voisi pitää tästä elämäntavasta tai ajattelisi sen olevan arvokasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että Raamatun mukaan pienikin hapatus pilaa koko taikinan, joten jos joku tai jotkut nostavat evankeliumin tielle esteitä, ei heille tällaista tulisi Raamatun mukaan sallia.
"Toinen esimerkki on se, että jaat ihmisiä joukkoihin, joissa toiset ymmärtävät ja toiset eivät, sekä kirjoituksiasi ja elämänvanhurskauteen liittyviä asioita."
Tätä huomiota en voi allekirjoittaa, mutta ehkä ma_ria voi puhua tästä tarkemmin. Olen kyllä itse sitä mieltä, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä elämänvanhurskauden ja uskonvanhurskauden välistä eroa. Olen jutellut uskovaisen teologiystäväni kanssa toisinaan uskonvanhurskaudesta ja siitä, kuinka vähän sitä loppujen lopuksi selitetään seuroissa. Ei siis ole ihme, jos elämänvanhurskautta alettaisinkiin pitää samana kuin uskonvahurskautta.
"Laitat myös syntejä arvojärjestykseen Eikö synti olekaan sydämen luopumista Jumalasta?"
En ehkä ole seurannut tarpeeksi tarkkaan keskustelua, mutta syntien luokittelua en ole huomannut. Synti on sydämen luopumista Jumalasta, siinä olet aivan oikeassa. Kuitenkin, jos katsoo Raamatusta, miten Jeesus opettaa vanhurskauttamisesta, niin tämä katkelma löytyy kolmesta evankeliumista:
"Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'." (Luuk.18:18-20)
On hyvä panna merkille, että Jeesus pitäytyy kymmenessä käskyssä, eikä lähde luettelemaan minkäänlaisia muita säädöksiä tai neuvoja uskovaisen elämää varten. Matteuksen evankeliumissa Jeesus lisää vielä "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", mutta ei esimerkiksi "älä käy konserteissa". Oma huoleni ainakin liittyy juuri siihen, että nykyään moni pitää "uskovainen ei käy klassisen musiikin konserteissa" -tyyppistä "neuvoa" täysin samalla viivalla "älä tapa" -käskyn kanssa juuri sen takia, että "ei ole isoja tai pieniä syntejä", vaikka tosiasiassa toinen näistä ei ole synti ollenkaan.
"Olisiko hyvä joskus pysäyttää juna jollekin väliasemalle, siis jättää vähäksi aikaa spekuloinnit siitä, että miten tietyt ihmiset ovat vaikuttaneet toisten käsityksiin elämänvanhurskauden ja uskonvanhurskauden välisestä erosta? Siis pelkästään uskoa välillä ja katsoa niitä hyviä töitä, joita Kristus on hyväksemme tehnyt."
Kaikella kunnioituksella, nyt sinä puolestaaan syyllistyt mustavalkoistamiseen. Aivan kuin olisi mahdoton yhtälö yhtäältä pohtia asioita ja niiden tilaa ja samalla uskoa kirkkaasti ja lapsenmielisesti syntinsä anteeksi ja iloita Jumalan antamista lahjoista. Mielestäni on aivan selvää, että nämä asiat eivät sulje toisiaan pois.
Mitä tulee juna-vertaukseesi, tiedän sen verran, että asun eri paikkakunnalla ma_rian kanssa (en tiedä missä hän asuu, mutta ei ainakaan täällä) ja samat asiat puhuttavat minun lähipiirissäni laajemmaltikin. Jos siis juna kulkee kovaa vauhtia, on sillä ilmeisesti asemia eri puolella Suomea. Jos sinä henkilökohtaisesti et ole kiinnostunut nousemaan junaan, et todennäköisesti ole myöskään käynyt asemalla katsomassa, kuinka monta uskovaista junaa odottaa. Tällöin kuvaat vain tilannetta niin kuin Sinä sen näet ja koet, aivan niin kuin minä ja ma_riakin. Onkin todettava, että tilanne liikkeessämme elää ja että mukaan mahtuu monenlaista ihmistä erilaisine mielipiteineen ja huolenaiheineen.
Kiitos tässä aluksi myös Sinulle Doulos, joka perusteelliseen tapaasi olet kirjoittanut Sivustaseuraajalle niin hyvän vastauksen, ettei siihen ole juurikaan lisättävää. Kommentoin vielä kuitenkin omastakin puolestani jotain.
Kiitos Sivustaseuraaja hyvin perustellusta kritiikistäsi. Kirjoituksesi on hyvä osoitus siitä, kuinka eri mieltä voi olla rakentavasti. Sellaisena se on myös kannustava esimerkki minulle ja varmasti monelle muullekin palstalaiselle. Pyrkikäämme vastaavaan.
Jonkilaisen itseäni ärsyttävän sekavuuden lisäksi tiedostan myös taipumukseni mustavalkoisuuteen. Olen mielestäni tässä matkan varrella hiukan kehittynyt siinä suhteessa, mutta vieläkään maltillinen ja monipuolinen asioiden tutkailu ei ole vahvimpia puoliani. Se harmittaa sikälikin, että tiedän menettäväni monia rakentavia keskustelumahdollisuuksia, kun en osaa tuoda asiaa oikein esille.
Senkin hyvin uskon, että suuri osa vl-uskovaisista ei isommin pohdiskele näitä kysymyksiä, eikä koe niitä mitenkään ahdistavina. He eivät myöskään aktiivisesti kontrolloi toisia, vaan elelevät leppoisasti ja kaikkien kanssa sopuisuuteen pyrkien.
