En ole masentunut kuin vain psykiatrin mielestä.
Ehdotin kilpirauhasen vajaatoimintaa ajatus- ja muistivaikeuksieni syyksi. Ei kelvannut, vaikka kilpirauhashormoniarvoni ovat alitoiminnan rajalla. "Ensin kokeillaan masennuslääkettä, ja jos se ei auta, voidaan harkita muuta". Enpä mennyt siihen retkuun, kiitos monien täällä asiaan kantaa ottaneiden.
Jostakin, ehkä näistä suomi24-keskusteluista, sain pari kirjallisuusviitettä, joissa sanotaan, että lievä kilpirauhasen vajaatoiminta voi ilmetä joskus vain kognitiivisina (esim ajatus- ja muisti-) häiriöinä tai sitten masennuksena.
Toisessa jutussa ehdotetaan, että uusilla psyykepotilailla pitäisi aina ensin! tutkia mahdollinen hypotyreoosi. Se nimittäin jutun mukaan voi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivotoimintaan.
Suomessa kun ei sitten myönnetä, että kilpirauhasessa olisi alitoimintaa, vaikka hormoniarvot olisivat huonommat kuin esim. Amerikassa tyroksiinihoitoa vaativat arvot. Kilpirauhaspalstoilla tässä asiassa käydään aikamoista keskustelua. Jotkut harvat suomalaislääkärit hoitavat (usein suuren kinuamisen jälkeen) viitearvojen ulkopuolista "hypotyreoosia", mutta suuri enemmistö ei.
Voisikohan masentuneille ja uupuneille olla apua tyroksiinilääkityksestä? Ei tarvitsisi noita sivuvaikutuksellisia psyykelääkkeitä käyttää. Olen jostakin lukenutkin, että monet psykiatriset potilaat voisivat hyötyä tyroksiinihoidosta ("aivohypotyreoosi"tapauksissa). Serotoniinin puutteen sanotaan olevan usein syynä psykiatrisissa sairauksissa. Kilpirauhashormonin on sanottu lisäävän aivojen serotoniinia. Tämmöisiä olen lukenut netistä.
Itse olen menossa PET-kuvaukseen aivojen osalta. En tiedä löytyykö syy muistivaikeuksiin. Jos ei löydy, yritän kaivaa Suomessa jostakin tyroksiinireseptin kokeeksi.
Ehdotin kilpirauhasen vajaatoimintaa ajatus- ja muistivaikeuksieni syyksi. Ei kelvannut, vaikka kilpirauhashormoniarvoni ovat alitoiminnan rajalla. "Ensin kokeillaan masennuslääkettä, ja jos se ei auta, voidaan harkita muuta". Enpä mennyt siihen retkuun, kiitos monien täällä asiaan kantaa ottaneiden.
Jostakin, ehkä näistä suomi24-keskusteluista, sain pari kirjallisuusviitettä, joissa sanotaan, että lievä kilpirauhasen vajaatoiminta voi ilmetä joskus vain kognitiivisina (esim ajatus- ja muisti-) häiriöinä tai sitten masennuksena.
Toisessa jutussa ehdotetaan, että uusilla psyykepotilailla pitäisi aina ensin! tutkia mahdollinen hypotyreoosi. Se nimittäin jutun mukaan voi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivotoimintaan.
Suomessa kun ei sitten myönnetä, että kilpirauhasessa olisi alitoimintaa, vaikka hormoniarvot olisivat huonommat kuin esim. Amerikassa tyroksiinihoitoa vaativat arvot. Kilpirauhaspalstoilla tässä asiassa käydään aikamoista keskustelua. Jotkut harvat suomalaislääkärit hoitavat (usein suuren kinuamisen jälkeen) viitearvojen ulkopuolista "hypotyreoosia", mutta suuri enemmistö ei.
Voisikohan masentuneille ja uupuneille olla apua tyroksiinilääkityksestä? Ei tarvitsisi noita sivuvaikutuksellisia psyykelääkkeitä käyttää. Olen jostakin lukenutkin, että monet psykiatriset potilaat voisivat hyötyä tyroksiinihoidosta ("aivohypotyreoosi"tapauksissa). Serotoniinin puutteen sanotaan olevan usein syynä psykiatrisissa sairauksissa. Kilpirauhashormonin on sanottu lisäävän aivojen serotoniinia. Tämmöisiä olen lukenut netistä.
Itse olen menossa PET-kuvaukseen aivojen osalta. En tiedä löytyykö syy muistivaikeuksiin. Jos ei löydy, yritän kaivaa Suomessa jostakin tyroksiinireseptin kokeeksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tunne tapaustasi, joten en kommentoi sitä suoraan. Minusta on vain erittäin ikävää kuulla, että masennuksesta tehdään monissa näissä keskusteluissa peikko, joka on jollain tavalla hävettävämpi sairaus, kuin esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Mielestäni erottelua mielenterveyden sairauksiin ja muihin sairauksiin ei tulisi edes tehdä, sairauksia ne ovat aivan yhtä lailla. Myöskään masennuslääkkeet eivät ole sen vaarallisempia kuin fysiologisiin sairauksiin otettavat lääkkeet. Jos kahta lääkettä voisi kokeilla oireisiin, mitä väliä sillä on kumpaa kokeilee ensimmäisenä? Nopeammin menee asia eteenpäin kun kokeilee sitä, mitä ensiksi tarjotaan. Pääseepähän sitten osoittamaan olevansa oikeassa.
-lääkkeet vapauttavat lääkärin KAIKESTA vastuusta. Jos alkaa näitä nappeja syömään ei noidankehästä ikinä enää pääse. Ja mitään muuta ei enää tutkita eikä potilaan puheita kuunnella.
Ja mitenkähän perustelet tuon "lääkärin vastuusta vapautumisen"? Tottakai lääkäri on AINA vastuussa diagnooseistaan ja lääkkeistä/hoitomuodosta. Psyyken lääkkeet OVAT usein vaativia ja oikeaa lääkettä joudutaan joskus etsimään ja kokeilemaan. Ketään ei myöskään PAKOTETA ottamaan vastaan lääkehoitoa, mutta vakavasti masentuneille se on enemmän kuin pelastus. Erilaisia terapioita on tarjolla.. Niissä ei ole pelättävää, aivopesua tai muuta. Vain keskustelua. Joka auttaa. Mutta niihin tulee sitoutua. Mielellään.
hävettävämpää, mutta ehkä vähemmän helposti hoidettavissa?
hypotyreoosia tarkoitin tuossa aiemmin, ettei sitä Suomessa juuri hoideta. Joskus ei edes hoideta ulkopuolistakaan.
Minkä ihmeen takia sinä et "halua" myöntää, että saattaisit sairastaa masennusta? Onko helpompaa olla kilpirauhas-tai joku muu-niminen vaiva. Masennus ei tarkoita välttämättä itkua ja murhetta, vaan nimenomaan muistihäiriöt, ajatusvaikeudet, unettomuus jne ovat masennuksen oireita. Mitään pahaa sinulle ei tapahdu, jos uskoisit lääkäriä, ja söisit muutaman kuukauden esim Cipralexia. Kun lääke on passeli, ei sivuoireita ole (mahdollisesti pari eka viikkoa) eikä lääke muutenkaan "tunnu".
Vertaat myös kilpirauhashoidon osalta amerikkaa ja suomea. Miksi juuri amerikassa oltaisiin oikeassa? Jospa suomessa ollaankin oikeassa, eikä "turhaan" liian helposti määrätä kilpirauhas-lääkitystä. Nämä ovat vain ajatuksia pohdittavaksi, ei mitenkään tarkoitus sen enempää kyseenalaistaa omia ajatuksiasi.
En minäkään aina halua/pysty uskoa psykiatrin juttuja, mutta useinmiten hän on ollut oikeassa.
Pitkä koulutus ja ammattitaito heillä usein on takanaan.
Huomenna on sitten se PET-kuvaus. Kai sekin voi osoittaa, jos olen masentunut tai jos on muuta vikaa. Magneettikuvassa oli muistialueella pieni muutos. Pihatöiden jälkeen tulee kummallisia huonoja oloja. Varmaan ne aiheutuvat mun pitkittyneestä aterianjälkeisestä hypoglykemiastani.
Saan kyllä olla onnellinen, kun ei ole selvää masennusta. Monilla näiden juttujen kirjoittajilla ja lukijoilla on todella vaikeaa. Auttaisin, jos osaisin. Mutta miten niitä kannattelevia voimia voisi lähettää toisille. Mulla on henkinen sisäinen rikkaus, siitä voi ammentaa. Jospa muutkin löytäisivät omat voimavaransa. Ne voivat olla hyvin erilaisia. Ja hyvää oloa voi saada erilaisesta taiteesta tai luonnosta, kauneudesta.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Jos olet ystävällinen jollekin toiselle, sen toisen päivä paranee, samalla myös oma. Jos jaksat antaa pienen hymyn tai ystävällisen sanan, niin voit saada myös samaa takaisin. Se ei välttämättä tule aina heti ja siinä kohdassa takaisin. Sinä tarvitset voimaa olla sinä, sinä, joka olet tärkeä. On sulla se voiman kipinä, puhalla sitä.
No, mun on vaikea yrittää kohottaa muiden mielialaa, en välttämättä tiedä, miten paha se on. On mullakin ollut vaikeaa nuorempana, mutta olen selvinnyt siitä, ja olen aika tyytyväinen elämääni nyt!!