Martin Goren laulu

Tööt! Olen diggaillut DM:ää 80-luvulta lähtien. Uusin tuotanto on jäänyt jo vähän sivummalle, itseasiassa viimeinen levy miltä jaksoin ostaa kaikki mahdolliset sinkut, oli SOFAD.

Anyway, asiaan: juttu, joka on minua aina risonut, on se, että Martin Goren pitää päästä laulaa luikauttamaan joka levylle joku biisi. Okei, hän on mainio säveltäjä, mutta hänen "enkelilaulunsa" on jotain todella selkäpiitä karmivaa. Kyllä fakta on niin, että Daven laulutapa sopii DM:n synkähköön musaan aivan eri tavalla.

Tässäkin asiassa meikäläisen maku on kyllä muuttunut vuosien varrella. Aikoinaan pidin Somebodyä hienona biisinä, mutta kyllä se on varsinkin sanoitukseltaan todella korni. Ja kaiken kruunaa Martinin kammottava vibraatto. YÄKS
191763
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

samaa mieltä asiasta...
Daven ääni paremmin sopii DM:n ääneksi.
Martinin ääni on omiaan hänen omalla
tuotannollaan, joista mullakin yksi levy on..
Tai en itseasiassa tiijä onko sil enempikin
tuotoksia...

Äänestä

Samaa mieltä olen että Gahanin ääni sopii paremmin dm:lle. Kuitenkin Martinin omat luritukset tuovat mielestäni mukavaa vaihtelua.

Äänestä

Goren laulu tuo hienoa vaihtelua. Etenkin kun Gahanin laulutaito joskus jää liian yrittämisen jalkoihin.

Äänestä
  • Liian pehmo tyyli.

    Äänestä

Kyllähän Gahanin laulu sopii DM:ään hyvin, mutta tiettyihin kappaleisiin Goren laulutapa sopii paremmin. Ja livenä kyllä Gore vetää pojot himaan Gahanin vaan tyytyessä rääkymään, vaikka paremmin vetikin viime keikalla...

Äänestä

En pidä useimmista Martinin esittämistä kappaleista. En pidä hänen laulutyylistään eikä ne sanoitukset ja melodiatkaan ole läheskään parhaasta päästä useimmiten. Mutta on niitä poikkeuksiakin, ainakin tulee mieleen One Caress johon Daven ääni ei minusta sopisi ollenkaan. Vielä siihen livejuttuun, josta jotkut mainitsikin, minua ei haittaa ettei dave lavalla vedä yhtä hyvin kuin studiossa. Siellä keikalla on kuitenkin ihan eri tunnelma, kun ihmiset huutaa ja kiljuu yleisössä ja laulaa mukana.

Äänestä
  • Mikä ratkaisee sen, mitkä kappaleet haluat tulkita itse?

    Martin Gore: Ensinnäkin helppousaste. Minulla ei ole vokalistina Daven skaalaa, aggressiota tai ominaispiirteitä.Hänen äänensähän on kuin oppikirjaesimerkki rockvokalistin työkalusta. Mahtava syvyys.

    Äänestä

Gore on ollut parhaimmillaan nimen omaan kasarin puolen välin jälkeen; A Question of Lust, Counterfeit e.p.

Valitettavasti tällä viimeisellä keikka rundilla sen osuus on vaan kasvanut, ukko jodlaa ku pahin matikka koira ja pilaa hyviä piisejä sovittamalla ne joksikin piano lurituksiksi, esim. Shake the Disease.

Toka Counterfeit oli todellinen floppi, luultavasti ymmärrän sitä paremmin viiskymppisenä.

Äänestä

Martin osaa tehdä biiseistä intiimejä ja puhuttelevia, mutta kokonainen ilta tai kaksi Martinin esityksiä voisi loppumetreillä _ehkä_ olla liikaa. Davella vain on laajempi rekisteri ja ilmaisuvoima. Livenä Martin osaa tehdä niistä parista biisistään todella ikimuistoisia. Muisto Surrenderista saa edelleen karvat nousemaan pystyyn. Hän teki sen omalla tavallaan, Dave levylle omallaan ja kumpikin on tosi hyviä. Ei näitä voi verrata, mutta kaikilla on omat mieltymyksensä.