Toistuvasti täällä ilmaisemani huoli koskeekin Päivämiehen kirjoituksia, joitain keskustelutilaisuuksia, monia saarnoja ja muita yksittäisiä julkisen opetuksen tilanteita. Itse näen niissä paljon piirteitä, jotka eivät ole Raamatun sanoman mukaisia. Tilanne on lisäksi viime aikoina muuttunut tässä suhteessa jatkuvasti huolestuttavampaan suuntaan.
Minulla on todellisia ongelmia esimerkiksi kasvattaessani lapsiani: kuinka voin selittää heille asioita, joita he kuulevat seuroissa tai lukevat kristillisyyden julkaisuista, mutta jotka ovat ristiriidassa kristinuskon ydinsanoman kanssa? Jos menen mukaan hapatuksena pitämiini asioihin, joudun itseni kanssa mahdottoman eteen. Tunnen turmelevani viattomassa ja yksinkertaisessa lapsenuskossa olevat lapseni alkaessani millään tasolla tehdä heille selkoa erinäisistä "pikkujutuista" jotka kuuluvat "melko tärkeinä" uskomme pakettiin. Jokainen sana tuohon suuntaan loitontaa heitä ja kaikkia muitakin ihmisiä siitä, mistä sydämenuskossa on kysymys.
Enkä tällä tarkoita sitä, ettei sanaakaan saisi puhua esimerkiksi terveellisistä ja mieltä suojelevista elämäntavoista. Kyllä niistä saa ja pitääkin puhua. Mutta niistä ei saa tulla asioita, jotka käytännön tulkintoineen asettavat kyseenalaiseksi lahjavanhurskauden.
Samalla tavalla kun huomaa korostettavan, ettei tupakka ole syntiä (joku oli laskenut tämän tärkeän huomautuksen yhdestätoista kohdasta Päivämiehen tupakka-numerosta) pitäisi selkeästi tehdä ero synnin ja joidenkin päätelmien mukaan syntiin johtavien arkisten valintojen välille. Synti on syntiä ja ollut sitä aina. Sellaista maailmanaikaa ei tulekaan, että esim. hengen riistäminen toiselta voisi olla kristitylle ihmiselle ihan käyttökelpoinen tapa ratkaista tukku käytännön ongelmia. Viimeksimainitut taas ovat sellaisia, että jokainen rehellinen ja normaalin maalaijärjen omaava ihminen voi todeta, ettei niistä moni ole kestänyt aikaa edes reilun kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä.
Niistä on osittain tullut ulkoisia tapoja, sisällyksettömiä rituaaleja, jotka liitettyinä saumattomasti synnin rinnalle ja jopa autuuden ehdoiksi, sotkevat evankeliumin puhtaasti saarnaamista.
Kannatan kyllä kriittisyyttä monia aikamme ilmiöitä kohtaan, (en ala tätä nyt enempää yksilöimään, koska sieluni silmin jo näen HarmaaPöllön puolinukuksissa tollottavat pöllönsilmät ja taukoamattoman haukottelun, joka jo tästä mielikuvasta tuppaa tarttumaan itseenikin...) mutta näen aivan yksiselitteisenä virheenä sellaisen takertumisen näitä asioita koskeviin, sekavissa olosuhteissa tehtyihin "päätöksiin", mitä tällä hetkellä jatkuvasti näkee ja mikä tuntuu vaan lisääntyvän kaiken aikaa.
Oman vakaan käsitykseni mukaan "päätökset" klassisen musiikin konserttien karttamisesta muutamin poikkeuksin (päivitetty muutama viikko sitten) tai urheilukilpailujen seuraamattomuudesta katsomosta käsin (niinikään päivitetty vastikään) eivät millään muotoa voi olla Pyhän Hengen ilmoituksia. Lutherkin toteaa, että Pyhä Henki ei ilmoittele tällaisista käytännön asioista.
Ne ovat järkevän pohtimisen asioita ja lopultakin vain ehdonvallan asioita.
Jos on totta, että 70-luvulla joku on voinut tulla sidotuksi siksi, että samassa taloudessa elävä aikuinen ihminen on omistanut television, niin kysymys on sen mittaluokan asista, joka tulisi viipymättä ottaa puheeksi. On erittäin vahingollista, että vl-liikkeen uskontulkinnoista liikkuu totena tällaisia juttuja.
Kirjoitin ettei sama henkilö voi uskottasti painottaa sekä "päätöksissä" pysymistä että sydämenuskoa koska ne ovat ristiriidassa keskenään. Tarkoitin tällä sitä, että Raamatun sanoma armoevankeliumista on yksiselitteinen. Syntiä tulee myös karttaa, mutta kulttuurisidonnaisesti moitteettomalla ulkoisella vaelluksella ei ole viimeisenä päivänä mitään arvoa. Jos sen varaan rakentaa, saattaa eksyä. Tästä Raamattu varoittaa.
Ja tällaisina kulttuurisidonnaisina ulkoisina asioina pidän monia päätöksin paalutettuja elämäntapanormeja. Niiden asema vl-liikkeessä on silmiinpistävän vankka.
Itselläni ei henkilökohtaisesti ole takanani ristiin menneitä suksia, minulle vl-elämäntapa ulkoisesti hyvin sopii. Mutta olen nähnyt kohtuuttomiakin asioita tapahtuneen näissä yhteyksissä.
En minä ole tarkoituksella jakanut ihmisiä mihinkään omia kirjoituksiani ymmärtävien ja niitä ymmärtämättömien joukkoihin. Mutta tietysti on helpompaa keskustella sellaisen kanssa, joka ymmärtää mitä tarkoitan.
Syntejäkään en ole mielestäni laittanut arvojärjestykseen, ihan nimenomaan en ole, mutta olen kyllä pyrkinyt pitämään eron synnin ja ei-synnin välillä. Jos luulee esim. että hyvän musiikin kuuntelu on syntiä saattaa helposti käydä niin, ettei tunnista mikä on oikeasti syntiä. Siinä on eksytys jo lähellä.
