Onko kenelläkään kokemuksia miten Naistenklinikalla suhtaudutaan synnytyspelkoon? Entä siihen jos toivoisi että vauva saatettaisiin maailmaan sektiolla?
Olen 23 vuotias ja esikoista odottelen. :) Raskausviikkoja tuli täyteen juuri 35. Vauva on voinut hyvin ja on paino- yms käyrien mukaan ihan normaali. Minulla on raskausajan diabetes ja nyt lopussa on aloitettu insuliini (heikentynyt sokerinsietokyky minulla oli jo ennen raskautta). Lisäksi perusvaivana on astma ja jo reippaasti ennen raskautta todettu masennus, joka on tänä vuonna pysynyt aika hyvin kurissa tuleva vauva ja mies kun ovat kovin kohottaneet mielialaa, lääkitys on toki päällä.
Synnytys on alkanut stressaamaan todella, unikaan ei tule iltaisin ja sitten taas päivät menee nukkuessa. Olen nyt etsinyt tietoa asiasta, varmaan jo liikaakin, kun sitä kehotetaan joka paikassa hankkimaan ja synnytystä miettimään. Kipua toki pelkään, mutta toisaalta osaan hyväksyä sen että se nyt kuuluu tähän asiaan tavalla tai toisella. Välilihan repeäminen ja mahdollinen episiotomia taas aiheuttavat mulle ihan sietämätöntä pelkoa ja alapään tilanne synnytyksen jälkeen. En todellakaan oleta että sektio olisi kivuton tai helppo vaihtoehto.
Kävin synnytysvalmennuksessa, valmennuksen piti Lohjan sairaalan kätilö (suurin osa tämän alueen synnyttäjistä kun menee sinne). Kätilö kehui oman sairaalansa maasta taivaaseen ja sivulauseessa totesi että isommissa sairaaloissa synnytykset hoidetaan kiirellä ja kaikki tiellä olevat lihat napsaistaan poikki jotta synnytyssali saadaan vapaaksi seuraavaa varten. Kätilö vauhkosi muutakin.. Kyllä varmaan Lohjalle synnyttämään meneville tuli rauhallinen mieli, mutta mitens muille?
Tottakai ymmärrän että tuossa oma kehu haisee ja luotan Naistenklinikkaan, onhan se kuitenkin Suomessa juuri se NAISTENklinikka ja tiedän että tuolla jos missä on osaavaa henkilökuntaa. Mutta laittaahan tuollainen muutenkin epävarman mielen sekaisin.
Pää on aika pyörällä. Kiitokset vastanneille!
Olen 23 vuotias ja esikoista odottelen. :) Raskausviikkoja tuli täyteen juuri 35. Vauva on voinut hyvin ja on paino- yms käyrien mukaan ihan normaali. Minulla on raskausajan diabetes ja nyt lopussa on aloitettu insuliini (heikentynyt sokerinsietokyky minulla oli jo ennen raskautta). Lisäksi perusvaivana on astma ja jo reippaasti ennen raskautta todettu masennus, joka on tänä vuonna pysynyt aika hyvin kurissa tuleva vauva ja mies kun ovat kovin kohottaneet mielialaa, lääkitys on toki päällä.
Synnytys on alkanut stressaamaan todella, unikaan ei tule iltaisin ja sitten taas päivät menee nukkuessa. Olen nyt etsinyt tietoa asiasta, varmaan jo liikaakin, kun sitä kehotetaan joka paikassa hankkimaan ja synnytystä miettimään. Kipua toki pelkään, mutta toisaalta osaan hyväksyä sen että se nyt kuuluu tähän asiaan tavalla tai toisella. Välilihan repeäminen ja mahdollinen episiotomia taas aiheuttavat mulle ihan sietämätöntä pelkoa ja alapään tilanne synnytyksen jälkeen. En todellakaan oleta että sektio olisi kivuton tai helppo vaihtoehto.
Kävin synnytysvalmennuksessa, valmennuksen piti Lohjan sairaalan kätilö (suurin osa tämän alueen synnyttäjistä kun menee sinne). Kätilö kehui oman sairaalansa maasta taivaaseen ja sivulauseessa totesi että isommissa sairaaloissa synnytykset hoidetaan kiirellä ja kaikki tiellä olevat lihat napsaistaan poikki jotta synnytyssali saadaan vapaaksi seuraavaa varten. Kätilö vauhkosi muutakin.. Kyllä varmaan Lohjalle synnyttämään meneville tuli rauhallinen mieli, mutta mitens muille?
