Eli aina puhutaan, että parempi ottaa kaksi kissaa kerralla, kun muuten ainokaiseksi otetusta kissasta tulee tylsistynyt. Kissa kaipaa kuulemma lajikumppaneidensa seuraa.
Luin taannoin eräästä kissakirjasta, vieläpä kohtalaisen uudehkosta ja asiallisesta, että kissa ei tarvitse laumaa tai kaveria vaan viihtyy mainiosti itsekseenkin. Luonnossa kissat eivät laumaa etsi muuten kuin suojelu- ym. merkeissä. Eli tämän kissakirjan mukaan on ihan ok ottaa kissa talon "ainoaksi lapseksi".
Minulla on nyt siis hirvittävä dilemma tämän asian kanssa. Pienituloisessa pienperheessä elän, asuntokin on pieni. Olemme mieheni kanssa usein päivällä poissa, töissä ja koulussa. Taitaa olla ikuisuuskysymys, mutta mitenköhän kisu pärjäisi yksinään..?! Olen kuullut, että yksinäiset kissat tuhoisivat paikat, ihan tylsyydessään. Mitäköhän puuhaa sitä sitten keksisi ainokaiselle?
Kaksi kissaa tietysti ottaisin, jos vain mahdollista, mutta yhdistelmänä hieman epävakaa elämäntilanne, pieni budjetti ja asunto sekä sukulaisten ei-niin-suopea suhtautuminen kissoihin epäillyttävät. Kissan ottamista olen (olemme) miettineet pitkään ja hartaasti - yksi kissa meille kyllä sopisi. Järjestyisi tarvittaessa hoitopaikkakin helpommin kuin kahdelle kissalle. Voisihan se toisen kissan ottaa sitten myöhemmin kaveriksi, jos asuntoneliöt joskus kasvavat.. Vaan tulevatko sitten toimeen uuden kaverin kanssa, siinäpä kysymys. Tietysti itsekkäistäkin syistä olisi mukavaa ensin ottaa pentu ja kasvattaa aikuiseksi, sitten ottaa toinen pentu ja nähdä myös tämän kasvavan.
Pitkää pohdintaa.. Onko kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja mihin ratkaisuun olette päätyneet? Mielipiteitä kaivataan, mieluusti perusteltuja. Kiitos!
Luin taannoin eräästä kissakirjasta, vieläpä kohtalaisen uudehkosta ja asiallisesta, että kissa ei tarvitse laumaa tai kaveria vaan viihtyy mainiosti itsekseenkin. Luonnossa kissat eivät laumaa etsi muuten kuin suojelu- ym. merkeissä. Eli tämän kissakirjan mukaan on ihan ok ottaa kissa talon "ainoaksi lapseksi".
Minulla on nyt siis hirvittävä dilemma tämän asian kanssa. Pienituloisessa pienperheessä elän, asuntokin on pieni. Olemme mieheni kanssa usein päivällä poissa, töissä ja koulussa. Taitaa olla ikuisuuskysymys, mutta mitenköhän kisu pärjäisi yksinään..?! Olen kuullut, että yksinäiset kissat tuhoisivat paikat, ihan tylsyydessään. Mitäköhän puuhaa sitä sitten keksisi ainokaiselle?
Kaksi kissaa tietysti ottaisin, jos vain mahdollista, mutta yhdistelmänä hieman epävakaa elämäntilanne, pieni budjetti ja asunto sekä sukulaisten ei-niin-suopea suhtautuminen kissoihin epäillyttävät. Kissan ottamista olen (olemme) miettineet pitkään ja hartaasti - yksi kissa meille kyllä sopisi. Järjestyisi tarvittaessa hoitopaikkakin helpommin kuin kahdelle kissalle. Voisihan se toisen kissan ottaa sitten myöhemmin kaveriksi, jos asuntoneliöt joskus kasvavat.. Vaan tulevatko sitten toimeen uuden kaverin kanssa, siinäpä kysymys. Tietysti itsekkäistäkin syistä olisi mukavaa ensin ottaa pentu ja kasvattaa aikuiseksi, sitten ottaa toinen pentu ja nähdä myös tämän kasvavan.
Pitkää pohdintaa.. Onko kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja mihin ratkaisuun olette päätyneet? Mielipiteitä kaivataan, mieluusti perusteltuja. Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselläni on vain yksi kissa eikä mitään tuhoja ole tapahtunut...Nyt vain olen pohtinut hankkia kaverin kissalleni, ettei kissan tarvitsisi olla niin paljon yksin..Kaikki on niin yksilöllisttä kissojen kanssa.. =)
Vietti onnellisena 21V yksin.
alunperin oli yksi kissa ja vaikka se ei mitään tuhoja päivän aikana tehnyt, päätettiin ottaa toinen kaveriksi...ja se onkin ollut varsinainen päänvaiva välillä. kuitenkin...toisen kissan ottamiseen vaikutti aikalailla se huono omatunto joka oli joka päivä kun kotiin tuli...toinen ollut koko pitkän päivän yksin... vaan eipä se hellitä vaikka nyt onkin kaksi :) kun herra nro2 sattuu olemaan melkoisen hellyydenkipeä :) kauhee kiire aina kotiin... minun kokemukseni mukaan monet kissat ovat täysin tyytyväisiä yksinoloonkin, eivätkä hyväksy "kilpailijoita"... riippuu luonteesta.
ottaa aikuisen kissan, joka ei tule muiden kissojen kanssa toimeen. Hyvällä tuurilla tällainenkin kissa sopeutuu myöhemmin pentuun.
