kun lukee niin täytyy sanoa että kiitän kädet ristissä luojaa että olen säästynyt syömishäiriöiltä..Teidän elämännehän tuntuu olevan puhdasta helvettiä ja kitumista.. No sairaushan se on sairauksien joukossa. Turhahan se on juoppoakin tuomita juomisesta. Kyllä on kova elämätie edessä sillä joka tuollaiseen rääkkiin lähtee.
näitä juttuja
nainen vaan
4438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole onnellinen ettet ole joutunut tämän syövereihin...elämä menee hukkaan täysin,ihan tyhjänpäiväisen asian takia! näin tästä voi ajatella mut silti se hallitsee elämää...vaikkei haluiskaan! nyt jo jollain tavalla parantumaan päin mut kuitenkin se on mukana elämässä varmasti loppuun asti...siitä ajatusmallista ei pääse irti.tuntuu niin surkeelta että menny yli 10v.murehtiessa painoa ja miettiny ruokaa..nauti elämästä kun voit,hyvää syksyn jatkoa! =)
on tosi harmi, että joillakin ihmisillä syömishäiriö haittaa niin paljo muuta normaalia elämää, että oma elämä koetaan menneen sairauden aikana hukkaan.
itse olen sairastanut nyt reilut 3 vuotta..suurimman osan ajasta anoreksiaa, mutta en silti koe sen rajoittaneen muuta elämääni. kavereiden keskisiin herkutteluhetkiin en välttämättä olisi aina halunnut osallistua, mutta onneksi on ollut muutakin ajanvietettä.
puoli vuotta ennen sairastumistani aloin seurustelemaan ja kahden ja puolen vuoden jälkeen erosimme täysin muista syistä, kuin tämän syömishäiriön takia. nyt olen taas seurustellut vajaan vuoden ja tällä kertaa olen kertonut sairaudestani, mistä olen todella tyytyväinen! saan tukea rakkaimmalta ihmiseltä. muutkaan sosiaaliset suhteeni eivät ole millään tavalla kärsineet sairaudesta. olen pitänyt siitä itse huolen.
kaiken lisäksi elän nyt muutenkin pitkäaikaista unelmaani: pääsin opiskelemaan ensi yrittämällä juuri siihen kouluun, minne lukiossa ollessani päätin hakea.
tuntuu joskus kamalan etuoikeutetulta, kun kaikki tuntuu onnistuva nyt niin hyvin..toivottavasti olen sen sittenkin itse ansainnut.
älkää te muutkaan unohtako elämäänne tyhmän syömishäiriön takia. sairaus on suuri osa elämää, mutta sitä ei pidä päästää hallitsevaksi tekijäksi.
jos olis elämä mallillaan eli saisi olla terve, pystyisi keskittymään muuhunkin kuin painon ja syömisen tarkkailuun mutta ei! Mun elämä on kuin oravanpyörässä josta en pääse pois. Pakko jatkaa tätä kurjaa juoksua ja vaakalla hyppämistä ja kaloreiden laskemista vaikka tuntuu että mä olen kurkkuani myöten tätä ja pää räjähtää kohta käsiin..Tää on tosi kammottava pakkomielle jota en toivois kenenkään kokevan. Kaiholla mietin sitä aikaa kun olin vielä terve ja onnellinen. Miten hitossa mun elämä luisui tämmöiseen alamäkeen ja kärsimykseen?
Mä tiedän mistä sä puhut. Samat ajatukset täälläkin. Ei tää tosiaankaan oo helppoa enkä haluais elää tällä tavalla. Tästä on vaan niin vaikee päästä irti. En halua silti vielä antaa periksi ja luopua toivosta että olisin vielä joskus onnellinen. Älä säkään luovuta.