Siis onko tää merkki jonkinlaisesta mielisairaudesta...Käyn paljon nettiosoitteissa,joissa kerrotaan bulimiasta ja anoreksiasta.Niiden haittavaikutuksista ja tunnusmerkeistä jne.Mietin,että kumpaa haluaisin alkaa sairastaa.Tiedän,sairastahan tämä on,koska jotkut sairastavat niitä ilman "omaa tahtoaan".Olen päätynyt bulimiaan.Ostin eräs päivä paljon suklaata ja muitakin herkkuja.Ahmin ne,sekä kaikkea muuta,mitä kotoa löytyi.Tuumin,että jos syön tarpeeksi,tulee ähky ja paha olo,joten oksennan.No,siinä sitten ahmin ja söin.Mutta oksensinko sen jälkeen?No en!Kantti ei kestä,vaikka ajattelenkin sitä aina esim.nukkumaan mennessä sängyssä.En tiedä miksi haluaisin vapaaehtoisesti bulimikoksi.Mulla ei ole koulussa paljoa kavereita.Mun luokkalaiset vihaa mua ja nauraa selän takana mun kuullen.Se on aika rankkaa.Mulla on kaksi muuta kaveria toiselta luokalta,mutta olen huomannut,että he tykkäisivät olla kahdestaan,että olen kolmas pyörä.Pyrinköhän tällä halutulla syömishäiriöllä saamaan huomiota kahdelta kaveriltani?Niin,ettehän te voi sitä tietää,mutta mitä voisin tehdä.Onhan se vähän pelottavaa,että haluan tietoisesti bulimian,vaikka kaikki vaarat tiedänkin...(Monet varmasti on kuolla naurusta,kun lukee tän jutun"Mitä toi yrittää kusettaa...?"Varmaan ajattelee,mutta mua tää ei yhtään naurata.)
Mielisairas...?Kun ajattelen näin.
Säde
6576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Säde kulta.Et ole mielisairas,mutta ajatuksesi ovat huolestuttavat!Jos ns.päädyt syömishäiriöön,silloin olet psyykkisesti sairastunut.Sinussa on jo merkkejä siitä,että kaikki ei ole ihan kunnossa.Yritä saada huomio jollain toisella tavalla.Tai etsi oikeita kavereita,se lienee joskus kyllä vaikeaa.Älä ala leikkimään rualla,toisin sanoen hengelläsi.Tiedät ilmeisen paljon syömishäiriöstä,joten ole järkevä ja hae apua sen välttämiseksi,pian!Yksinäisyys,huonommuuden tunne,epävarmuus omasta itsestään ovat aika tyypillisiä sh sairastuneilla.Puhu jollekin hyvälle ja turvalliselle ihmiselle,omassa perheessäsi,suvussasi,koulussa,missä tahansa,mutta hae apua.Itselläni on kokemusta sh läheisenä olemisesta,se on kauheaa katseltavaa,eikä kaikki siitä selviä hengissä.
mulla on aina ollu ulkopuolinen olo koulussa "kavereiden"joukossa.
musta on melkeen aina tuntunut myös että olisin kolmas pyörä ja kukaan ei huomaa/kiinnostu/välitä minusta ja kaikki tuntuu väheksyvän minua...
nyt olen lukiossa eikä tilanne ole muuttunut melkeen lainkaan.
nytte oon sairastanu bulimiaa jo 2,5vuotta enkä oikeesti suosittele sitä kenellekkään!
se on saanut minut vielä enemmän ulkopuoliseksi=(
ja surullisemaksi...
sitähän sinä et halua,ethän?
eli kerroppa terveydenhoitajalle koulussa tästä sillä he tosiaankin osaavat auttaa.
en voi muuta sanoa että bulimia on tuskaaaaaa!
ennen kaikkea haaskausta esim.elämän,terveyden(fyysisen että henkisen),rahan ja monen muun.
koita pärjäillä mäkin yritän=)
voikun olisin ollut yhtä viisas kuin sinä ja kirjoittanut tänne tai muualle sh palstalle nimittäin jos tottelee näitä ohjeita mitä teille vielä ns."terveille" tulee täällä annettua säästyy paljolta mielipahalta.
Niin,kiitos,kun vastasitte!Kai minä sitten yritän löytää uusia kavereita(ehkäpä jopa ystäviä)jostakin.Ja helpotti kummasti se,etten ole tulossa mielisairaaksi(teidän mielestänne).Kiitos vielä kerran.Hyviä jatkoja teille!!!
Ihana oli lukea,että otit asian noin.Toivon sinulle koko sydämestäni hyvää elämää ja että pysyt kaukana syömishäiriöstä.Tyttäreni kohtaloksi koitui sh,joten haluan antaa kaiken tukeni tytöille,jotka sen joutuvat jollain lailla kohtaamaan.
minäkin ajattelen vähään samalla lailla...kai olen sitten huomion kipeä... minulla on koulussa kavereita ja poikaystävä, mutta poikaystä on ainoa todellinen ystävä, jonka kanssa olen vapaa-ajalla... tahtoisin sairastua syömishäiriöön, mutten vain saa laihdutettua tai osaa oksenta... kuulostaa tyhmältä... Nykyään minusta kyllä tuntuu kaiken tuon hullunmyllyn jälkeen jota on jatkunut jo monta vuotta että olen sairastunut BEDiin, sillä toisinaan ahmin vain ahmimistani...se pelottaa. Olisi kiva mailailla tai jotain...?
Tosta onkin jo aikaa,kun ton olen kirjoittanut.
No,noi ajatukset häipyi aika pitkäksi aikaa pois mun mielestä(sain pari uutta kaveria)...
Mutta nyt ne on taas palannut.Olen alkanut taas käymään täällä ja mahdollisissa muissa paikoissa...Uudet kaverit on alkanut syyttämään mua kaikista mahdollisista asioista,jos joku ei mene oikein tai hyvin.Ne luulee kai,että mä en välitä.Onneksi kesäloma alkaa...Ei tarvitse koulussa jaksaa,joten syöminen ei ole niin tärkeää(tai vielä tärkeempää)...
Musta on uskomatonta,että täällä on joku samanlainen,joka ajattelee(tai on ainakin ajatellut)samanlailla...
Hiipunut Säde...