Tottakai ymmärrän että tuossa oma kehu haisee ja luotan Naistenklinikkaan, onhan se kuitenkin Suomessa juuri se NAISTENklinikka ja tiedän että tuolla jos missä on osaavaa henkilökuntaa. Mutta laittaahan tuollainen muutenkin epävarman mielen sekaisin.
Pää on aika pyörällä. Kiitokset vastanneille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten ihmiset pelkää eri asioita. Mä itse pelkäsin että joudun vielä sektion kautta synnyttää ja kauhuissani menin rv 37 ultraan katsoo onko vauva kääntynyt raivotarjontaan, kun vielä rv 34 oli perätilassa.
Olin aivan kauhuissani ajatuksesta että epiduraalipuudutuksessa ja mä hereillä mun maha viilletään auki... Onneksi vauva oli sit kääntynyt ja syntyi ihan normaalisti alakautta. Mä olen jännittänyt jokaista synnytystä ja jopa pelännyt, mutta sinne vaan olen mennyt...Samalla miettinyt että niin monet muutkin siitä selvinnyt. Välilihan leikkausta kauhulla myös miettinyt mutta ei kertaakaan ole sitä tarvinnut leikata ja isossa sairaalassa olen synnyttänyt! Rohkeutta sulle synnytykseen!:o)
Mielestäni juuri se, että kerrot pelkääväsi välilihan leikkausta kertoo, että et oikeasti pelkää synnytystä. Itse olen edelleen synnytyskokemukseni jälkeen sitä mieltä, että se tuska on pahempaa kuin... mikään ikinä mitä voin nimetä ja en sitä toista kertaa koe. Välilihan saisi puolestani vaikka repiä hampailla irti ja se ei sattuisi yhtään verrattuna supistuksiini.
Mutta huom, näin minulla, monia ei ole sattunut lähimainkaan niin kuin minua.
Kipu kuuluu molempiin synnytystapoihin, jos ei itse synnytyksen aikana niin viimeistään sen jälkeen. Sektion aikana laitetaan selkäytimeen epiduraalipumppu, joka vie kivut tehokkaasti ja sitä voi pitää useamman päivän. Alatiesynnytyksen jälkeen ollaan normaalien kipu- ja särkylääkkeiden varassa. Ja samoin sektiossa sen jälkeen, kun kipupumppu poistetaan.
Jos repeäminen ja välilihan leikkaus ovat pelkojasi, niin niistä ei sektion tapauksessa tarvitse välittää. Alapään tilasta ei tarvitse sektiossa myöskään olla huolissaan. Jos sektio on suunniteltu, niin mitään ei tapahdu ennenkun salissa on kaikki tarvittava: laitteet, henkilöstö, asiantuntemus... Mutta riskejä sektiossakin on: suurimpana anestesiakompikaatiot äidille veritulppariskeineen...
Alatiesynnytys on luonteeltaan toisenlainen. Siinä olet itse pääroolissa kuitenkin siihen itse voimatta vaikuttaa. Henkilökunta on joko paikalla tai naapurihuoneessa. Lapsi joko mahtuu tai ei mahdu. Synnytys kestää sen minkä kestää. Alapää joko repeää tai ei repeä. Väliliha leikataan, jos kätilö niin päättää. Ja lapsi joko syntyy alakautta tai sitten se sektioidaan...
Eli suunniteltu sektio kulkee hyvinkin suunnitellusti, ja sen saa myös nukutuksessa jos haluaa. Kiireellinen sektio ei kovin paljon poikkea suunnitellusta, mutta toki voidaan joutua nukuttamaan puuduttamisen sijaan ja myöskin leikkaushaavan suunta jossain tapauksissa voi olla pystysuuntainen "normaalin" vaakasuuntaisen sijaan. Alatiesynnytys taas on suuri seikkailu, eikä sitä ennen tai sen aikanakaan oikein voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja koska.
