Miksi käyt seuroissa? Käytkö siellä, koska sinut kuskataan sinne? Etkö uskalla jäädä pois? Jos käyt "jonkun pelossa" niin mikä se on? Onko se ystävien kohtaamispaikka ja saarna se välttämätön paha?
Saatko sieltä tarvitsemaasi tietoa tai vahvistaako se uskoa? Oletko tyytyväisempi ja onnellisempi seurojen jälkeen kuultuasi saarnan?
Oletko ollut joskus pois seuroista? Miksi ja koituiko siitä haittaa tai hyötyä?
Saatko sieltä tarvitsemaasi tietoa tai vahvistaako se uskoa? Oletko tyytyväisempi ja onnellisempi seurojen jälkeen kuultuasi saarnan?
Oletko ollut joskus pois seuroista? Miksi ja koituiko siitä haittaa tai hyötyä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Käyn siksi seuroissa, koska saarnaaja puhuu evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta joka on sovittanut minunkin syntinini ja kertoo että minäkin saan uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Siinä tulee turvallinen olo. Lisäksi on mukava kohdata uskonystäviä.
Ja lapset oppivat sitten myös tietämään Jeesuksen Kristuksen armosta, vaikka kyllähän siitä kotonakin puhutaan, mutta vielä vahvistuu siellä, ja sellainen rukouksen mieli on että lapsenikin pysyisivät tässä armossa.
Ja Jumalan kansan matkalauluja laulaessa ja kuunnellessa tulee myös turvallinen olo.
"1.
Matkamiehen mieli palaa
kauas kotiin rakkaaseen.
Sielunikin päästä halaa
määränpäähän taivaaseen.
Kaipaan isänmaahan, minne
Jeesus kulki edellä.
Kerran pääsen rauhaan sinne
näistä kuolon siteistä.
2.
Kuinka yössä rientää aika,
milloin lähtökello lyö?
Riemu valtaa mielen, vaikka
vielä hetken jatkuu yö.
Joudu, Ylkä taivaallinen,
nouda häihin Karitsan
seurakunta uskollinen,
ikävöivä morsian.
3.
Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta."
käyn seuroissa kuuntelemassa Jumalan sanaa ja saamassa "voimaa ja lohtua kilvoitukseen".
Minä käyn seuroissa loppujen lopuksi aika harvoin. Syitä on kahdenlaisia: ensiksikin pitää olla seura-aikaan sellaisessa voinnissa, että pystyy lähtemään ja ajattelee pystyvänsä myöskin istumaan puheiden ajan. Ja toiseksi, minua todella pitää kuskata. Ry on aika lähellä, mutta en kävellen pääse sinne, ja silloin kuskaajan tulee olla paikalla ja ajokunnossa hänenkin.
Kolmaskin syy on:muut lähipiirissä eivät ole uskomassa ja saattaa olla vieraita seura-aikaan tai vieraita tulossa tai ovat lähteneet juuri, jolloin minun "paukkuni" ovat menneet vierailuun ja minusta ei ole muuhun kuin sänkyyn.
Eikä ole tarvinnu koskaan pelätä menemistä eikä menemättä jättämistä.
Seuroissa pääpaino on evankeliumin kuulemisessa. Toisinaan puhe koskettelee juuri sitä asiaa, mikä on mielen päällä ollut, ja silloin koko saarna on ravintoa sielulle. Joskus puhe voi mennä kaukaakin ohi, mutta evankeliumi koskettaa siinäkin puheessa. Ja voi ajatella silloin, että jollekin tässä seurasalissa tuo puhe on tänäänkin ollut tärkeä, vaikka se ei minulle sitä ollutkaan. Se on kai se määräosa leipää, joka tarvitsevalle annetaan. Toiselle aukeaa toinen saarna paremmin kuin toiselle.
Seuralaulu on aina voimakasta. Joskus oikein helähtää kirkkaasti ja siinä on jotakin taivaallisen esimakua. Laulun aikana minä koen voimakasta läheisyyttä ja yhteyttä toisten seuroissaolijoiden kanssa. Kaikista kauneinta on silloin, kun puhe on ollut kuin itselle suunnattu ja sen jälkeen lauletaan joukolla. Se on sellainen pyhä kokemus. Siinä todella kokee vahvistuneensa uskossa ja virkistyneensä.