Synti on sydämen luopumista Jumalasta, aivan niin. Mutta Sielunvihollinen on liian ovela tullakseen vältetyksi sillä, että kartamme tiettyjä rakennuksia tai ulkoisia koristuksia. Sellaiset käsitykset vain sekoittavat varsinaisen asian vakavuuden ymmärtämistä.
Siinäkin olet aivan oikeassa, että Sielunvihollinen osaa tulla myös sellaisten asioiden kautta, jotka ovat inhimillisesti hyviä ja kauniita. Niiden kautta se oikein osaakin, sillä sitä on silloin vaikea havaita. Yksi tällainen asia on ihmisen autuutensa lisävahvistukseksi harjoittamat kieltäymykset ja teot, joilla ei ole mihinkään suuntaan mitään merkitystä, mutta joita harjoittamalla voi tuntea "tehneensä sentään jotain" ja samalla sivusilmällä tarkkailla, luuleeko tuo tuossa olevansa taivaaseen matkalla, vaikkei ole edes antanut mitään kunnon näyttöjä "Jumalalle mieluisista" teoista.
Tämä palsta on minusta merkitykseltään hyvin tärkeä vl-liikkeelle. Ja tämän palstan teemme suurimmaksi osaksi me veeällät itse. Tehkäämme jokainen parhaamme, että keskustelu olisi täällä asiapitoista.
On minullakin paljon rakkaita ystäviä, joiden kanssa voi ihan vapaasti keskustella kaikesta mieltä painavasta. Eri mieltäkin ollaan aina silloin tällöin :-) Mutta täällä tavoittaa ainutlaatuisella tavalla suuren joukon ihmisiä ystäväpiirinsä ulkopuolelta. Minusta se on aivan tavattoman antoisaa! Lisäksi täällä on useita hyvin painavasanaisia kirjoittajia, joiden kirjoitusten lukeminen on monesti oman päiväni kohokohta. Kiitos kaikille, jotka omalla panoksellaan nostavat esiin ja ylläpitävät tämän foorumin parhaita mahdollisuuksia.
Kirjoitat: "Mielestäni on olennaista, että kun keskustellaan, ei ajatella vastapuolesta niin, että tuossa on nyt potentiaalinen lakihenkinen omavanhurskas, jolla on ihan varmasti raskaita syntejä tunnollaan vaan että siinä on veli tai sisar, jonka Jumala on luonut ja lunastanut ja joka on minulle tai jollekin toiselle läheinen saattomies matkalla taivaaseen." Kauniisti ja oikein sanottu. Juuri noin sen pitää olla ja olen hyvin pahoillani, jos kirjoituksistani, joissa olen kuitenkin yrittänyt kohdistaa kritiikkini ihmisten asemesta asioihin, on välittynyt käsitys, että tuollaisin "silmin" lähimmäisiäni täällä arvioisin. Ei ole tarkoitus eikä varaa, todellakaan.
Doulos kirjoitti hyvin oman viestinsä lopussa: "Tällöin kuvaat vain tilannetta niin kuin Sinä sen näet ja koet, aivan niin kuin minä ja ma_riakin. Onkin todettava, että tilanne liikkeessämme elää ja että mukaan mahtuu monenlaista ihmistä erilaisine mielipiteineen ja huolenaiheineen."
Mutta kiitos vielä Sinulle hyvästä ja ajatuksia synnyttävästä kirjoituksestasi! Toivon, että edes jokin asia olisi saanut lisäselvyyttä vastaukseni kautta. Toivon myös sitä, että kaltaisesi rakentava kommentoija rekisteröisi nikkinsä ja jatkaisi keskusteluja!
Kaikkea hyvää myös Sinulle!
En nyt toki pahastu. Sinäkin olet ollut huolissaan samoista asioista, joista Ma_ria on paljon kirjoitellut, siis lakihenkisyyden voimakkaasta kasvusta. Tuosta junavertauksesta sen verran, että juna on tainnut minun kohdaltani mennä jo aikoja sitten tältä asemalta, enkä kerinnyt hypätä kyytiin :)
En siis edelleenkään kykene liittymään tähän huolissaanolijoiden joukkoon. Mietin sitä, että mitkä ovat paikkakunnat, ketä henkilöitä voisi asiaan liittyä ja mitä oikeasti on tapahtunut, mutta on ihan turha spekuloida. Saattaa olla, että tunnemmekin, mutta kun keskustellaan anonyyminä, ei ole mitään mahdollisuutta suhteuttaa näitä asioita oikeaan elämään. Mietin toisaalta samaa kuin nimimerkki tav.usk, että olemmekin jotakin ihan eri porukkaa ja luemme eri lehtiä. Minun pieneen päähäni ei mahdu, että melkein pelkästään Päivämiehen juttujen vuoksi tällainen tarinointi on tänne ilmestynyt.
Kun tässä vähän on saatu kritiikkiä ja nähty tiukkaakin tekstiä, on jäänyt mielen pohjaan ajatus, että pitäisi ’suhtautua tiukasti tiukkiksiin’. Pitäisi siis jotenkin äärettömän tiukasti ja järkähtämättä valvoa, ettei uskomisen vapaudesta lipsuttaisi. Mutta mitä oikeasti tarkoittaa uskomisen vapaus? Tuleeko se näissä kirjoituksissa mitenkään esille? Onko se vapautta lyödä tiukkapipoisia vapaasti kunnolla turpiin?
