Lutherin mukaanhan uskovalla ihmisellä Kaste sisältää myös syntien anteeksiannon, Kaste siis ei ole erillään parannuksen teosta. Puhuiko Luther mitään siitä, että pitää mennä toisen ihmisen luokse pyytämään synnit anteeksi? Yleensä hän ei tykännyt ajatuksesta, että ihmiset kehittelevät erilaisempia tapoja miten saada synnit anteeksi. Pelkkä Kasteen voimaan uskominen riittäisi näin ollen?
"...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530). "
Tässä tekstissä ja Lutherin opetuksessa Kasteesta on ristiriita. Tuota taivaaseen töllistely tekstiä Luther joidenkin mukaan käytti myös arvioidessaan kalvinistilaista uskoa eli että Jumala ei ole kaikkialla läsnä vaan jossain pilvien yläpuolella.
Osaako joku nyt kertoa mikä oli Lutherin käsitys syntien anteeksiannosta? Kahdenkeskistä rippiähän hän ei kieltänyt, mutta ei myöskään vaatinut sitä. Hänellä itsellään oli huonot kokemukset katolisen kirkon rippipakko-tavasta ja siitä tuli hänelle paineita, onko hän muistanut kaikki syntinsä tunnustaa.
"...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530). "
Tässä tekstissä ja Lutherin opetuksessa Kasteesta on ristiriita. Tuota taivaaseen töllistely tekstiä Luther joidenkin mukaan käytti myös arvioidessaan kalvinistilaista uskoa eli että Jumala ei ole kaikkialla läsnä vaan jossain pilvien yläpuolella.
Osaako joku nyt kertoa mikä oli Lutherin käsitys syntien anteeksiannosta? Kahdenkeskistä rippiähän hän ei kieltänyt, mutta ei myöskään vaatinut sitä. Hänellä itsellään oli huonot kokemukset katolisen kirkon rippipakko-tavasta ja siitä tuli hänelle paineita, onko hän muistanut kaikki syntinsä tunnustaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tämähän on täyttä vl-oppia:
"Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, KUIN SUULLISEN SANAN KAUTTA, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta."
mitä Luther opetti ns. hyvitystöistä, joita paavilaiset tekivät ostaessaan nättejä ane-kirjeitä?
jk. toivottavasti joku osaa/rohkenee vastata
ostettiin, sen JÄLKEEN kun oli tehty rippä papille
(jos tuo sitten noin oikein ollut ?)
mutta en ole tarpeeksi viisas.
Tuossahan Lutherin tekstissä
oli aivan selvästi sanottu se
sanoma mikä on syntien anteeksiantamuksesta.
Se valta on annettu uskovaisille ihmisille
maan päällä.
Kasteesta en ole tarpeeksi viisas sanomaan
mitään.
On harhaoppia opettaa sitä, että ihminen on syntien anteeksiantaja.
Jumalan ja syntisen välissä on yksi ja ainut välimies ja hän on Jeesus.
Silloin kun ihminen on rikkonut lähimmäistään kohtaan on ensin mentävä sopimaan tämän lähimmäisen kanssa ja vasta sitten tultava Kristuksen eteen.
Muuten ei toteudu anteeksiantamus.
Liian monta kertaa rikotaan lähimmäistä kohtaan, jätetään se sopimatta ja sitten pyydetään väärin ihmiseltä (papilta) anteeksi ja tämä anteeksianto annetaan väärin perustein.
Sitten eletään väärän rauhan kanssa (onnellista) harhaelämää. Miksi? koska oppi rakentuu väärintulkitun sanan perustukselle.
sopivat asiansa näin: tunnustavat, kun ovat rikkoneet ja saarnaavat toisilleen syntien anteeksiantamuksen evankeliumin. Ja se toinen
veli/sisar tuntuu sen jälkeen entistäkin rakkaammalta. Ja sitten myös pyydämme epäuskoislta anteeksi jos olemme rikkoneet heitä vastaan.
näin:
"Näin olemme siis lyhyesti selittäneet ensimmäisen kohdan, joka koskee tämän sakramentin olemusta. Jatkamme nyt ja tarkastelemme tämän sakramentin voimaa ja hyötyä, mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan. "
"Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. Vaikka näet se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan: "Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, syntien anteeksiantamuksen..." ja ojentaa sen meille. Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi."
"Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu?"
SUULLISESTI JULISTETTU= evankeliumin julistus, sen sana?
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/5osa.html
Lutherin sanat Avaimista voidaan käsittää myös niin, että seurakunta eli kirkko sitoo ihmisen synteihinsä kun ei julista synninpäästöä eikä päästä ehtoolliselle. Ja saarnassa julistettu synninpäästö ja sitä seuraava ehtoollinen taas ovat juuri syntien anteeksiantamusta Lutherin mielestä. Kastettakaan ei saa unohtaa, sitähän Luther juuri painotti.
Jos rikkomus on tehty "ulkopuoliselle" niin sitäkö ei tarvitse korjata, vaan riittää papin Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksianto?
Tässä se harha juuri onkin.
Varkaudet, väärinteot on korjattava.
Jos se jätetään tekemättä vaan tuudittaudutaan väärään rauhaan niin kenen vastuulla seistään kerran tuomarin edessä?
Pilkaksi astuu vaellus silloin, eikä kuvasta ollenkaan hedelmänä Kristuksen tuoksua.
Mutta nyt menen yöpuulle. Jatketaan huomenna.
myös ulkopuolisille tehdyt synnit/rikkomukset on korjattava.
Kaste tekona ei pelasta, ehtoollinen tekona ei pelasta, vaan meidät pelastaa Golgatan täytetty sovitustyö, jota tämä ehtoollinen muistoateriana täytetystä työstä tuo esiin.
Jeesus, ja Hänen työnsä on meidän edestämme on sovittajana Isän edessä. Kun siihen vedotaan hän sijaisenamme on voittanut perkeleen työt.
Mutta Jeesus on itse sanassaan meitä kehottanut sopimaan riitamme ennenkuin tulemme ehtoollispöytään.
Kuka sen riidan tietää, muu kuin Jumala sanansa kautta herättämän omantunnon syytös. Se on mentävä korjaamaan ensin sitä lähimmäistä kohtaan jota vastaan on rikottu. Olkoon vaikka maailman ihminen. Jos sitä ei tehdä, niin saadaan ihminen jopa nousemaan tekemisiemme kautta halveksimaan uskomme päämäärää. Taivaallisen Isän lapset varkaita ja ryöväreitä, ne hedelmät.
Saastaisin käsin, ilman parannustako astuisimme Herran pöytään, salasynteineen anteeksiannettu synti. Vai eikö anteeksiantaja kehoita parannukseen.
Työelämä, siellä tehdyt vääryydet, käden hedelmät kaiuttavat helvetin tulta uskovan käsistä maailman ihmisen silmille.
Mistä hän tietää tehdä parannusta jos hedelmät on tällaisia. Sanovat, että siellä ne nyt lopsivat syntejä anteeksi, ja autaan näköisinä tullaan tekemään edelleen vääryyttä.
Hyväksyykö Jumala vaelluksemme. Liian paljon on väärää hedelmää liikkeellä, valherauha sydämessä.
Onko se ulkokultaisuutta.
Jopa sisarustenkin välillä varastetaan hääastiat vilpillisen keinoin. Mutta anteeksianto on tapahtunut, mutta missä? Ei ainakaan asianosaisen kohdalta. Painaako mikä Jumalan edessä?
Anteeksianto kun se on tehty siellä keskenään?
Maailma on vilppiä täysi, sitäkö se on seuraväki?
Hääastia asia oli äitini kohdalla. 50 vuotta hän jäi ulkopuolelle, koska vääryyttä ei koskaa tultu oikomaan. Miksi? Koska pappi sen anteeksianto.Mutta saiko hän, kun anteeksiantoa ei voinut tapahtua, koska sitä ei pyydetty siltä jota vastaan oli rikottu? Tämä sydämellään nyt on menty rajan taakse.
Miettikääs.
jostain nettiosoitteesta?
lisäksi on monia kirjoja joita hän kirjoitti. Huomioitavaa, että Saksan kansan kristilliselle aatelille kirjassaan hän käsitteli sitä, että kaikkien tulee pysyä yhdessä seurakunnasa eli puhtaassa luterilaisesa opissa. Hän tuomitsi kaikki lahkot ja uskonnolliset järjestöt, jotka alkoivat opettamaan eri tavoin parannuksen teosta ja askeettisuudesta, jne.
