mitä ootte mieltä tästä:
jätkän kans seukattiin parisen viikkoa, ja mitä näyttikään raskaustesti.. äijä häippäs, ja annoin eri mahdollisuuksia ja tilaisuuksia olla tekemisis, mut tein selväks, et isyys ei tasan ala ku vauva on syntyny, vaan heti ku sen tietää.
jätkä tykkäs enemmän viinast, pirist ym. joten en halunnu olla sen enempää tekemisis kun ei kerran näyttäny sen enempää välittävän yleensäkkään miten mulla ja vauvalla meni. nyt lähestyy laskettu aika (26.10) ja nyt siten on herralle mielenkiintoo kasvanu, et jos nyt sittenki...
yksin siis raskausajan ja sitten pompataan kuvioihin kun mitään ei ois ollutkaan. eli mun siis pitäis myös antaa lapseni vento vieraalle, enhän sitä muutamassa viikossa oo oppinu sen paremmin tuntemaan...
olenko mä nyt tässä sitten se kylmä ihminen ja aivan väärässä, jos en isyyttä sille myönnä?? moni hokee, et mun pitäs ajatella sitä toista osapuolta, ja vauvani kärsii enemmän, jos sillä ei sitä ns "isää" ole...onko noin?
mulla on nyt ihana mies, joka tosissaan välittää, hellii ja hoivaa, ja rakastaa tätä lasta, vaikka ei biologisesti sen olekkaan. pitäiskö mun nyt unohtaa kaikki mitä 8kk sit tapahtu? seksiin painostaminen, äksyily, mun kavereitten nu**iminen, piri ym.????
voiko lapsen biologisen isän korvata toisella, kun se kerran on ALUSTA lähtien ollu mukana? mä rakastan tätä ötökkää sydämmestäni, ja tekisin mitä vaan et sillä ois kaikki hyvin!! oon ite vaan henkisesi loppu tähän tilanteeseen et ois kiva kuulla muitten mielipiteet ym. ja kiitos etukäteen jo
jätkän kans seukattiin parisen viikkoa, ja mitä näyttikään raskaustesti.. äijä häippäs, ja annoin eri mahdollisuuksia ja tilaisuuksia olla tekemisis, mut tein selväks, et isyys ei tasan ala ku vauva on syntyny, vaan heti ku sen tietää.
jätkä tykkäs enemmän viinast, pirist ym. joten en halunnu olla sen enempää tekemisis kun ei kerran näyttäny sen enempää välittävän yleensäkkään miten mulla ja vauvalla meni. nyt lähestyy laskettu aika (26.10) ja nyt siten on herralle mielenkiintoo kasvanu, et jos nyt sittenki...
yksin siis raskausajan ja sitten pompataan kuvioihin kun mitään ei ois ollutkaan. eli mun siis pitäis myös antaa lapseni vento vieraalle, enhän sitä muutamassa viikossa oo oppinu sen paremmin tuntemaan...
olenko mä nyt tässä sitten se kylmä ihminen ja aivan väärässä, jos en isyyttä sille myönnä?? moni hokee, et mun pitäs ajatella sitä toista osapuolta, ja vauvani kärsii enemmän, jos sillä ei sitä ns "isää" ole...onko noin?
mulla on nyt ihana mies, joka tosissaan välittää, hellii ja hoivaa, ja rakastaa tätä lasta, vaikka ei biologisesti sen olekkaan. pitäiskö mun nyt unohtaa kaikki mitä 8kk sit tapahtu? seksiin painostaminen, äksyily, mun kavereitten nu**iminen, piri ym.????
voiko lapsen biologisen isän korvata toisella, kun se kerran on ALUSTA lähtien ollu mukana? mä rakastan tätä ötökkää sydämmestäni, ja tekisin mitä vaan et sillä ois kaikki hyvin!! oon ite vaan henkisesi loppu tähän tilanteeseen et ois kiva kuulla muitten mielipiteet ym. ja kiitos etukäteen jo
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin tai näin, niin aina teet väärinpäin...molemmilla tuloksilla on varmasti niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Vaikea mennä neuvomaan...ei kai tollaseen ole yhtä ainoaa ratkaisua, lasta tosin aina ajateltava ensin...mikä siis lapsen parhaaksi. Tsemppiä ja jaksamista.