Ei varmaan kukaan aina pääse seuroihin. Syitä on monenlaisia, kuten minulla esimerkiksi. Ei sitä voi arvioida, onko siitä haittaa vai hyötyä. Riippuu tilanteesta. Ei siitä ainakaan sellaista haittaa ole, että joutuu tiliä tekemään, miksi ei ole seuroissa. Ei seurat mikään pakko ole, vaan omasta halusta sinne menee.
Pahoittelen aiempaa kirjoitusta sinulle jokin aika sitten. Kysymyksessä oli Päätalon kirjallisuus. Erehdyin suhteesi pahan kerran. Tarkoitukseni oli vain osoittaa, että meidän ihmisten tekemät rajat ovat loppujen lopuksi vain ihmisten tekemiä. Mutta kohdistin sanani väärin ja käytin kovaa kieltä. Anteeksi siitä.
Kaikenlaista sattuu. Eipä täällä aina niin toisesta selvää saa. Ole aivan rauhassa, en minä siihen takertunut. Kaikki on anteeksiannettu.
Olet Jumalan lapsi, kun tahdot antaa anteeksi, etkä muistella kärsimääsi pahaa. Siunausta elämääsi.
kuvittele saavasi rehellistä vastausta? oikea syy 95% lessuista seuroissa käymiseen on joko
a) ei uskalla jäädä pois (kaverit&suku hylkää yms)
b) tapaa kavereita
c) tavan vuoksi (lapsesta asti tullut käytyä)
turha väittää vastaan, tiedän :D
Motiiveja käydä seuroissa on varmasti monenlaisia, mutta se että sinä olisit haastattelut läpi ympäri Suomen asuvat seuroissa kävijät on jo liian paksua. Totuutta olisi enemmän kuvastanut se, että olisit kertonut, että 95% sinun tutuistasi luullaksesi toimii mainitsemallasi tavalla. Se että olisit gallupoinut yli 100 000 ihmistä kaatuu jo omaan mahdottomuuteensa. Mutu-tuntumaa ei koskaan voi kertoa totuutena.
säilyisin uskomassa.
Ja aina on myös pikkutoive jos tapaan tuttuja sekä saan uusia tuttuja tai jopa ystäviä.
Mut.. myös "julkijumalattomatkin" tulevat seuroihin?
en käy vl-seuroissa. Harhaopit eivät kiinnosta. Menen mieluummin kuuntelemaan vääristelemätöntä Jumalan sanaa jonnekin muualle.
Käyn seuroissa, jotta heikko uskoni saisi vahvistua. Lisäksi tapaan seuroissa rakkaita ystäviä, muita uskovia. Koen yhteenkuuluvuutta. Siellä Jumala sanansa kautta voi puhutella ja antaa oikeita sanoja puhujalle. Tarvitsen sanan rieskaa. Jumalan sanan kuulossa moni asia kirkastuu. Kun saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saa tunnolle rauhan ja monet kysymykset ratkeavat.
Minusta tuntuu, että näillä keskustelupalstoilla voi helposti ajatella väärin asioista. sitä aivan kuin ruvetaan järkeilemään ja uskomaan niin kuin tuntuisi oman lihan puolelta hyvältä.
Seuroissa kyllä puhutaan oikein asioista. Jumala antaa oikeita sanoja puhujille. Muistakaamme, että yksittäinen ihminen erehtyy täällä ajassa, mutta AINA löytyy seurakunnasta oikea neuvo asiaan. Jumala kyllä pitää huolen, että seurakunnassa on oikea käsitys asiasta. Mutta saamme rukoilla, että jaksamme nöyrtyä tyytymään seurakunnan neuvoihin, vaikkemme aina jaksa niitä ymmärtääkään.
Kun vain jaksaisimme kilvoitella seurakunnan neuvojen ja Jumalan antamin voimin lopppuun asti, pääsemme sitten ajan vaivoista Taivaan kotiin. Siellä ei enää tarvi miettiä mikä on oikein ja mikä väärin. Valvokaamme uskossa, eihän meillä ole kuitenkaan pitkälti matkaa, kunnes Ylkä tulee...
tuli käytyä ry:llä. Se oli vain sellainen tapa. Jossakin vaiheessa huomasin etten saa sieltä mitään. Päätin että käyn silloin kun siltä tuntuu. Vuosi jo mennyt ihan huomaamatta käymättä siellä. Mikään ei "vedä" sinne suuntaan.