Erehtyikö Luther itse opettamaan syntien anteeksiannosta väärin? Hänhän ei opettanut syntien anteeksiannosta kuten vl-uskossa opetetaan. Eikö Raamattu ole kuitenkin korkeampi kuin Luther? Lutheria ei voi pitää vl-uskon oppi-isänä, sillä liian moni asia poikkeaa vl-uskossa siitä, mitä Luther opetti.
Periatteessa vl-usko on ehkä koostettu muutamien muidenkin 1500-luvulla eläneiden luterilaisten teologien opeista, mm.jotka opettivat että ainoastaan Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet voivat ymmärtää Raamatun sanoman, esim. Andreas Karlstad opetti niin.
Onhan luterilaisuus muutenkin unohtanut tai hyljännyt esim.Lutherin näkemyksen naispappeudesta. Hän ei hyväksynyt että naisille annettaisiin saarnavirka.
pietistit, mm. Francke alkoi opettaa enempi vl-suuntaisesti.
asiassa.
Mm kasteesta hän sanoo Isossa katekismuksessaan:
Tähdennämme vielä sitä, että emme pane suurinta painoa kastettavan uskoon tai sen mahdolliseen puuttumiseen, sillä ei epäusko tee kastetta vääräksi."
Lutherilla oli kolmenlaista käsitystä kasteesta.
1. Tuo ylläoleva, jossa kastettavan uskolla tai epäuskolla ei ole mitään merkitystä.
2.Lapselle lahjoitetaan usko kasteessa. Tämän käsityksen hän esitti, kun hän ymmärsi Raamattua lukiessaan, että kastettavalla TÄYTYY olla usko.
3.Seurakunnan usko ja rukoukset ovat riitäviä
lapselle.
Luterilaisen kirkon vanhurskauttamisoppi ei perustu Lutherin kirjoitukseen Avaimista, eikä moneen muuhunkaan Lutherin kirjoitukseen.
Kirkon opit perustuvat Tunnustuskirjoihin. Vanhurskauttamisoppimme laati Augustinus, ja Luther muiden kirkkoisien kanssa muotoili
Augustinuksen vanhurskauttamisoppia.
Tunnustuskirjoissa sanotaan, että syntien ääneen tunnustaminen ja ääneen lausuttu syynnin anteeksi päästö ei ole välttämätöntä, mutta niistä ei tule kokonaan luopuakkaan, vaan niitä tulee käyttää niiden ihmisten kohdalla, joilla on heikko usko ja jotka eivät heikossa uskossaan kykene uskomaan syntejään anteeksi kun on yksin Jumalalle syntinsä tunnustanut.
Luterilaisen kirkon opit ei perustu Lutherin kirjoituksiin, vaan Tunnustuskirjoihin. Luther kirjoitti vaikka mitä sellaista, mikä taas tulee kumoutuneeksi Tunnustuskirjoissa ja kumoutuneeksi muutenkin (esim. hänen kirjansa juutalaisista, jossa hän esittää ohjelman juutalaisten likvidoimisesta, jonka Hitler sitten otti teoksen Main kamf päälähteeksi).
Meidän käsityksemme on siis se, ettei syntien luetteleminen ole jumalallisen oikeuden kannalta välttämätöntä. Näin ollen me emme pane tuota pakkoa meikäläisille omiatuntoja rasittamaan mainitun kirkko-oikeudellisen Omnis utriusque -säädöksen perusteella, johon nähden meidän kantamme on sama kuin kaikkiin muihinkin inhimillisiin perinnäissääntöihin: ne eivät ole vanhurskautusta varten välttämättömiä jumalanpalvelusmenoja. Tämä säännös vaatii lisäksi mahdottomia määrätessään tunnustamaan kaikki synnit. Onhan varmaa, ettemme useimpia syntejämme muista emmekä ymmärrä, niin kuin Raamattu sanoo: (Ps. 19:13) "Erhetykset kuka ymmärtää?"
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XI.html
Lutherin ja luterilaisen kirkon mukaan kaste ei sisällä syntien anteeksiantoa. Kaste sisältää lupauksen siitä,
että ihminen voi uskossa vastaanottaa syntien anteeksi annon.