Haluaisin rohkaista teitä vapautumaan noista tiukoista asetelmista uskomaan vapaasti. Itse ymmärrän niin, että usko on lahjaa, ei oman valinnan seurausta. Eihän uskomisen tielle lähteminen tarkoita sitä, että valitsemme jonkun tietyn linjan, josta järkähtämättä pidämme kiinni? Pikemminkin ajattelisin niin, että meillä on matkakumppani, joka auttaa kiperissä tilanteissa. On siis Pyhä Henki, joka antaa kysyttäessä suuntaa. Monesti on todettu, että tällaiset keskustelut ns. perinnäissäännöistä ovat ihan turhia, jos me vain vähänkään ymmärtäisimme uskomisen asioista.
” Tällaisista asioista lienee melko vaikea puhua ilman jonkinlaista vastakkainasettelua. Pelkästään jo keskustelun vuoksi täytyy olla kaksi lähtökohtaa, joiden väliin elämä käytännössä tavalla tai toisella oikeasti asettuu. Kuitenkin yhteisömme tarjoaa suhteellisen hyvän mahdollisuuden asettua tämän janan toiseen ääripäähän, eikä siltä mielestäni pidä silmiään ummistaa. ”
Tämä on asia, joka hämmentää minua todella paljon. Siitä sain vaikutelman, että ihmisiä on tapana sijoitella eri lokeroihin. Jos joku tuntemani henkilö sijoittuisi johonkin ääripäähän, johon ei olisi suotavaa kuulua, mikä olisi hänen kohtalonsa ja mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen? Onko hänen osansa saada paheksuntaa ja haukkuja mielellään takanapäin ja antaa olla oman onnensa nojassa, vähitellen kuolla siihen, kun vanne on aikansa kiristänyt päätä? Entä miten suhtautua sellaisiin henkilöihin, jotka viittaavat kintaalla koko keskustelulle ääripäistä ja ääripäihin suhtautumisesta?
Kun rupeamme ajattelemaan, että ihmisiä yleensä ottaen on ääripäissä, se antaa mielikuvitukselle tilaa sijoitella lähes kaikki tuntemamme henkilöt tuolle janalle. Inhimillistä, mutta ei ollenkaan rakentavaa. Pidän huolestuttavana sitä, jos kriittinen suhtautuminen huonoihin ilmiöihin tuottaa negatiivisia ajatuksia lähimmäisistämme. Ei oma uskonelämämmekään edisty siinä, että negatiivisin ajatuksin toisiamme muistamme. On vaara, että yksi tärkeimmistä hengen hedelmistä, rakkaus, piiloutuu mustien pilvien taakse.
Jos keskustelua halutaan, en ymmärrä miksi pitäisi olla ääripäitä ja vastakkainasettelua. Tiedän ihmisiä, jotka osaavat riidellä, vaikka ovat asioista samaa mieltä. Jos ei keskustelua synny muuten kuin voimakkaalla keinotekoisella vastakkainasettelulla, mielestäni voidaan olla sitten keskustelematta ja tehdä jotakin hauskempaa. Ei tule mitään asiaa heti mieleen, joka olisi edistynyt vastakkainasettelulla. Paitsi tietysti jos asetumme jyrkästi vastakkainasettelua vastaan :)
Mietin, mitähän teologituttavasi tarkoitti, kun hänen mielestään niin vähän selitetään uskonvanhurskauden sisältöä. Eikö se yksinkertaisesti tarkoita sitä, että Kristuksen ristinkuoleman vuoksi syntimme on sovitettu ja synnit anteeksi uskomalla tulemme autuaaksi? Miten on, onko seuroissa syntien anteeksi antamisesta ja saamisesta puhuttu viime aikoina?
Saarnoissa on puhuttu myös oikean ja vasemman laidan synneistä. Mm. viime sunnuntaina siitä hyvin puhuttiin ja muistutettiin, että ei ole oikein valvoa toisten synneissä. Vaikka nämä kaksi laitaa ovat olemassa, ei kuitenkaan ole tapana asetella jyrkkiä vastakohtaisuuksia ja pelotella kauhukuvilla. On ollut tapana pyrkiä menemään keskeltä niin, ettei tarvitse hakata päätään oikealle eikä vasemmalle. Ja nimenomaan katsoa, mitä siellä edessä on. Eikö olekin niin, että eteenpäin katsominen pitää meidän mielemme pois niistä sivulla olevista asioista?
Aiempana jossittelin siitä, että jos ymmärtäisimme vähänkään uskomisen asioista, emme näin kirjoittelisi. Mutta kun emme sitäkään vähää meinaa ymmärtää, niin ehkä sitten on hyvä laittaa muutama sana perinnäissäännöistä Augsburgin tunnustuksen mukaisesti:
” Samoin meidän keskuudessamme muistutetaan, että ihmisten perinnäissäännökset, jotka on säädetty siinä tarkoituksessa, että sovitettaisiin Jumala, ansaittaisiin armo ja suoritettaisiin hyvitys synneistä, ovat evankeliumin ja uskonopin vastaisia.”
Luther siis kirjoittaa, että perinnäissäännöt ovat sellaisia tekoja, joidenka avulla yritetään tulla autuaaksi ja saataisiin synnit anteeksi. En ole ikinä tässä kristillisyydessä kuullut esimerkiksi saarnoissa, että tiettyjä tekoja olisi asetettu autuuden ehdoksi. Hyvät tavat eivät kuitenkaan ole itsessään haitaksi. Lutherin mukaan esimerkiksi vakiintuneet pyhäpäivät ovat hyväksi, kunhan niistä ei tule rasittavaa kulttia. Edelleen Luther puhuu suorasukaisesti hyvistä töistä:
” Edelleen meikäläiset opettavat, että hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä. Niitä ei ole tehtävä sen takia, että luottaisimme niillä ansaitsevamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto. Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksiantamus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja. ”
Kun puhutaan uskosta, elämästä ja kilvoittelusta, on monesti tapana miettiä ja kysellä Jumalan tahtoa. Eikö olekin niin, että Jumalan tahto on tehdä kaikki ihmiset autuaaksi ja ohjata heidät perille taivaaseen? Jumalan tahdon ilmeneminen yksittäisen ihmisen elämässä ei ole aina helppoa, sen ovat esimerkiksi nämä keskustelut osoittaneet. Raamatun mukaan ihminen on helposti pyrkimässä pois Jumalan tahdon tieltä ja se on helppo oman kokemuksen perusteella todeta. Jos mietimme sitä, mikä on hyväksi uskonelämällemme ja kinkkisissä tilanteissa kysymme esimerkiksi kokeneempien mielipidettä, en näkisi siinä heti vaaraa sortua tekojen oppiin.