Yhteiskunta painostaa voimakkaasti synnyttämään alakautta. Ja syyllistää sektiota haluavat. Mutta älä anna sen häiritä oman mielipiteesi muodostamista. Mieti mitkä ovat todelliset pelkosi ja miten voisit minimoida niitä. Koska olet valmiiksi jo masentuneisuuteen taipuvainen, niin äitiyspoliklinikalla ääntäsi varmasti kuunnellaan.
Tsemppiä!
Noinhan se on.
Oikeastaan mikä mua on nyt taivuttamassa alatiesynnytykseen on se minkälaisia vaikutuksia sektiolla voi olla sitten tulevissa raskauksissa. Multa kun oli jäänyt tuo puoli ehkä huomioimatta, lähinnä olin vaan tiedostanut sen että haavakivut ovat paha ja se haava vaatii hoitoa ja toipumiseen ja sairaalasta kotiin pääsyyn menee paljon kauemmin.
Mieltä alkoi muuttamaan seuraavanlaiset sektion haitat:
- suurempi verenhukka kuin alatiesynnytkysessä
- haavatulehdus, kohtutulehdus ja lapsivuodekuumeen riski on melko suuri, 10%
- mahdollinen uusintaleikkauksen tarve
- kohtuun tulevan arven heikkous ja repeämismahdollisuus tulevissa raskauksissa, siinä voi sikiö kuolla tai joskus jopa joudutaan ottamaan koko kohtu pois jotta veren vuoto tyrehtyy
- istukan kiinnittyminen seuraavissa raskauksissa liian matalalle tai liian tiukasti
- uusi raskaus päättyy alatiesynnytykseen verrattuna useammin keskenmenoon tai on kohdun ulkopuolella
- jos minut nukutettaisiin niin en näkisi vauvaani heti
Antoivat sieltä Naistenklinikalta tuollaisen hyvän monisteen missä on eri kivunlievityksistä ja tarkasteltu sekä alatiesynnytyksen että sektion etuja ja haittoja.
Näillä näkymin siis tähtään siihen alatiesynnytykseen. Mun pelko ei ole ainakaan tällä hetkellä niin paha kuin sektion mahdolliset haitat voisivat olla. Jos siinä synnytystilanteessa päädytään jonkun hädän takia sektioon niin se on sitten tarkoitettu. Jos sitten seuraavassa raskaudessa tulee nyt tehdyn sektion vuoksi ongelmia uudelle sikiölle tai minulle niin eipähän tarvitse itseä syyllistää - mä kun olen sellaiseen taipuvainen.
Nämä siis minun tämän hetkisiä ajatuksia, jos pelko taas pahenee tapahtuman lähestyessä niin siltä varalta pidän itselläni vielä oikeuden muuttaa mieltä. ;)
Vastauksia kun tähän ketjuun ei ehtinyt tulemaan, niin tässä tietoa muille, jos sama asia on painanut muiden mieltä.
Oli tuossa käynti Naikkarilla ja samalla myös sairaalaan tutustuminen. Olo on huomattavasti helpottunut tuosta kun ensimmäisen viestin laitoin.
Sen voin sanoa, että suhtautuvat ihan fiksusti siellä synnytyspelkoihin ja halutessani saan sektion, jos niin haluan. Asiasta pääsen keskustelemaan halutessani sype-kätilön kanssa. Tympeetä vastaanottoa ei ollut kun asian otin puheeksi, toki he puhuvat alatiesynnytyksen puolesta mutta eivät kuitenkaan mitenkään painostavasti. Mieli on kuitenkin sen verran rauhoittunut, että luultavasti alatiesynntykseen taidan olla taipumassa.
Sanoivat sieltä myös, että heillä naistenklinikalla ei välilihan leikkuu ole mitään rutiinia, vaan sen tekoa vältetään hyvin pitkälti. Muutenkin sairaalaan tutustumisen yhteydessä jäi hyvä olo heidän tavastaan toimia ja suhtautua synnyttäjään ja hänen toiveisiin.
Eli kyllä sillä Lohjan kätilöllä taisi oma kehu haista ja pahasti.
Faktana vielä, että Naikkarilla on synnytyksiä n. 5000 vuodessa ja n. 15 päivässä. Synnytyssaleja siellä on 14 tai 17 en muista kumpi luku se oli. ;). 80% Naistenklinikan synnyttäjistä ottaa epiduraalin.