Teologia käy juurta jaksain läpi monia monia uskonnollisia asioita, historiaa, kirjoja ja opetusta. Myös luterilaisuutta. Se paljastaa mitä luterilaisuus oli ja mitä se ei enää ole. Teologian opiskelussa joutuu kyseenalaistamaan monet aiemmin kuulemansa uskontotuudet..eli ihmisten sanomat totuudet. Ei se kaikki olekaan niin yksinkertaista, kuin mitä ihmiset ovat sanoneet että se on. Entä kun omalta uskolta menee pohja, et tiedä enää mitä uskoa?
Kannattaako teologiaa
opiskella?
10821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi olla että Luther olisi suhtautunut aika kielteisesti jos olisi kuullut, miten meikki ja korvakorut saarnataan synniksi sekä tv. Tuleehan tv:stä pahaa, mutta sitähän ei tarvitse katsoa. Permanentti synti olisi varmaan ollut myös outoa Lutherin mielestä, sekä hiustenvärjäyskin ehkä. Tiedä häntä, mutta Lutherhan nimeenomaan vaati sydämen uskoa eikä tekojen vanhurskautta.
kuule, kyllä kannattaa. tiedekunnassa annettava opetus kertoo meille erilaisista näkökulmista sitä kristinuskon historiaa, mikä on ollut konkreettisessa mielessä todellisuutta. vainoista ja kirkkoisistä lähtien seurakuntien leviämiseen ja sitä kautta reformaatioon, josta taas uudelle ajalle ja tähän päivään.
tämä ei kuitenkaan hämärrä sitä totuutta johon me uskomme. että aina on ollut se porukka jossain, missä on ollut Pyhä Henki ja sovituksen saarna läsnä. opetuslasten ja apostolien avulla se on kulkenut eteenpäin Välimereltä ja ihmisiä on saanut parannuksen armon. syntejä on saarnattu anteeksi ja seuroja pidetty. varmasti on keski-Euroopassakin ollut reilusti meikäläisiä, jossa Lutherkin on elänyt uskomassa. lisäksi jossain vaiheessa on uskovaisia levinnyt tuonne Venäjän maillekin, siellähän on ollut uskovaisia, jotka eivät ole tienneet Lestadiuksestakaan tuon taivaallista. se, että tänä päivänä täällä Pohjolassa on kovasti meikäläisiä on Jumalan armoa tätä skandinaviaa kohtaan. toisaalta voimme nähdä Jumalan työtä parasta aikaa Amerikoissa ja Afrikan maissa. Ihmeellistä!
teologinen tiedekunta tarjoaa sivistystä ja lisää tietoa uskomme historiasta. samoin saat lisää aspektia siitä, miten tänä päivänä on yhteiskunnan ja kirkon välinen suhde, ja paljon muuta, jota en edes pysty tässä lyhyesti ilmaisemaan. se ei muuta Raamatun arvovaltaa Jumalan Sanana eikä horjuta uskoa, ei saa horjuttaa! jaksa vaan asua Jumalan Valtakuntaa, jos alkaa siltä tuntua että pohja pettää. eihän koulussa käydä Sanan kuulossa vaan opiskelun takia.
>tiedekunnassa annettava opetus kertoo meille erilaisista näkökulmista..>
Ei pidä omaksua kuin yksi ainoa, SRK:n tuottamaan informatioon perustuva usko. Erilaiset näkökulmat ovat uskon kannalta vaarallisia.
>varmasti on keski-Euroopassakin ollut reilusti meikäläisiä, jossa Lutherkin on elänyt uskomassa.>
Lutherin oppi poikkesi (ja vaihteli) nykyisestä vl-opista.
>lisäksi jossain vaiheessa on uskovaisia levinnyt tuonne Venäjän maillekin, siellähän on ollut uskovaisia, jotka eivät ole tienneet Lestadiuksestakaan tuon taivaallista.>
Kyllä se oppi levisi venäjälle suomen kautta. Venäjän lestadiolaiset joutuivat eristyksiin suomen lestadiolaisista 1930-luvulla.
"aina on ollut se porukka jossain, missä on ollut Pyhä Henki ja sovituksen saarna läsnä. opetuslasten ja apostolien avulla se on kulkenut eteenpäin Välimereltä "
Tarkoitat varmaan hyvää kirjoituksellasi. Mutta ikävä kyllä lukija havaitsee ettei ole vielä opiskelu tuottanut aitoa rehellistä tieteellistä pyrkimystä eikä kriittisyyttä ajatteluun.
Henkilökohtaisten uskonnollisten näkemysten ja tieteen tutkimustulosten sekoitus ei ole koskaan tuottanut muuta kuin onnettomuutta. Tiede ei alistu löperösti ajateluihin kompromisseihin, vaikka sitä toisinaan henkilökohtainen sielunrauha saattaa edellyttää. Voiko sielunrauha perustua tietoiseen itsepetokseen, on kysymys joka tulee mieleen.
Tieteellinen argumentoiva ajattelu ei suinkaan ole ainoa tapa ymmärtää maailmaa.
Voimme ajatella, että todellisuutta on mahdollista tarkastella ja tulkita eri tavoin, joista tiede on yksi, erityislaatuinen ja erityisen vahva, mutta se ei ole ainoa (luen tässä myös teologian tieteiden piiriin). Myös uskonnot ja myytit sekä taide ovat vastaavia "makroparadigmoja" eli todellisuuden lähestymistapoja. Niiden tulkinnat todellisuudesta perustuvat erilaisiin lähtökohtiin kuin tieteen. Niiden kannalta relevantteihin lähtökohtiin. Näin ne ovat tieteelle rinnakkaisia tulkintatapoja, ja yksi ja sama ihminen voi hyödyntää näitä kaikkia oman maailmankuvansa ja näkemyksensä luomisessa, pyrkien sovittamaan yhteen nämä erilaiset tulkinnat.