Voiko uskovaisella sitten helposti sekoittua uskonvanhurskaus elämänvanhurskauteen? Synnit saamme anteeksi vain Kristuksen sovitustyön tähden. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan: ” Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä”. Ei siis ole väärin puhua uskovaisen kohdalla elämänvanhurskaudesta, jossa sillä tarkoitetaan tekoja, jotka ovat hengen hedelmiä. Kun on kyse tekojen opista, jossa pyritään sovittamaan synnit omilla hyvillä töillä, puhutaan ennemminkin omavanhurskaudesta. Sielunvihollinen kyllä onnistuu halutessaan vetämään sinnekin laitaan. Emme sitä oman tiedon ja kokemuksen varassa pysty estämään, mutta Jumalan voima on sielunvihollistakin väkevämpi. Mutta elämänvanhurskaus ja omavanhurskaus on
kait syytä erottaa toisistaan, jos näitä termejä käytämme, niin kuin niitä on ollut tapana käyttää.
Konserteissa käyminen ja television katselu ovat kummitelleet täällä sitkeästi. En niihin sen enempää ota kantaa kuin että en ole mistään ollut aistivinani, etteikö järjen käyttö olisi suotavaa niitä miettiessä. Autuuden ehdoksi ei siis niihin suhtautumista ole missään laitettu. Minä melkein ajattelisin niin, että tämä asia on selvä meille kaikille tämän kristillisyyden piirissä. Se on eri asia, jos joku miettii niiden vaikutusta uskonelämälleen. En pidä ollenkaan huonona asiana tämän näkökohdan pohtimista, jos olemme paljon näiden asioiden kanssa tekemisissä. Ja keskustella niistä rakentavasti esimerkiksi omien ja toisten kokemusten pohjalta.
Joku eilen ystävällisesti neuvoi miten täyteen ketjuun kirjoitetaan, joten tälläinen tekniikan saralla toivoton tapauskin pääsi vielä ketjuun.
Aivan ensimmäinen toivon, että et jää sivustaseuraajaksi vaan tulet aktiivisemmin mukaan keskusteluihin.Missä tälläinen keskustelija on tähän asti piileksinyt?
Mielestäni kysymys ei ole mistään mihinkään tiettyyn paikkakuntaan liittyvistä asioista. Tiukentuvaa lakihenkisyyttä olen minä ainakin havainnut eri puolilla Suomea asuessani ja kulkiessani. Vaikuttaa siltä, että joillakin tahoilla nimenomaan nämä elämäntapa-asiat ovat nousemassa autuuden ehdoksi. On hyvin tärkeää olla näyttäytämättä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, mutta joillakin osa-alueilla voidaan elää kuin pellossa. Kun kyse on asioista joista ei ole selviä kannanottoja, omatunto ei ilmeisesti kerro miten toimitaan rehellisesti. Olen erityisesti huolissani liike-elämän kuvioista.
"Tiukkikset" saavat varmasti uskoa laillaan, mutta ongelma tahtoo olla siinä, että he eivät anna toisille vapaan uskomisen rauhaa. Kun heille on hyvin tärkeää noudattaa elämäntapasääntöjä viimeistä piirtoa myöten, on heille näistä säännöistä poikkeaminen selvä merkki siitä, että uskonelämässä on menty vikaan. Tätä he eivät useinkaan jätä asianomaiselle epäselväksi.
Olet oikeassa siinä että on tarpeen pohtia asioita monessa asiassa, jos niitä tilanteita tulee elämässä eteen paljon. Otit esimerkiksi konsertit.Näkökulma on kuitenkin paljon laajempi. Kysymys on siitä, että asia ei ole niin että asia, jota ei ole synniksi tai tarpeettomaksi määritelty ei ole kaikille automaattisesti hyvä asia. Niinpä myöskään jossakin osa-alueella totutuista normeista poikkeaminen ei tarkoita sitä että oltaisiin jotenkin huonoilla jäljillä.
Sanoit että järkeä voi käyttää monilla alueilla. Niin, näinhän käytännössä teemmekin, mutta miksi Päivämies haluaa antaa kuvan että sen jyrkät jaottelut olisivat ainoa oikea elämisenmuoto ja sitä vielä kaikki oikealla mielentilalla olevat uskovaiset noudattavat pilkulleen. Päivämies on tarpeellinen lehti ja siinä on hyviä, raikkaitakin kirjoituksia. Ikävää vain on, että siitä puuttuu realistisen elämänläheisyyden maku ja sitä ollaan liikaa viemässä pois perimmäisen sanoman ääreltä näiden elämäntapasäännösten pariin.
kohta "asia ei ole niin että asia, jota ei ole määritelty tarpeettomaksi tai synniksi, ON automaattisesti kaikille hyvä asia".
Vastaan nyt hieman kiireessä, joten pahoittelen jo etukäteen, jos sen vuoksi jätän vastaamatta joihinkin tärkeisiin ajatuksiin.
"Minun pieneen päähäni ei mahdu, että melkein pelkästään Päivämiehen juttujen vuoksi tällainen tarinointi on tänne ilmestynyt."