Ausburghin tunnustuksen puolustuksen sisällysluettelo:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/toc.html
Myös muissa kohdin Tunnustuskirjoja painotetaan, että syntejä ei tarvitse ääneen lausua ja ääneen lausuttu
syntienjulistus ei ole välttämätön. Katolisessa kirkossa ne olivat/ovat välttämättömiä, mutta Luther taisteli kyseistä oppia vastaan.
Ja, kaste ei siis siällä syntien nateeksiantoa, vaan kaste antaa lupauksen siitä, että uskossa synnit voi uskoa omalle kohdalle anteeksi.
Tunnustuskirjat:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/
Tuossa antamassasi linkissähän Luther painottaa syntien anteeksiantamista:
1. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XI.html
----
Me olemme tunnetusti tuoneet julki ja ylistäneet synninpäästön ja avainten vallan siunausta niin suuresti, että monet ahdistetut omattunnot ovat saaneet lohdutusta meikäläisten opetuksesta, kun ovat kuulleet Jumalan käskyksi, jopa evankeliumin varsinaiseksi ääneksi sen, että meidän tulee uskoa saavamme lahjaksi synninpäästön Kristuksen tähden ja olla täysin vakuuttuneet siitä, että me tämän uskon kautta tulemme sovitetuiksi Jumalan kanssa. Tämä oppi on rohkaissut monia hurskaita ihmisiä, ja se juuri alussa saikin kaikki kunnon ihmiset ajattelemaan hyvää Lutherista, se kun osoitti, että omatunto voi saada varman ja lujan lohdutuksen. Olihan sitä ennen tekojen oppi eri muodoissaan riistänyt synninpäästöltä koko sen tehon, kun sofistit ja munkit opetuksessaan täysin vaikenivat uskosta ja lahjaksi saatavasta anteeksiantamuksesta.
---
Samoin kuin useissa muissakin kohdissa Tunnustuskirjoja.
On mielenkiintoista havaita, että Luther opettaa Tunnustuskirjoissaan aivan kuten vanhoillislestadiolaiskristitykin: Jeesus Kristus on kuollut syntisten vapahtajana, ja tämän evankeliumin ytimen, syntien anteeksijulistuksen uskominen vanhurskauttaa eli tekee Jumalalle kelpaavaksi. Edelleen Luther opettaa kuten vl-kristityt, että syntien luetteleminen ei ole autuuden ehto, vaan helpottaa uskomista.
Kannattaa lukea Tunnustuskirjat ja tutkiskella niitä mielessään, ja pyytää Jumalalta ymmärrystä. Erityisesti kannattaa muistaa, että Raamattu on kristitylle uskon ja elämän ylin ohje. Tunnustuskirjojen lukemisessa onkin se hyvä puoli että siinä on opin ydinkohdat kirkastettu vetoamalla Raamattuun.
Kyllä, Tunnustuskirjat painottavat sitä, että ihminen saa synnit anteeksi uskossa. Avainten vallasta tunnustuskirjoissa on paljon ja painotus on tämä: avaintenvaltaa käytetään syntien anteeksi julistamiseen. Avainten valtaa syntien sitomiseen ei tule käyttää. Syntien sitomiseen avainten valtaa saa käyttää kirkossa vain tietyt henkilöt (tietyt papit) ja muut ei. Avainten valtaa käytetään syntien anteeksi julistamiseen.
Kuten Tunnustuskirjoista luet, synnit saa anteeksi uskossa, tunnustamalla ne Jumalalle, ei toiselle ihmiselle vältäämättä. Toiselle ihmiselle lausuttu syntien tunnustus ja toiselta saatu synninpäästö on niitä varten, jotka ovat uskossaan liian heikkoja uskomaan, että Jumala antaa synnit anteeksi, katuvalle, suoraan - ilman, että toinen niitä anteeksi saarnaa.
Vielä.
Suomen Ev.lut. kirkon piirissä ei ole käytetty avainten valtaa syntien sitomiseen moneen kymmeneen vuoteen. Vain tietyt papit (piispat) ovat kelviollisia tekemään sen, kuten Tunnustuskirjoissa lukee.
Jos tiedät tapauksia, joissa joku muu kuin piispa, on mennyt käyttämään avainten valtaa syntien sitomiseen, siitä tulisi tehdä ilmoitus Tuomikapituliin, jotta asia tutkittaisiin.