Tieteen erityinen voima on siinä että se kykenee kyseenalaistamaan ja uudistamaan myös itsensä. Tieteen tarjoama selitys on uudistuva ja dynaaminen, sillä se on aina "toistaiseksi para selitys", kuten Ilkka Niiniluoto on todennut. Tieteen toimen vahvuus on se että se voi tutkia myös näitä muiden "makroparadigmojen" tuottamia tulkintoja - tosin vain siihen rajaan asti mihin tieteen keinot ja menetelmät riittävät.
Uskonnollinen tulkinta ei kyseenalaista itseään eikä omia dogmejaan. Usko vaatii vain uskoa. Kuitenkin, kun ajatellaan järjestäytynyttä uskonnollista systeemiä, kuten vaikkapa kristinuskoa, siinä lienee pakko myös "tietää" eli tuntea uskonnon perusnäkemykset, dogmit. Yksimielisyyttä ei niistäkään ole eikä ole ollut kautta kristinuskon historian. Tiettyjä yksimielisyyden klausuuleja on määritelty opillisissa perusteissa, kuten Tunnustuskirjoissa ja katekismuksessa.
SRK:n luomista omista dogmeista taas täälläkin on käyty loputonta kiistaa.
Tunnetko muuten Kari Cantellin kirjan Tiedemiehen mietteitä uskosta? Se on yksi rehellisimmistä näitä kysymyksiä tarkastelevista kirjoista. Ei tietenkään mikään ainoa oikea totuus, kuten ei mikään ole, silloin kun lähtökohta on tieteen "diskurssi".
Jos joku peräkylän maanviljelijäsaarnaaja sinulle julistaa vastoin teologisen tiedekunnan tutkittua tietoa, unohda teologia ja usko lapsenomaisesti maallikkosaarnaajan saarna!
Näin usko säilyy avoimena ja SRK:n opetukselle vastaanottavaisena..
Haluaisin kuitenkin sanoa myös toisesta puolesta jotain.
***********
"Teologian opiskelussa joutuu kyseenalaistamaan monet aiemmin kuulemansa uskontotuudet..eli ihmisten sanomat totuudet."
Kun haluaa Jumalan lapsena varjeltua asia on kaksisuuntainen.
1)On kyse uskonpuhdistusprosessista, jota me kaikki joudumme käymään läpi omassa elämässämme. Joudumme siis puntaroimaan sitä, mitä olemme saaneet oppia. Ja kaikessa puntaroinnissa on suurimpana auktoriteettina kirjoitettu Jumalan sana. Tähän liittyy myös uskonkuuliaisuus ja nöyrä lapsen kaltainen usko siihen, että Jumala opettaa meitä henkensä kautta. Kotiopettajanamme on Pyhä Henki.
2)Jumalan lapsena teologian opiskelussa ei välttämättä joudu kyseenalaistamaan yhtään kuulemiaan ja oppimiaan uskontotuuksia. Kun raadollisia ja heikkoja ihmisiä me kuitenkin olemme, on tämä kuitenkin mahdollista.
Sitävastoin Jumalan lapsena teologian opiskelussa on hyvinkin todennäköistä, että joutuu kyseenalaistamaan, mitä teologian opiskelut tuovat meidän eteemme ihmisviisauksina, tieteen faktana.
"Entä kun omalta uskolta menee pohja, et tiedä enää mitä uskoa? "
Kirjoitettu Jumalan sana lupaa Jumalan lapselle Pyhän Hengen, kun ihminen uskolla ottaa sen elävän evankeliumin, joka elävän Jumalan seurakunnasta hänelle saarnataan.
Uskolta menee siis pohja pois ainoastaan epäuskon kautta. Kyse ei ole siitä, mitä elämässämme kohtaamme esim.teologian opiskelussa. Synti tarttuu kaikkialla ja aina. Ahkeroimme matkaa tehdä synninpoispanijana. Silloin kirkastamme aina sitä uskomme pohjaa, perustaa eli Kristuskalliota. Taivaan Isän kasvot saavat näkyä kirkkaana ja ei saa tämän maailman viisaus meitä eksyttää vaan Jumalan viisaudesta saamme elää.
Kyllä teologiaa kannattaa opiskella. Itse olen uskonnonopettaja ja aikoinaan, kun rupesin lukemaan, olin sokeasti uskonut, mitä pöntöstä oli puhuttu. Kun tietomäärä kasvoi, niin aloin tajuta, että pajunköyttä tässä on suurelle yleisölle syötetty. Nyt pystyy jo itsekin omilla tiedoilla arvioimaan, mitä uskoa ja mitä ei. Ei suhde Jumalaan katoa tiedon lisääntyessä ja karttuessa, mutta se suhde muuttuu ja sitä oppii varomaan ihmisoppeja. Ymmärtää, ettei ole mitään syytä alistua ihmisten keksimille opeille.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020255793&view_mode=flat_threaded
kirjoituksista. Näin pääsee heti jyvälle siitä, mikä Raamatun idea on ja mitkä kohdat ovat totta ja mitkä tarua. Turha on uskoa sellaiseen, mikä on ihmisten keksimää propagandaa tai muiden kulttuurien hengenperintoä tai tarustoa.
Heikki Räisänen on hieno kirjoittaja ja ajattelija.