Tässä on ehkä nyt väärinkäsitys, sillä minä en ainakaan koe, että Päivämies ainoastaan olisi jonkinlainen elämäntapanormien ainoa vahvistaja. Kyllä seurapuheissa saa kuulla ennen evankeliumia turhan usein, mitä uskovainen haluaa ja ei halua tehdä ja mitä uskovainen ymmärtää jne. jne. Päivämies on kyllä aika hyvin säestänyt kertomalla mm. pari viikkoa sitten, että Pyhä Henki synnyttää niinkin ihmeellisen asian, että uskovainen KANTTORI ymmärtää mainostaa SRK:n äänitteitä rippikouluikäisille, koska ne ovat niin tärkeitä uskonelämän rakentamiseksi. Vaikka ne äänitteet hyviä ovatkin, tuli vähän likainen olo: onko omaa bisnestä pakko mainostaa sillä tavalla, että taas vihjaa uskovaisen kanttorin, joka EI YMMÄRRÄ mainostaa SRK:n äänitteitä olevan jotenkin uskossaan vajaa.
"Kun tässä vähän on saatu kritiikkiä ja nähty tiukkaakin tekstiä, on jäänyt mielen pohjaan ajatus, että pitäisi ’suhtautua tiukasti tiukkiksiin’."
Tämä on väärä ajatus. Tiukasti pitäisi Raamatun mukaan suhtautua kaikkeen opetukseen, joka ei ole Raamatun mukaista. Syntistä ihmistä tulee rakastaa, oli hän sitten lakihenkinen tai sitten aivan toista laitaa, mutta sitä ei tule suvaita, että opetetaan Jumalaan sanan vierestä tai vastaan asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämiin tavalla tai toisella. Evankeliumia ei ole kenelläkään lupa vääristellä, vaan Paavalin sanoin tällainen ihminen on kirottu. Täten ei ole myöskään oikein luetella mitään muita hengen hedelmiä, joista viestissäsi mainitsit, kuin mitä Raamattuun on kirjoitettu. Nämä hengen hedelmät (tai oikeastaan hengen hedelmä, jos tarkkoja ollaan) ovat: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal.5:22)
Huomaatko, kuinka abstrakteja asioita Henki saa aikaan ja kuinka joukossa ei ole yhtään ihmismielen mukaista sääntöä, joka sanoisi uskovaiselle, että "rakkauden, ilon ja hyvyyden lisäksi uskovainen ei käy urheilukilpailujen katsomoissa (mutta huoltoasemalla voi katsella telkkarista - jota taas ei sovi kotiin hankkia)".
Samoin on Paavali luetellut listaa "lihan teoista", jotka ovat ihmiselle pahaksi ja jotka laki tuomitsee: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset". (Gal.5:19-21)
Nämä "lihan työtkin" ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin ne tavat, joita vaalitaan suurella vakavuudelle nykyisin liikkeessämme.
Totesin viime viestissäni, että elämäntavoista on tullut autuuden ehtoja, jos ihminen ei voi vapaalla tunnolla ja muiden häntä siitä moittimatta tai tuomitsematta elää jotain elämäntapanormia vastaan. Tätä määritelmää yritetään kiertää yleensä juuri siten kuin sinäkin teit, eli huomautetaan, että ikinä emme ole opettaneet muuta kuin että synnit saa anteeksi ainoastaan Jeesuksen sovitustyön tähden. Sitten todetaan (niin kuin sinä teit), että hengen hedelmiä kuitenkin sopii odottaa.
Kuten näimme juuri, hengen hedelmät eivät liity luonteeltaan käytännön asioihin, joilla ei ole synnin kanssa mitään tekemistä. Paavalin luettelemien Hengen hedelmien joukkoon ei myöskään kuulu "muiden lampaiden neuvojen seuraaminen kyselemättä". Jeesus on hyvä paimen ja häntä meidän odotetaan seuraavan, mutta jos joku lampaista on keksinyt, että "uskovainen ei halua harjata hampaitaan", niin tuskinpa haluamme sellaiseen lähteä mukaan. Miksi sitten lähdemme sellaiseen lampaan ajatukseen mukaan kuin "uskovainen ei värjää hiuksiaan (mutta voi ottaa permanentin)"?
"Monesti on todettu, että tällaiset keskustelut ns. perinnäissäännöistä ovat ihan turhia, jos me vain vähänkään ymmärtäisimme uskomisen asioista."
Naulan kantaan. Kuitenkin mm. Päivämiehessä ja seurapuheissa jaksetaan muistuttaa hyvin usein "uskon kilvoittelusta", joka tarkoittaa paitsi ihan oikean synnin välttämistä, myös elämäntapanormien seuraamista "kuuliaisena Saara-äidin neuvoille". Eikö ole ihmeellistä, että Jumalan valtakunta on täynnä sellaisia armahdettuja taulapäitä :-), että heille täytyy kerta toisensa jälkeen muistuttaa, minkälaisia ovat "uskovaisen kodin huonekalut"? Koska, niin kuin sanoit, jos ymmärtäisimme kirkkaasti uskomisen asioista, ei tällaisista olisi tarpeen puhua - eivätkä ne myöskään keskustelua herättäisi, vaan ihmisille annettaisiin vapaus elää katsomallaan tavalla sellaisia asioita koskien, jotka ovat täysin merkityksettömiä uskomisen kannalta.
"Jos joku tuntemani henkilö sijoittuisi johonkin ääripäähän, johon ei olisi suotavaa kuulua, mikä olisi hänen kohtalonsa ja mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen?"
Saatat olla eri mieltä, mutta mielestäni perinteisesti on ollut helpompi lähteä juttelemaan ihmisen kanssa, joka on tehnyt jotain näkyvää syntiä. Sen sijaan sitä eturivissä istuvaa muiden virheiden kyttääjää voikin olla hyvin paljon hankalampi lähteä puhuttelemaan. Se kuitenkin olisi velvollisuutemme, eikä "totuudessa rakastaminen" saisi lakata tällaisissakaan tapauksissa.