tilanteessa harrastaisi seksiä narkkarin kanssa. Joten siinä mielipiteeni isästä.
jos sulla siis nyt on joku toinen mies, sellainen jolle voisit lapsesi luottaa, niin mä en ainakaan antais biologisen isän tavata lasta.
tuo kertoi todella paljon, että raskaudesta kuultuaan häippäsi!
ei sellainen ihminen ansaitse lasta!
ja et varmaan voisi hänelle antaa edes vauvaa hoitoon, koska jos olisikin vain viikonloppukäyttäjä, niin riski on aina olemassa.
mutta mieti tarkkaan, tunnustatko lastasi hänelle!
mielestäni sun ei kannattaa hänelle antaa toista mahdollisuutta ku se kerran mokannu!!
Varsinkin nyt ku sulla on joku mu joka oikeesti rakastaa sua ja varman sitä lastakin!! Siis sanon vaa että jos se kerran mokasi niin varman voi tapahtua uudestaan. Eli kannattaako sun ottaa sen riskin?
Kyllähän on totta että biologinen isä/äiti on aina biologinen. Varman lapselle joudut myöhemmin kerro kuka oikeesti on sen biologinen isä. Mutta ei se tarkoita että biologinen on parempi. Jos mä olisin sinä niin en edes katsos sitä miestä. Oot vaa sen uuden miehen kanssa, se välittää teistä molemmista ja varman hänestä tulee hyvä isä!
Mitä tahansa päätät niin hyvä odotusta sulle!!
Sä et valitettavasti päätä isyydestä ja sen myöntämisestä.Myös lapsen biologinen isä voi hakea isyydenselvitystä ja isyys selvitetään silloin tietääkseni verikokeilla jossain vaiheessa lapsen syntymän jälkeen.Lapsellahan on oikeus isään ja sillä isällä tarkoitetaan biologista isää.Ja se on siis nimenomaan lapsen oikeus ja juuri siksi ei äiti siihen voi kovin puuttua.Lapsellehan on rikkaus,jos on kaksikin isää.Mitä enemmän häntä rakastavia aikuisia,sen parempi.Ei ole ollenkaan tavatonta,että kotona on se kasvattaja-isi ja sitä omaa isiä käydään sitten tapaamassa.
Tietenkin on harmi,että ette tunne oikein hyvin lapsen isän kanssa toisianne,mutta ei se siltikään estä lasta ja isää tutustumasta toisiinsa.Jos tapaamistilanteet kovin arveluttaa ja pelottaa,niin voithan pyytää valvottuja tapaamisia.Ihan pientä vauvaa ei äidistä voi erottaa,mutta sosiaaliviranomaisilla on kuitenkin tietoa siitä,että missä vaiheessa lapsen kehityksen kannalta voi ajatella tapaamisia,ensin tunti,pari ja pikkuhiljaa pidentäen,kunnes ollaan tavoitteessa,eli vaikka se joka toinen viikonloppu.
Vaikka teillä menikin kaikki päin mäntyä,niin siltikin hän on lapsesi isä ja hänellä on oikeus tutustua lapseensa ja ottaa osaa kasvatukseen sun muihin juttuihin ja mikä tärkeintä,lapsellasi on todellakin oikeus tutustua omaan isäänsä.Anna heidän suhteelle mahdollisuus.
Tiedän sen olevan hyvinkin vaikeaa,mutta nyt ei ole kyse sinusta,vaan lapsestasi.Biologinen isä on myös tärkeä osa hänen elämäänsä,varsinkin jos isi todellakin haluaa kuulua lapsensa elämään.
kuitenkin tiedät tuohon kysymykseen itsekin vastauksen, vai mitä?
tilanne kun mullakin..lapsen oikea isukki päätti sit kun kuuli et vaavi on syntynyt tulla sairaalaan katsomaan.kerran kahdessa kuussa pitää poikaan yhteyttä ellei ole tärkeämpää tekemistä ja nyt taas päättikin että ei olekaan valmis isäksi(poika on jo kahden vanha) joten mieheni kanssa harkitaan nyt jos hän "adoptoisi" pojan...paljon helpompi niin koska poika muutenkin jo kuvittelee miestä isäkseen kun on hänen kanssaan synnytyssalista asti ollunna...jos oisin jo sillon aikoinaan tienny ettei pojan oikee isä tuu sen kanssa olemaan oisin jo sillon uuden mieheni kanssa päättänyt että hän laitetaan isäksi...
voi olla että teksti oli hieman sekavaa...