Äänestä

Ei voi olla totta.

No kyllä toiveenne tietysti tästä toteutuu pian, jos bändi kohta meinaa kerätä pillit pusseihin. Sitten voitte kuunnella vain Gahanin soololevyjä, jos Martin kerran on niin ällö.

DM:n hienous on mielestäni just siinä, että Gahanin kukkoilun jälkeen saa rauhoittua kuuntelaan Martinin tulkintaa. Molemmat erinomaisen hyviä. Piste.

Kumma, että ollaan muka NIIN faneja vuodesta kivi ja miekka lähtien ja jaksetaan sitten vielä inhota jotain aika oleellista asiaa liittyen Depeche Modeen.

Äänestä
  • Voi digata DM:ää, vaikka Martin-sedän laulu riipisikin selkäpiitä. Tekee se kumminkin ne biisit. Mulle henk koht se on ihan sama, diggaan kumpaakin. Mutta kyllä mä ymmärrän, jos joku ei voi sietää toista, onhan niillä niin eri tyylit.

    Mutta kyllä mun on sanottava, että onhan niillä huonojakin biisejä, suorastaan huonoja levyjäkin. En mä niitä kuuntele väkisin sen takia, että se on jumalallinen Depeche Mode.

    Äänestä

  • Martin L. Gore laulajana, 6- pojoing.

    Tässä kait asian ydin vuosilta tuohikuuta teperin päivää... kyllä asiallinen kritiikki on aina paikallaan vaikka kyseessä olis ite muhammetti.

    Ainahan Gore on noita lauluja itelleenkin tehnyt, mutta pääsi toteuttaan itteensä kunnolla vasta Some Great Reward albumilla mutta kun kuuntelee tämän päivän Martinin laulu ääntä, se ei todllakaan ole enää niin neitseellistä kuin mitä se oli parikymmentä vuotta sitten, tietenkään!

    Gahan taas ei onnistunut soolo albumillaan läheskään niin hyvin kuin mitä taas Gore sai aikaiseksi ensimmäisellään. Toinen on tehty ihan selvästi aikuisempaan makuun, senhän kertoo jo piisi valinnatkin.

    Ehkä nää soolot kolahtaa muhunkin sitten myöhemmällä ikää kun kiikkus tuolissa istun ja kuola valuu pitkin poskea ja ureat on tullu jo ajat sitten punttiin... kuka tietää.

    Eipä ne Daven aikaansaamat piisitkään uudellakaan albumilla mitään hääppöstä materiaalia ole sanoituksiltaan vaikka silti pidän Suffer Wellista ja Nothing´Impossiblesta kokonaisuuksina todella paljon (I Want it All, en kommentoi ollenkaan), tämä on mun mielipide ja pitää maailmaan niitä mahtuakkin vaikka kyseessä olisi kuinka kenenkäkin puolijumalaksi verrattava ilmestys.

    Tässä vielä tän hetken fiiliksillä, järjestys DM albumeille;

    Some Great Reward
    Music For the Masses
    Violator
    Construction Time Again
    Black Celebration
    Playing the Angel
    Songs of Faith and Devotion
    Exiter
    Speak & Spell
    Ultra
    Broken Frame

    Äänestä

  • Kukaan ei ole käsittääkseni kiistänyt, etteikö Martin olisi tärkeä osa bändiä. Ei ainakaan minulle DM olisi DM ilman häntä. Martin kirjoittaa upeita kappaleita (ja osaan hänen esittämistään, kuten jo mainitsin aiemmin, hänen äänensä sopii huomattavasti Davea paremmin), eikä tulisi mitään jos Dave kirjoittaisi levyt kokonaan. Mutta toisaalta ei tulisi siitäkään, jos Martin laulaisi kaikki levyn biisit. Joten eiköhän aika moni ole sitä mieltä, että molemmat ovat Depeche Modessa tärkeitä? Minulle ainakin on ihan yhtä tärkeässä osassa bändiä. Tosin minä en ole ollut fani siitä vuodesta kivi ja miekka kun ikää on niin vähän vasta...

