Ongelma tämäkin, tytön poikaystävä on mielestäni "aina" meillä. Tietysti tämä on parempi vaihtoehto kuin ne notkuisivat kaupungilla tai pojan luona, mutta vähitellen alkaa Raivostuttamaan.
Koskaan ei voi olla kotona niinkuin "kotonaan" aina pitää olla täysi vaatetus päällä, jos ne sattuu tulemaan, suihkustakaan ei oikein enää voi ulostua pelkän pyyheen kanssa...
Mielipiteitä?
Koskaan ei voi olla kotona niinkuin "kotonaan" aina pitää olla täysi vaatetus päällä, jos ne sattuu tulemaan, suihkustakaan ei oikein enää voi ulostua pelkän pyyheen kanssa...
Mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ole vain onnellinen ettei tyttäresi heilu missään kaupungilla epämääräisessä porukassa. Kohtahan hän varmaan muutenkin muuttaa pois kotoa?
Sopikaa tytön ja poikaystävän kanssa yksi ilta viikosta joka on perheilta. Silloin olette vain te oma perheenne kotona. Noudattakaa sitten itsekin tätä sääntöä!
Tehkää jotain kivaa yhdessä, pelatkaa jotain peliä, paistakaa lättyjä, katsokaa elokuvia..
Tyttö kun on vasta 15, tuntuu vähän turhan tiiviiltä tämä paita ja peppu -juttu.
Tuo koti-ilta kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, vaikka meitä onkin vain kaksi. Voitaisiin vaikka lähteä soppailemaan tai ulos syömään tai väkertää yhdessä kutimuksia telkkari auki (molemmat ollaan innostuneita käsitöistä).
Poikaystävä muutti juuri omaan asuntoon, pitää varmaan vaan yrittää kärsiä pitkin hampain niitä täällä. Ovat edes jollain tapaa silmien alla, vaikka tosiaan ottaa päähän tämä jatkuva "vieras" meillä.
kotona olon kanssa..siis meillä on vain poikalapsia. Heidän ystäviään on usein meillä ja tämä tarkoittaa sitä, että kun vanhin poikani oli ehkäpä 7, niin enpä ole enää pöksysiltäni kotona keikkunut.
Varsinkin kun ikää on jo murrosiän verran niin olen tosissaan löytänyt oman häveliäisyyteni. Ei muuten mutta lapsia nolottaa. Joskus on tullut sellaisia vahinkojuttuja, että olen t-paidassa ja pöksyissä mennyt vessaan ja sillä aikaa poikien ystäviä tuleekin ja törmäämme eteisessä. Pojat kyllä häveliäästi kääntää katseen pois. Itse koitan olla kuin ei mitään olisi tapahtunut ja moikkailen samalla kun menen makkariin pukemaan.
Olen aina pyrkinyt kääntämään asian niin, että on hyvä kun ovat meillä, eivätkä luuhaa kaduilla.
Kesällä olin bikineissä melkein ympäri vuorokauden, eivätkä lapset siitä herneitä nenään laittaneet.
Mutta en nyt näitä pukeutumisia ole stressiksi asti vienyt.