Moi!
Kinkkinen tilanne sulla. Mun tietojen mukaan biologinen isä ei voi vaatia isyystestiä, jos äiti sen kieltää. Toisaalta isyyttä ei myöskään selvitellä millään testeillä, jos menette lapsen syntymän jälkeen uuden miehesi kanssa isyydentunnustukseen. Teiltä vaan kysytään oletteko varmoja että lapsi on miehen ja jos näin vakuutatte, tulee lapsi uuden miehesi "lapseksi". Korjatkaa jos olen ihan väärässä.
itse kun tulin raskaaksi silloiselle kundikaverille,niin käytännössä odotin kuitenkin yksin.
exä mieluiten vietti aikaansa kavereitten kanssa poltellen pileveä ja muuta kivaa.(ei,ite en ole narkkari\holisti enkä mikään muukaan vaikka tälläisen miehen tapasinkin-minua oli vain helppo manipuloida ja uskotella,että valheet olivat totta,olin sinisilmäinen ja uskoin )
odotusaika oli yhtä helvettiä niin fyysiseti kuin henkisestikkin.
olin todella väsynyt tilanteeseen enkä uskaltanut erota ennen kuin vauva oli turvallisesti maailmassa,niin että fyysiseti emme enää olleet yhtä.mies ei voinut satuttaa fyysiseti kuin vain ja ainoastaan minua.
ero oli rankka(väkivalta muu),mutta selvittiin.
isyyden ex tunnusti ja sain yksinhuoltajuuden pienen taistelun kautta.
elatusmaksuja ei tule häneltä eikä kaupungiltakaan-en halua tämän miehen kanssa olla missään tekemissä nyt enkä lähi tulevaisuudessakaan. (vaati tapaamisia koska hän kuitenkin jopa maksoi sitä elariakin-minimiä=11e\kk näin hän perustelee hänen tapaamisoikeuden)
aikoionaan tein taktisesti epävirallisen tapaamisoikeuden exälle,eli papereissa lukee näin:
"sopivat keskenään lapsen tapaamisista ja sen ajankohdista"
exällä on kova menneisyys ja raaka elämäntapa muutoinkin ja sosiaalitoimi sen tietää hyvinkin.
tapaamiset evätty sillä perustein,että mies on käytökseltään arvaamaton,päihderiippuvainen,väkivaltainen ja agressiivinen.(näihin kaikkiin löytyy perusteet eri tahoilta,eli on mustaa valkoisella)
se olisi suorastaan heitteelle jättö jos esim.antaisin tyttöni bio-isälle tavattavaksi ilman jatkuvaa valvontaa.
uuden miehen tapasin tuossa tytön ollessa 6kk ja siitä lähtien asuttu ja seurusteltu yhdessä.
nyt odotan toista lasta syntyvän piakkoin =)
eli tämä on tytölleni ainoa isä.
bio-isää ei siis ole tavannut kuin viimeksi synnytysosastolla ja silloinin ex oli kovin seklaisin lääkkeistä ym.
tyttö on 3v.
sosiaalitoimi henkilökunnalle kerroin,että bio-isä saa tyttöä tavata vasta 5 vuotiaana VALVOTUSTI jos asiat suttaantuu(hän maksaa velkansa ym pois jotka harteilleni otin)mutta,saas nyt nähdä.
en halua bio-isän sotkevan tämänhetkistä perheelämäämme milläänlailla,kun kuitenkin hän on hyvin psyykkisesti sairas ym.
mutta,tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa,ainoa minkä tiedän on,se etten opi koskaan hyväksymään exää sellaisena kun se minulle silloin oli.vaikka kuinka muuttuisi, muistot elävät.
itse kannustan sinua keskittymään vain siihen olennaiseen;itseesi,vauvaasi ja nykyiseen mieheesi.
se on vain biologinen isä,ei ne aina parhaimpia ole.
niin siis kirjotusvirheistä:
poltteli siis PILVEÄ ei pileveä
ja maksoi minimielaria 118e/kk ei 11e/kk
että näin...