    Äänestä

  • Samaa mieltä, minustakin konserteissa on todella hienoa kun Martin tulee joksikin aikaa hieman rauhoittamaan tunnelmaa. Ja omaan korvaani hänen laulunsa kuulostaa todella kauniilta, mutta en toisaalta mikään musiikin ammattilainen olekaan. Maaliskuussakin meinasi tippa tulla linssiin kun Martin veti biisit niin kauniisti. Ja hänen jälkeensä tulee lavalle taas Dave, ja meno alkaa taas. Kerrassaan mahtava elämys =)

    Äänestä

Oli Alan Wilderin lähtö bändistä, niin kova fani en ole että en ihan sata tarkkaan tiedä miksei Alanin annettu tehdä enempää piisejä DM aikana ja mikä oli todellinen potkujen syy, no nythän sen tuotanto on aikas paskaa, Faith Healeria lukuun ottamatta.

Mutta olihan se mister keyboards bändissä ja But Not Tonight sekä If You Want sekä muutama muu klassikko ei unohdu koskaan!

Uskon että miehessä olisi ollut sittenkin potenttiaalia bändin tulevaisuutta ajatellen.

Äänestä
  • Alanin lähtö bändistä on melko hyvin dokumentoitu. Alan jopa antoi aiheesta oman lehdistötiedotteenkin. Hän päätti itse lähteä, sillä työskentelyolosuhteet olivat viimeisen levyn sekä kiertueen aikana tosi huonot. Songs of Faith and Devotionin dokkarissa Alan itse kuvaa tilannetta jotenkin näin sanoin, että levyä tehtäessä "something got broken inside of me" ja hän ei nähnyt jatkomahiksia. Harmi ja sääli, sillä Alan vaikkapa tämän viime levyn co-tuottajana olisi tiennyt aivan äärettömän taivaallista lopputulosta. Hetki, etin jostain sen lehdistötiedotteen tekstin (kirjattu 1.6.1995 ei Alanin syntymäpäivänä).

    "Due to increasing dissatisfaction with the internal relations and working practices of the group, it is with some sadness that I have decided to part company of Depeche Mode. My decision to leave the group was not an easy one, particularly as the last few albums were an indication of the full potential that Depeche Mode were realizing (...)" (Depeche Mode A Biography by Steve Malins)

    Tiedote jatkuu vielä tosta pitkään, mutten jaksa kirjottaa. Daniel Miller kommentoi Malinsin kirjassa, että Alan olisi ennen lähtöpäätöstä ilmoittanut jossain yhteisessä palaverissa, että seuraavan levynteon aikana hän ei halua nähdä toisia bändin jäseniä studiossa. Niin kypsä Alan oli Sofadin tekoon. Umpikuja siis. Lisää kirjoissa, lehdissä ja dokkareissa.

    Oon ymmärtänyt, että Alan ei itse ollut kiinnostunut tekemään biisejä, vaan jätti sen mielellään Martinille, jolta irtosi sujuvammin. BNT on Martinin biisi, mutta mä kuulen Alanin kädenjäljen ihan kaikissa biiseissä Some Great Rewardista Sofadiin.