Mielestäni kissoja pitäisi olla useampia. Yksin elävä kissa vaikuttaa usein (ei siis aina, riippuu omistajista) aika tylsistyneeltä ja kuluttaa aikaansa nukkumiseen todella paljon. Leikkiminen ja virikkeistä innostuminen voi olla aika laimeaa tai sitten vaihtoehtoisesti kissa roikkuu jatkuvasti ihmisten kimpussa hakien huomiota. Moni kissa on muuttunut ihan erilaiseksi saatuaan kissakaverin.
Olemme kokeilleet kumpaakin vaihtoehtoa. Minusta 1 kissa oli jotenkin yksinäinen, kaipasi ihmisen seuraa enemmän kuin 2 kissaa, joilla on todella paljon seuraa toisistaan. Eiväthän ne koko aikaa yhdessä ole, mutta on niillä ainakin "hauskaa" tekemistä, kun väijyvät toisiansa ja painivat jne.. Nämä 2 kissaamme ovat samasta pentueesta ja tulevat todella hyvin toimeen keskenään.
Sinähän ne mahdolliset kissat hoidat, eikä sukulaisesi, joten heidän ikävät kommentit kannattaa antaa mennä saman tien toisesta korvasta ulos.
Otimme reilut kaksi vuotta sitten kotikissaveljekset samasta pentueesta ja kokemukset ovat olleet hyviä. Myöhemmin, poikien ollessa puolitoistavuotiaita, otimme vielä rotukissatyttöpennun, jonka he ottivat hyvin vastaan.
Moi! :)
Itse otimme avopuolison kanssa juuri toisen kissan, lähinnä ajatellen omaa vajaan vuoden ikäistä neitiämme. Kumpainenkin opiskelemme, joten tuntui aina ikävältä rapsuttaa kisua leuan alta aamuisin ja sanoa, että tulemme niin nopeasti kuin pääsemme.... Ehkä se on juuri sitä huonoa omatuntoa siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä kissalleen, kun ei pysty antamaan sille sen tarvitsemaa yhteistä aikaa niin paljon. Neiti nukkui todennäköisesti suurimman osan päivästä ja illalla oli sitten virtaa niin paljon, että juuri esimerkiksi jalkoihin hyökkäilyjä sattui. Niinpä meillä oli vain yksi päätös tehtävänä ja se päätös tuli luoksemme pari viikkoa sitten. Kollista on ollut todella paljon seuraa neidille, ehkä kolli jopa luulee neitiä emokseen :) Nyt ei tunnu niin pahalta jättää kisuja tänne, kun niillä on toisensa. Huomaan, että neiti-kisuni on kaksinkerroin ellei jopa kolmin onnellisempi kuin aikaisemmin :) Äitini myös inhoaa kissoja ja hän sanoi että neiti on tervetullut (se kun on aikaisemminkin jo kotona käynyt ja perhe on siihen tottunut), mutta toinen kisu ei. Taidanpa vain todeta, että jos kolli ei ole tervetullut, en kai sitten ole minäkään!
minulla alkujaan yksi kissa, mutta alkoi omatunto painamaan.. otin kaveriksi toisen ja kissi muuttui silminnähden onnellisemmaksi.
jos haluat vain yhden kissan ota aikuinen, joka ei siedä lajitovereitaan.
pentukissat varsinkin saa yksinään yleensä sitä tuhoa enemmän aikaiseksi, kuin kaksin. kahdestaan ollessaan purkavat energiaansa toisiinsa, eikä tarvitse keksimällä keksiä sitä tekemistä..
Kissa pärjää kyllä yksinään, mutta minusta se "pärjääminen" ei vielä riitä. Omistajana sinulla on velvollisuus tehdä kissasi olosta mahdollisimman mukava. Kissakaveri on onnellisuuden huipentuma, jota kovasti suosittelen :)
Saanen myös sanoa, että kahden kissan kustannukset eivät ole paljoakaan suuremmat kuin yhden kissan. Kaksi kissaa pärjää hyvin yhden kissan välineillä. Tietysti ruoka, hiekka ja eläinlääkärikustannukset tuplaantuvat, mutta loppupeleissä tämä ei ole niin kovin suuri kustannus, jos kissat pysyvät terveinä.
Lisäksi on ihmisellekin paljon helpompaa elää kahden kissan kanssa. Kissat saavat viihdytystä toisiltaan, eivätkä joudu kärsimään yksinäisyydestä tai tylsyydestä. Ihmisen on mukava katsoa kahden kissan temmellystä ja suurta ystävyyttä :) Eikä varmasti tule huono omatunto, kun joudut lähtemään aamulla töihin.
Meidän vanhin kissa ei varmasti kärsisi yhtään, vaikka olisi ainoana kissana. Hakee seuraa ennemmin ihmisestä, kuin toisista kissoista. Tulee kyllä hyvin toimeen muiden kissojen kanssa, mutta ei erityisemmin hakeudu niiden seuraan.
Sanoisin kuitenkin, että mieluummin kaksi kissaa, kuin yksi. Mulle ainakin on helpompaa olla päivät töissä, kun tietää, että kissoilla on seuraa toisistaan, eikä kenenkään tarvitse ypäyksin vietää päiväänsä :o)