Jotenkin ärystyskynnys on tänään aika matala. Unohtelen asioita; ystävällisetkin utelut ärsyttävät, kääk - kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Jokaisella näitä päiviä joskus KAI on :)
Miten purat kiukkusi? Minä jupisen itsekseni ja vaikenen. En huuda. Enkä potki, enkä pure, enkä mätki. Hymyile en :( Ainakaan vielä...;/
Miten purat kiukkusi? Minä jupisen itsekseni ja vaikenen. En huuda. Enkä potki, enkä pure, enkä mätki. Hymyile en :( Ainakaan vielä...;/
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sama täällä, ärsyttää kaikki asiat aivan hemmetisti. Mitään erityistä syytä ei asiaan ole, on vaan maanantai ja maanantai olo. Ajattelin juuri että tuokohan ikä tullessaa pahenevia ärsytysolotiloja ? Edessä karsea tulevaisuus, kohta mua ei voi sietää kukaan kun tiuskin ja äyskin viattomille läheisille :(
purkaa tommosta olotilaa on lähteä metsälenkille. Semmonen rauhallisessa paikassa ensin hurjalla vauhdilla tapahtuva rääkkääminen, joka vähitellen kuin automaattisesti muuttuu rauhalliseksi samoiluksi, rentouttaa kummasti ketutusoloa.
mökötän..Ja sit alan siivoamaan kaappeja...:)
hyvä päivä! Mutta kyllähän sitä kuukauteen mahtuu muutamakin väärinymmärrystä, ahdistusta ja jopa mielenvikaisuuteen yltyvää raivoa täynnä oleva päivä. Silloin ei auta muuta kuin samaa raivoa täynnä oleva liikunta, luonnossa ja ehdottomasti yksin!
Jos on työpäivä niin otan mielelläni vastuulleni kaikki rästissä olevat hanttihommat, jotka vaativat raakaa voimaa... Siellä hämärässä varastossa tms sitten laitan elämäni taas järjestykseen ja lopulta putkahdan ulos kuin uudesti syntyneenä.
Nauruterapia ;D
Peilin eteen vaan ja hassuja ilmeitä kokeilemaan - nauru tarttuu...
Jotkut päivät vaan ovat sellaisia, minkäs teet - metsälenkki rauhottaa aina, mattojen tamppaaminen tai huushollin siivoaminenkin joskus - kaikenkaikkiaan fyysinen voimanmittelö jotain itseään isompaa vastaan... en suosittele hirviä tai muita metsäneläimiä kuitenkaan ;D
No niin, nyt se hymy?
Kato, mä näytän mallia )(
Tuossa karhu- kohdassa purskahdin nauruun. Niin kyllä purskahtaisi kukaties karhukin, jos menisin sille isottelemaan. Tai sitten pistäisi äänet seis ja söisi iltaruuakseen... Eipä tosin ois safkoissa kehumista otso-paralla. Vanhaa sitkeää lihaa... No, joo...
Joku on sanonut, että siivoaminen siivoaa sisältäkin.. Pitäisköhän kokeilla? Tai sitten yksinkertaisesti vaan hilipasta ulos sateeseen.
Minä puhun hirvistä... oikein kehottaen välttelemään, niin eikös tämä rouva ole jo tappelemassa karhujen kanssa - siis huh ;D
Siivoaminen voi ola terapeuttista...
Leipominenkin muuten - mitäs me tänään saadaan *vink vink* ;D
hirvi ja karhu, nästän det samma :D
Kumpaakaan en ole nähnyt livenä, enkä liiemmin haluakaan tehdä heidän kanssa sinunkauppoja. Hirvet ei yleesä osaa liikennesääntöjä ja karhuille tuskin kannattaa yrittää puhua järkeä...
Hitsit, hirvet pitäs kyllä ottaa huomioon, kun kaahaa "mamman pikku hirviöllä" tuolla liikenteessä. Toivon hartaasti, että pikkuinen Micrani on sen verran huvittava, että hirvikin käääntyy kotiinsa ja menee kertomaan kamuilleen, että "Ette muuten jätkät usko, mitä näin..."
Leipominenko terapeuttista. Ei ainakaan täytekakkupohjan tekeminen. Se on henkimaailman asioita, piste. Joskus kohoaa, joskus ei. Vaikka teet samalla tavalla, samoista aineista, niin ei koskaan voi olla varma tuloksesta. Siis: henkimaailman asioita :D
Ostamaan kaupasta pullaa ;D
Joo muuten, kiukkusena ei kannata leipoa mitää, mihin tulee leivinjauhetta ;D
MOT
Silleen huusi yksi kaveri jalkapallokentällä aina kun tuli paniikki. No, mitäs niisku-neiti nyt. Sinulle sopii hymy paremmin. Kato, äijäskin yrittää hymyillä....ei perrr ei onnistu. Suupielet ei tiedä, minne päin lähtis.
No saahan sitä kiukuta joskus. Kun äijäkäs kiukuttelee, menee väki piiloon ja on hiljaa, vanha viitakon sanonta.
Ei tässä enää pahempia. Kansa on ruokittu ja asiat hoidettu.