    Äänestä

  • (sisterofnight) kirjoitti:

    Alanin lähtö bändistä on melko hyvin dokumentoitu. Alan jopa antoi aiheesta oman lehdistötiedotteenkin. Hän päätti itse lähteä, sillä työskentelyolosuhteet olivat viimeisen levyn sekä kiertueen aikana tosi huonot. Songs of Faith and Devotionin dokkarissa Alan itse kuvaa tilannetta jotenkin näin sanoin, että levyä tehtäessä "something got broken inside of me" ja hän ei nähnyt jatkomahiksia. Harmi ja sääli, sillä Alan vaikkapa tämän viime levyn co-tuottajana olisi tiennyt aivan äärettömän taivaallista lopputulosta. Hetki, etin jostain sen lehdistötiedotteen tekstin (kirjattu 1.6.1995 ei Alanin syntymäpäivänä).

    "Due to increasing dissatisfaction with the internal relations and working practices of the group, it is with some sadness that I have decided to part company of Depeche Mode. My decision to leave the group was not an easy one, particularly as the last few albums were an indication of the full potential that Depeche Mode were realizing (...)" (Depeche Mode A Biography by Steve Malins)

    Tiedote jatkuu vielä tosta pitkään, mutten jaksa kirjottaa. Daniel Miller kommentoi Malinsin kirjassa, että Alan olisi ennen lähtöpäätöstä ilmoittanut jossain yhteisessä palaverissa, että seuraavan levynteon aikana hän ei halua nähdä toisia bändin jäseniä studiossa. Niin kypsä Alan oli Sofadin tekoon. Umpikuja siis. Lisää kirjoissa, lehdissä ja dokkareissa.

    Oon ymmärtänyt, että Alan ei itse ollut kiinnostunut tekemään biisejä, vaan jätti sen mielellään Martinille, jolta irtosi sujuvammin. BNT on Martinin biisi, mutta mä kuulen Alanin kädenjäljen ihan kaikissa biiseissä Some Great Rewardista Sofadiin.

    Wilderhän oli mukana jo consruction time again-levyllä ja oli sillekin tehnyt pari kappaletta (Landscape is Chancing ja Two minute Warning). Olisi kyllä toivonut Alanin tehneen enemmän kappaleita koska hänen tekemänsä vähätkään kappaleet eivät todellakaan olleet mitään huonoja...

    Äänestä

Mielestäni DM ei olisi DM ilman molempien loistavien herrojen panosta. Vaikka jumaloinkin Dave Gahanin ääntä, Martin Gorekin vetää oikein hyvin ja hänen herkempi äänensä sopii kuin nyrkki silmään tiettyihin biiseihin.

Oli hienoinen yllätys, että noinkin moni dissaa Gahanin ääntä. Omaan korvaani se on jotakuinkin täydellinen miehinen lauluääni; vahva, soinnukas ja kaunis äänensävy, laaja ääniskaala ja (kuten joku jo totesi) mahtava syvyys! Myös hyvin persoonallinen ääni, jonka tunnistaa heti, kun sen kuulee. Ehkä tämä täydellisyys hieman kärsii livenä, mutta silloin siihen voi vaikuttaa niin monet muutkinkin asiat esiintymisolosuhteista, äänentoistosta, akustiikasta yms. lähtien. No, makunsa kullakin ja annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikö? :-)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Wanha diggari kirjoitti:

Tööt! Olen diggaillut DM:ää 80-luvulta lähtien. Uusin tuotanto on jäänyt jo vähän sivummalle, itseasiassa viimeinen levy miltä jaksoin ostaa kaikki mahdolliset sinkut, oli SOFAD.

Anyway, asiaan: juttu, joka on minua aina risonut, on se, että Martin Goren pitää päästä laulaa luikauttamaan joka levylle joku biisi. Okei, hän on mainio säveltäjä, mutta hänen "enkelilaulunsa" on jotain todella selkäpiitä karmivaa. Kyllä fakta on niin, että Daven laulutapa sopii DM:n synkähköön musaan aivan eri tavalla.

Tässäkin asiassa meikäläisen maku on kyllä muuttunut vuosien varrella. Aikoinaan pidin Somebodyä hienona biisinä, mutta kyllä se on varsinkin sanoitukseltaan todella korni. Ja kaiken kruunaa Martinin kammottava vibraatto. YÄKS

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu