Esi-isät - osa1

Aloitetaan vanhan kertaamisella. Näitä kirjoittaessani olen käyttänyt apuna mm. National Geographicin nettisivuja, kirjaa ”Apinasta Ihmiseksi” -Juha Valste, 2004, ”Suuri maailman historia”, osa1 -1983 sekä joitain nettisivuja kuten YLE ja www.archaeology.org.

Nykyihminen kehittyi n 200 000 vuotta sitten Afrikassa. Ihmispopulaation koon arvellaan olleen jo miljoona tai joitakin miljoonia 73 000 vuotta sitten. Myös muita ihmislajeja vaelteli maapallolla mm. Pystyihminen, heiderbergin ihminen ja neanderthalin ihminen.

Tietyin menetelmin on pystytty todistamaan, että vulkaaninen katastrofi tapahtui 73 000 vuotta sitten. Toba tulivuoren purkaus indonesiassa oli äärimmäisen raju ja todennäköisesti viilensi ilmaa niin rajusti, että jo tuloillaan ollut jääkausi sai kiihtyvän alkusykäyksen siitä. Kylmyys ja kuivuus koetteli trooppista Afrikkaa rajusti. Kasvit ja eläimet kuolivat sukupuuttoon ja ihminen oli yhtälailla kulkemassa elinkaarensa loppuun. Ei enempää kuin enintään 2000 ihmistä selvisi hengissä, ehkä heitä oli vieläkin vähemmän. Tämä pieni ryhmä ihmisiä sai oppia uudenlaisia taitoja ja ne taidot saivat nämä muutamat ihmiset säilymään hengissä ja jatkamaan ihmissukua.

Viimeistään tuolloin ihminen oppi yhteistyön merkityksen. Klaanit elävät n. 150 hengen ryhmissä ja ehkä tuolloin on ollut samoin. Isommissa ryhmissä syntyy erimielisyyksiä eikä isommissa ryhmissä synny kiinteää ja läheistä suhdetta toisten kesken. Pienemmällä ryhmällä on vaikeuksia selvitä hengissä. Eri klaanit ovat tavanneet toisiaan säännöllisesti ja jakaneet tietoa keskenään mistä ja milloin sai vettä tai oli eläimiä alueella metsästettäväksi.

Ihmispopulaatio toipui sukupuuton uhasta seuraavina 20 000 vuotena ja uusi ilmastomullistus oli tulossa, mutta rauhallisempi, hitaampi ja helpompi ottaa vastaan, kuin Toba tulivuoren purkaus oli ollut. Jälleen jääkausi teki tuloaan. Se pakotti osan ihmisistä hakeutumaan saaliseläinten perässä uusille alueille kauemas alkupopulaation synnyinsijoilta. Tuossa heimossa asui eräs mies 50 000 vuotta sitten. Hänen perimässään Y-kromosomissa tapahtui muutos, joka tunnetaan haploidiryhmänä 168. Jok'ikinen Afrikan ulkopuolinen mieshenkilö kantaa tuota geeni-markkeria perimässään.

Tuolloin ihminen koputteli kivistä itselleen kivityökaluja ja ilmeni taiteeseen viittaavia taitoja. Ja tuon miehen miespuoliset jälkeläiset siirtyivät Afrikan sarvesta Arabian niemimaalle. Arabian niemimaalla ihmispopulaatiot kasvoivat ja erkaantuivat toisistaan etäämmäs, jotta jokaiselle olisi ollut hyvät metsästysalueet ja ruokaa riittämiin. Ja sitähän oli – Arabian niemimaalta Intiaan ja Ranskasta Mongoliaan ulottui ruohotasankoja ja savanneja joilla laidunsivat antiloopit ja muita isoja riistaeläimiä.

Hyvä kuvaus olosuhteista alueella kirjasta ”Apinasta ihmiseksi”, Juha Valste, 2004:

”Meille uutiskuvista ja dokumenteista tutuiksi tulleet karut vuoret, paljaat kukkulat ja aavikoksi muuttuneet tasangot eivät ole luonnollisia – ne ovat tulosta pitkään jatkuneesta ihmisen toiminnasta: hakkuista, liikalaidunnuksesta ja keinokastelusta johtuvasta maan suolaantumisesta. Aikoinaan vuoristot ja tasangot olivat metsien ja heinikkomaiden peittämiä, vuorilta virtasi puroja ja tasangoilla kiemurteli jokia, siellä oli seka- ja havumetsää, vuoroin jopa subtrooppista lehtimetsää”.

45 000 vuotta sitten tapahtui erään miehen perimässä mutaatio, joka nyt tunnetaan M89 haploidiryhmänä. 5 000 vuotta eteenpäin ja ilmasto heilahti jälleen kylmäksi ja kuivaksi. Tämä tapahtuma katkaisi paluutien Afrikkaan. Kaikki ihmiset eivät voineet jäädä alueelle ja niinpä muutama klaani jatkoi matkaansa itään kohti Irania ja jossain Sumerien alueella tai ehkä idempänä Keski-Aasiassa putkahti jälleen uusi mutaatio kehiin M9. Tämä tapahtui 40 000 vuotta sitten. Tämän markkerin kantajia kutsutaan Euraasian klaaniin kuuluviksi. Tämän mutaation saaneen miehen jälkeläiset jatkoivat matkaa tuhansien vuosien kuluessa yhä kauemmaksi itään ja pysähtyivät pitkiksi ajoiksi Pamir-vuoriston juurille.
(Kuvia: http://www.pbase.com/trevvelbug/khunjerab )

Vuoriston alankomailla näkymät ovat vihreihtä ja metsäisiä, ei niin kuin yllä olevan linkin kuvissa.
Pamir vuoriston Soinen alankomaa kattaa 125 600 hehtaaria.
Pamir vuoriston Kangur-vuori on alueen korkein ja ulottuu 7719 metriin. Jää peittää yli 40 000 hehtaaria. Muztageta-vuori on täysin pyöreä. Sen huippu on jään peitossa ympäri vuoden Paksuudeltaan jää on n. 100 – 200 metriä. Muztagetan jäävuori Tajikin kielellä tarkoittaa ”Jäävuorien isä”. Sulamisvedet ylläpitävät alangolla monipuolista elämää. 200 lintulajia, lumileopardeja, joutsenia, kotkia, vuohia jne.
(Lähde: Afganistanin luonnonsuojeluvirasto ??)