"Kun rupeamme ajattelemaan, että ihmisiä yleensä ottaen on ääripäissä, se antaa mielikuvitukselle tilaa sijoitella lähes kaikki tuntemamme henkilöt tuolle janalle. Inhimillistä, mutta ei ollenkaan rakentavaa."
Tämä ei ole tarpeen, jos osaamme pitää keskustelun asiatasolla. Vaikeaa, ehkä mahdotontakin, mutta ainakin tavoittelemisen arvoista. Minä en ainakaan keskustele täällä sillä mielellä, että "kyllä minä vielä tuolle kaverille näytän!" vaan nostan esille mielessäni olevia asioita ja keskustelen niistä. Kuitenkin on pidettävä mielessä myös se, että keskinäinen rakkaus ja yksimielisyys eivät missään olosuhteissa saa astua Jumalan sanaa tärkeämpään rooliin. Onhan niitä yksimielisiä seurakuntia muuallakin, eikö vain? Koituuko tämä yksimielisyys heidän hyväkseen jollain tavalla?
"Jos ei keskustelua synny muuten kuin voimakkaalla keinotekoisella vastakkainasettelulla, mielestäni voidaan olla sitten keskustelematta ja tehdä jotakin hauskempaa."
En tarkoittanut, että vastakkainasettelu olisi keinotekoista vaan sitä, että keskusteluissa eri mieltä olevien välille muodostuu luonnostaan vastakkainasettelua. Jos me kaksi vaikka juttelemme kirjoista ja minun mielestäni Tuntematon sotilas oli parempi kuin Harry Potter (mutta molemmat olivat hyviä) ja sinun mielestäsi taas Potter pesi sotilaan (vaikka pidit myös Linnasta), niin vastakkainasettelu on valmis. Käymme läpi varmasti kirjojen hyviä ja huonoja puolia yhteisymmärryksessä, mutta yritämme vakuuttaa toisen, miksi juuri oma suosikkikirja oli parempi. Ei vastakkainasettelu siis ole keinotekoista, vaan se kuuluu keskusteluun olennaisena osana. Se ei myöskään ole paha asia, vaan usein arvokas työkalu asioiden pohtimisessa ja kantojen selventämisessä.
"Mietin, mitähän teologituttavasi tarkoitti, kun hänen mielestään niin vähän selitetään uskonvanhurskauden sisältöä. Eikö se yksinkertaisesti tarkoita sitä, että Kristuksen ristinkuoleman vuoksi syntimme on sovitettu ja synnit anteeksi uskomalla tulemme autuaaksi? Miten on, onko seuroissa syntien anteeksi antamisesta ja saamisesta puhuttu viime aikoina?"
Se liittyy siihen, että turhan usein seurapuheen sisältö liittyy täysin maallisiin asioihin, niistä varoittamiseen ja siihen, kuinka seurakuntaäidin äänelle tulee olla kuuliainen. Usein käy niin, että oli Raamatun teksti ihan mikä tahansa, saadaan ne tutut ja turvalliset elämäntapaohjeet ympättyä jonkin aasinsillan kautta puheeseen mukaan kuitenkin. Tästä kun ensin puhutaan 45 minuuttia ja sen jälkeen annetaan synnit anteeksi, ihmismieli voi tehdä hyvinkin loogisen ajatteluketjun: Ensin minulle kerrotaan ehdot, sitten annetaan anteeksi. Vaikka anteeksiantamus ei olekaan millään lailla ehdollinen, pelkkä käytännönasioista puhuminen ja sen suora kytkeminen evankeliumiin hämärtää uskon ja tekojen välistä rajaa.
Tämä uskon ja tekojen välinen raja näkyy juuri liikkeeseemme niin läheisesti kuuluvassa puhetavassa. "Uskovainen ei halua", "uskon kautta ymmärrämme" tai "uskovaisen ei ole soveliasta". Näillä lauseilla määritellään uskovainen ja vihjataan, minkälainen ihmisen täytyy olla ollakseen uskovainen. Tämä tehdään kuitenkin epäselvällä tavalla, jolloin on mahdollista sanoa myöhemmin, että emme opeta tekojen oppia. Annan pari esimerkkiä.
(1) Sanotaan, että "televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu".
Johtopäätös: koti, jossa on televisio, ei ole uskovainen koti.
(2) Sanotaan, että "ymmärrämme uskon kautta, että Jumala on meidät tällaisiksi luonut, emmekä halua esimerkiksi värjätä luonnollista hiusväriämme".
Johtopäätös: se, joka haluaisi häivyttää harmaata pois hiuksistaan, ei ole uskovainen tai ei ainakaan omista oikeaa ymmärrystä.
Yleensä tällaisia asioita pidetään triviaaleina ja kysytään "mitä haittaa siitä on, jos on ilman tällaisia?" Sitä haittaa siitä on, että nimenomaan uskonvanhurskauden käsitys voi hämärtyä ja evankeliumi muuttua ehdolliseksi. Tällaisilla toteamuksilla annetaan ihmisille mahdollisuus tarkastella, onko toinen "oikein uskomassa", vaikka Raamatun mukaan tällaista valtaa ei ihmisellä ole.
"Saarnoissa on puhuttu myös oikean ja vasemman laidan synneistä. Mm. viime sunnuntaina siitä hyvin puhuttiin ja muistutettiin, että ei ole oikein valvoa toisten synneissä."
Tämä on oikein, mutta jos rehellisiä ollaan, niin kyllä niistä "vasemman laidan synneistä" varoitellaan monin verroin enemmän.