Eikun hymyä huuleen :D Laik tis, juu sii :)
Ai kun söpö hymy! Onkos siellä hymykuoppakin?
ainakin puolitoista löytyy :)
HUUDAN, anteeksi,
Kiukkuni tulee joskus äkkiarvaamatta. Totaalinen suuttuminen ja kiukustuminen. Huudettuani jonkin aikaa, joskus ihmettelen itsekin, että mitäs minä tässä keuhkoon.
En vaan mahda sille mitään. Silmän räpäyksessä kiukustutaan, mutta se menee myös nopeasti ohi. Onneksi olen oppinut pyytämään läheisiltä ihmisiltäni anteeksi. He kyllä tietävät nämä kohtaukset ja epäilen heidän jotenkin vähän varovan minua....
Tai jos näyttö yks kaks poksahtaa ja alkaa savuta, niin se Tomppahan se on pahalla päällä :)
...pari tyyppiä on jo saanut tuta kiukkuni?
Joohan? Katos, minun näytön takuuaika meni jo umpeen :D Juu sii :D
tosi hyviä ystäviä. Voit kysy minulta neuvoa mihin tahansa ongelmaan ja minä sinulta?
Kiitos samoin; pidän mielessä :)
On lähdettävä rauhoittumaan jos on riittävän iso harmitus.
Pikku harmituksien kanssa vaan yritän tulla toimeen pähkäillessäni itkeäkkö vai nauraa.
Ja mielellään ovet paukkuen... sori naapurit.. Ja mitä enemmän sataa tai tuulee, sen parempaa.
Entäs toisinpäin? Millä Niisku leppyy?
täällä näköjään sukulaissieluja.
Olen myöskin äkkipikainen, valitettavasti.
Joo, eräs merkki on kuuluva ääni ja ovea en osaa sulkea, se pitää paukauttaa kiinni.
Näin "rauhan" aikana tulee mieleen, mitenkäs jos ovi karmeineen kaatuisi, hmm.
Kai sitä pitäisi potkaista varvas mustaksi vai
rauhoittaisko se muutoin. No, onneksi ovat kestäneet.
Pikkupoikana sain lisänimen "pikiöljyäijä"
...on vaikea valita mihin sen kiukun päästelee, joten saatan yhden päivän aikana "rökittää" ihmisiä mennen tullen melkeinpä huomaamattani. Osaan myös pyytää anteeksi, mutta joskus se menee vähän turhan pinnallisesti jos on montakin rökitettyä takana ;D Oikeastaan ainoa juttu, minkä olen oppinut on osata kanavoida kiukku ajoissa ulos ja välttää suurta kiukkua sillä tavoin. Joten jos olen tunnettu kovista äänestäni, niin nykyään se on hiljentynyt puolella ja koetan siinä loppuvaiheessa myräkkääni lyödä leikiksi puheitani. Se tuntuu auttavan ?!
Ei varmaan kukaan rekkaantunut ainakaan sano nyt : olen hiukan väkivaltainen ja saatan hajoittaa vaikka isomminkin irtainta omaisuuttani , tai toisen , jos sille päälle satun. Murrr!!!! ;D
näkyy ainakin naamasta - en osaa peittää sitä...
Yleensä ilmaisen itseäni myös sanallisesti - muotoilu riippuu tilanteesta.
Jos joudun pidättelemään suuttumustani, otan asian esiin heti, kun tilanne sallii.
Olen äkkipikainen - en pitkävihainen.
Jos oikein sielua loukkaa, niin mietin asiaa pidempäänkin:(
Nuorempana karjuin kurkku suorana ja paiskoin tavaroita (malli lapsuudesta) - vanhemmiten kaikki tuo on onneksi jäänyt pois:)
tai salillakäynti..mihin sitä kiukkuaan purkaa.mut oon niin harvoin kiukkunen,enkä edes muista koska oisin ollu.
en myöskään riitele.jos joku nyppii sanon kerran ja se on siinä;)
onnellinen parisuhde voisi auttaa pysymään iloisena ja virkeänä. Ei potutusta ja jos olisikin, niin senhän voisi purkaa sille parisuhteelle ;) Jes. Nyt vain puuttuu se toinen osapuoli. Eräs henkilö lohdutti minua, että "kyllä sä olet liian vanha. Olet, kuule, jo tehtäväs tehnyt ja lisääntynyt. Nyt vaan kiikkustuoliin istumaan ja odottamaan noutajaa".
Että ilostuin suunnattomasti ;) Ikää 46 ja elämä jo takana. Voi sitsontiainen >(
Noin se ei sentään mene - onneksi. Milloin täytit 46?
Aika paha. Onneksi on sentään maapallolla muutama pikkuisen minua vanhempikin :)
Niin vain lohdutettiin. Voi saamari >)
Ei siis olla ihan samaa vuosikertaa, mutta vielä nyt samanikäisiä.
Täti, mikä täti, vaikkei sitä päältä päin uskois :) Huh, helpotus.
sä vaihdat ketjusta toiseen?? en pysy perässä!
keskustellaan täysikuussa
potkimalla" niitä kaikkein rakkaimpia päähän, ja kun olo menee oikein kamalaksi luurit päähän, volumet kaakkoon ja lenkille - pari tuntia, vaikka raikkaassa sateessa sadetakki niskassa, puhdistaa mielen - yleensäkin ulkoilu selvittää ajatukset. Kotiin tullessa sitä sitten on valmis keskustelemaan ja pyytämään anteeksi omaa typeryyttään.