Alapään toipuminen

Miehenä voin kokemuksesta muutaman naisen kanssa sanoa, että se paras tiukka rengas siinä pimpin suulla muuttuu löysäksi. Ja aina sitä löysempi mitä useammin synnyttänyt. Tämä ikävä kyllä vähentää miehen nautintoa. Harmi!

näin kävi täällä:

istuminen ja käveleminen onnistui normaalisti HETI synnytyksen jälkeen. Tai no parin tunnin päästä kun kokeilin.. siihen asti tuli oltua makuulla vauvan kanssa.

Virtsaaminen kirveli muutaman päivän. Repeämät parani alle kahdessa viikossa, eikä arvet kiristä ta i tunnut mitenkään, normaali tunto on alapäässä ollut synnytyksen jälkeen, ehkä herkempikin seksin suhteen kuin ennen.

Seksiä harrastettin 13 päivää synnytyksen jälkeen, hyvältä tuntui ja orgasmin sain helposti, mies myös.

Kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen palasin karaten pariin, ei ongelmia. Vähän arvelutti, että miten hyppiessä alapää suhtautuu, mutta ei mitään entisestä poikkeavaa. Ei siis virtsan karkailua tai mitään muutakaan.

Nyt kohta vuosi synnytyksestä. Alapää aivan normaali omasta ja miehen mielestä. Painoa 5 kiloa vähemmän kuin ennen odotusta (on vähän liian vähän, mutta imetys on vienyt hirveästi kiloja). Vatsasta ei huomaa odotusta mitenkään. Ainoastaan rinnoissa huomaa eron, imetän vielä, mutta vähän, joten rinnat ovat pienentyneet entiselleen, mutta iho ei ole aivan kiinteytynyt vielä kovan turpoamisen jäljiltä. Ei ole kuitenkaan mitään riippurintoja, vaan samanlaiset pystyt tissit kuin ennenkin ;-)

Minulla on nyt synnytyksestä aikaa tasan kolme viikkoa. Synnytys oli normaali alatiesynnytys, tosin käynnistetty sellainen.

Vaikka usein kuulee väitettävän, että käynnistetty synnytys saattaa aiheuttaa enemmän repeämiä kuin luontaisesti alkanut (koska supistukset ovat rajumpia ja synnytys etenee nopeammin) en itse saanut kovin kummoisia repeämiä. Muutama tikki piti alapäähän ommella, mutta kävelin omin jaloin suihkuun ja osastolle vauva kainalossa.

Parin ensimmäisen vuorokauden aikana sairaalassa pissatessa kirveli, mutta sitä pystyy helpottamaan käsisuihkulla. Lisäksi alapää oli vähän "tunnoton" ja turvoksissa, mutta ihmekös tuo kun ajattelee, mitä sieltä ulos tuli.

Pääsin kotiin synnytyksen jälkeisenä neljäntenä päivänä ja olin saman päivän iltana jo pitkällä kävelylenkillä vauvan ja vaunujen kanssa. Eli koko ajan olen kyennyt normaalisti kävelemään ja istumaan ja muutenkin olemaan.

Samoin alkupäivinä oli lievää virtsankarkailua, mutta sekin loppui kun pääsin kotiin ja ulkoilemaan ja normaali elämä alkoi. Alkuaikojen virtsankarkailu voi johtua jo pelkästään siitä, että paikat ovat niin turvoksissa, ettei oikeita lihaksia tunne.

Eilen juuri yritin tiirata alapäätäni :-), eikä näyssä sinänsä ole valittamista. Repeämät parantuneet hyvin, eikä näytä siltä, että olisi kuin ruohonleikkurilla ajeltu.

Seksuaalisiin nautintoihin ei ole vaikuttanut, kiihotun aivan kuin ennenkin ja olen yhtä tuntoherkkä. Varsinaisesti yhdyntää emme ole kuitenkaan vielä testanneet. Ja se taas johtuu kipeistä peräpukamista. :-/

Olen päivittäin tehnyt lantionpohjalihasjumppaa (n. 200 liikettä päivän aikana). Se menee kätevästi vaikka istuessa tai imettäessä, joten sekään ei ole suuri vaiva.