Lainasit Augsburgin tunnustusta parannusta koskien, jota jo alussa kommentoinkin:
”Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä”.
Rakkaus, kärsivällisyys, ilo, hyvyys... Näitä tulee seurata parannuksesta. Ei siis pahoja puheita, juopottelua, epäjumalanpalvelusta, noituutta... Niin kuin jo totesin, kaikki nämä ovat Raamatun mukaan syntiä, toisin kuin ihmisen arkielämään liittyvät monenmoiset uskon kannalta merkityksettömät asiat, joita monet haluavat nykyään nostaa "hengen hedelmiksi".
Televisiosta, konserteista:
"Autuuden ehdoksi ei siis niihin suhtautumista ole missään laitettu."
Näin se virallisesti menee, ja monella on terve ymmärrys näitä asioita koskien. Miksi sitten en ole IKINÄ kuullut puhuttavan seuroissa tai lukenut Päivämiehestä, että "konsertteja, samoin kuin televisiota koskien, uskovainen joutuu tekemään omat valintansa miettien, miten nämä valinnat vaikuttavat hänen uskonelämäänsä".
Sen sijaan olen kuullut usein: "televisio ei missään nimessä ole uskovaisen kodin huonekalu - tästä vallitsee täysin yhteinen ymmärrys" sekä "uskovainen ei halua mennä seuraamaan musiikkia konsertteihin".
Kiire painaa nyt pahasti päälle, joten joudun jättämään varmasti monta asiaa kommentoimatta. Kiitos viestistäsi, olet ilahduttavan asiallinen keskustelija.
avaat ovia sille ajattelulle, että kaikki lain töihin ja/tai ihmisiin turvaavat "tämän kristillisyyden" eli lestadiolaisuuden suunnat kuten esikoisuus ja uusheräys yhtä lailla ohjaavat uskovaisia perille taivaan kunniaan.
Ettei siis olekaan väliä missä autuus on, Kristuksen työssä vai ihmisteoissa!
tommoisilla jutuilla ei ole kristinuskon kanssa YHTÄÄN MITÄÄN TEKOA
eihän siellä puhuttu EVANKELIUMISTA yhtään mitään
pelkästään näitä IHAN joutavia TURHIA juttuja, ja lässytystä: uskovainen ei muka halua meikata ! Mitä ihmeen tekemistä ko halulla tai haluattomuudella on muka Raamatun ilmoituksen kanssa?
ON MUUTEN LISÄKSI epätotuus - koska jokainen tyttölapsi HALUAISI MEIKATA, ainakin murkkuiässä
FOKUS ON HUKASSA HALOO
Ketjuun pääsee kirjoittamaan klikkaamalla sivun oikeassa yläreunassa "Viestien esitystapa" -tekstin vieressä olevaa oikeanpuoleista ruskeaa palluraa.
Klikattuasi sitä saat viestit peräkkäin teksteinä. Mene sen tekstin kohdalle johon haluat vastata ja kirjoita sen alle viestisi.
olepa juhani hyvä ja lue tästä hiukan
.........."Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia, määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt." (Augsburgin tunnustuksen puolustus) ..............
ja asiallinen!
Vastaa "aamenta" sydämessäni.
JA
"
........ Ilmiötä selitetään joskus esimerkiksi sillä, että on olemassa lista tai luettelo asioista, jotka ovat meille sallittuja ja asioista, jotka ovat kiellettyjä. Toistamiseen joudumme torjumaan tällaista ajattelua. Meidän selityksemme on se, että Jumalan Pyhä Henki neuvoo meitä yksimielisyyteen, yhdenkaltaiseen puheeseen ja ymmärrykseen.
vastalauseeni:
Tyypillistä poliittista disinformaatiota. Kirkkain silmin julkisesti kansalle syydetään ihan täyttä puppua. Tuttua toimintaa mm. kolmannen valtakunnan propagandisteilta.
Lista on, ja jokainen me se tunnetaan erittäin hyvin, koska jokaisen vl:n edellytetään tuntevan sen erittäin tarkasti - pienimpine nyansseineenkin.
Listan arvovaltaa kuvastaa se, kuinka usein sitä pidetään esillä; suurinpiirtein kaikkialla ja jokaisessa seurapuheessakin.
Listan noudattamiseen kasvatetaan jokainen vl lapsi jo vaiuvaiästä saakka, ja heille muodostuu tästä assosiaatioita kuka on epäuskoinen (korvakorut, meikki, televisio olohuoneessa...).
Poikkeuksia ei suvaita, ei yhtäkään. Jos poikkeat tästä tapojen listauksesta, sinua huomautetaan siitä välittömästi. Jos ei ota onkeesi, sinut julistetaan uskosi kieltäneeksi.
Listaa esitellään usein härskisti myös kirjallisessakin muodossa: Osia siitä julkaistaan jatkuvasti hämmästyttävällä yksityiskohtaisella tarkkuudella esim päivämiehessä.
Esimerkiksi äskettäin meille annettiin päivämiehessä seuraava erittäin yksityiskohtainen käsky sekä siihen myönnetyt poikkeukset:
" uskovainen karttaa konsertteja – niin kuulijoina kuin esittäjinäkin – silloin, kun ne eivät liity koulunkäyntiin, opiskeluun tai työhön"
Todella hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä. Meille hoetaan, ja itse me hoemme: meillä ei ole syntilistoja.
Se on silkkaa tosiasian muuksi vääntämmistä. Käytit sanaa "disinformaatio". Eikö myös sana "indoktrinaatio" tai "propaganda" voisi käyttää. Kun asiat esitetään muuan kuin miten asia todellisuudessa on.
Miksi me turvaudumme tällaiseen sanojen vääntelyyn? Tämä ei voi olla tervettä.
Mistä tämä kertoo?