Väljyydestä en osaa sanoa muuta kuin sen, että jos työnnän sormen sisälle, niin kyllä siellä seinät vastassa ovat. Ettei siitä nyt ole mikään ämpärikään tullut. Uskon, että parissa kuukaudessa kaikki on ennallaan.

Eli itselläni ei ole ollut ongelmia tämän suhteen.

Ihan ennallaan on paikat kaikinpuolin.

Ei tehty epparia, mieluummin otin luonnollisen repeämän ja 4 tikiä sain. Ei tuntunut missään muutoin kuin pissareissuilla jokusen viikon ajan, suihkuttelu auttoi. Ihan normaali olo siellä oli jo heti synnytyksen jälkeen :) Ihan positiivinen juttu, kun oli varautunut kaikkiin pahimpiinkin mahdollisiin asioihin.

Eli repesin synnytyksessä pahasti (peräaukkoon asti), paikkailu kesti pitkään, ja oli kivuliasta kun puudutus ei toiminut kunnolla. Itse repeäminen koski kyllä vähemmän kuin odotin!

N. parin viikon päästä synnytyksestä kävely ei ollut enää hyvin kivuliasta ja 1kk päästä synnytyksestä pystyin jotenkin istumaan. Virtsaaminen onnistui ilman käsisuihkua samoihin aikoihin.

Jälkitarkastuksessa kävi sitten ilmi, että minulla olivat limakalvot arpeutuneet yhteen ja arpeutuminen oli muutenkin tapahtunut miten sattuu... Eli jälkitarkastusta ei voinut ollenkaan suorittaa, vaan arvet piti repiä uudelleen auki. Lääkäriäkin hirvittä, ja sanoi että ei ole ennen sattunut tällaista hänen kohdalleen. Ennen jälkitarkastusta en tosiaan ollut uskaltanut alapäähän edes itse koskea, saati seksiä harrastaa, kivut olivat sitä luokkaa muutenkin!

Nyt 10 kk synnytyksestä, ja seksi ei edelleenkään oikein onnistu, koskee tosi paljon, ja verta tulee joka kerta. Välillä on myös muutenkin pistävää kipua ja kiristystä. Arpia en ole juuri katsellut, mutta eihän siellä nyt mikään kovin kaunis näky mahda olla... Onneksi virtsankarkailua ei juuri enää ole!

2. asteen repeämät tuli emättimeen ja välilihaan peräaukon suuntaan. Lisäksi oli häpyhuulissa pientä haavaumaa, johon ei laitettu tikkejä. Ei tehty episiotomiaa, mistä olen todella tyytyväinen.

Alapää ei ollut lainkaan kipeä synnytyksen jälkeen ja kävelin ja istuin heti niin kuin ennenkin. N. 4 päivän ajan oli istuessa pientä kiristystä tikkien kohdalla ja yhtä kauan kirveli virtsatessa, jos ei suihkuttanut käsisuihkulla.

Lantionpohjan lihakset toimivat kuten ennenkin ja virtsasuihkun pystyin katkaisemaan ensimmäisellä wc-käynnillä synnytyksen jälkeen. Isolla hädällä tuntui ehkä parin viikon ajan, että jotain sisuskaluja tulee ulos myös, mutta ei kuitenkaan sattunut. Sellainen outo tunne vaan.

Yhdynnät aloitettiin n. 3 viikkoa synnytyksestä. Parilla kerralla tuntui jotenkin kummalliselta, mutta sitten jo ihan normaalilta. Tai siis itse asiassa jopa paremmalta. Mies ei kuulemma huomaa eroa entiseen.

Joku juttu ehkä kuitenkin on löysempi tai ainakin erilainen kuin ennen. Nimittäin ennen en ole saanut kuukautiskuppia pyöräytettyä akselinsa ympäri, niin kuin käyttöohjeiden mukaan pitäisi, mutta nyt saan. ;)

Nyt 4 kk synnytyksen jälkeen ei enää näy mitään arpia. Tunnottomuutta tms. ei ole ollut.